Kun muuttaa uuden opiskelupaikan tai työn perässä satojen kilometrien päähän, sosiaalisen elämän joutuu rakentamaan usein nollasta. Ulkopuolisuuden tunne painaa ja sopeutuminen on vaikeaa. Onko kaikki sen arvoista?

Kaupungissa asui vain Heidi Niinikosken, 25, mummo ja yksi lapsuusajan kaveri, kun Heidi saapui matkalaukkujensa kanssa uuteen kotiinsa, Jyväskylässä sijaitsevaan kahden hengen soluun. Taakse jäi Lohja, lapsuudenkoti, perhe ja ystävät. Muutto opiskelupaikan perässä oli Heidille selkeä päätös, koska hän halusi pois vanhoista ympyröistä.

– Tiesin, että suurin osa lukiokavereistani lähtee Helsinkiin tai Turkuun. Halusin kauemmas, Heidi kertoo.

Heidin tavoin moni nuori joutuu pohtimaan muuttoa vieraalle paikkakunnalle opiskelujen tai työpaikan takia, ja trendi näyttää olevan, että yhä useampi muuttaa kunnista kaupunkeihin. Innokkaimpia muuttajia ovat 20–24-vuotiaat. Muuttovoitto kaupunkialueilla on kiivennyt 2010-luvulla jo yli 20 000 ihmiseen vuosittain.

Isoihin kaupunkeihin muuttoa helpottaa se, että usein kaupungista löytyy myös muita kohtalotovereita. Heidin uusi kaveriporukka Jyväskylässä muodostui kuudesta hänen tapaansa tilastotiedettä opiskelevasta tytöstä, joista kukaan ei ollut kotoisin Jyväskylästä.

– Se sitoi hyvin yhteen. Näimme koululla, teimme tehtäviä yhdessä ja kävimme bileissä.

Heidi tunsi olonsa vapautuneeksi uusien ihmisten ympäröimänä, kun koulussa ei ollut ketään ihmistä, joka olisi tuntenut hänet ennestään. Kukaan ei ollut määrittelemässä häntä, eikä kenelläkään ollut hänestä ennakkokäsityksiä.

Monille muuttopäätöksen tekeminen ja ensimmäisten askeleiden ottaminen voivat kuitenkin olla liikaa. Tuttujen ihmisten ja rutiinien puuttuminen saa jäämään paikkakunnalle, vaikka työ- ja opiskelumahdollisuudet olisivat huonot tai jopa olemattomat. On selvää, että tuntuu kurjalta olla viimeinen, joka kuulee ystävän asuntokaupoista tai nähdä, kun sisarusten lapset ovat kasvaneet silmissä.

Kun ajattelee muuttoa satojen kilometrien päähän nykyisestä kodista, pienet asiat voivat tuntua ylipääsemättömiltä ja mittasuhteet vääristyä. Päänvaivaa saattavat aiheuttaa käytännön asiat, kuten uusien reittien oppiminen, ja julkisen liikenteen käyttö. Esteenä muutolle voi myös olla pelko siitä, että jää vanhan kaveripiirin tai tulevan opiskelija- tai työyhteisön ulkopuolelle.

Psykologi Marja-Leena Merosen mukaan suurimmat pelot ovat kuitenkin oman pään sisällä. Pähkäillessä uudelle paikkakunnalle muuttoa päätöksen tekemisessä painaakin usein henkilön usko omiin kykyihinsä.

– Todellisuus ei usein ole niin kamala kuin ajatellaan. Miksei voisi ajatella itsestä, että pärjään varmasti siinä missä muutkin? Meronen pohtii.

Rohkeasti ulkomaille

Emma-Linda Niskasaari, 31, muutti Oulusta Kööpenhaminaan mielenkiintoisen digimarkkinointityön perässä.

– Välillä olo oli yksinäinen, kun kaupungissa ei asunut perhettä tai yhtään ystävää, Emma-Linda sanoo.

Sosiaaliselle henkilölle, jolla on vanhalla asuinpaikkakunnallaan laaja kaveripiiri, yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne saattaavat yllättää ja olla aluksi jopa shokki. Merosen mukaan sosiaalisella ihmisellä on kuitenkin se etu, että hänellä on jo valmiiksi kertynyt eväitä ongelmien ratkaisemiseksi. Itsetunnon kohentuminen synnyttää positiivisen kierteen: kun uskoo itseensä, on parempi mahdollisuus onnsitua ihmissuhteissa seuraavalla kerralla.

– Uudessa paikassa alkuhapuilua on kaikilla, mutta siitä selvittyään jää tunne, että pärjää, hän sanoo.

Emma-Linda saikin töistä heti ystäviä, jotka olivat kaikki samassa tilanteessa.

– Tunsin olevani sosiaalisempi, koska minun piti nähdä enemmän vaivaa verkostojen luomiseen.

Suomesta muutetaan ulkomaille koko ajan enemmän. Kun välimatkat ovat pitkiä, netti on hyvä tapa löytää kohtalotovereita ja muodostaa suhteita. Emma-Linda piti Tanskassa yhteyttä perheeseensä ja ystäviinsä Skypen ja sosiaalisen median kautta. Some voi kuitenkin saada olon tuntumaan välillä orvolta, kun ystävät kotipaikkakunnalla postaavat tarinoita hauskoista illanvietoistaan. Se ei myöskään korvaa aitoa kanssakäymistä, ja voi tuntua, että kaukana oleville ystäville ei viitsi kertoa kaikista arkisimmista huolista.

Meronen muistuttaa, että jos haluaa muodostaa sosiaalisia suhteita, ei kannata jäädä neljän seinän sisään odottamaan. Emma-Lindalle tekemistä löytyi joogatunneilta, kielikurssilta ja sosiaalisten verkostojen kautta.

– Aina kun lähti mukaan erilaisiin juttuihin, ne poikivat lisää tuttuja ja kutsuja tapahtumiin, hän kertoo.

Toiseen maahan muuttaessa on otettava huomioon erilaisia asioita kuin Suomen sisäisessä muutossa. Tanskaan muuttaessa on esimerkiksi ilmoitettava itsensä väestörekisteriin, hankittava sosiaaliturvatunnus ja aukaistava pankkitili. Asioiminenkin onnistuu usein vain tanskan kielellä.

– Omalta mukavuusalueelta poistuminen kasvatti itsetuntoa. Kynnys uusien asioiden kokelemiseen madaltui, Emma-Linda kertoo.

Hän uskalsi muuttaa Kööpenhaminassa asumisensa jälkeen Suomeen Pudasjärvelle, jossa aloitti työt fysioterapeuttina. Hän tunsi paikkakunnalta vain siellä asuvan siskonsa.

Toisiin voi tukeutua

Heidi ei seurustellut opiskelujensa alkuaikoina, joten häneltä kysyttiin usein, onko hän yksinäinen?

– Minulla ei kuitenkaan koskaan ollut sellaista oloa, Heidi sanoo nyt.

Yksinäisyyden kokemus onkin yksilöllistä, eikä yksin oleminen aina tarkoita yksinäisyyttä. Mielenterveyden keskusliiton mukaan vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden itsetutkiskeluun ja tukee itsenäisyyttä.

– Muuttaminen uuteen kaupunkiin avartaa elämää ja maailmaa. Silloin on mahdollisuus oppia uutta ja tutustua uusiin ihmisiin, Meronen kertoo.

Kaikilta ystävystyminen ei kuitenkaan käy luontevasti. Merosen mukaan aikaisemmat sosiaaliset kanssakäymiset vaikuttavat siihen, miten helposti sopeutuu uusien ihmisten joukkoon.

– Jos on aikaisemmin kokenut uusiin ihmisiin tutustumisen hankalaksi tai on muuten luonteeltaan ujo tai vetäytyvä, se voi tehdä vielä aremmaksi ja lisätä yksinäisyyden tunnetta, hän sanoo.

Meronen kannustaa ottamaan osaa opiskelijayhteisön toimintoihin ja tapahtumiin, jotka tähtäävät siihen, että opiskelijalla olisi mahdollisimman hyvä ja turvallista opiskella. Esimerkiksi maanlaajuinen Nyyti ry järjestää opiskelijoille hengailuiltoja ja nettitoimintaa, jossa tarjotaan yksin eläville mahdollisuus tutustua toisiinsa. Myös kunnan järjestämiin tapahtumiin kannattaa osallistua. Tutoreiden eli vanhempien opiskelijoiden kanssa voi puhua ongelmista ja halutessaan ottaa yhteyttä opiskelijaterveydenhoitoon tai kunnan terveyspalveluihin.

Kuva: iStock

– Toisen kanssa voi pohtia tarkemmin, onko yksinäisyys jotain sellaista, mitä on aina kokenut ja mitä sille voisi tehdä, Meronen kertoo.

Hän muistuttaa, että yksinäisyyden tunnetta voi lievittää pitämällä alkuun tiiviimmin yhteyttä kotipaikkakuntaan ja perheeseen. Heidiä koti-ikävä ei ehtinyt vaivata Jyväskylässä, sillä hän soitteli jatkuvasti kotiin ystävilleen ja perheelleen sekä vieraili vanhalla kotipaikkakunnallaan joka toinen kuukausi. Hän sopeutui uuteen kaupunkiin hyvin, vaikka kaikki ei mennytkään aivan suunnitelmien mukaan. Sukset menivät ristiin kämppiksen kanssa ja Heidi koki pettymyksen opinnoissaan, kun ala ei tuntunutkaan omalta. Hän aloitti seuraavana vuonna yhteiskuntapolitiikan opinnot Jyväskylässä, koska halusi jäädä kaupunkiin. Siellä olivat nyt hänen ystävänsä ja omat uudet ympyränsä.

– Uskon, että itsenäistyin nopeammin kuin ne, jotka jäivät Lohjalle tai ne, jotka muuttivat Helsinkiin. He kävivät useammin lapsuudenkodissaan ja olivat tiiviisti vanhoissa kaveriporukoissaan. Se, että uskalsin lähteä ja löysin uusia hyviä ystäviä, lisäsi uskoa itseen ja siihen, että pärjään. En olisi lainkaan sama ihminen, jos en olisi muuttanut pois. 

Ihanimman lahjan eteen on uhrattu seteleiden sijaan aikaa. Herkullinen suolakeksifudge onnistuu aloittelevaltakin leipurilta!

Suolakeksifudge

Ainekset:

2 ½ dl kuohukermaa
2 ½ dl sokeria
ripaus suolaa
25 g voita
1 ½ rkl glukoosisiirappia
20 g suolakeksejä
100 g maitosuklaata
sormisuolaa

Tee näin:

Kiehauta kerma ja sokeri kattilassa. Lisää suola, voi ja glukoosisiirappi. Anna seoksen kuplia koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia tai kunnes se on selkeästi paksumpaa. Rouhi suolakeksit joukkoon. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan, ripottele pinnalle sormisuolaa ja anna jäähtyä. Leikkaa paloiksi.

Kuva: Juha Salminen

Katso myös:

Haluatko säästää? Kuusi vinkkiä, joiden avulla pääset oikeasti alkuun

Finnairin lentäjänä työskentelevä Pia Stenholm: ”Uravalinnastani ollaan yllättyneitä sukupuoleni takia”

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

Liikennelentäjä Pia Stenholmilla on takanaan yli miljoona lennettyä kilometriä. Kaupungit ja työkaverit vaihtuvat päivittäin, mutta yksi asia pysyy samana: intohimo ilmailuun

Työnkuva

Pia Stenholm työskentelee Finnairilla perämiehenä, tai epävirallisemmin ”toisena ohjaajana”. Pia siis vastaa kapteenin kanssa lennon suorittamisesta. Kapteenilla on aina hiukan isompi vastuu ja velvollisuus, mutta itse lentämistä kapteeni ja perämies tekevät lennoilla saman verran.

– Lentäjän työ on normaalioloissa suhteellisen helppo työ, jossa pääsee kuitenkin päivittäin haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta, Pia kertoo.

Hyvä fyysinen kunto on lentäjälle etu. Työssä on jaksettava istua pitkiä aikoja putkeen, ja kropan on kestettävä vuorotyön tuomat rasitteet. Lentäjän työ ei ole välttämättä paras valinta silloin, jos ihminen on luonteeltaan kova stressaamaan.

– Ikävämpiä ovat tilanteet, kun eteen tulee jotain meistä riippumatonta, kuten huono sää, joka estää lennon lähdön tai laskeutumisen aikataulussa. Otsalle nousee pieniä hikikarpaloita, kun tietää, että myöhästyminen vaikuttaa jokaiseen koneessa istuvaan matkustajaan.

Pia oli 7-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa lentokoneella. Ilmailu kiehtoi jo lapsena, mutta Pia haaveili aluksi lentoemännän ammatista. Uravalinta kuitenkin konkretisoitui lopullisesti teini-iässä isän kannustamana.

Koulutus

Pia muutti 16-vuotiaana Vääksyyn, jossa hän kävi ilmailulukion. Sen jälkeen Pia haki ilmailuopistoon.

– Jo pelkkä hakeminen opistoon kesti kahdeksan kuukautta. Meiltä testattiin muun muassa looginen päättelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Yhdessä testissä meidän piti istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa pomppivaa palloa. Aina kun pallo pomppasi pidemmälle, piti painaa nappia, Pia muistelee.

Pia pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan ammattilentäjäksi. Koulutus ei kuitenkaan alkanut heti. Ilmailuopistossa aloittavat oppilaat jaetaan useaan ryhmään, ja ryhmät aloittavat opinnot eri aikaan. Pia päätti silloin hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tietojohtamista.

– Ajattelin, että olisi hyvä luoda itselleen myös suunnitelma b, sillä lentäminen on erittäin suhdanneherkkä ala.

Lopulta Pia aloitti ilmailualan opinnot 21-vuotiaana. Kun hän valmistui, Suomen talousnäkymät olivat heikot. Pia ehti aloittaa liikennelentäjän uran ulkomailta, kunnes paikka Finnairilta aukesi. Nyt hän on ollut perämiehenä vuoden.

– Yksi tärkeimmistä taidoista tällä alalla on sosiaalisuus ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Saatan istua saman tyypin kanssa ohjaamon oven takana kymmenen tuntia putkeen. Lisäksi koneen matkustamohenkilökunta vaihtuu jokaisella lennolla. Myös tylsyyttä on kestettävä, eikä lentäjän keskittyminen saa herpaantua missään vaiheessa.

Parasta työssä

Pian mielestä työn suola ovat ihmiset, niin matkustajat kuin kollegatkin. Tiimityön tärkeys näkyy erityisesti ohjaamossa. Kapteeni ja perämies muodostavat kokonaisuuden, ja kummallakin on omat vastuualueensa.

– Voin aina luottaa siihen, että vedämme yhtä köyttä. Se onkin yksi syy, miksi töihin on niin kiva tulla.

Pian mukaan jokaisella ilmailualalla olevalla tyypillä on pakko olla jonkinlainen palo lentämiseen ja ilmailuun. Ilman sitä työ saattaa tuntua puulta, eikä niitä satunnaisia 14 tunnin työpäiviä jaksa suorittaa.

Urahaaveet

Pia kertoo, että hänellä on aina ollut unelma, jota kohti hän on mennyt.

– Nyt olen saavuttanut unelmani ammatillisesti. Ilmailulukiosta lähtien halusin olla lentäjä juuri nimenomaan Finnairilla.

Pian mukaan monet lentäjät lentävät jonkin aikaa Euroopan sisäisiä lentoja ja hakeutuvat sitten tekemään pidempiä, kaukokohteisiin suuntautuvia matkoja. Pialle Euroopan ja Lähi-Idän kohteet tuntuvat juuri nyt parhailta, eikä hän muuttaisi työssään mitään.

Pia uskoo, että tulevaisuudessa naisia nähdään enemmän liikennelentäjinä. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnairilla naislentäjiä on 30, miehiä yli 900. Finnairin ensimmäiset naislentäjät ovat jo eläkkeellä, mutta silti Piankin uravalinnasta ollaan yllättyneitä hänen sukupuolensa takia.

– Kerran ennen lentoa ohjaamoon tuli vierailulle mies pienen poikansa kanssa. Isä totesi pojalleen, että katsos, tuo setä lentää meidät perille, viitaten vieressäni istuvaan kollegaan. Silloin minun oli pakko korjata, että kyllä se on tämä täti, joka lentää teidät tänään perille. Silloin tajusin, että maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

CV

Pia Stenholm, 27, työskentelee liikennelentäjänä Finnairilla.

Koulutus: Valmistunut ammattilentäjäksi Suomen ilmailuopistosta. On lisäksi lukenut tietojohtamista Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Työpäivän pituus: 9–10 tuntia.

Kielitaito: Englanti, ruotsi ja saksa.

Tärkeimmät työvälineet: Lentokone sekä sen ohjaamotietokone, lentolaukku ja vesipullo.

Motto: Jos et koskaan tavoittele unelmiasi, et koskaan saavuta niitä.

Nainen, jota ihailee: ”Lentokapteeni Orvokki Kuortti oli aikansa edelläkävijä. Orvokki syntyi vuonna 1932, ja hänen nuoruudessaan naisten hakeutuminen ilmailualalle, ja nimenomaan ohjaamon puolelle, oli todella vaikeaa.”

Uran käännekohdat

Ilmailuopiston opinnot, 2012–2014

”Hakuprosessissa karsitaan pois kaikki alalle sopimattomat tyypit. Vaikka olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, tulemme hirveän hyvin toimeen keskenämme.”

Ensimmäinen lento yksin, 2012

”Ensimmäinen yksinlento pienkoneella Malmin lentokentältä oli ikimuistoinen kokemus. Kun astuin ulos koneesta, kurssikaverini odottivat minua hallilla vesisankojen kanssa. Koulussa oli tapana, että jokainen ensimmäistä kertaa yksin lentävä kastetaan. Kirjaimellisesti.”

Työllistyminen Finnairille, 2016

”Vaikka naisia on ohjaamossa prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin miehiä, en ole ikinä kokenut syrjintää. Ohjaamossa olemme kaikki tasavertaisia.”

Kuvat: Lasse Leckin

Katso myös:

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – "Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään"

Valitsimme vuoden parhaat kauneustuotteet – tässä ovat Cosmopolitan Beauty Awards 2018 -voittajat