”Olen yk­sin mat­kus­tel­les­sa­ni op­pi­nut, mi­ten tär­ke­ää on us­kal­taa ol­la myös hil­jaa, kuun­te­li­jan roo­lis­sa. Maa­il­ma ruok­kii ja an­taa aja­tuk­sia mitä enem­män kuun­te­lee, nä­kee ja tar­kas­te­lee. Kun läh­tee yk­sin reis­suun ja ta­paa tun­te­mat­to­mia ih­mi­siä, ei ole koko ajan suu­palt­ti­na. Tark­kai­li­jan roo­li on iha­na, kos­ka se on tie­tyl­lä ta­paa ide­oi­den va­ras­ta­mis­ta.

Unel­mien ta­voit­te­lus­sa on hyvä muis­taa, et­tei mil­lään pää­mää­räl­lä ole si­nän­sä vä­liä, vaan mat­ka on se jut­tu. Pi­tää ym­mär­tää ol­la läs­nä ja naut­tia ny­ky­het­kes­tä, näh­dä ih­mi­set ym­pä­ril­lään ei­kä kii­reh­tiä ai­na jo­hon­kin toi­seen jut­tuun. Kii­re on usein vain oman pään si­säl­lä. Olen myös op­pi­nut, et­tei saa hä­ve­tä omia ide­oi­taan tai it­se­ään. Unel­mat voi­vat to­teu­tua myös va­hin­ko­jen ja sat­tu­mien kaut­ta. On us­kal­let­ta­va tart­tua het­kiin ja mah­dol­li­suuk­siin, sil­lä sa­maan vir­taan ei voi as­tua kah­des­ti.

Mi­nul­le on ol­lut tär­ke­ää luo­da hy­viä ih­mis­suh­tei­ta, sil­lä so­si­aa­li­sil­la suh­teil­la on eni­ten mer­ki­tys­tä. Kan­nat­taa läh­teä ulos, ta­va­ta ih­mi­siä, bai­la­ta. Elä­mäs­sä on pal­jon kur­jia asi­oi­ta, ja juh­li­mi­nen on nii­den vas­ta­voi­ma. Myös eri­lai­set elä­män­vai­heet kuu­lu­vat asi­aan, ja niis­tä kan­nat­taa am­men­taa. Pais­toin lu­ki­on jäl­keen vuo­den ham­pu­ri­lai­sia, ja se tur­haut­ti ja är­syt­ti. Ko­ke­mus kui­ten­kin opet­ti, et­tä jos ym­mär­rän, mis­tä ken­kä pu­ris­taa, voin teh­dä asi­al­le jo­tain ja höl­lä­tä pu­ris­tus­ta.”

Kat­so myös:

Kirk­kai­ta vä­re­jä ja iha­nia kuo­se­ja – Köö­pen­ha­mi­nan muo­ti­viik­ko­jen ins­pi­roi­vim­mat ka­tu­tyy­lit

VMA-gaa­lan tyy­lik­käim­mät vie­raat luot­ti­vat pel­kis­tet­tyi­hin lin­joi­hin ja raik­kai­siin vä­rei­hin – täs­sä suo­sik­kim­me

Näis­tä julk­kis­ten suun­nit­te­le­mis­ta vaa­te- ja asus­te­mal­lis­tois­ta pu­hu­taan nyt – nel­jä kiin­nos­ta­vin­ta