Kolme suomalaista naista kertovat uudesta kotimaastaan Italiasta.

Veera Roman, 37

Kotoisin Kirkkonummelta.

Muutti Roomaan 24-vuotiaana. Työskentelee Rai-televisioyhtiön lavastajana.

 

 Rooma on Hollywoodin ohella lavastuksen huippupaikka. Kilpailu on alalla kovaa, ja töitä riittää vain huippuosaajille. Kirkkonummelta kotoisin oleva Veera on onnistunut haastavassa tehtävässä: työtä suositulla alalla ei ole ollut helppo saada. Onneakin pitää olla matkassa.

Veera valmistui Eestin kuvataideakatemian lavastus- ja pukusuunnittelulinjalta 24-vuotiaana. Sen jälkeen hän pakkasi laukkunsa ja muutti Pariisiin.

– Tapasin erään italialaisen, joka tunsi paljon esittävien alojen ihmisiä. Hän pyysi minut vierailulle Roomaan ja toimi suosittelijanani. Roomaan saavuttuani olin jo viikon päästä töissä.

– Aluksi tuntui kuin olisin tullut Marsiin. Suomessa lavastuksen suunnitteluun voidaan antaa puoli vuotta aikaa, täällä sama työ pitää tehdä kahdessa viikossa, Veera sanoo.

 Suunnitelmat muuttuvat moneen kertaan, ja kaikki tehdään viime minuutilla. Vain itsevarmat ja organisointikykyiset pärjäävät.

Ura voi täällä kestää viisi minuuttia, ja ihmisiä voidaan irtisanoa ilman mitään syytä. Kaikki, mitä Roomassa tekee, on tavallaan politiikkaa: kenen kanssa kaveeraa ja kenen kanssa käy baarissa.

Veera rakastaa Roomassa valoa, lämpöä ja ihmisiä, jotka uskaltavat näyttää tunteensa.

– Rooma viettelee. Aluksi kaupunki tuntui paratiisilta, mutta nyt siihen on jo tottunut.

 

 

Johanna Blom, 23

Kotoisin Porvoosta.

Opiskelee Milanossa vaihto-oppilaana vaatesuunnittelua.

 

Metropolia-ammatti­korkeakoulun vaate­suunnittelulinjalla opiskeleva Johanna on vaihto-opiskelijana kahdeksan kuukautta Milanon IED:ssä eli Istituto Europeo di Designissä.

Johanna on tyytyväinen opetukseen. Koulu tekee paljon yhteistyötä isojen yritysten kanssa.

-Tämä on elämäni mahdollisuus. Täällä luon kaikki kontaktini, Johanna sanoo.

Milanossa eläminen on kallista. Opintotuki riittää juuri elinkustannuksiin. Johanna säästi rahaa useita vuosia ennen kuin muutto Italiaan oli mahdollinen.

Italiassa on vain muutama asia, joka ärsyttää Johannaa. Siesta hankaloittaa liikkeissä asioimista ja pidentää työpäiviä. Jos Johannan asunto kaipaa korjausta, remontti­miestä voi joutua odottamaan parikin viikkoa. Italialaiset ovat myös aina vähintään puoli tuntia myöhässä.

– Nykyään arvostan Suomea eri tavalla. Asiat toimivat paremmin. Kun muuttaa yksin uuteen maahan, oppii olemaan yksin.

Muotimaailman miinuspuoleksi Johanna mainitsee pinnalliset ihmiset, jotka vain mielistelevät toisiaan.

 Jos jotkut katsovat pukeutumistani nenän vartta pitkin, minun tekee mieli sanoa heille: One day I’ll make your fashion.

 

 

Terhi Koivisto, 35

Kotoisin Huittisista.

Työskentelee valokuvaajana. Muutti Milanoon 26-vuotiaana, asuu nykyään maaseudulla Milanon lähistöllä.

 


Terhi teki Milanossa mallintöitä 2000-luvun alkuun asti. Kuvausmatkoilla hän ehti käydä 20 maassa. Matkan varrella Terhi rakastui italialaiseen elämäntyyliin – ja italialaiseen mieheen. Lopullisesti Terhi muutti Italiaan yhdeksän vuotta sitten.

 – Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että kun lensin Italiaan, lensin kotiin. Se oli ihana tunne.

Innostus valokuvaamiseen heräsi mallintöiden kautta. Aluksi Terhi kuvasi testikuvia mallitoimistoille ja sai sitä kautta suosituksia.

– Verkostoituminen on tärkeää. Jos lähetän cv:ni Italiassa jonnekin, vastausta on lähes turha odottaa. Kannattaa marssia suoraan työpaikalle esittäytymään.

 – Totuin mallintöissä epävarmaan työtilanteeseen, joten minua ei hirvittänyt lähteä etsimään töitä vieraassa maassa.

Terhi nauttii freelancerin vapaudesta.  Aamulla hän juo kahvinsa rauhassa, käy lenkillä ja nikkaroi vanhassa maalais­talossaan. Terhi rakastaa italialaista ruokaa ja järjestää usein perheillallisia.

 

Alkuperäinen juttu: Cosmopolitan lokakuu 2013