Tutkimusten mukaan koulutus periytyy Suomessa. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan korkeakoulutettujen vanhempien lapsilla on matalammin koulutettujen vanhempien lapsia suurempi todennäköisyys suorittaa samantasoinen tai korkeampi tutkinto kuin vanhemmillaan. Lue, mitä kolme nuorta naista kertoo omista perhe- ja koulutustaustoistaan.

Jenni: Suvun ensimmäinen akateemikko

Jenni, 25, on viidennen vuoden oikeustieteen opiskelija. Hän on suvustaan ensimmäinen, joka on päässyt yliopistoon.

Jennin äiti oli 16-vuotias kun Jenni syntyi. Isä ei ollut kuvioissa. Kaksihenkinen perhe asui Helsingin lähiössä. Äiti suoritti kauppaopistoa ja kävi töissä. Perheen budjetti oli tiukka, joten isoisä auttoi heitä taloudellisesti. Kouluasiat Jenni hoiti itsenäisesti.

- Äiti ei sparrannut, mutta painotti, että jos haluaa hyvän elintason, koulut pitää käydä. Pienestä pitäen olen miettinyt tulevaisuuttani.

Jo lapsena Jenni haaveili juristin ammatista.

- Katsoin Ally McBealia ja ajattelin, että haluan olla tuollainen itsenäinen nainen, joka pärjää miesten maailmassa. En oikeastaan tiedä, miksi valitsin juuri tämän alan. Siinä vain oli jotain viehätystä ja voimaa.

Jenni meni peruskoulun jälkeen lukioon. Äiti muutti uuden miesystävän kanssa toiselle paikkakunnalle, ja Jenni meni asumaan isoisänsä luokse. Koulunkäynti kärsi, sillä Jennillä ei riittänyt siihen energiaa. Hankalat ihmissuhdekuviot veivät kaiken huomion. Kirjoitukset Jenni suoritti mielessään ajatus, että kunhan vaan saisi lakin.

Sitten piti alkaa toteuttaa unelmaa juristin ammatista ja hakea oikeustieteelliseen. Jenniä alkoi epäilyttää, vaikka isoisä maksoi valmennuskurssin. Pääsisikö hän kuitenkaan? Ehkä pitäisi hakea kosmetologikouluun. Se olisi ollut helpompaa.

- Sitten päätin, että haen oikikseen kerran. Mietin, että en halua kolmekymppisenä ajatella, että miksi en koskaan yrittänyt.

Ensimmäisellä kerralla Jenni ei päässyt. Hän päätti hakea toisen kerran, ettei mitään jäisi arvailujen varaan. Lukeminen oli raskasta, ja lisäksi Jenniä painoi, että äiti ei uskonut häneen.

- Se ärsyttää vieläkin. Kun soitin äidille ja kerroin, että haen toista kertaa, hän sanoi, että pitäisiköhän miettiä jotain toista vaihtoehtoa. Hän sanoi, ettei kyse ole siitä, ettei hän uskoisi minuun vaan siitä, ettei tahdo minun pettyvän. Isoisä sen sijaan onneksi kannusti, kuulusteli pääsykoekirjojen termejä ja auttoi taloudellisesti.

Pihla: Juristien tyttärestä tuli juristi

Myös 24-vuotias Pihla viimeistelee opintojaan oikeustieteellisessä. Hänen matkansa luentosalin penkille on ollut erilainen kuin Jennin.

Pihla on koulutuksen periytymisen malliesimerkki. Hänen molemmat vanhempansa ovat juristeja. Lapsena Pihla ei ajatellut, että tekisi joskus samaa työtä kuin vanhempansa. Työ näytti tylsältä ja sitä oli liikaa.

- Sanoin joskus, että minusta ei koskaan tule juristia. Ja se oli todella pitkään niin.

Pihla on perheensä ainoa lapsi. Hän varttui Helsingin kantakaupungissa ja loisti koulussa. Pihlan isä lupasi joskus jopa maksaa tälle, jos tämä toisi kotiin kokeen, josta oli saatu seiska. Sellaista ei koskaan tullut.

Pihlan lempiaineita koulussa olivat äidinkieli, historia ja kielet. Pienenä hän ajatteli, että hänestä voisi tulla kieltenopettaja.

Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo hipoi kymppiä. Lukioon meneminen ei ollut valinta, jota Pihla harkitsi. Se oli luonnollinen jatkumo.

Lukion jälkeen Pihla ei tiennyt, mihin hakisi. Mielessä pyörivät ajatukset suomen kielen opinnoista. Vanhemmat rohkaisivat kirjallisuusharrastukseen, mutta sanoivat, että voisihan oikeustieteellinenkin olla hyvä vaihtoehto, jos ei tiedä mitä tehdä. Kun poikaystäväkin päätti lukea lakia, kypsyi päätös. Pihla ilmoittautui valmennuskurssille, luki tunnollisesti koko kevään ja pääsi sisään.

Charlotta: Sama tie, omat valinnat

Vantaalainen Charlotta, 20, valitsi peruskoulun jälkeen ammattikoulun. Hänen vanhempansakin ovat ammatillisesti koulutettuja. Äiti jätti lukion kesken ja opiskeli mielenterveyshoitajaksi. Isällä on koneistajan ammattitutkinto ja oma nosto-ovia valmistava yritys.

Charlotta ei ollut kympin oppilas, mutta koulu oli mieluisaa. Parhaat aineet olivat liikunta ja käsityö, myös äidinkielestä Charlotta piti. Vapaa-ajalla Charlotta harrasti paljon –jalkapalloa, taitoluistelua, teatteria ja ratsastusta. Koulunkäynti ei stressannut. Välillä vanhemmat kyselivät, miten koulussa menee, mutta eivät koskaan painostaneet menestymään.

- Jos toin kokeen kotiin, josta oli saatu kutonen tai vitonen, huomautettiin, että skarppaa ensi kokeessa. Mutta ei koulussa pärjäämiseen painostettu liikaa.

Peruskoulun ollessa lopuillaan Charlottan vanhemmat sanoivat, että ammattikoulu ja lukio ovat molemmat hyviä vaihtoehtoja. Valinnoista puhuttiin kotona ja valintoja käytiin läpi yhdessä. Charlottalla ei kuitenkaan ollut mitään ajatusta siitä, mihin hakea.

- Päätös pitää tehdä niin nuorena ja nopeasti. Yläasteella minulla oli paljon jätkäkavereita. He kaikki hakivat tekniikan alalle. Mietin itsekin logistiikka- ja turvallisuusalaa. En tiedä, mistä ajatus tuli, mutta yhtäkkiä päätin, että haen opiskelemaan parturikampaajaksi.

Charlotta ei ole koskaan ajatellut valintojaan suhteessa vanhempiinsa. Hän on parturikampaajan ammatissaan tyytyväinen. Charlotta uskoo, että jos hän olisi tahtonut lääkäriksi, vanhemmat olisivat kannustaneet samalla tavalla.

- Suomessa kaikille on jaettu samat pelikortit. Se on ihmisestä kiinni, että mitä haluaa ja mitä on valmis tekemään sen eteen.

Katso myös:

10 faktaa jotka sinun pitää tietää työelämästäsi

Lista, jonka avulla pärjäät työelämässä

8 virhettä, joita parikymppiset usein tekevät

Kuva: MVphotos

Liikennelentäjä Pia Stenholmilla on takanaan yli miljoona lennettyä kilometriä. Kaupungit ja työkaverit vaihtuvat päivittäin, mutta yksi asia pysyy samana: intohimo ilmailuun

Työnkuva

Pia Stenholm työskentelee Finnairilla perämiehenä, tai epävirallisemmin ”toisena ohjaajana”. Pia siis vastaa kapteenin kanssa lennon suorittamisesta. Kapteenilla on aina hiukan isompi vastuu ja velvollisuus, mutta itse lentämistä kapteeni ja perämies tekevät lennoilla saman verran.

– Lentäjän työ on normaalioloissa suhteellisen helppo työ, jossa pääsee kuitenkin päivittäin haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta, Pia kertoo.

Hyvä fyysinen kunto on lentäjälle etu. Työssä on jaksettava istua pitkiä aikoja putkeen, ja kropan on kestettävä vuorotyön tuomat rasitteet. Lentäjän työ ei ole välttämättä paras valinta silloin, jos ihminen on luonteeltaan kova stressaamaan.

– Ikävämpiä ovat tilanteet, kun eteen tulee jotain meistä riippumatonta, kuten huono sää, joka estää lennon lähdön tai laskeutumisen aikataulussa. Otsalle nousee pieniä hikikarpaloita, kun tietää, että myöhästyminen vaikuttaa jokaiseen koneessa istuvaan matkustajaan.

Pia oli 7-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa lentokoneella. Ilmailu kiehtoi jo lapsena, mutta Pia haaveili aluksi lentoemännän ammatista. Uravalinta kuitenkin konkretisoitui lopullisesti teini-iässä isän kannustamana.

Koulutus

Pia muutti 16-vuotiaana Vääksyyn, jossa hän kävi ilmailulukion. Sen jälkeen Pia haki ilmailuopistoon.

– Jo pelkkä hakeminen opistoon kesti kahdeksan kuukautta. Meiltä testattiin muun muassa looginen päättelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Yhdessä testissä meidän piti istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa pomppivaa palloa. Aina kun pallo pomppasi pidemmälle, piti painaa nappia, Pia muistelee.

Pia pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan ammattilentäjäksi. Koulutus ei kuitenkaan alkanut heti. Ilmailuopistossa aloittavat oppilaat jaetaan useaan ryhmään, ja ryhmät aloittavat opinnot eri aikaan. Pia päätti silloin hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tietojohtamista.

– Ajattelin, että olisi hyvä luoda itselleen myös suunnitelma b, sillä lentäminen on erittäin suhdanneherkkä ala.

Lopulta Pia aloitti ilmailualan opinnot 21-vuotiaana. Kun hän valmistui, Suomen talousnäkymät olivat heikot. Pia ehti aloittaa liikennelentäjän uran ulkomailta, kunnes paikka Finnairilta aukesi. Nyt hän on ollut perämiehenä vuoden.

– Yksi tärkeimmistä taidoista tällä alalla on sosiaalisuus ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Saatan istua saman tyypin kanssa ohjaamon oven takana kymmenen tuntia putkeen. Lisäksi koneen matkustamohenkilökunta vaihtuu jokaisella lennolla. Myös tylsyyttä on kestettävä, eikä lentäjän keskittyminen saa herpaantua missään vaiheessa.

Parasta työssä

Pian mielestä työn suola ovat ihmiset, niin matkustajat kuin kollegatkin. Tiimityön tärkeys näkyy erityisesti ohjaamossa. Kapteeni ja perämies muodostavat kokonaisuuden, ja kummallakin on omat vastuualueensa.

– Voin aina luottaa siihen, että vedämme yhtä köyttä. Se onkin yksi syy, miksi töihin on niin kiva tulla.

Pian mukaan jokaisella ilmailualalla olevalla tyypillä on pakko olla jonkinlainen palo lentämiseen ja ilmailuun. Ilman sitä työ saattaa tuntua puulta, eikä niitä satunnaisia 14 tunnin työpäiviä jaksa suorittaa.

Urahaaveet

Pia kertoo, että hänellä on aina ollut unelma, jota kohti hän on mennyt.

– Nyt olen saavuttanut unelmani ammatillisesti. Ilmailulukiosta lähtien halusin olla lentäjä juuri nimenomaan Finnairilla.

Pian mukaan monet lentäjät lentävät jonkin aikaa Euroopan sisäisiä lentoja ja hakeutuvat sitten tekemään pidempiä, kaukokohteisiin suuntautuvia matkoja. Pialle Euroopan ja Lähi-Idän kohteet tuntuvat juuri nyt parhailta, eikä hän muuttaisi työssään mitään.

Pia uskoo, että tulevaisuudessa naisia nähdään enemmän liikennelentäjinä. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnairilla naislentäjiä on 30, miehiä yli 900. Finnairin ensimmäiset naislentäjät ovat jo eläkkeellä, mutta silti Piankin uravalinnasta ollaan yllättyneitä hänen sukupuolensa takia.

– Kerran ennen lentoa ohjaamoon tuli vierailulle mies pienen poikansa kanssa. Isä totesi pojalleen, että katsos, tuo setä lentää meidät perille, viitaten vieressäni istuvaan kollegaan. Silloin minun oli pakko korjata, että kyllä se on tämä täti, joka lentää teidät tänään perille. Silloin tajusin, että maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

CV

Pia Stenholm, 27, työskentelee liikennelentäjänä Finnairilla.

Koulutus: Valmistunut ammattilentäjäksi Suomen ilmailuopistosta. On lisäksi lukenut tietojohtamista Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Työpäivän pituus: 9–10 tuntia.

Kielitaito: Englanti, ruotsi ja saksa.

Tärkeimmät työvälineet: Lentokone sekä sen ohjaamotietokone, lentolaukku ja vesipullo.

Motto: Jos et koskaan tavoittele unelmiasi, et koskaan saavuta niitä.

Nainen, jota ihailee: ”Lentokapteeni Orvokki Kuortti oli aikansa edelläkävijä. Orvokki syntyi vuonna 1932, ja hänen nuoruudessaan naisten hakeutuminen ilmailualalle, ja nimenomaan ohjaamon puolelle, oli todella vaikeaa.”

Uran käännekohdat

Ilmailuopiston opinnot, 2012–2014

”Hakuprosessissa karsitaan pois kaikki alalle sopimattomat tyypit. Vaikka olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, tulemme hirveän hyvin toimeen keskenämme.”

Ensimmäinen lento yksin, 2012

”Ensimmäinen yksinlento pienkoneella Malmin lentokentältä oli ikimuistoinen kokemus. Kun astuin ulos koneesta, kurssikaverini odottivat minua hallilla vesisankojen kanssa. Koulussa oli tapana, että jokainen ensimmäistä kertaa yksin lentävä kastetaan. Kirjaimellisesti.”

Työllistyminen Finnairille, 2016

”Vaikka naisia on ohjaamossa prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin miehiä, en ole ikinä kokenut syrjintää. Ohjaamossa olemme kaikki tasavertaisia.”

Kuvat: Lasse Leckin

Katso myös:

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – "Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään"

Valitsimme vuoden parhaat kauneustuotteet – tässä ovat Cosmopolitan Beauty Awards 2018 -voittajat

HBO:n palkittu sarja Big Little Lies saa jatkoa. Mutta voiko toinen tuotantokausi täyttää korkeiksi nousseet odotuksemme? 

Kuukausia jatkuneet vihjailut Big Little Lies -sarjan toisesta kaudesta saivat vihdoin vahvistuksen. HBO kertoi, että Liane Moriartyn romaaniin perustuva minisarja saa todella saa jatkoa. Uutta aletaan tehdä ensi vuoden aikana. Hurraa!

Tähän asti olemme olleet epäluuloisia sarjan tulevaisuudesta, sillä myöskään Moriartyn romaanille ei ole olemassa jatko-osaa. Nyt kirjailijan kerrotaan kuitenkin kehitelleen tarinaan uusia käänteitä, jotta toinen kausi voidaan toteuttaa. 

Nicole Kidman teki ensimmäisellä kaudella ylistetyn roolisuorituksen väkivaltaisessa avioliitossa elävänä Celeste-nimisenä vaimona ja äitinä. Hänen puolisoaan Perryä näytteli ruotsalainen Alexander Skarsgård. Lisäksi nimekkäässä näyttelijäjoukossa nähtiin muun muassa Reese WitherspoonZoë Kravitz ja Shailene Woodley.

HBO ei ole vielä kertonut, ovatko samat näyttelijät mukana myös tulevan kauden jaksoissa. Kidman ja Witherspoon ovat kuitenkin jo hehkuttaneet tulevaa kautta julkisuudessa. 

- Toinen kausi antaa meille mahdollisuuden tarkastella Montereyn perheiden kiehtovia ja monimutkaisia tarinoita syvällisemmin, Witherspoon hehkutti The Hollywood Reporterin mukaan. 

- Olen innoissani, että pääsemme työskentelemään lahjakkaan ja arvostetun ohjaaja Andrea Arnoldin kanssa. 

Arnold on ohjannut muun muassa elokuvan Fish Tank (2009) ja tulee korvaamaan ensimmäisen kauden ohjanneen Jean-Marc Valléen. Arnoldilla on paineita, sillä Valléen kädenjälki hipoi ensimmäisellä kaudella täydellistä. Toivottavasti uudet jaksot täyttävät korkeiksi nousseet odotuksemme!

Kuva: HBO Nordic

Katso myös:

Paluun tekevä Pikku G: ”Minun piti aikuistua suosion keskellä todella nopeasti

Testasimme peitevoiteet – voittajatuote kätkee kavoilta punaisuuden, näpyt ja tummat silmänaluset

Vloggaaja ja laulaja Saara: ”Jos ajelet hiuksesi ja lopputulos näyttää kamalalta, mitä sitten?"