Stressiä on olemassa kahdenlaista. Hyvä stressi tuo työntekoon draivia ja ajaa parempiin suorituksiin. Useimmat meistä kärsivät kuitenkin juuri siitä toisesta stressistä. Silloin uni ei tule, sydän tykyttää ja kasvot kukkivat. Mikä avuksi?

Tule, uni, tule!

Istun illalla sohvalla ja luulen olevani rentoutunut. Silti huomaan sykkeeni olevan samoissa lukemissa, kun päivällä kiireisessä työympäristössä. Menen sänkyyn ajoissa toivoen saavani riittävän pitkät yöunet, ehkäpä se sykekin siinä samalla laskee. Se osoittautuu turhaksi toiveeksi: uni ei tule ja sydän tykyttää. Aamulla herään jostain unen tapaisesta tilasta pandasilmillä. Help!”

Neurologian professori Risto O. Roine, Aivoliiton ylilääkäri:

”Jos syke nousee stressitilanteissa hetkellisesti, siitä ei ole sen suurempaa haittaa kuin että se kuluttaa energiaa ja rasittaa elimistöä. Kova ja pitkään jatkunut stressi saattaa laukaista sydämessä eteisvärinän, joka taas altistaa aivoverenkiertohäiriölle.

Kun ihminen on stressaantunut, aivot erittävät stressihormoni kortisolia. Äärimmäisessä stressissä hormonin eritys ei lopu yölläkään. Tämä yhdistettynä stressin psyykkisiin vaivoihin aiheuttaa unettomuutta. Usein vähän nukutuista öistä otetaan vielä ylimääräistä stressiä, jolloin oravanpyörä on valmis. Unentarve on yksilöllistä. Jos unet jäävät usein alle kuuden tunnin, silloin unta ja sen mukana tuomaa palautumisaikaa on ollut aivoille liian vähän.”

Kosmetologi ja urheiluhieroja Juulia Raatikainen:

”Ihon hyvinvoinnin kannalta uni on tärkeässä roolissa. Nukkuessa kasvojen iho saa levätä, eikä siihen kohdistu mitään ulkoisia ärsykkeitä – toisin kuin kiireisen päivän aikana.

Vähäinen nukkuminen vaikuttaa suuresti aineenvaihduntaan, ja aineenvaihdunta taas siihen, miten koko keho toimii. Jos aineenvaihdunta toimii hyvin, se poistaa kehoon kertyneet myrkyt eivätkä ne jää elimistöön lymfa- eli imunestekierron kautta. Jos aineenvaihdunta toimii huonosti, kroppaan saattaa tulla turvotusta, joka näkyy ensimmäisenä pohkeissa ja kasvoissa.

Toisin kuin yleisesti luullaan, tummat silmänaluset liittyvät pitkälti perintötekijöihin eivätkä suoranaisesti stressiin. Joillakin ihmisillä silmänympärysalueen iho on perinnöllisesti ohuempaa, jolloin unettomuuden aiheuttamat tummentumat voivat näkyä helpommin.”

Pieniä taukoja ja venyttelyhetkiä

Kaksi viikkoa elämästäni menee hujauksessa. Tuntuu, että teen vain töitä. En ehdi kuntoilla, en muista vastata ystävieni viesteihin, unohdan kummilapseni syntymäpäivän enkä pysty keskittymään yhteiseen leffahetkeen puolisoni kanssa. Syyllisyys painaa, ja alan kohta epäillä, että minulla on dementia.”

Roine: ”Aivot tarvitsevat sopivasti ärsykkeitä toimiakseen. Kuitenkin jos ärsykkeitä on liikaa, aivotoiminta kärsii eli silloin myös keskittymiskyky herpaantuu. Muistin takkuilu taas liittyy unenpuutteeseen. Unen aikana aivot vahvistavat muistijälkeä, joka auttaa meitä painamaan asioita mieleen päivisin. Jos unet jäävät jatkuvasti lyhyeksi, tämä prosessi ei pääse aivoissa kunnolla käyntiin. Silloin muisti heikkenee.

Aivoterveyden kannalta olisi tärkeää saada päivään pieniä taukoja. Kannattaa yrittää vaikkapa torkahtaa vartiksi bussimatkalla töistä kotiin tai pitää pieniä taukoja töiden lomassa. Usein kannattaakin miettiä, onko elämä sillä hetkellä liian stressaavaa ja voisiko unen laatua parantaa. Terveellisillä elämäntavoilla pääsee stressin keskellä jo pitkälle. Niin voi ehkäistä niitä sairauksia, joita pitkittynyt stressi saattaa vakavimmillaan aiheuttaa.”

Raatikainen: ”Jos rentoutuminen ja nukahtaminen on iltaisin vaikeaa, on hyvä luoda itselleen jokin pieni iltarutiini, joka auttaa unen saamisessa. Hetki piikkimatolla stimuloi lihaksia sopivasti, jolloin lihakset rentoutuvat. Myos pieni iltakävely raikkaassa ilmassa rauhoittaa mieltä. Nykyisessä älylaitteiden maailmassa olisi erittäin tärkeää rauhoittaa ilta niin, että kaksi tuntia ennen aiottua nukahtamista kaikki älylaitteet sammuisivat.

Liikuntaa on yleisesti pidetty hyvänä rentouttajana, mutta illalla liikkuessa syke ei saisi nousta kovin korkealle. Sen sijaan kannattaisi miettiä vaikkapa pientä venyttelytuokiota tai kävelyä. Olisi myös tärkeää, että tuosta pienestä rauhoittumishetkestä ei tekisi liian vaikeaa, jotta siitä ei ota stressiä. Lattialla x-asennossa makaaminen raajoja mahdollisimman pitkäksi venyttäen voi jo auttaa.”

Hidasta tahtia

Nipistän työpäivästä hetken taukojumppaan. Olen ihmeissäni, sillä koko kroppani tuntuu yhtä liikkuvalta kuin muovailuvaha jääkaapissa. Illalla kotona huomaan, että ihoni on kuiva ja harmahtava ja otsaani on ilmestynyt kaksi kirkuvaa finniä. Ei ihme, sillä olen elänyt nämä kiireiset viikot lähinnä suklaalla ja kahvilla."

Roine: ”Liiallinen stressi on pääasiallinen lihasjumien aiheuttaja. Kun pään alueen lihasjännitys ei missään vaiheessa laukea, se aiheuttaa ikäviä vaivoja. Tulee päänsärkyä ja huimausta, lihaksistoon voi tulla erilaisia puutumisen tunteita ja migreeni saattaa pahentua. Terveyden kannalta on tärkeää havaita omasta kropasta se, milloin stressi alkaa vaikuttaa elämään negatiivisesti. Sitten voi tarvittaessa hidastaa tahtia. Jatkuva stressi on olotila, jota ihmisen keho tai mieli ei kestä. Jos stressin keskellä yrittää pitää kiinni terveellisistä elämäntavoista eli riittävästä unesta ja hyvälaatuisesta ravinnosta, stressin negatiiviset vaikutukset jäävät pieniksi elimistölle.”

Raatikainen: ”Jos elämässä on kova stressi päällä ja ruokavalio on pitkään huono, kannattaa ottaa käyttöön erilaiset lisäravinteet. Vaikka ihan muutamaksi viikoiksi. Kasviksista ja marjoista saa tärkeitä vitamiineja ja antioksidantteja. Ne auttavat fyysisen kunnon ylläpitämistä ja ehkäisevät tulehduksia.

Jos tietää jo etukäteen milloin stressi iskee, hyvä keino on varata tuolle ajanjaksolle tiettyjä hetkiä, jolloin pakottaa itsensä rentoutumaan. Kannattaa muistaa, että stressin vaikutukset näkyvät ihon lisäksi hiuksissa ja kynsissä. Hiukset saattavat harventua tai harmaantua ja kynnet haurastua.”

Kuva: Matteo Catena

Katso myös:

Cara Delevingnen dekkari ja asiaa masennuksesta – nämä neljä uutuuskirjaa kannattaa lukea nyt

Yleistyneestä ahdistushäiriöstä kärsivä: "Olen aina valmistautunut kuulemaan suru-uutisia"

Näiden naisten ystävyys toimii 56 vuoden ikäerosta huolimatta – samanlainen elämänasenne yhdistää

On normaalia, että joskus nukumme huonommin, mutta jatkuva yöllinen heräily ja liian vähäinen uni tekevät päivistä sameita ja suorituskyky heikkenee. Mitä avuksi, jos uni ei tule?

1. Pirteä aamu, missä olet?

”Mieli tuntuu sumealta, kun herätyskello soi. Nouseminen uuteen päivään tuntuu mahdottomalta. Sen lisäksi, että olen hirvittävän väsynyt, olen myös todella huonolla tuulella. Haluan vain jäädä lämpimän peiton alle ja nukkua vuoden.”

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri Gabriele Sved:

”Yksi yleisimmistä väsymyksen aiheuttajista on ihmisen itsensä aiheuttama univaje. Työ, juhliminen ja netissä roikkuminen ovat suurimmat tekijät. Suurin osa ihmisistä tarvitsee 7–8 tuntia unta joka yö, mutta läheskään kaikki eivät nuku niin paljoa. Unen aikana muisti prosessoituu ja ylimääräiset kuona-aineet poistuvat elimistöstä.

Muutama huonosti nukuttu yö ei kaada maailmaa, mutta jo yksikin yö vähemmillä unilla vaikuttaa suorituskykyyn päivällä.”

Helsingin Uniklinikan uniterapeutti ja vuoden 2017 unihoitaja Anna-Mari Aronen:

”Uni koostuu eri vaiheista. Syvää unta nukutaan aluksi kolme tai neljä tuntia. Sen jälkeen vuorotellaan REM-unen ja kevyen unen välillä. Syvästä unesta on vaikea herätä, mutta aamuyön kevyemmästä unesta herääminen on helpompaa. Jokaisen meistä olisi hyvä selvittää oma unirytmi. Kun sinulla on mahdollisuus herätä ilman herätyskelloa, kiinnitä huomiota siihen, kuinka monen tunnin jälkeen heräät luontaisesti. Yleensä tämä kertoo aika hyvin sen, mikä on juuri sinulle sopiva unimäärä.

Monet yrittävät nukkua viikonloppuisin arkena kerrytettyä univelkaa pois. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mikäli viikonloppuna haluaa pidentää unia, aamulla nukkuu vain tunnin pidempään kuin normaalisti. Silloin viikonlopun nukkuminen vaikuttaa mahdollisimman vähän arjen uniin.”

2. Päiväunet pelastavat (vai pelastavatko?)

”Ulkona on päivällä yhtä pimeää kuin yölläkin. Väsymys painaa koko ajan, mutta töissä on vain puskettava eteenpäin. Heti kun pääsen kotiin, nukun kahden tunnin päiväunet. Hups.”

Sved:

”Jos ihminen tekee vuorotyötä,pienet päiväunet voi olla hyvä nukkua. Tärkeintä kuitenkin on, että päiväunet nukkuu mahdollisimman aikaisin, jotta yöuni ei häiriinny. Usean tunnin päiväunet eivät ole hyvä idea, vaan päivällä kannattaa nukkua maksimissaan 30 minuuttia. Jo se saattaa riittää palauttamaan vireystilan tarvittavalle tasolle.”

Aronen:

”Monilla kaamosaika saattaa vaikuttaa väsyttävästi. Silloin kannattaa pitää huolta riittävästä liikunnasta ja monipuolisesta ruokavaliosta. Ne pitävät mielen virkeänä, ja yleensä unikin tulee paremmin, kun omasta kehosta ja mielestä pitää huolta kokonaisvaltaisesti.

Kirkasvalolamppua voi käyttää apuna heräämisessä, mutta myös työvalona, varsinkin aamupäivän tunteina. Lisäksi kannattaa tutkailla omaa mieltä: jos ajattelet koko ajan pimeyttä ja sitä, miten paljon se sinua väsyttää, tunnet itsesi varmasti todella väsyneeksi.

Omaan mieleen voi mieluummin istuttaa ajatuksen siitä, että nyt hetkellisesti väsyttää, mutta kohta vireystila nousee. Negatiiviseen oloon ei kannata jäädä vellomaan, vaan on hyvä löytää vaihtoehtoisia tulkintoja.”

3. Penni ajatuksistani

”Ihanaa, vihdoin pääsen sänkyyn! Olen ollut koko päivän todella väsynyt, nukahdan varmasti helposti. Kellon viisarit raksuttavat: ensin menee tunti, sitten toinen. En saa unta, ja päässä alkaa pyöriä ihan outoja murheita. Miksi uni ei tule?”

Aronen:

”Ihmisen autonomisessa hermostossa on kaksi puolta. Sympaattinen hermosto edustaa taistelua ja parasympaattinen hermosto lepäämistä ja rauhoittumista. Jotta uni voi tulla, sympaattisen hermoston on oltava rauhallinen, eikä se tapahdu nappia painamalla. Illalla olisi hyvä jättää älylaitteet pois kaksi tuntia ennen nukahtamista.

Vastoin yleistä luuloa myös television katselu voi rauhoittaa, kunhan ohjelma on sellainen, joka ei aiheuta itsessä suurta tunnemyrskyä eikä näin vaikuta uneen. Yleisempää on, että unta häiritsee älypuhelimen tai tietokoneen käyttö myöhään illalla. Ne aktivoivat aivoja ja myöhentävät vireystilan laskua.

Ihmisellä on päivän aikana arviolta 70 000 ajatusta. Päivällä ajattelemme enemmän järjellä. Illalla kun pääsemme sänkyyn, tunnepuolella on aikaa tulla esiin. Voi myös käydä niin, että ne ajatukset, jotka olemme työntäneet päivän mittaan pois, saavat illalla ajateltuna paljon suuremman merkityksen ja tuntuvat paljon isommilta kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Siksi olisi tärkeää, että saisimme päivämme tasapainoon olemisen moodin ja tekemisen moodin suhteen. Kun annamme päivän aikana aivoille luvan ajatella myös tunnepuolen juttuja, niitä ei tarvitse käsitellä enää illalla. Jos illalla nukkumaan mennessä tuntuu, että ajatukset eivät rauhoitu, voi kokeilla yhden sanan hokemista. Valitse sana, jolla ei ole sinulle mitään merkitystä, esimerkiksi ja-sana. Lausu sitä mantrana itsellesi. Harjoituksen tarkoitus on, että yksitoikkoinen hokeminen keskeyttää ajatuksen virran. Se auttaa osaltaan ajatuksia rauhoittumaan.”

4. Kamala, pelottava unihalvaus

”Herään öisin monta kertaa. En edes itse tiedä, mihin herään, mutta tuntuu, että ajatukset eivät ole missään vaiheessa rauhoittuneet. Yhtenä yönä heräsin niin, että tajusin olevani hereillä, mutta en pystynyt liikkumaan. Tuntui kuin olisin ollut halvaantunut.”

Sved:

”Usein ihminen herää yöllä tiedostamatta syytä heräämiselle. Herääminen on elimistön keino suojata ihmistä. Vähän niin kuin kroppa sanoisi: ’Hei, herää, nyt on jokin hätä!’ Herääminen voi johtua vaikkapa raajojen nykimisestä. Joskus heräilyihin voi liittyä ahdistuksen tunne, jolloin unen päästä on vaikeampi saada enää kiinni. Jos heräily pääsee pahaksi, unen saaminen voi olla illalla vaikeaa, kun ihminen pelkää jo ennakkoon, mitä yö tuo tullessaan. Jos seuraavan päivän työt valvottavat yöllä, mieti ennen nukahtamista vaikka listaa apuna käyttäen, mitä kaikkea pitää saada huomenna tehtyä ja milloin. Silloin aivojen ei tarvitse prosessoida seuraavaa päivää enää yöllä, koska se on jo ikään kuin mietitty pois alta ennen nukahtamista.

Unihalvauksella tarkoitetaan tilaa, jossa olet valveilla, mutta lihakset ovat lamaantuneet. Tila kuulostaa pelottavalta, mutta se ei ole vaarallista. REM-unen aikana näemme suurimman osan yöllisistä unista ja silloin lihakset eivät ole toiminnassa, lukuunottamatta tietysti elintoimintoja ylläpitäviä lihaksia. Jos lihakset käyttäytyisivät normaalisti unien aikana, lähtisimme pakoon unissa tapahtuvia asioita.

Unihalvauksen aikana ihminen herää väärään aikaan. Eli silloin, kun uni on vielä kesken, mutta lihakset eivät ole ehtineet mukaan heräämiseen. Unihalvauksesta kärsii joka kymmenes ihminen joskus elämänsä aikana.”

Kuva: JUHA SALMINEN

Suuret rinnat hankaloittivat kokonaisvaltaisesti Paulan, 30, elämää. Kun hän halusi rintojen pienennysleikkaukseen, poikaystävä kielsi menemästä, ystävät pitivät häntä hulluna ja lääkäri totesi, että miehille tulee päänsärkyjä ilman rintojakin.

”Olin yökerhon tanssilattialla, kun tuntematon mies tarttui paitaani ja yritti repiä sen pääni yli. Vedin kädet kehoni suojaksi, sillä tiesin, että mies yritti paljastaa rintani. Se ei ollut ensimmäinen kerta.

Olin pienirintainen teininä, mutta kun täytin 20, rintani kasvoivat nopeasti valtaviksi. Ihmiset alkoivat kommentoida niitä, ja tuntui, että suuririntaisuudesta oli tulossa osa identiteettiäni.

Olin pitkään pihalla rintojeni todellisesta koosta. 23-vuotiaana rintaliiviliikkeessä luulin, että kokoni oli D95, mutta mittaamisen ja sovittamisen jälkeen lähdin koon J65 liivien kanssa. Moni ystäväni ei tiennyt, että sellaista kokoa on edes olemassa.

Olen 158 senttiä pitkä ja pienikokoinen. Niinpä ensimmäinen asia, joka minussa huomattiin, olivat suuret rintani. Olin aina rakastanut juoksemista, mutta rintojeni kasvaessa se kävi yhä vaikeammaksi. Urheiluliivien reuna pureutui niin syvälle, että kannan kyljessäni edelleen rintaliivien jättämää arpea. Uimisen ja rannalla käymisen lopetin kokonaan, sillä en onnistunut löytämään uimapukua, johon rintani olisivat mahtuneet.

Oikeastaan kaikki seurustelusuhteeni noilta ajoilta perustuivat rintojeni kokoon. Seurustelin miesten kanssa, jotka pitivät isoista rinnoista. Kun ensimmäisen kerran aloin haaveilla pienennysleikkauksesta, silloinen seurustelukumppanini totesi, ettei hän antaisi minun hakeutua leikkaukseen, sillä suuret rintani olivat hänelle niin tärkeät. Se suhde päättyi pian.

 

Salainen ase

’Vitsi, kun tietäisit, millainen ase sinulla on!’ ystäväni totesivat usein. Rintani olivat heidän mielestään avain menestykseen, ei työelämässä vaan miesten parissa. Minua niiden aiheuttama huomio ällötti. Suuret rinnat tuntuivat tekevän minusta älyllisesti vajaan bimbon, joka ei voisi koskaan menestyä älykkyytensä ansiosta. Halusin piilottaa itseni ja rintani kaikilta. Aloin pelätä, että menettäisin työpaikkani niiden takia. Työskentelin lasten parissa ja minua alkoi vaivata ajatus, että vanhemmat pitäisivät minua liian seksuaalisena olentona heidän lastensa hoitajaksi.

Tunsin lopulta rintojani kohtaan suoranaista inhoa. Käytin XXL-kokoisia paitoja ja totuin teippaamaan rintani kehoani vasten urheiluteipillä, jotta sain edes jonkinlaisen liikkumisenvapauden.

Puhuin pienennysleikkauksesta äitini, siskojeni ja kummitätini kanssa. He tukivat minua. Muiden kanssa vastaanotto oli tyrmäävä. Moni ystäväni sanoi pitävänsä minua hulluna, kun halusin luopua suurista innoistani. Osa kehotti minua olemaan tyytyväinen siihen, mitä minulla oli.

 

Kuppi nurin

24-vuotiaana varasin ajan yksityiselle plastiikkakirurgille. ’Miksi noin sopusuhtainen tyttö haluaa menettää

osan naiseudestaan?’ lääkäri kysyi, kun riisuin paitani. Kun vetosin jatkuviin selkä- ja päänsärkyihini, lääkäri totesi, että kyllä miehillekin tuli päänsärkyjä, ihan ilman rintojakin. Se käynti hautasi unelmani leikkauksesta moneksi vuodeksi.

Vasta kun aloin opiskeluaikoinani käydä koulukuraattorilla, rintani nousivat uudelleen keskustelunaiheeksi. Sain kuraattorilta ammattilaisen lausunnon, jossa suurilla rinnoillani arvioitiin olevan todella raskauttavia vaikutuksia elämääni ja hyvinvointiini. Kokemani jatkuva seksuaalinen häirintä, ei-toivottu kommentointi ja koskettelu vaikuttivat lausunnon mukaan vahvasti siihen, miten näin itseni ja mahdollisuuteni.

27-vuotiaana hakeuduin julkisen puolen gynekologin kautta rintojen pienennysleikkaukseen. Jonotin leikkausta neljä kuukautta ja pääsin operaatioon kesälomani alettua. En kertonut asiasta ystävilleni tai työkavereilleni, vaan valehtelin meneväni jalkaleikkaukseen. Kaksi päivää ennen kävin treffeillä ihanan miehen kanssa. Tiesin heti, että halusin nähdä hänet vielä uudelleen. Kun sanoin miehelle meneväni pian leikkaukseen, hän ei kysynyt, mitä minulta leikataan. Se tuntui mukavalta.

 

Mikä kroppa!

Hengityksen helppous oli ensimmäinen asia, jonka huomasin herättyäni nukutuksesta. Tuntui kuin intakehäni

päältä olisi poistunut valtava paino. Rinnoistani poistettiin yhteensä 800 grammaa massaa, ja kuppikokoni pieneni D-kuppiin. Kotiin päästyäni katselin itseäni peilistä pitkään. En ollut aikaisemmin huomannut, kuinka pitkä selkä ja siro vyötärö minulla olikaan. Olin äärimmäisen onnellinen, vaikka rintojen leikkausjälki oli ruma ja sain leikkauksessa kaksi palovammaa, joista toinen tulehtui kesän aikana.

Tapasin miehen uudelleen pian leikkauksen jälkeen. Menimme pelaamaan frisbee-golfia, mutta heti ensimmäisen kiekon heitettyäni tunsin rinnoissani kipua. Silloin kerroin miehelle käyneeni intojenpienennysleikkauksessa. Yllätyksekseni mies ymmärsi minua, eikä juossut kiljuen karkuun. Tapailumme syveni seurusteluksi. Kun näin ystäviäni, he eivät aluksi huomanneet rintojeni pienentyneen, vaan kauhistelivat minun laihtuneen. He eivät ymmärtäneet, ettei kehoni ollut muuttunut, rintani olivat vain peittäneet sen aiemmin. Häkellyttävän moni halusi tietää, mitä mieheni ajatteli leikkauspäätöksestäni ja oliko hän antanut siihen luvan. Sellaisiin tiedusteluihin ei yhdenkään naisen tarvitse vastata. Nyt olen samaisen miehen kanssa naimisissa, ja hän on kertonut kunnioittavan pienennyspäätöstäni.

Kannan kehossani leikkauksen arpia edelleen, mutta kroppani tuntuu nyt kauniilta ja sopusuhtaiselta. Voin juosta ilman kipua ja olen aloittanut uintiharrastukseni uudelleen. Kukaan ei ole enää kommentoinut rintojani tai yrittänyt käydä niihin käsiksi.”