Nella on saanut apua syömishäiriöönsä vuosia, mutta saattaa silti juosta aamuyöllä kahdenkymmenen kilometrin lenkin kuluttaakseen yhden korvapuustin. Nella haaveilee, että vielä joskus tulee päivä, jolloin hän ei enää ole itsensä pahin vihollinen. Sanna Kekki

Kun 27-vuotias Nella miettii syömishäiriötään, hänen mieleensä tulee kalenteri. Se roikkui Nellan lapsuudenkodissa keittiön kaapin ovessa. Kun Nella söi iltapalaa, äiti ja isä merkitsivät kalenteriin päivän liikuntasuorituksensa. He kirjoittivat kalenteriin myös painonsa ja sen, jos lounaaseen kuului jälkiruoka. Jos jommankumman paino nousi, siitä keskusteltiin. Ja seuraavana aamuna lenkkeiltiin.

Nellan vanhemmat ovat entisiä kilpaurheilijoita, jotka eivät päästäneet itseään helpolla uransa jälkeenkään. Se näkyi tarkkana suhteena ruokaan ja liikuntaan. Perheessä urheiltiin paljon: kesällä juostiin ja talvella hiihdettiin. Juhannuksena lapsille järjestettiin yleisurheilukisat. Nella ei osaa sanoa, milloin tai miksi syömishäiriö alkoi. Hän uskoo, että sairastuminen oli monen asian summa.

Kun Nella oli kymmenen, Ruotsin kruununprinsessa Victoria sairastui anoreksiaan. Lehdet olivat täynnä kuvia kuihtuneesta Victoriasta. Kerran Nellan isä totesi puolihuolimattomasti, että prinsessa oli kaunis hoikkana. Lause jäi Nellan mieleen. Viidennellä luokalla Nella kävi luokkansa tyttöjen kanssa terveydenhoitajalla terveystarkastuksessa, jonka jälkeen tytöt vertailivat tuloksia välitunnilla.

– Ei tarvinnut olla Einstein, jotta ymmärsi, että vähempi oli parempi, Nella sanoo ja hymähtää.

Ruuan ja painon tarkkaileminen ovat yhä läsnä Nellan elämässä. Nella kertoo kahvihetkestä, jonka hän vietti jokin aika sitten ystävänsä kanssa. Ystävä tilasi kahvilassa kaakaon kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla. Kun naiset maksoivat ostoksiaan, Nella mietti, kuinka selviää, jos myyjä tarjoaa hänellekin vaahtokarkkeja.

– Pohdin ainoastaan vain sitä, kuinka voisin kieltäytyä nätisti karkeista. En myöskään voinut käsittää, miksi kaverini tilasi juomakseen jotain niin epäterveellistä.

Kaikkea tätä on vaikea uskoa, koska ulospäin kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Nella katsoo silmiin ja nauraa paljon. Hän opiskelee viimeistä vuotta yliopistossa ja on edennyt urallaan. Hänellä on kaunis koti ja laaja ystäväpiiri. Instagram-kuvissaan Nella treenaa kuntosalilla ja lentää tervehtimään ystäväänsä New Yorkiin.

Silti Nella on myös nainen, joka juoksee aamuyöllä kahdenkymmenen kilometrin lenkin, jos päivällä syöty korvapuusti jää pyörimään hänen mieleensä. Lisäksi hän oksentaa, jos kokee syöneensä liikaa tai epäterveellisesti. Nella haaveilee, että voisi joskus syödä pullan tai banaanin ilman, että ajattelee kaloreita ja sitä, kuinka pitkä lenkki pitää juosta, jotta kalorit on kulutettu.

Miksi sairastumme?

Sirkku Mikkola vastaa puhelimeensa Turusta. Mikkola on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri ja psykofyysiseen fysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti. Hän on työskennellyt syömishäiriöitä sairastavien kanssa parikymmentä vuotta. Nellan tarina kuulostaa tutulta. Mikkola on koko uransa miettinyt samaa kuin lukuisat muutkin asiantuntijat: miksi joku sairastuu ja toinen ei? Tyhjentävää vastausta ei ole. Sairastumisen syitä voidaan etsiä lapsuudesta ja nuoruudesta. Varhaisista vuosista löytyy usein tekijöitä, joilla voidaan selittää myöhempiä tapahtumia.

– Jo esimerkiksi se, kuinka äiti sietää stressiä raskausaikanaan, voi vaikuttaa sairastumiseen. Jos äidin stressinsietokyky on hyvä, lapsella saattaa olla vähäisempi riski sairastua, Mikkola kuvailee.

Myös temperamenttimme ovat erilaisia. Toinen on puhelias ja räväkkä, toinen herkkä ja rauhallinen. Toisen on helpompi olla välittämättä ulkonäköpaineista, toiseen ne vaikuttavat voimakkaammin. Mikkola korostaa, että sairastumista ei voida selittää pelkästään raskausajan ja lapsuuden tapahtumilla tai temperamenttieroilla. Sairastumiseen vaikuttavat myös lähipiiri ja ystävät. Jollakin syömishäiriön laukaisevat isovanhempien kommentit siitä, kuinka hyvin ruoka maistuu lapsenlapselle.

Sairastua voi myös missä iässä tahansa. Erot, irtisanomiset, työelämän paineet, vanhemmista luopuminen ja vanhemmuus ovat kaikki tilanteita, jotka voivat laukaista syömishäiriön. Lisäksi vallalla oleva yhteiskunnallinen henki vaikuttaa. Siksi Mikkola suhtautuu kriittisesti tämän hetken fitnessbuumiin. Fitness toimii, jos harrastaja saa sen avulla otteen terveellisemmistä elintavoista ja liikunnan osaksi viikkorytmiään. Se ei toimi, jos viikon viidettä salitreeniä ei voi jättää väsyneenäkään väliin, ja energia menee illanistujaisissa siihen, että laskee kakun ja kuohuviinin kaloreita.

– Silloin keikutaan jo vaarallisesti jyrkänteellä, josta tippuminen on vain ajan kysymys. Kaikenlaisia ääripäitä tulisi välttää.

Vääristynyt kehonkuva

Nella on vuosien aikana hakenut ja saanut apua syömishäiriöönsä. Hän on ollut hoidettavana sairaalassa, tavannut lääkäreitä ja käynyt terapiassa. Tällä hetkellä hän kokee sairautensa olevan hallinnassa mutta läsnä.

– Ajattelen edelleen, että minun pitäisi olla laihempi. Laihuus on hienoa ja näyttää kivalta. Lisäksi se on kätevää. Vaatteet istuvat paremmin. Tosin viime vuosina olen alkanut ihailla enemmän lihaksikasta ja rasvatonta vartaloa.

Viimeksi Nella oireili pahasti kaksi vuotta sitten, kun hän erosi avomiehestään. Ero oli niin lamauttava, että Nella unohti syödä. Jos hän muisti, häntä oksetti. Muutaman viikon Nella joi vain palautusjuomia.

– Olin kaikin puolin huonossa kunnossa. Silti nautin salaa, että laihduin. Ajatukset olivat kammottavia.

Nykyään Nella tietää ja tunnistaa tilanteet, joissa syömisen tarkkaileminen menee liiallisuuksiin. Niitä ovat aiemminkin olleet erot tai se, kun opiskelupaikka ei lukion jälkeen irronnut ensimmäisellä kerralla. Stressi pahentaa oloa.

Myös tämänkaltaiset tilanteet ovat Mikkolalle tuttuja. Kaikki saavat elämänsä varrella haavoja, jotkut syvempiä kuin toiset. Syömisen tarkkaileminen ja laihduttaminen ovat yrityksiä löytää rauhallisempi olo.

– Saatamme ajatella, että laihtuminen on ratkaisu ongelmiimme ja ahdistukseemme. Kun laihdumme, tajuamme, ettei näin olekaan. Olemme kuitenkin jo koukussa, emmekä osaa enää lopettaa.

Nella näyttää Instagramista kuviaan. Hän kertoo, mitä on kuvanottohetkellä ajatellut. Läski, ruma, kamala. Nella sanoo usein itkeneensä, kun on katsonut kuviaan eikä ole meinannut uskaltaa julkaista niitä. Mikkolan mukaan sairastuneen kehonkuva on usein hyvin vääristynyt, eikä hän näe itseään realistisesti. Mukana voi olla jopa psykoottistyyppistä ajattelua.

– Kun katson kuvani puoli vuotta myöhemmin, osaan olla jo armollisempi. Ajattelen, että minähän näytin ihan kivalta. En kuitenkaan pysty ajattelemaan niin, kun katson kuvaa tuoreeltaan, Nella kertoo.

Rakasta itsesi ehjäksi

Mistä Nella haaveilee? Mitä hän toivoo tulevaisuudelleen? Nella miettii hetken.

– Välillä toivon, että joku vain tulisi ja pelastaisi minut tästä. Että esimerkiksi rakastuisin ja unohtaisin kaiken. Tiedän kuitenkin, että se ei mene niin. Minun on selvitettävä tämä itse.

Nella tapaa säännöllisesti syömishäiriöihin erikoistunutta lääkäriä. Lisäksi hän urheilee, mutta ei siksi, että laihtuisi, vaan voidakseen hyvin. Lisäksi Nella toivoo joskus olevansa ihminen, joka syö isänsä syntymäpäivillä kakkua ilman, että miettii kaloreita ja vastaa ystävänsä brunssikutsuun myöntävästi. Ja yhden päätöksen Nella on tehnyt. Jos hän joskus saa lapsia, hän ei aio koskaan puhua painostaan heidän kuullensa.

Mikkolan mielestä Nellan toiveet kuulostavat realistisilta. Syömishäiriöitä sairastavien toipumisennuste on hyvä, sillä noin puolet sairastuneista parantuu. Kolmellekymmenelle prosentille tulee oireita silloin tällöin ja parillekymmenelle prosentille sairaus jää pysyväksi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa oireiluun puututaan, sitä parempi ennuste on. Toipumisessa tärkeintä on oppia pois vääristyneistä ajatusmalleista ja tavoista. Se on pitkä ja vaativa tie, jossa on tärkeää tukeutua myös ammattiapuun. Mutta tie on mahdollista kulkea, vaikka se vaatii paljon. Mikkola sanoo olevansa varma, että myös Nellasta on siihen. 

Tarkkaa määrää syömishäiriöön sairastuneista on mahdotonta antaa, koska syömishäiriöitä ei tilastoida järjestelmällisesti. Syömishäiriöiden esiintyvyydestä Suomessa on saatu tietoja vasta viime vuosina.

Lääketieteen tohtori Anu Raevuori arvioi, että ikävuosien 11–26 välillä syömishäiriöön sairastuu noin 20 000 tyttöä tai nuorta naista. Lisäksi 27–47-vuotiaista suomalaisista noin 69 000 on jossain elämänsä vaiheessa sairastanut psykiatrisen häiriön kriteerit täyttävän syömishäiriön. Luvussa ei ole mukana ahmintahäiriön (BED) esiintyvyyttä. BED on yleisin syömishäiriö.

Vaikka valtaosa sairastuneista on tyttöjä ja naisia, poikien ja miesten oireilun oletetaan lisääntyneen tai ainakin heidän oireilunsa osataan tunnistaa aiempaa paremmin. Kaikista syömishäiriöön sairastuneista poikien ja miesten osuuden arvioidaan olevan noin kymmenen prosenttia.

Syömishäiriöt ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Tulevaisuuden suuntaa on kuitenkin mahdotonta arvioida. Syömishäiriöihin erikoistuneiden hoitoyksiköiden kokemus on, että fitness-buumi näkyy syömishäiriöklinikoilla.

Lähde: Syömishäiriöliitto SYLI ry.

Syömishäiriö ei tarkoita automaattisesti laihuutta. Syömishäiriöinen voi olla myös normaalipainoinen. Esimerkiksi bulimikot ovat hyviä piilottamaan sairautensa. Syömishäiriöillä on monia muotoja. Niitä ovat esimerkiksi anoreksia, bulimia ja ortoreksia, jonka taustalla on halu syödä mahdollisimman terveellisesti.

BED (Binge Eating Disorder) eli ahmimishäiriö muistuttaa bulimiaa, mutta ilman oksentamista tai ulostuslääkkeiden käyttöä.

Useimmiten syömishäiriö puhkeaa teini-iässä, kun oman minän kehitys on kesken. Mitä aikaisemmin oireiluun puututaan,
sitä parempi toipumisennuste on.

Apua voi hakea terveydenhoitajalta, terveys- ja psykoterapiakeskuksesta sekä työterveyslääkäriltä. Internetissä on syömishäiriötestejä, joista yhden löydät osoitteesta www.vastaamo.fi. Testi kertoo, kannattaako sinun tai läheisesi hakea apua.

Syömishäiriödiagnoosit liittyvät yhä useammin liiallisuuksiin menneen terveellisen elämän tavoitteluun ruokavalion ja liikunnan avulla.

Asiantuntijana psykologi Ulrika Segercrantz psykoterapiakeskus Vastaamosta.

Stressiä on olemassa kahdenlaista. Hyvä stressi tuo työntekoon draivia ja ajaa parempiin suorituksiin. Useimmat meistä kärsivät kuitenkin juuri siitä toisesta stressistä. Silloin uni ei tule, sydän tykyttää ja kasvot kukkivat. Mikä avuksi?

Tule, uni, tule!

Istun illalla sohvalla ja luulen olevani rentoutunut. Silti huomaan sykkeeni olevan samoissa lukemissa, kun päivällä kiireisessä työympäristössä. Menen sänkyyn ajoissa toivoen saavani riittävän pitkät yöunet, ehkäpä se sykekin siinä samalla laskee. Se osoittautuu turhaksi toiveeksi: uni ei tule ja sydän tykyttää. Aamulla herään jostain unen tapaisesta tilasta pandasilmillä. Help!”

Neurologian professori Risto O. Roine, Aivoliiton ylilääkäri:

”Jos syke nousee stressitilanteissa hetkellisesti, siitä ei ole sen suurempaa haittaa kuin että se kuluttaa energiaa ja rasittaa elimistöä. Kova ja pitkään jatkunut stressi saattaa laukaista sydämessä eteisvärinän, joka taas altistaa aivoverenkiertohäiriölle.

Kun ihminen on stressaantunut, aivot erittävät stressihormoni kortisolia. Äärimmäisessä stressissä hormonin eritys ei lopu yölläkään. Tämä yhdistettynä stressin psyykkisiin vaivoihin aiheuttaa unettomuutta. Usein vähän nukutuista öistä otetaan vielä ylimääräistä stressiä, jolloin oravanpyörä on valmis. Unentarve on yksilöllistä. Jos unet jäävät usein alle kuuden tunnin, silloin unta ja sen mukana tuomaa palautumisaikaa on ollut aivoille liian vähän.”

Kosmetologi ja urheiluhieroja Juulia Raatikainen:

”Ihon hyvinvoinnin kannalta uni on tärkeässä roolissa. Nukkuessa kasvojen iho saa levätä, eikä siihen kohdistu mitään ulkoisia ärsykkeitä – toisin kuin kiireisen päivän aikana.

Vähäinen nukkuminen vaikuttaa suuresti aineenvaihduntaan, ja aineenvaihdunta taas siihen, miten koko keho toimii. Jos aineenvaihdunta toimii hyvin, se poistaa kehoon kertyneet myrkyt eivätkä ne jää elimistöön lymfa- eli imunestekierron kautta. Jos aineenvaihdunta toimii huonosti, kroppaan saattaa tulla turvotusta, joka näkyy ensimmäisenä pohkeissa ja kasvoissa.

Toisin kuin yleisesti luullaan, tummat silmänaluset liittyvät pitkälti perintötekijöihin eivätkä suoranaisesti stressiin. Joillakin ihmisillä silmänympärysalueen iho on perinnöllisesti ohuempaa, jolloin unettomuuden aiheuttamat tummentumat voivat näkyä helpommin.”

Pieniä taukoja ja venyttelyhetkiä

Kaksi viikkoa elämästäni menee hujauksessa. Tuntuu, että teen vain töitä. En ehdi kuntoilla, en muista vastata ystävieni viesteihin, unohdan kummilapseni syntymäpäivän enkä pysty keskittymään yhteiseen leffahetkeen puolisoni kanssa. Syyllisyys painaa, ja alan kohta epäillä, että minulla on dementia.”

Roine: ”Aivot tarvitsevat sopivasti ärsykkeitä toimiakseen. Kuitenkin jos ärsykkeitä on liikaa, aivotoiminta kärsii eli silloin myös keskittymiskyky herpaantuu. Muistin takkuilu taas liittyy unenpuutteeseen. Unen aikana aivot vahvistavat muistijälkeä, joka auttaa meitä painamaan asioita mieleen päivisin. Jos unet jäävät jatkuvasti lyhyeksi, tämä prosessi ei pääse aivoissa kunnolla käyntiin. Silloin muisti heikkenee.

Aivoterveyden kannalta olisi tärkeää saada päivään pieniä taukoja. Kannattaa yrittää vaikkapa torkahtaa vartiksi bussimatkalla töistä kotiin tai pitää pieniä taukoja töiden lomassa. Usein kannattaakin miettiä, onko elämä sillä hetkellä liian stressaavaa ja voisiko unen laatua parantaa. Terveellisillä elämäntavoilla pääsee stressin keskellä jo pitkälle. Niin voi ehkäistä niitä sairauksia, joita pitkittynyt stressi saattaa vakavimmillaan aiheuttaa.”

Raatikainen: ”Jos rentoutuminen ja nukahtaminen on iltaisin vaikeaa, on hyvä luoda itselleen jokin pieni iltarutiini, joka auttaa unen saamisessa. Hetki piikkimatolla stimuloi lihaksia sopivasti, jolloin lihakset rentoutuvat. Myos pieni iltakävely raikkaassa ilmassa rauhoittaa mieltä. Nykyisessä älylaitteiden maailmassa olisi erittäin tärkeää rauhoittaa ilta niin, että kaksi tuntia ennen aiottua nukahtamista kaikki älylaitteet sammuisivat.

Liikuntaa on yleisesti pidetty hyvänä rentouttajana, mutta illalla liikkuessa syke ei saisi nousta kovin korkealle. Sen sijaan kannattaisi miettiä vaikkapa pientä venyttelytuokiota tai kävelyä. Olisi myös tärkeää, että tuosta pienestä rauhoittumishetkestä ei tekisi liian vaikeaa, jotta siitä ei ota stressiä. Lattialla x-asennossa makaaminen raajoja mahdollisimman pitkäksi venyttäen voi jo auttaa.”

Hidasta tahtia

Nipistän työpäivästä hetken taukojumppaan. Olen ihmeissäni, sillä koko kroppani tuntuu yhtä liikkuvalta kuin muovailuvaha jääkaapissa. Illalla kotona huomaan, että ihoni on kuiva ja harmahtava ja otsaani on ilmestynyt kaksi kirkuvaa finniä. Ei ihme, sillä olen elänyt nämä kiireiset viikot lähinnä suklaalla ja kahvilla."

Roine: ”Liiallinen stressi on pääasiallinen lihasjumien aiheuttaja. Kun pään alueen lihasjännitys ei missään vaiheessa laukea, se aiheuttaa ikäviä vaivoja. Tulee päänsärkyä ja huimausta, lihaksistoon voi tulla erilaisia puutumisen tunteita ja migreeni saattaa pahentua. Terveyden kannalta on tärkeää havaita omasta kropasta se, milloin stressi alkaa vaikuttaa elämään negatiivisesti. Sitten voi tarvittaessa hidastaa tahtia. Jatkuva stressi on olotila, jota ihmisen keho tai mieli ei kestä. Jos stressin keskellä yrittää pitää kiinni terveellisistä elämäntavoista eli riittävästä unesta ja hyvälaatuisesta ravinnosta, stressin negatiiviset vaikutukset jäävät pieniksi elimistölle.”

Raatikainen: ”Jos elämässä on kova stressi päällä ja ruokavalio on pitkään huono, kannattaa ottaa käyttöön erilaiset lisäravinteet. Vaikka ihan muutamaksi viikoiksi. Kasviksista ja marjoista saa tärkeitä vitamiineja ja antioksidantteja. Ne auttavat fyysisen kunnon ylläpitämistä ja ehkäisevät tulehduksia.

Jos tietää jo etukäteen milloin stressi iskee, hyvä keino on varata tuolle ajanjaksolle tiettyjä hetkiä, jolloin pakottaa itsensä rentoutumaan. Kannattaa muistaa, että stressin vaikutukset näkyvät ihon lisäksi hiuksissa ja kynsissä. Hiukset saattavat harventua tai harmaantua ja kynnet haurastua.”

Kuva: Matteo Catena

Katso myös:

Cara Delevingnen dekkari ja asiaa masennuksesta – nämä neljä uutuuskirjaa kannattaa lukea nyt

Yleistyneestä ahdistushäiriöstä kärsivä: "Olen aina valmistautunut kuulemaan suru-uutisia"

Näiden naisten ystävyys toimii 56 vuoden ikäerosta huolimatta – samanlainen elämänasenne yhdistää

Plus-malli ihmettelee, miksi Victoria's Secretin kaltaiset muotijätit edustavat edelleen hyvin yksipuolista naiskuvaa. 

Yhdysvaltalaismalli Tabria Majors, 27, kyllästyi monien muiden tavoin siihen, että alusvaatemainoksissa vilisee edelleen lähinnä vain tietyn kokoisia malleja. Sen sijaan, etttä Tabria olisi jäänyt seuraamaan asiaa sivusta, päätti hän julkaista suositulla Instagram-tilillään omat versionsa Victoria's Secretin mainoskuvista.

- Haluan avata keskustelun valtamedian rajoittuneisuudesta, hän kertoi Huffington Postille. 

- Tahdon tietää, miksi Victoria's Secret ja monet muut merkit eivät mainosta tuotteitaan tavallisen kokoisille naisille. 

Tabria kertoo vuosien varrella kuulleensa useita argumentteja suurempien vaatekokokojen valmistamista vastaan.

- Sanotaan, että isompien kokojen valmistaminen on kallista ja aikaavievää tai ettei yrityksillä oli resursseja laajentaa mallistojaan suurempiin kokoihin. Selitykset eivät mene minulle läpi. Plus-mallistoissa liikkuu miljardibisnes, joten voisi kuvitella, että edes taloudellinen hyöty peittoaisi epäilykset.

@tabriamajors

@tabriamajors

@tabriamajors

Hienoa, että moni julkkis hyödyntää vaikutusvaltaansa Instagramissa tärkeiden asioiden edistämisessä. Lokakuussa kerroimme muun muassa australialaisbestiksistä Georgia Gibbsistä ja Kate Weasleysta, joista toinen on kokoa 36 ja toinen 46. Kaksikko käyttää sosiaalista mediaa yhtenä tavoitteenaan muistuttaa muotialan yrityksiä siitä, että mainoksissa voisi ihan oikeasti käyttää eri kokoisia malleja ilman, että sen pitäisi enää olla poikkeuksellista. 


Georgia Gibbs ja Kate Weasley / @any.body_co

Myös esimerkiksi plus-kokoinen brittimalli Iskra Lawrence on jo pitkään rikkonut muotimaailman perinteisiä rajoja anteeksipyytelemättömällä asenteellaan. Iskra antaa kroppansa selluliitin ja muhkuroiden näkyä, eikä esimerkiksi käsittele Insta-tilillään julkaisemiaan kuvia ollenkaan. 

Näitä naisia fanitamme!

Kuvat: Instagram

Katso myös:

Mallibestiksillä, joista toinen on kokoa 36 ja toinen 46, menee lujaa – tähdittävät tulevaa Sports Illustrated -uimapukunumeroa

Kaia Gerber on matkalla mallimaailman huipulle – lue, millainen on muotimaailman uusi tulokas

Juuri sopivasti jouluksi! Japanilainen Muji avaa pop up -myymälän Helsingin keskustaan