Erosit ja pitäisi löytää uusi koti? Opiskelet ja vuokra tuntuu kestämättömältä? Muuta takaisin vanhemmillesi.

Katri Savolainen, 30, mietti tarkkaan, kun hänen vanhempansa ehdottivat hänelle poikkeuksellista asumisjärjestelyä. He pyysivät Katria muuttamaan talonvahdiksi heidän rivitaloasuntoonsa Espooseen siksi ajaksi, kun he itse asuisivat osittain ulkomailla.

– Asuin silloin toista vuotta Italiassa enkä ollut kovin tyytyväinen työpaikkaani, joten päätin palata. En olisi uskonut, että muutan kolmekymmentä täyttäessäni takaisin äidin ja isän luo, Katri nauraa.

Viime joulukuussa Katri seisoi kahden matkalaukkunsa kanssa vanhempiensa ovella. Isä muutti pois kuukauden päästä, mutta äiti jäi asumaan tyttärensä kanssa huhtikuuhun asti. Äiti ja tytär jakoivat kotona talviset arki-illat: vaihtoivat kuulumisia, söivät hyvin ja katselivat telkkaria. Joskus he kävivät yhdessä teatterissa tai ravintolassa syömässä.

Katrin muistot ajasta ovat lämpimiä – tuntui ihanalta, kun oli mahdollisuus viettää äidin kanssa aikaa kahden ja jakaa kaikki ilot ja huolet. Myös kesällä perhe asui viikkoja saman katon alla.

Italialainen yhteisöllisyys viehätti

Katri oli aiemmin opiskellut Oulussa ja ollut vaihdossa kahdessa Euroopan maassa, joten hän oli asunut kaukana vanhemmistaan ja sisaruksistaan melkein kymmenen vuoden ajan.

– Työskentelin opintojen ohella ravintola-alalla, joten vaikka olimme läheisiä, näimme noina vuosina vain muutamia kertoja vuodessa, joulunakin vain pari päivää. Sitten minun oli palattava töihin.

Uusi asuinjärjestely on ollut Katrille mieleen myös siksi, että hän oli tottunut Italiassa yhteisöasumiseen ja tykästynyt siihen, että kotona oli seuraa. Hänen ajatusmaailmansa oli saanut vaikutteita eteläeurooppalaisesta kulttuurista, jossa lämmin yhteisöllisyys ja tiiviit perhesuhteet kuuluivat arkeen. Läheiset välit tai kotona asuminen ei välttämättä tarkoittanut sitä, että ei pärjäisi omillaan.

– Itsenäistyminen on tärkeää, ja on tietenkin pystyttävä selviämään ilman vanhempien apua. Silti minusta on kiva, kun perhe on lähellä, eikä ainoa kontakti ole puhelinsoitto kahden viikon välein, Katri sanoo.

Kotona deiteillä

Opettajaksi valmistunut Katri on sopeutunut uuteen elinympäristöönsä hyvin. Hän alkoi pian aloilleen asetuttuaan ottaa yhteyttä lähialueiden kouluihin, ja sittemmin hänelle on löytynyt sijaisuuksia tasaiseen tahtiin. Sosiaalinen elämäkään ei ole kärsinyt. Viime kevään aikana Katri tapaili jonkin aikaa toisella paikkakunnalla asuvaa miestä. Eräänä viikonloppuna mies tuli Espooseen ja tapasi myös Katrin äidin.

– Istuimme olohuoneen sohvalla, ja äiti oli myös kotona. Se ei ollut kenellekään meistä ongelma.

Vaikka Katri itse on sinut asumistilanteensa kanssa, hän ymmärtää, että se voi kuulostaa jonkun korvaan hurjalta. Lopulta moni on kommentoinut asiaa sanomalla, että tekisi itse samalla tavalla, jos se vain olisi mahdollista. Katri on luvannut pitää vanhempiensa talosta huolta siihen asti, kun he palaavat takaisin Suomeen. Sen jälkeen oman asunnon etsiminen on ajankohtaista, mutta kaikki riippuu töistä ja elämäntilanteesta.

– Voin hyvin kuvitella, että joku päivä minulla on sellainen italialainen perhe, jossa kolme sukupolvea asuvat samassa pihassa tai talossa, Katri miettii.

”Enää ei tarvitse laskea, onko minulla rahaa lähteä ulos syömään”

Nea Tarkiainen, 24, muutti takaisin Itä-Helsingissä sijaitsevaan lapsuudenkotiinsa neljä vuotta sitten. Sitä ennen Nea oli asunut yhdessä poikaystävänsä kanssa reilun vuoden, mutta eron jälkeen yhteisestä asunnosta oli lähdettävä pois. Avoliitossa kulut oli jaettu puoliksi, ja kalliin yksiön etsiminen ei tuntunut opiskelemaan pyrkivälle nuorelle naiselle mahdolliselta.

– Opiskelupaikan varmistuttua päätin ihan tietoisesti, etten etsi uutta kämppää vaan asun opiskeluajan kotona. Se oli taloudellisesti helpompi vaihtoehto, Nea kertoo.

Lapsuudenkotiin palaaminen oli Nealle ongelmatonta myös siksi, että tilaa riittää kaikille kolmelle asukkaalle: rivitaloasunnossa on kaksi kerrosta ja kaikilla oma huone. Lisäksi koti sijaitsee pääkaupunkiseudulla, missä ovat myös Nean työpaikka, entinen opiskelupaikka sekä koko sosiaalinen verkosto.

– Luulen, että jos kotona ei olisi omaa rauhaa tai kämppä olisi pieni, en asuisi siellä enää, hän miettii.

Rahaa riittää säästöön

Suurimmaksi plussaksi tämänhetkisessä asuinjärjestelyssä Nea mainitsee taloudellisen varmuuden. Opiskelijan talous on yleisesti ottaen tiukoilla varsinkin tyyriillä pääkaupunkiseudulla, ja Nea oli oppinut jo entisen poikaystävänsä kanssa asuessaan, millaista on, kun pitää huolehtia kaikesta itse. Hän ei halunnut jatkaa pennien laskemista ja loppumattomien laskujen maksamista.

– Kun asun vanhemmilla, menoja on luonnollisesti vähemmän. Pystyn säilyttämään tietynlaisen elämäntyylin eikä minun tarvitse joka kerta miettiä, voinko lähteä leffaan tai ulos syömään. Lisäksi saan rahaa säästöön.

Nea tekee vuorotyötä ja hänen vuorokausirytminsä vaihtelevat. Usein perheenjäsenet ovatkin kotona eri aikaan. Silti vanhempien kanssa tulee juteltua paljon ja välit pysyvät läheisinä.

– On kiva tietää, mitä he touhuavat vapaa-ajallaan ja mitä heille kuuluu, Nea hymyilee.

Perinteiset vanhempi-lapsi-roolit ovat kuitenkin muuttuneet kotona nyt, kun tytär on aikuinen. Tukea jaetaan puolin ja toisin – esimerkiksi pari vuotta sitten vesivahingon sattuessa kaikki kolme perheenjäsentä ottivat vastuuta stressaavasta muuttoprosessista. Kaikki myös ostavat yhtä lailla ruokaa kaappiin, ja usein Nea valmistaa omat ateriansa ja pesee pyykkiä samalla lailla kuin yksin asuessaan.

Erilainen asetelma näkyy myös siinä, että vanhemmat ymmärtävät Nean menoja eivätkä kysele hänen peräänsä – ainakaan liian usein.

– Tietenkin kaipaan välillä yksinoloa. Isoja riitoja meille ei tule, pientä sanaharkkaa välillä. Satunnaiset erimielisyydet liittyvät pikkuasioihin, kuten kotiaskareisiin tai yksityisyyteeni, Nea sanoo.

Haussa pian oma koti

Suomessa nuoret aikuiset muuttavat pois kotoa Euroopan mittakaavassa aikaisin. Ilmiötä selitetään muun muassa individualistisella ja löyhällä perhemallilla sekä sillä, että sitä pidetään merkkinä itsenäisyydestä. Nea ei koe, että kukaan olisi koskaan ihmetellyt hänen asuinjärjestelyään. Tilanne on kestänyt useita vuosia, joten lähipiiri on tottunut siihen.

– Luulisi, että joku paheksuisi sitä ja kyselisi, enkö jo halua asua yksin. Kotona asuminen voi olla jonkun mielestä merkki siitä, etten osaa pitää huolta itsestäni, Nea pohtii.

Toisaalta nuori nainen tietää itse, että pärjäisi hyvin myös omillaan, eikä muiden mielipiteillä ole väliä.

Nean valmistuttua tradenomiksi oma asunto on käynyt mielessä yhä useammin. Ennen sitä hän haluaa olla varma, että pystyy jatkamaan elämäänsä ilman taloudellisia huolia.

– Seuraava askel on varmaan yhteinen koti poikaystävän kanssa. 

Kuva: MVPhotos

Ihanimman lahjan eteen on uhrattu seteleiden sijaan aikaa. Herkullinen suolakeksifudge onnistuu aloittelevaltakin leipurilta!

Suolakeksifudge

Ainekset:

2 ½ dl kuohukermaa
2 ½ dl sokeria
ripaus suolaa
25 g voita
1 ½ rkl glukoosisiirappia
20 g suolakeksejä
100 g maitosuklaata
sormisuolaa

Tee näin:

Kiehauta kerma ja sokeri kattilassa. Lisää suola, voi ja glukoosisiirappi. Anna seoksen kuplia koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia tai kunnes se on selkeästi paksumpaa. Rouhi suolakeksit joukkoon. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan, ripottele pinnalle sormisuolaa ja anna jäähtyä. Leikkaa paloiksi.

Kuva: Juha Salminen

Katso myös:

Haluatko säästää? Kuusi vinkkiä, joiden avulla pääset oikeasti alkuun

Finnairin lentäjänä työskentelevä Pia Stenholm: ”Uravalinnastani ollaan yllättyneitä sukupuoleni takia”

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

Liikennelentäjä Pia Stenholmilla on takanaan yli miljoona lennettyä kilometriä. Kaupungit ja työkaverit vaihtuvat päivittäin, mutta yksi asia pysyy samana: intohimo ilmailuun

Työnkuva

Pia Stenholm työskentelee Finnairilla perämiehenä, tai epävirallisemmin ”toisena ohjaajana”. Pia siis vastaa kapteenin kanssa lennon suorittamisesta. Kapteenilla on aina hiukan isompi vastuu ja velvollisuus, mutta itse lentämistä kapteeni ja perämies tekevät lennoilla saman verran.

– Lentäjän työ on normaalioloissa suhteellisen helppo työ, jossa pääsee kuitenkin päivittäin haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta, Pia kertoo.

Hyvä fyysinen kunto on lentäjälle etu. Työssä on jaksettava istua pitkiä aikoja putkeen, ja kropan on kestettävä vuorotyön tuomat rasitteet. Lentäjän työ ei ole välttämättä paras valinta silloin, jos ihminen on luonteeltaan kova stressaamaan.

– Ikävämpiä ovat tilanteet, kun eteen tulee jotain meistä riippumatonta, kuten huono sää, joka estää lennon lähdön tai laskeutumisen aikataulussa. Otsalle nousee pieniä hikikarpaloita, kun tietää, että myöhästyminen vaikuttaa jokaiseen koneessa istuvaan matkustajaan.

Pia oli 7-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa lentokoneella. Ilmailu kiehtoi jo lapsena, mutta Pia haaveili aluksi lentoemännän ammatista. Uravalinta kuitenkin konkretisoitui lopullisesti teini-iässä isän kannustamana.

Koulutus

Pia muutti 16-vuotiaana Vääksyyn, jossa hän kävi ilmailulukion. Sen jälkeen Pia haki ilmailuopistoon.

– Jo pelkkä hakeminen opistoon kesti kahdeksan kuukautta. Meiltä testattiin muun muassa looginen päättelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Yhdessä testissä meidän piti istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa pomppivaa palloa. Aina kun pallo pomppasi pidemmälle, piti painaa nappia, Pia muistelee.

Pia pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan ammattilentäjäksi. Koulutus ei kuitenkaan alkanut heti. Ilmailuopistossa aloittavat oppilaat jaetaan useaan ryhmään, ja ryhmät aloittavat opinnot eri aikaan. Pia päätti silloin hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tietojohtamista.

– Ajattelin, että olisi hyvä luoda itselleen myös suunnitelma b, sillä lentäminen on erittäin suhdanneherkkä ala.

Lopulta Pia aloitti ilmailualan opinnot 21-vuotiaana. Kun hän valmistui, Suomen talousnäkymät olivat heikot. Pia ehti aloittaa liikennelentäjän uran ulkomailta, kunnes paikka Finnairilta aukesi. Nyt hän on ollut perämiehenä vuoden.

– Yksi tärkeimmistä taidoista tällä alalla on sosiaalisuus ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Saatan istua saman tyypin kanssa ohjaamon oven takana kymmenen tuntia putkeen. Lisäksi koneen matkustamohenkilökunta vaihtuu jokaisella lennolla. Myös tylsyyttä on kestettävä, eikä lentäjän keskittyminen saa herpaantua missään vaiheessa.

Parasta työssä

Pian mielestä työn suola ovat ihmiset, niin matkustajat kuin kollegatkin. Tiimityön tärkeys näkyy erityisesti ohjaamossa. Kapteeni ja perämies muodostavat kokonaisuuden, ja kummallakin on omat vastuualueensa.

– Voin aina luottaa siihen, että vedämme yhtä köyttä. Se onkin yksi syy, miksi töihin on niin kiva tulla.

Pian mukaan jokaisella ilmailualalla olevalla tyypillä on pakko olla jonkinlainen palo lentämiseen ja ilmailuun. Ilman sitä työ saattaa tuntua puulta, eikä niitä satunnaisia 14 tunnin työpäiviä jaksa suorittaa.

Urahaaveet

Pia kertoo, että hänellä on aina ollut unelma, jota kohti hän on mennyt.

– Nyt olen saavuttanut unelmani ammatillisesti. Ilmailulukiosta lähtien halusin olla lentäjä juuri nimenomaan Finnairilla.

Pian mukaan monet lentäjät lentävät jonkin aikaa Euroopan sisäisiä lentoja ja hakeutuvat sitten tekemään pidempiä, kaukokohteisiin suuntautuvia matkoja. Pialle Euroopan ja Lähi-Idän kohteet tuntuvat juuri nyt parhailta, eikä hän muuttaisi työssään mitään.

Pia uskoo, että tulevaisuudessa naisia nähdään enemmän liikennelentäjinä. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnairilla naislentäjiä on 30, miehiä yli 900. Finnairin ensimmäiset naislentäjät ovat jo eläkkeellä, mutta silti Piankin uravalinnasta ollaan yllättyneitä hänen sukupuolensa takia.

– Kerran ennen lentoa ohjaamoon tuli vierailulle mies pienen poikansa kanssa. Isä totesi pojalleen, että katsos, tuo setä lentää meidät perille, viitaten vieressäni istuvaan kollegaan. Silloin minun oli pakko korjata, että kyllä se on tämä täti, joka lentää teidät tänään perille. Silloin tajusin, että maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

CV

Pia Stenholm, 27, työskentelee liikennelentäjänä Finnairilla.

Koulutus: Valmistunut ammattilentäjäksi Suomen ilmailuopistosta. On lisäksi lukenut tietojohtamista Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Työpäivän pituus: 9–10 tuntia.

Kielitaito: Englanti, ruotsi ja saksa.

Tärkeimmät työvälineet: Lentokone sekä sen ohjaamotietokone, lentolaukku ja vesipullo.

Motto: Jos et koskaan tavoittele unelmiasi, et koskaan saavuta niitä.

Nainen, jota ihailee: ”Lentokapteeni Orvokki Kuortti oli aikansa edelläkävijä. Orvokki syntyi vuonna 1932, ja hänen nuoruudessaan naisten hakeutuminen ilmailualalle, ja nimenomaan ohjaamon puolelle, oli todella vaikeaa.”

Uran käännekohdat

Ilmailuopiston opinnot, 2012–2014

”Hakuprosessissa karsitaan pois kaikki alalle sopimattomat tyypit. Vaikka olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, tulemme hirveän hyvin toimeen keskenämme.”

Ensimmäinen lento yksin, 2012

”Ensimmäinen yksinlento pienkoneella Malmin lentokentältä oli ikimuistoinen kokemus. Kun astuin ulos koneesta, kurssikaverini odottivat minua hallilla vesisankojen kanssa. Koulussa oli tapana, että jokainen ensimmäistä kertaa yksin lentävä kastetaan. Kirjaimellisesti.”

Työllistyminen Finnairille, 2016

”Vaikka naisia on ohjaamossa prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin miehiä, en ole ikinä kokenut syrjintää. Ohjaamossa olemme kaikki tasavertaisia.”

Kuvat: Lasse Leckin

Katso myös:

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – "Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään"

Valitsimme vuoden parhaat kauneustuotteet – tässä ovat Cosmopolitan Beauty Awards 2018 -voittajat