Jenkeissä lukiovaihdossa ollut Iida Tuominen kertoo, millaista opiskelu jenkkilukiossa todellisuudessa on.

Moni haaveilee lukiovaihdosta Jenkeissä, mutta Iida Tuominen, 20, uskalsi toteuttaa haaveensa. Etu-Töölön lukion kasvatti lähti lukion toisella luokalla, syksyllä 2013 lukiovaihtoon The Gunnery -nimiseen kouluun Connecticutin osavatioon, pieneen Washingtonin kaupunkiin. Koulu oli yksityinen boarding school eli sisäoppilaitos. Lähialueilta tulevien oppilaiden lisäksi koulussa oli vaihto-oppilaita ympäri maailmaa. Toki vaihtariksi voi mennä myös perinteisempään lukioon, missä suurin osa oppilaista on jenkkejä ja asuntolan sijaan asutaan perheissä.

- Mahdollisuuksiin pitää tarttua, jos niitä tulee eteen. Olen aina ollut tosi sosiaalinen ja kiinnostunut matkustamisesta ja kansainvälisyydestä, joten jenkkikulttuuri sopii minulle. Hyödyn vaihdosta tulevaisuudessa myös suhteiden kannalta, Iida kertoo.

Pitkä hakuprosessi

Lukiovaihtoon voi hakea vaihto-oppilasjärjestön kautta tai ottamalla itse yhteyttä suoraan kouluihin. Iida haki lukiopaikkaa Universal Players -nimisen järjestön kautta. Järjestö välittää erityisesti urheilevia nuoria eri lukioihin.

- Hakeminen meni helposti ja jouhevasti, sillä järjestö hoiti koko hakuprosessin. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut hakea kouluun ilman järjestöä. Se olisi vaatinut paljon työtä ja googlettamista, mutta olisi tullut paljon halvemmaksi. Järjestöt ottavat yleensä tuhansien eurojen välityspalkkion.

Järjestöistä ja kouluista kannattaa ottaa selvää hyvissä ajoin.

- Ei pidä kuunnella sokeasti, kuinka hyviä järjestöt tai koulut sanovat olevansa, vaan kannattaa ottaa itse selvää eri vaihtoehdoista. Boarding schooliin voi hakea ilman järjestöä. Perinteiseen vaihtoon kannattaa mielestäni hakea järjestön kautta, koska he tuntevat lukiovaihtareita majoittavat perheet.

Yksi Iidan kouluvuosi maksoi 50 000 euroa ja lisäksi vaihtarijärjestö otti välityspakkion. Koulumaksuun sisältyi asuminen asuntolassa, ruuat, kuljetukset ja vakuutukset.

- Yksityisiä kouluja on halvempia ja kalliimpia. Julkinen lukio taas tulee huomattavasti halvemmaksi, Iida kertoo.

Ulkomailla opiskeluun on mahdollista hakea myös stipendejä. Neuvoja voi kysyä vaikkapa omasta koulusta, vaihto-oppilasjärjestöstä tai Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO:sta. Hyviä vinkkejä on koottu myös maailmalle.net -sivustolle.

Usein lukiovaihtoon haetaan jopa vuosi ennen lähtöä, mutta Iida keksi ajatuksen lähdöstä vasta pari kuukautta ennen kuin aloitti lukiovaihdon Jenkeissä. Alkoi intensiivinen hakuprojekti. Aluksi Iida puhui Skypen kautta agentille, joka arvioi kielitaidon, haastatteli Iidan koulujen puolesta ja esitteli häntä eri kouluille. Sen jälkeen kiinnostuneet koulut haastattelivat Iidaa Skypen välityksellä.

- Minulta kysyttiin peruskysymyksiä, kuten miksi haluan vaihtoon juuri tähän kouluun ja mitkä ovat lempiaineitani. Lisäksi kirjoitin motivaatiokirjeen ja kaksi esseetä: kokemuksesta, joka kasvatti minua ja toinen henkilöstä, jota ihailen, Minun piti näyttää, että pärjään koulussa. Todistuksessani oli kasia ja seiskaa, enkä olisi päässyt hienoimpiin ja arvostetuimpiin kouluihin. Olen silti tyytyväinen kouluuni, joka oli yliopistoon valmistava, korkeatasoinen ja vaativa.

Kun koulupaikka oli varmistunut, Iidan piti vielä anoa opiskelijaviisumi Yhdysvaltain suurlähetystöstä.

Kovaa työtä

Iidan mielestä jenkkilukio oli positiivisesti erilainen, vaikka tuntitarjonta ei juuri poikennut suomalaisesta lukiosta.

- Pakollisia aineita olivat äidinkieli eli englanti, matematiikka, vieras kieli ja tiede, kuten biologia tai kemia ja kaksi taideainetta. Yhteiskuntaopin sijasta opiskeltiin taloustietoa, historia keskittyi Amerikan historiaan ja vieraaksi kieleksi valittiin ranska, espanja tai mandariini. Matematiikan vaikeammat kurssin eivät olleet mitään Suomen pitkään matikkaan verrattuna. Eli matikkaa on petrattava nyt, kun haen Kauppakorkeakouluun.

Koulua oli kuutena päivänä viikossa, seitsemän tuntia päivässä. The Gunnery -koulussa oli jokaisen koulupäivän jälkeen parin tunnin pakolliset urheilutreenit. Urheilullisella Iidalla oli monen vuoden salibandytausta. Se auttoi koulussa, jonka vuosiohjemaan kuului kolmen eri lajin harrastaminen. Iida valitsi maahockeytä, joogaa, tennistä ja laskettelua.

Keskiviikkoisin ja lauantaisin koulu loppui jo kahdeltatoista, koska silloin oli pelipäivä. Sunnuntait kuluivat esseiden kirjoittamiseen. Joissain kouluissa saattaa lisäksi olla sunnuntaisin pakollinen kirkkokäynti.

Tunnit olivat interaktiivisia ja arvosanoja sai myös osallistumisaktiivisuudesta.

- Suomessa matikan tunnilla saattoi olla 30 oppilasta ja puolet opetuksesta tapahtui kännykällä. Jenkeissä maksimi luokkakoko oli kymmenen. Istuimme rinkiin laitetuissa pulpeteissa. Koska oppilaita oli niin vähän, oli pakko opiskella ja osallistua.

Tunneilla oli tiukka kuri. Kännyköitä ei saanut olla näkyvillä ja asuntolasta sai iltakahdeksan jälkeen poistua vain opiskelemaan kirjastoon. Kahdeksasta kymmeneen oli pakko tehdä läksyjä. Opettajat kiersivät huoneet läpi ja katsoivat, että kaikki opiskelevat. Jos arvosanat eivät olleet hyviä, joutui pakolliseen lisäopetusryhmään. Henki oli kilpailullinen ja kaikki halusivat suoriutua hyvin arvosanoin.

- Se pisti minutkin opiskelemaan täysillä. En tsempannut lukion ekalla tarpeeksi. Suomessa oli helppo piiloutua matikan tunnilla takapulpettiin katsomaan Netflixiä. Jenkeissä tein tosi paljon töitä ja koulunumerot kohosivat. Arvosanat olivat asteikolla 1–8, ja minulla oli tosi paljon kaseja. Suomessa opiskelu oli itsenäisempää ja siksi raskaampaa. Jenkeissä kaikki oli organisoitua ja päivät oli tehty valmiiksi.

Iida viihtyi Jenkeissä niin hyvin, että päätti suorittaa siellä koko lukion.

- Jenkeissä lukio kestää neljä vuotta, jolloin Suomen yhdeksäs luokka vastaa Jenkeissä lukion ekaa. Jouduin ottamaan lisää kursseja, jotta sain kirittyä muut kiinni. Lisäksi opetusohjelmaan kuului 30 tuntia vapaaehtoistyötä, minkä suoritin kesälomalla Suomessa mummini vanhainkodissa.

Lukiovaihtoon lähtijöiden on hyvä tietää, että jenkkilukion kursseja ei välttämättä saa hyväksiluettua Suomessa.

- Jos olisin palannut Suomeen, olisin saanut hyväksiluettua ehkä pari enkun ja ranskan kurssia vaikka opiskelin ahkerasti.

Vapaailta New Yorkissa

Etu-Töölön lukiossa oli tuhat oppilasta. Jenkeissä oppilaita oli muutama sata, joten kaikki tunsivat toisensa.

- Suomessa piti kuulua cooliin porukkaan. Leffojen perusteella jenkkikouluissa on kuppikuntia, mutta sellaista ei ollut todellisuudessa ollenkaan. Parasta koulussa oli yhteisöllisyyden tunne. Meillä oli jatkuvasti koko koulun tapahtumia kuten jenkkifudiskilpailuja. Kaikki kannustivat toisiaan ja kaikki olivat toisensa kavereita. Jenkeissäkin kiusattiin, mutta opettajat puuttuivat tapauksiin välittömästi.

Vapaalla Iida hengasi lukiokavereidensa kanssa.

- Oli mahtavaa asua asuntolassa ystävien kanssa 24/7. En tiedä mikä olisi sen ikäisenä parempaa. Lauantaisin oli vapaailta, jolloin menimme leffaan tai lähistöllä asuvan kaverimme luo yökylään.

Lisäksi Iida kävi usein parin tunnin ajomatkan päässä New Yorkissa tapaamassa kavereitaan.

- Shoppailin, kävin ravintoloissa ja erilaisissa riennoissa kuten Broadwaylla katsomassa näytelmiä. Rakastuin Upper East Sideen, Sohoon ja Downtowniin. Koulun vierailujen kautta Nykin museot, kuten Metropolitan ja Guggenheim tulivat tutuiksi.

Vaihtarivuosi oli kasvattava kokemus.

- Koululla tunsin itseni lapseksi, mutta kun kävelin yksin illalla New Yorkin katuja, tunsin itseni aikuiseksi. En varmaan asuisi nyt omassa asunnossa poikaystäväni kanssa ellen olisi ollut Jenkeissä ja oppinut huolehtimaan itsestäni ja laskujen maksamisesta.

Vinkkejä vaihtareille

Amerikassa ei ole ylioppilaskirjoituksia, mutta lukion suoritettua saa high school diploman. Moni on huolissaan siitä, voiko jenkkilukion papereilla hakea Suomen yliopistoihin ja korkeakouluihin.

- Voi hakea. Haen tänä kevään Kauppakorkeakouluun pääsykoepisteiden perusteella. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut hakea Jenkeissä lukioon, missä voi suorittaa IB-tutkinnon. Silloin olisin voinut hakea kauppikseen yhteispistekiintiössä, Iida kertoo.

Iida sai kaksi yliopistopaikkaa Jenkkeihin ja yhden Sveitsiin. Yliopistovuosi Jenkeissä maksaa noin 60 000–70 000 euroa, joten Iida päätti hakea Kauppakorkeakouluun.

Iida rohkaisee hakemaan lukiovaihtoon, mikäli vähänkään kiinnostaa.

- Vaihtovuodesta ei kannata stressata, sillä kaikki tulee menemään hyvin. Vaihto-oppilaita ottavat koulut, opettajat ja oppilaat ovat tottuneita siihen, että ihmisiä tulee ympäri maailmaa.

Iida haluaa antaa vielä pari vinkkiä tuleville vaihtareille.

- Kaikki tulee maksamaan enemmän kuin mitä kuvittelee, joten matkakassaa kannattaa kerryttää hyvissä ajoin. Reissussa kannattaa olla yhteydessä kavereihin ja sukulaisiin, sillä muuten kaveripiiri kaikkoaa nopeasti. Kun palasin Suomeen, kaikilla olikin aivan uudet kuviot.

Kuva: MVPhotos

Liikennelentäjä Pia Stenholmilla on takanaan yli miljoona lennettyä kilometriä. Kaupungit ja työkaverit vaihtuvat päivittäin, mutta yksi asia pysyy samana: intohimo ilmailuun

Työnkuva

Pia Stenholm työskentelee Finnairilla perämiehenä, tai epävirallisemmin ”toisena ohjaajana”. Pia siis vastaa kapteenin kanssa lennon suorittamisesta. Kapteenilla on aina hiukan isompi vastuu ja velvollisuus, mutta itse lentämistä kapteeni ja perämies tekevät lennoilla saman verran.

– Lentäjän työ on normaalioloissa suhteellisen helppo työ, jossa pääsee kuitenkin päivittäin haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta, Pia kertoo.

Hyvä fyysinen kunto on lentäjälle etu. Työssä on jaksettava istua pitkiä aikoja putkeen, ja kropan on kestettävä vuorotyön tuomat rasitteet. Lentäjän työ ei ole välttämättä paras valinta silloin, jos ihminen on luonteeltaan kova stressaamaan.

– Ikävämpiä ovat tilanteet, kun eteen tulee jotain meistä riippumatonta, kuten huono sää, joka estää lennon lähdön tai laskeutumisen aikataulussa. Otsalle nousee pieniä hikikarpaloita, kun tietää, että myöhästyminen vaikuttaa jokaiseen koneessa istuvaan matkustajaan.

Pia oli 7-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa lentokoneella. Ilmailu kiehtoi jo lapsena, mutta Pia haaveili aluksi lentoemännän ammatista. Uravalinta kuitenkin konkretisoitui lopullisesti teini-iässä isän kannustamana.

Koulutus

Pia muutti 16-vuotiaana Vääksyyn, jossa hän kävi ilmailulukion. Sen jälkeen Pia haki ilmailuopistoon.

– Jo pelkkä hakeminen opistoon kesti kahdeksan kuukautta. Meiltä testattiin muun muassa looginen päättelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Yhdessä testissä meidän piti istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa pomppivaa palloa. Aina kun pallo pomppasi pidemmälle, piti painaa nappia, Pia muistelee.

Pia pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan ammattilentäjäksi. Koulutus ei kuitenkaan alkanut heti. Ilmailuopistossa aloittavat oppilaat jaetaan useaan ryhmään, ja ryhmät aloittavat opinnot eri aikaan. Pia päätti silloin hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tietojohtamista.

– Ajattelin, että olisi hyvä luoda itselleen myös suunnitelma b, sillä lentäminen on erittäin suhdanneherkkä ala.

Lopulta Pia aloitti ilmailualan opinnot 21-vuotiaana. Kun hän valmistui, Suomen talousnäkymät olivat heikot. Pia ehti aloittaa liikennelentäjän uran ulkomailta, kunnes paikka Finnairilta aukesi. Nyt hän on ollut perämiehenä vuoden.

– Yksi tärkeimmistä taidoista tällä alalla on sosiaalisuus ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Saatan istua saman tyypin kanssa ohjaamon oven takana kymmenen tuntia putkeen. Lisäksi koneen matkustamohenkilökunta vaihtuu jokaisella lennolla. Myös tylsyyttä on kestettävä, eikä lentäjän keskittyminen saa herpaantua missään vaiheessa.

Parasta työssä

Pian mielestä työn suola ovat ihmiset, niin matkustajat kuin kollegatkin. Tiimityön tärkeys näkyy erityisesti ohjaamossa. Kapteeni ja perämies muodostavat kokonaisuuden, ja kummallakin on omat vastuualueensa.

– Voin aina luottaa siihen, että vedämme yhtä köyttä. Se onkin yksi syy, miksi töihin on niin kiva tulla.

Pian mukaan jokaisella ilmailualalla olevalla tyypillä on pakko olla jonkinlainen palo lentämiseen ja ilmailuun. Ilman sitä työ saattaa tuntua puulta, eikä niitä satunnaisia 14 tunnin työpäiviä jaksa suorittaa.

Urahaaveet

Pia kertoo, että hänellä on aina ollut unelma, jota kohti hän on mennyt.

– Nyt olen saavuttanut unelmani ammatillisesti. Ilmailulukiosta lähtien halusin olla lentäjä juuri nimenomaan Finnairilla.

Pian mukaan monet lentäjät lentävät jonkin aikaa Euroopan sisäisiä lentoja ja hakeutuvat sitten tekemään pidempiä, kaukokohteisiin suuntautuvia matkoja. Pialle Euroopan ja Lähi-Idän kohteet tuntuvat juuri nyt parhailta, eikä hän muuttaisi työssään mitään.

Pia uskoo, että tulevaisuudessa naisia nähdään enemmän liikennelentäjinä. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnairilla naislentäjiä on 30, miehiä yli 900. Finnairin ensimmäiset naislentäjät ovat jo eläkkeellä, mutta silti Piankin uravalinnasta ollaan yllättyneitä hänen sukupuolensa takia.

– Kerran ennen lentoa ohjaamoon tuli vierailulle mies pienen poikansa kanssa. Isä totesi pojalleen, että katsos, tuo setä lentää meidät perille, viitaten vieressäni istuvaan kollegaan. Silloin minun oli pakko korjata, että kyllä se on tämä täti, joka lentää teidät tänään perille. Silloin tajusin, että maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

CV

Pia Stenholm, 27, työskentelee liikennelentäjänä Finnairilla.

Koulutus: Valmistunut ammattilentäjäksi Suomen ilmailuopistosta. On lisäksi lukenut tietojohtamista Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Työpäivän pituus: 9–10 tuntia.

Kielitaito: Englanti, ruotsi ja saksa.

Tärkeimmät työvälineet: Lentokone sekä sen ohjaamotietokone, lentolaukku ja vesipullo.

Motto: Jos et koskaan tavoittele unelmiasi, et koskaan saavuta niitä.

Nainen, jota ihailee: ”Lentokapteeni Orvokki Kuortti oli aikansa edelläkävijä. Orvokki syntyi vuonna 1932, ja hänen nuoruudessaan naisten hakeutuminen ilmailualalle, ja nimenomaan ohjaamon puolelle, oli todella vaikeaa.”

Uran käännekohdat

Ilmailuopiston opinnot, 2012–2014

”Hakuprosessissa karsitaan pois kaikki alalle sopimattomat tyypit. Vaikka olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, tulemme hirveän hyvin toimeen keskenämme.”

Ensimmäinen lento yksin, 2012

”Ensimmäinen yksinlento pienkoneella Malmin lentokentältä oli ikimuistoinen kokemus. Kun astuin ulos koneesta, kurssikaverini odottivat minua hallilla vesisankojen kanssa. Koulussa oli tapana, että jokainen ensimmäistä kertaa yksin lentävä kastetaan. Kirjaimellisesti.”

Työllistyminen Finnairille, 2016

”Vaikka naisia on ohjaamossa prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin miehiä, en ole ikinä kokenut syrjintää. Ohjaamossa olemme kaikki tasavertaisia.”

Kuvat: Lasse Leckin

Katso myös:

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – "Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään"

Valitsimme vuoden parhaat kauneustuotteet – tässä ovat Cosmopolitan Beauty Awards 2018 -voittajat

HBO:n palkittu sarja Big Little Lies saa jatkoa. Mutta voiko toinen tuotantokausi täyttää korkeiksi nousseet odotuksemme? 

Kuukausia jatkuneet vihjailut Big Little Lies -sarjan toisesta kaudesta saivat vihdoin vahvistuksen. HBO kertoi, että Liane Moriartyn romaaniin perustuva minisarja saa todella saa jatkoa. Uutta aletaan tehdä ensi vuoden aikana. Hurraa!

Tähän asti olemme olleet epäluuloisia sarjan tulevaisuudesta, sillä myöskään Moriartyn romaanille ei ole olemassa jatko-osaa. Nyt kirjailijan kerrotaan kuitenkin kehitelleen tarinaan uusia käänteitä, jotta toinen kausi voidaan toteuttaa. 

Nicole Kidman teki ensimmäisellä kaudella ylistetyn roolisuorituksen väkivaltaisessa avioliitossa elävänä Celeste-nimisenä vaimona ja äitinä. Hänen puolisoaan Perryä näytteli ruotsalainen Alexander Skarsgård. Lisäksi nimekkäässä näyttelijäjoukossa nähtiin muun muassa Reese WitherspoonZoë Kravitz ja Shailene Woodley.

HBO ei ole vielä kertonut, ovatko samat näyttelijät mukana myös tulevan kauden jaksoissa. Kidman ja Witherspoon ovat kuitenkin jo hehkuttaneet tulevaa kautta julkisuudessa. 

- Toinen kausi antaa meille mahdollisuuden tarkastella Montereyn perheiden kiehtovia ja monimutkaisia tarinoita syvällisemmin, Witherspoon hehkutti The Hollywood Reporterin mukaan. 

- Olen innoissani, että pääsemme työskentelemään lahjakkaan ja arvostetun ohjaaja Andrea Arnoldin kanssa. 

Arnold on ohjannut muun muassa elokuvan Fish Tank (2009) ja tulee korvaamaan ensimmäisen kauden ohjanneen Jean-Marc Valléen. Arnoldilla on paineita, sillä Valléen kädenjälki hipoi ensimmäisellä kaudella täydellistä. Toivottavasti uudet jaksot täyttävät korkeiksi nousseet odotuksemme!

Kuva: HBO Nordic

Katso myös:

Paluun tekevä Pikku G: ”Minun piti aikuistua suosion keskellä todella nopeasti

Testasimme peitevoiteet – voittajatuote kätkee kavoilta punaisuuden, näpyt ja tummat silmänaluset

Vloggaaja ja laulaja Saara: ”Jos ajelet hiuksesi ja lopputulos näyttää kamalalta, mitä sitten?"