Liikennelentäjä Pia Stenholmilla on takanaan yli miljoona lennettyä kilometriä. Kaupungit ja työkaverit vaihtuvat päivittäin, mutta yksi asia pysyy samana: intohimo ilmailuun

Työnkuva

Pia Stenholm työskentelee Finnairilla perämiehenä, tai epävirallisemmin ”toisena ohjaajana”. Pia siis vastaa kapteenin kanssa lennon suorittamisesta. Kapteenilla on aina hiukan isompi vastuu ja velvollisuus, mutta itse lentämistä kapteeni ja perämies tekevät lennoilla saman verran.

– Lentäjän työ on normaalioloissa suhteellisen helppo työ, jossa pääsee kuitenkin päivittäin haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta, Pia kertoo.

Hyvä fyysinen kunto on lentäjälle etu. Työssä on jaksettava istua pitkiä aikoja putkeen, ja kropan on kestettävä vuorotyön tuomat rasitteet. Lentäjän työ ei ole välttämättä paras valinta silloin, jos ihminen on luonteeltaan kova stressaamaan.

– Ikävämpiä ovat tilanteet, kun eteen tulee jotain meistä riippumatonta, kuten huono sää, joka estää lennon lähdön tai laskeutumisen aikataulussa. Otsalle nousee pieniä hikikarpaloita, kun tietää, että myöhästyminen vaikuttaa jokaiseen koneessa istuvaan matkustajaan.

Pia oli 7-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa lentokoneella. Ilmailu kiehtoi jo lapsena, mutta Pia haaveili aluksi lentoemännän ammatista. Uravalinta kuitenkin konkretisoitui lopullisesti teini-iässä isän kannustamana.

Koulutus

Pia muutti 16-vuotiaana Vääksyyn, jossa hän kävi ilmailulukion. Sen jälkeen Pia haki ilmailuopistoon.

– Jo pelkkä hakeminen opistoon kesti kahdeksan kuukautta. Meiltä testattiin muun muassa looginen päättelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Yhdessä testissä meidän piti istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa pomppivaa palloa. Aina kun pallo pomppasi pidemmälle, piti painaa nappia, Pia muistelee.

Pia pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan ammattilentäjäksi. Koulutus ei kuitenkaan alkanut heti. Ilmailuopistossa aloittavat oppilaat jaetaan useaan ryhmään, ja ryhmät aloittavat opinnot eri aikaan. Pia päätti silloin hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tietojohtamista.

– Ajattelin, että olisi hyvä luoda itselleen myös suunnitelma b, sillä lentäminen on erittäin suhdanneherkkä ala.

Lopulta Pia aloitti ilmailualan opinnot 21-vuotiaana. Kun hän valmistui, Suomen talousnäkymät olivat heikot. Pia ehti aloittaa liikennelentäjän uran ulkomailta, kunnes paikka Finnairilta aukesi. Nyt hän on ollut perämiehenä vuoden.

– Yksi tärkeimmistä taidoista tällä alalla on sosiaalisuus ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Saatan istua saman tyypin kanssa ohjaamon oven takana kymmenen tuntia putkeen. Lisäksi koneen matkustamohenkilökunta vaihtuu jokaisella lennolla. Myös tylsyyttä on kestettävä, eikä lentäjän keskittyminen saa herpaantua missään vaiheessa.

Parasta työssä

Pian mielestä työn suola ovat ihmiset, niin matkustajat kuin kollegatkin. Tiimityön tärkeys näkyy erityisesti ohjaamossa. Kapteeni ja perämies muodostavat kokonaisuuden, ja kummallakin on omat vastuualueensa.

– Voin aina luottaa siihen, että vedämme yhtä köyttä. Se onkin yksi syy, miksi töihin on niin kiva tulla.

Pian mukaan jokaisella ilmailualalla olevalla tyypillä on pakko olla jonkinlainen palo lentämiseen ja ilmailuun. Ilman sitä työ saattaa tuntua puulta, eikä niitä satunnaisia 14 tunnin työpäiviä jaksa suorittaa.

Urahaaveet

Pia kertoo, että hänellä on aina ollut unelma, jota kohti hän on mennyt.

– Nyt olen saavuttanut unelmani ammatillisesti. Ilmailulukiosta lähtien halusin olla lentäjä juuri nimenomaan Finnairilla.

Pian mukaan monet lentäjät lentävät jonkin aikaa Euroopan sisäisiä lentoja ja hakeutuvat sitten tekemään pidempiä, kaukokohteisiin suuntautuvia matkoja. Pialle Euroopan ja Lähi-Idän kohteet tuntuvat juuri nyt parhailta, eikä hän muuttaisi työssään mitään.

Pia uskoo, että tulevaisuudessa naisia nähdään enemmän liikennelentäjinä. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnairilla naislentäjiä on 30, miehiä yli 900. Finnairin ensimmäiset naislentäjät ovat jo eläkkeellä, mutta silti Piankin uravalinnasta ollaan yllättyneitä hänen sukupuolensa takia.

– Kerran ennen lentoa ohjaamoon tuli vierailulle mies pienen poikansa kanssa. Isä totesi pojalleen, että katsos, tuo setä lentää meidät perille, viitaten vieressäni istuvaan kollegaan. Silloin minun oli pakko korjata, että kyllä se on tämä täti, joka lentää teidät tänään perille. Silloin tajusin, että maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

CV

Pia Stenholm, 27, työskentelee liikennelentäjänä Finnairilla.

Koulutus: Valmistunut ammattilentäjäksi Suomen ilmailuopistosta. On lisäksi lukenut tietojohtamista Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Työpäivän pituus: 9–10 tuntia.

Kielitaito: Englanti, ruotsi ja saksa.

Tärkeimmät työvälineet: Lentokone sekä sen ohjaamotietokone, lentolaukku ja vesipullo.

Motto: Jos et koskaan tavoittele unelmiasi, et koskaan saavuta niitä.

Nainen, jota ihailee: ”Lentokapteeni Orvokki Kuortti oli aikansa edelläkävijä. Orvokki syntyi vuonna 1932, ja hänen nuoruudessaan naisten hakeutuminen ilmailualalle, ja nimenomaan ohjaamon puolelle, oli todella vaikeaa.”

Uran käännekohdat

Ilmailuopiston opinnot, 2012–2014

”Hakuprosessissa karsitaan pois kaikki alalle sopimattomat tyypit. Vaikka olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, tulemme hirveän hyvin toimeen keskenämme.”

Ensimmäinen lento yksin, 2012

”Ensimmäinen yksinlento pienkoneella Malmin lentokentältä oli ikimuistoinen kokemus. Kun astuin ulos koneesta, kurssikaverini odottivat minua hallilla vesisankojen kanssa. Koulussa oli tapana, että jokainen ensimmäistä kertaa yksin lentävä kastetaan. Kirjaimellisesti.”

Työllistyminen Finnairille, 2016

”Vaikka naisia on ohjaamossa prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin miehiä, en ole ikinä kokenut syrjintää. Ohjaamossa olemme kaikki tasavertaisia.”

Kuvat: Lasse Leckin

Katso myös:

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – "Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään"

Valitsimme vuoden parhaat kauneustuotteet – tässä ovat Cosmopolitan Beauty Awards 2018 -voittajat

Kun parikymppiset ikätoverit opiskelivat, Ronja Salmi perusti oman mediayrityksen. Nyt 25-vuotias Ronja ei vaihtaisi yrittäjän 
vapautta mihinkään. 

Työnkuva

Mediayrittäjä ja kirjailija Ronja Salmen, 25, vuosi on käynnistynyt vauhdikkaasti. Hän on ehtinyt saada Vuoden juontaja -palkinnon, pestin Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtajana sekä oman Mitä mietit, Ronja Salmi -ohjelman Ylelle. Helmikuun vaihteessa Ronjan kalenteri näyttää täydeltä toukokuuhun saakka. Kärryillä pysymisessä auttaa assistentti.

– Kun ammattilainen hoitaa kalenteriani, voin keskittyä siihen, minkä parhaiten osaan, Ronja kertoo.

Ronja perusti Ryöväri Oy:n kaksi vuotta sitten. Ryöväri on sosiaalisen median tarinankerrontaan erikoistunut sisältötoimisto. Vuosi sitten firma vuokrasi omat toimitilat Vallilasta, ja Ronja työllistää kahta ihmistä. Työntekijät ovat hänen ystäviään.

– Ihmiset varoittelivat, että älä ikinä palkkaa ystävää. Kaikki on toiminut kuitenkin tosi hyvin. Toki se vaatii rajojen vetämistä. Työasioista ei sovita Whatsappista eikä arjen ahdistuksia märehditä silloin, kun tehdään töitä.

Ronja suunnittelee päivänsä tarkasti ja keskittyy eri päivinä eri asioihin. Kuvauspäivinä hän istuu aamuseitsemältä meikkaajan tuoliin ja tekee tv-ohjelmaa iltaan asti. Palaveripäivinä hän saattaa istua seitsemässä palaverissa, ja kirjoituspäivinä hän keskustelee ideoista ystäviensä kanssa ja työstää tekstiä. Koti on rauhoittumista varten, eikä Ronja halua viedä töitä sinne.

– Kirjoittaminen vaatii yksinoloa. En työskentele orjallisesti tiettyinä kellonaikoina. Saatan käydä tallilla ratsastamassa keskellä päivää tai pitää vapaan keskellä viikkoa, jos tuntuu, että tarvitsen sitä.

Koulutus

Lukion jälkeen Ronja ei hakenut korkeakouluihin, koska työt veivät mennessään jo abivuonna.

 – Arvostan koulutusta, ja ajatus opiskelusta tuntuu ihanalta. Jos olisin kuitenkin päättänyt lukea viisi vuotta viestintää yliopistolla, en olisi todellakaan siinä, missä olen nyt.

Perhe ei painostanut opiskelemaan, eikä työelämässä kukaan ole kysellyt papereiden perään.

– Korkeintaan jotkut sukulaiset tiedustelevat, että milloin meinasit opiskella. Vastaan heille, että näyttääkö tilanne oikeasti siltä, että se olisi tarpeen? Ronja nauraa.

Työkokemus

Ronja on kirjoittanut draamaa, juontanut televisiota, kirjoittanut kirjoja ja kolumneja. Hän on kuullut kyllästymiseen asti taivastelua siitä, miten paljon hän on saavuttanut nuoreen ikäänsä nähden. Ensimmäisen työkeikan Ronja sai 17-vuotiaana, kun Ylen nuortenohjelmiin etsittiin juontajia Kallion lukiosta.

– Sen jälkeen kävi niin kuin monella freelancerilla: työt poikivat uusia. Ikään kuin imeydyin media-alalle. Tiedostan, että olen etuoikeutettu, mutta kyse on myös valinnoista. Jätin jo lukiossa bileet väliin, koska seuraavana aamuna oli kuvaukset. Ylioppilaskirjoitukset maltoin juuri ja juuri suorittaa kolmessa ja puolessa vuodessa.

Kirjoja Ronja on myynyt kustantamoille idea edellä, ilman valmiita käsikirjoituksia. Ronja perusti oman yrityksensä 23-vuotiaana, koska se oli silloin ainoa varteenotettava vaihtoehto.

– Olin luvannut laskuttaa eri tahoja. Yhtäkkiä huomasin, että laskutettavaa oli kertynyt puolen vuoden ajalta. Oli pakko perustaa yritys.

Palkka

– Raha kiinnostaa, koska raha on valtaa, Ronja toteaa ja tarkentaa, ettei kyse ole siitä, että hän haluaisi haalia sitä itselleen mahdollisimman paljon.

Ronja ottaa työkeikan vastaan, jos työ on mielekästä, jos siitä voi oppia jotain uutta tai jos siitä maksetaan hyvin. Hyvin palkatut työt mahdollistavat myös niiden keikkojen tekemisen, jotka ovat itselle tärkeitä, mutta eivät tuota niin paljoa.

–  Monet media-alalla vähättelevät rahan merkitystä, mutta minusta raha on aivan riittävä peruste tehdä töitä. Kun on vähän puskuria tallessa, ei tarvitse suostua tekemään kaikkia työkeikkoja.

Parasta työssä

Yrittäjän elämässä parasta on vapaus ja itsenäisyys. Työkeikat voi valita itse ja päivät saa rytmittää vapaasti. Työhuoneen sisustuksesta ja työkavereista lähtien työstä saa tehdä juuri sen näköistä kuin haluaa. 

– Jotta pääsee asemaan, jossa voi valita keikkansa, pitää tehdä pitkään sekalaisia hommia. Minua on kosiskeltu töihin esimerkiksi viestintätoimistoihin, mutta kyllästyisin toimistolla kököttämisen viiikossa. 

Tulevaisuuden haaveet

Ronjan unelmat häämöttävät lähitulevaisuudessa. Maaliskuussa Ylellä alkaa hänen oma ohjelmansa Mitä mietit, Ronja Salmi?, josta hän on haaveillut pitkään. Syksyllä haaveissa on toteuttaa onnistuneet ja kiinnostavat kirjamessut. Samaan aikaan Ryöväri tähtää kasvuun.

–  Pidempiaikainen haave on ehkä ”sen romaanin” kirjoittaminen. Sille kuitenkin pitää varata aikaa.

Kuvat: HELI BLÅFIELD

Musiikki oli räppäri Pikku G:n ensirakkaus, jonka kanssa hänellä oli viidentoista vuoden tauko. Nyt, 30-vuotiaana, hän on se tulevaisuus, josta teininä räppäsi. Siksi Pikku G haluaa tehdä elämässään hyvää ja maailmasta edes hieman paremman paikan. 

Räppäri Pikku G eli Henri Vähäkainu, 30, keikkailee kevään  SOLMUSSA-kiertueella. Kesällä hänet nähdään festareilla. Henri on myös mobiiliteknologiayritys AppGyverin perustaja ja operatiivinen johtaja.
Räppäri Pikku G eli Henri Vähäkainu, 30, keikkailee kevään SOLMUSSA-kiertueella. Kesällä hänet nähdään festareilla. Henri on myös mobiiliteknologiayritys AppGyverin perustaja ja operatiivinen johtaja.

Aamulla ensimmäisenä luen sängyssä sähköpostit ja uutiset ja juon paljon vettä, että saan koneet käyntiin. Herään lyhyidenkin yöunien jälkeen innostuneena uuteen päivään, koska meneillään on nyt niin paljon mageita juttuja. 

Ystäväni kuvailisivat minua määrätietoiseksi ja periksiantamattomaksi. Olen aina viihtynyt epämukavuusalueellani. Vaikka aluksi tuntuu pahalta, vain niin huomaa oppineensa uutta ja tulleensa jossain hyväksi. En myöskään koskaan anna periksi. En musiikissa, yrittäjyydessä tai elämässä muutenkaan. Ihan sama, mitä vastaan tulee, mietin aina seuraavaa peliliikettä.

Musiikki on ensirakkauteni, jonka kanssa minulla oli äärettömän pitkä tauko. Nyt kipinä on syttynyt uudestaan. Musiikki on minulle henkistä pääomaa ja tuo elämääni vastapainoa. Vaikka oman firman rakentaminen on luovaa hommaa, rajoittaisin itseni laatikkoon, jos keskittyisin vain siihen. Se, että pystyn tekemään myös musiikkia, tuo minulle enemmän vapauksia. 

Vanhat biisini koskettivat todella vahvasti sen ikäistä teiniä, sitä elämää, aikaa ja maailmankuvaa. Uusissa taas kuuluvat kilometrit ja elämänkokemus.

 

”Olen aina ollut heikkona vahvoihin, karismaattisiin naisiin. Heidän kanssaan yhteenotot ovat räiskyviä.”

 

Yrittäjänä on oltava sopivasti hullu ja jopa naiivi. Hulluus on sitä, että lähdet muuttamaan maailmaa omalla jutullasi ja uskot siihen sataprosenttisesti, vaikka muut epäilisivät mahdollisuuksiasi. Tie on kivinen, ja eteen tulee vastoinkäymisiä, mutta niistä painetaan läpi. En koskaan unelmoinut tulevani yrittäjäksi, mutta olen niin oman tieni kulkija, etten pystyisi olemaan kenelläkään duunissa. Yrittäjyys on ollut käytännössä ainoa vaihtoehto. Myös surkean koulumenestykseni takia. 

Jos voisin tavata 15-vuotiaan Pikku G:n, kävisin hänen kanssaan syvälliset keskustelut musiikkibisneksestä ja elämästä. Olin silloin nuori, kokematon ja epävarma. Kannustaisin itseäni luottamaan osaamiseeni ja olemaan välittämättä siitä, mitä muut sanovat. Elämään ja asioihin ei kannata suhtautua niin vakavasti.


Elämässä tärkeintä on terveys ja onnellisuus. Niitä ei saa rahalla.

Arvostan ihmisiä, jotka ovat suoraselkäisiä ja rehellisiä. Paskanpuhujia ja jees jees -porukkaa on niin paljon. Siksi oma lähipiirini koostuu ihmisistä, jotka pystyvät antamaan kritiikkiä ja sanomaan suoraan, jos teen jonkun asian väärin. 

Olen aina ollut heikkona vahvoihin, karismaattisiin naisiin. Heidän kanssaan yhteenotot ovat räiskyviä. 

Herkistyin viimeksi, kun Solmussa-biisini tuli ulos. Se oli asia, josta olisin vuosi tai kaksi sitten sanonut, että ”ei ikinä”, mutta sitten se tapahtuikin. Positiivisten viestien ryöppy ja vanhojen fanien reaktio saivat minut liikuttumaan. Siitä alkoi uusi aikakausi, uusi sivu kääntyi elämässäni.

Saan usein kuulla siitä, ettei minulla ole aikaa frendeilleni. Kalenterini on tällä hetkellä valitettavan täynnä. Huono omatunto iskee erityisesti silloin, kun joku frendi soittaa ja päätämme puhelun siihen, että olisi kiva pian nähdä, vaikka tiedän, ettei niin tule tapahtumaan. Nykyään pystyn rehellisesti sanomaan, ettei minulla ole aikaa nähdä ennen syksyä. Se on brutaalia, mutta en voi revetä joka paikkaan. 

Tyylini on rento mutta tilanteeseen sopiva. Liiallisuuksiin en jaksa panostaa, sillä olen todella mukavuudenhaluinen. Kun tapaan asiakkaita ja sijoittajia, hyvin pukeutuminen on vastapuolen arvostamista. Kahden tunnin yöunien jälkeen menen kuitenkin toimistolle ihan vain verkkareissa. Minulla on liikaa vaatteita, kenkiä ja aurinkolaseja. Haluaisin pyrkiä minimalistiseen ajattelutapaan: pitäisin vain ne, joita oikeasti tarvitsen. Minussa elää kuitenkin pieni hamstraaja ja olen huono luopumaan asioista. Luovuttaminen ja luopuminen – ne ovat minulle kovimpia juttuja. 

Vapaa-ajalla tärkeintä on saada ajatukset muualle. Katson Netflixiä, pelaan pleikkaria, urheilen tai näen frendejä. Tykkään myös olla paljon yksin. Kun on seitsemän päivää viikossa koko ajan menossa, yksin oleminen on välillä äärimmäisen terapeuttista. Minulle on yhtä juhlaa, jos voin viikonloppuna makoilla himassa tekemättä mitään järkevää.

 

”Minussa elää pieni hamstraaja ja olen huono luopumaan asioista. Luovuttaminen ja luopuminen – ne ovat minulle kovimpia juttuja.”

 

Jääkaapistani löytyy sairas määrä erilaisia chilejä ja chilikastikkeita. Rakastan tulista ruokaa, jopa niin paljon, että saan liiasta tulisuudesta kiksejä. Asuin skidinä perheeni kanssa pari vuotta Thaimaassa, ehkä mieltymys on lähtöisin sieltä. Syön usein ulkona, mutta silloin harvoin kun teen kotona safkaa, siinä on pakko olla chiliä.

Harva tietää, että olen voittanut hopeaa futiksessa kunnanmestaruuskisoissa, vaikka olin ihan paska pelaamaan. Palkinto tuli vain siksi, että kuuluin voittajajengiin, jossa oli kaksi todella kovaa pelaajaa. Vähän sama ajattelutapa toimii myös yritysmaailmassa: menestyvän yrityksen tärkein kulmakivi on se, että palkkaa aina itseään paremmat ihmiset töihin.

Ennen luulin, että solmut aukeavat vetämällä. Enkä puhu nyt pelkästään parisuhteista. On helppoa lisätä vauhtia ja ajatella, että ei tässä mitään, mutta silloin asiat menevät vielä pahemmin solmuun. Nykyään pakotan itseni pysähtymään ja puhumaan vaikeistakin asioista.

 

”Kun on seitsemän päivää viikossa koko ajan menossa, yksin oleminen on välillä äärimmäisen terapeuttista.”


 

Olen koukussa Netflixiin. Monella on varmasti sama addiktio, mutta minulla se lähtee ihan käsistä. Yritän rajoittaa riippuvuuttani sillä, etten ala katsoa sarjoja, joiden tiedän olevan hyviä. Jos aloittaisin Game of Thronesin, olisin kuukauden himassa.

Some on mahdollistanut sen, että fanit voivat olla virtuaalisesti osa elämääni. Kun olin teini, maailma, musabisnes ja artistin arki olivat hyvin erilaisia. Nyt kaikki on pelkkää Snapchatia ja Instagramia. Se on hyvä juttu siinä mielessä, että 15 vuotta sitten oli vielä vahva fanien stalkkauskulttuuri. Vanhempieni pihalla oli puskassa tyyppejä vakoilemassa, ja kaupungilla jengi juoksi perässäni. Ei kukaan jaksa enää lähteä sateeseen stalkkaamaan ja repimään vaatteista. Nyt voi vain istua kotisohvalla ja elää artistin kanssa samaa juttua, samaan aikaan.

Minun pitäisi opetella sanomaan ei. Rakastan haasteita, mutta olen kantapään kautta oppinut arvioimaan, kumpi painaa vaakakupissa enemmän: uusi, mielenkiintoinen juttu vai oma hyvinvointi ja aika. Minun pitäisi oppia myös priorisoimaan asioita. Olen tällä hetkellä todella kiireinen, mutta jos tähän tulisi yhtäkkiä jokin parisuhdekuvio, priorisoimalla sillekin löytyisi aikaa.

Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan. Mistään koulusta ei voi oppia sitä, mitä olen oppinut omassa firmassani esimerkiksi kansainvälisen bisneksen vetämisestä, pääomasijoittamisesta ja tiimin rekrytoinnista. Olen myös etuoikeutettu, että saan olla taas tekemässä musiikkia. Ne ihmiset, jotka tulevat keikoilleni ja kuuntelevat musiikkiani, mahdollistavat tämän kaiken. Olen heille velkaa sen, että olen tässä mukana täysillä.

Toivottavasti vielä joskus voin ajatella, että olen jollain pienellä tavalla muuttanut maailmaa ja tehnyt siitä paremman paikan. Joko musiikin tai liike-elämän kautta. Se on se, mihin pyrin ja mistä haen motivaatiota kaikelle tekemiselleni. Haluan saavuttaa suuria, vaikuttaa asioihin ja tehdä hyvää. Pitkän tähtäimen unelmani on se, että minulla olisi vielä joskus oma perhe.

Kuvat: MIKA POLLARI