Seksi & Suhteet

Tervetuloa keskustelemaan. Osallistu keskusteluihin joko anonyymisti tai omalla nimimerkilläsi. Ilman rekisteröitymistä voit keskustella Yleinen-aihealueella, muut alueet vaativat nimimerkin rekisteröimisen.

Viesti

Mitä voi oikeasti tehdä siinä tilanteessa, kun tuntuu siltä että vois kuolla sydänsuruun. Tapailin erästä miestä n.3kk ja oltiin tosi läheisiä ja päivittäin yhteydessä ja seksi oli melkein heti alusta asti mukana. Sitten kysyin parin kuukauden jälkeen, että mikäs tämä meidän tilanne on ja mitä oikein ollaan. Ei sovittu seurustelusta, mutta mies kuitenkin sanoi, että en ole hänestä eroon pääsemässä ja sovittiin, että rauhassa mennään eteenpäin ja katsotaan. Kuitenkin tämän jälkeen mies alkoi jotenkin välttelemään ja yhteydenpito väheni. Kysyin sitten kuukauden kuluttua uudestaan, että missä mennään johon mies vastasi että parempi jatkaa kavereina kun ei hänestä ole seurusteluun tällä hetkellä. Murruin täysin vaikka olin hänen käytöksestään jo kerennyt päätellä ettei hän halua jatkaa. Olen tässä kuukauden ajan surrut ja itkenyt, pahimman järkytyksen yli oon päässyt, mutta kokoajan on jatkuva suru ja ahdistus päällä. Mies on mielessä heti kun herää ja ikävä on ihan sietämätön. Kaiken lisäksi meillä on sama kaveripiiri ja teki erittäin pahaa nähdä tää mies kuukauden tauon jälkeen. En tajua, että mikä tähän oikein auttaisi. Pahinta tässä on se, että en mielessäni vielä luovuttanut vaan elättelen toiveita, että mies tulis toisiin aatoksiin. En vaan jotenkin ymmärrä miten tässä kävi näin. Vaikka tiedän että toista ei voi pakottaa haluamaan seurustelua, ihmettelen silti, kuinka mies vaikutti alussa tosi ihastuneelta ja kiinnostuneelta ja yhtäkkiä kiinnostus loppui.


Onko kukaan ollut samassa tilanteessa ja mikä teillä on siihen auttanut?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 08:20"]

Mitä voi oikeasti tehdä siinä tilanteessa, kun tuntuu siltä että vois kuolla sydänsuruun. Tapailin erästä miestä n.3kk ja oltiin tosi läheisiä ja päivittäin yhteydessä ja seksi oli melkein heti alusta asti mukana. Sitten kysyin parin kuukauden jälkeen, että mikäs tämä meidän tilanne on ja mitä oikein ollaan. Ei sovittu seurustelusta, mutta mies kuitenkin sanoi, että en ole hänestä eroon pääsemässä ja sovittiin, että rauhassa mennään eteenpäin ja katsotaan. Kuitenkin tämän jälkeen mies alkoi jotenkin välttelemään ja yhteydenpito väheni. Kysyin sitten kuukauden kuluttua uudestaan, että missä mennään johon mies vastasi että parempi jatkaa kavereina kun ei hänestä ole seurusteluun tällä hetkellä. Murruin täysin vaikka olin hänen käytöksestään jo kerennyt päätellä ettei hän halua jatkaa. Olen tässä kuukauden ajan surrut ja itkenyt, pahimman järkytyksen yli oon päässyt, mutta kokoajan on jatkuva suru ja ahdistus päällä. Mies on mielessä heti kun herää ja ikävä on ihan sietämätön. Kaiken lisäksi meillä on sama kaveripiiri ja teki erittäin pahaa nähdä tää mies kuukauden tauon jälkeen. En tajua, että mikä tähän oikein auttaisi. Pahinta tässä on se, että en mielessäni vielä luovuttanut vaan elättelen toiveita, että mies tulis toisiin aatoksiin. En vaan jotenkin ymmärrä miten tässä kävi näin. Vaikka tiedän että toista ei voi pakottaa haluamaan seurustelua, ihmettelen silti, kuinka mies vaikutti alussa tosi ihastuneelta ja kiinnostuneelta ja yhtäkkiä kiinnostus loppui.


Onko kukaan ollut samassa tilanteessa ja mikä teillä on siihen auttanut?

[/quote]
5

Olis niin helppoa olla mies, joka vain ajattelisi "noh, uutta matoa koukkuun" , mutta tiedän että kun naisella on kerran tunteet päässyt mukaan niin luovuttaminen on vaikeampaa. Aika se on ainut joka auttaa, paras tunne on se kun illalla menet sänkyyn ja aamulla tajuat ettei mies ollut viimeinen asia illalla mitä mietit. Koita saada paljon tekemistä ja käy ulkona ystävien kanssa, koita tutustua uusiin tyyppeihin ja välttää ainakaan seuraavaan muutamaan kuukauteen miehen tapaamista. Ja jos hänet satut näkemään, yritä olla katsomatta häntä tai kiinnittämättä huomiota. Mies vain nauttii jos näkee sinun vielä haikailevan peräänsä... Tsemppiä ja pitkiä hermoja. Jos on noin kovasti jo ihastunut menee hetki kun se laantuu..

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 11:21"]

Olis niin helppoa olla mies, joka vain ajattelisi "noh, uutta matoa koukkuun" , mutta tiedän että kun naisella on kerran tunteet päässyt mukaan niin luovuttaminen on vaikeampaa. Aika se on ainut joka auttaa, paras tunne on se kun illalla menet sänkyyn ja aamulla tajuat ettei mies ollut viimeinen asia illalla mitä mietit. Koita saada paljon tekemistä ja käy ulkona ystävien kanssa, koita tutustua uusiin tyyppeihin ja välttää ainakaan seuraavaan muutamaan kuukauteen miehen tapaamista. Ja jos hänet satut näkemään, yritä olla katsomatta häntä tai kiinnittämättä huomiota. Mies vain nauttii jos näkee sinun vielä haikailevan peräänsä... Tsemppiä ja pitkiä hermoja. Jos on noin kovasti jo ihastunut menee hetki kun se laantuu..

[/quote]
2

Komppaan edellistä. Ja joskus muistan jostain lukeneeni, et toipumiseen menee usein noin puolet tapailun kestäneestä ajasta. No, itelläni meni kyl ainaki sama aika..

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 03:41"]

Komppaan edellistä. Ja joskus muistan jostain lukeneeni, et toipumiseen menee usein noin puolet tapailun kestäneestä ajasta. No, itelläni meni kyl ainaki sama aika..

[/quote]
1

Vierailija

Mitä voi oikeasti tehdä siinä tilanteessa, kun tuntuu siltä että vois kuolla sydänsuruun. Tapailin erästä miestä n.3kk ja oltiin tosi läheisiä ja päivittäin yhteydessä ja seksi oli melkein heti alusta asti mukana. Sitten kysyin parin kuukauden jälkeen, että mikäs tämä meidän tilanne on ja mitä oikein ollaan. Ei sovittu seurustelusta, mutta mies kuitenkin sanoi, että en ole hänestä eroon pääsemässä ja sovittiin, että rauhassa mennään eteenpäin ja katsotaan. Kuitenkin tämän jälkeen mies alkoi jotenkin välttelemään ja yhteydenpito väheni. Kysyin sitten kuukauden kuluttua uudestaan, että missä mennään johon mies vastasi että parempi jatkaa kavereina kun ei hänestä ole seurusteluun tällä hetkellä. Murruin täysin vaikka olin hänen käytöksestään jo kerennyt päätellä ettei hän halua jatkaa. Olen tässä kuukauden ajan surrut ja itkenyt, pahimman järkytyksen yli oon päässyt, mutta kokoajan on jatkuva suru ja ahdistus päällä. Mies on mielessä heti kun herää ja ikävä on ihan sietämätön. Kaiken lisäksi meillä on sama kaveripiiri ja teki erittäin pahaa nähdä tää mies kuukauden tauon jälkeen. En tajua, että mikä tähän oikein auttaisi. Pahinta tässä on se, että en mielessäni vielä luovuttanut vaan elättelen toiveita, että mies tulis toisiin aatoksiin. En vaan jotenkin ymmärrä miten tässä kävi näin. Vaikka tiedän että toista ei voi pakottaa haluamaan seurustelua, ihmettelen silti, kuinka mies vaikutti alussa tosi ihastuneelta ja kiinnostuneelta ja yhtäkkiä kiinnostus loppui.


Onko kukaan ollut samassa tilanteessa ja mikä teillä on siihen auttanut?

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 08:28"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 08:20"]

Mitä voi oikeasti tehdä siinä tilanteessa, kun tuntuu siltä että vois kuolla sydänsuruun. Tapailin erästä miestä n.3kk ja oltiin tosi läheisiä ja päivittäin yhteydessä ja seksi oli melkein heti alusta asti mukana. Sitten kysyin parin kuukauden jälkeen, että mikäs tämä meidän tilanne on ja mitä oikein ollaan. Ei sovittu seurustelusta, mutta mies kuitenkin sanoi, että en ole hänestä eroon pääsemässä ja sovittiin, että rauhassa mennään eteenpäin ja katsotaan. Kuitenkin tämän jälkeen mies alkoi jotenkin välttelemään ja yhteydenpito väheni. Kysyin sitten kuukauden kuluttua uudestaan, että missä mennään johon mies vastasi että parempi jatkaa kavereina kun ei hänestä ole seurusteluun tällä hetkellä. Murruin täysin vaikka olin hänen käytöksestään jo kerennyt päätellä ettei hän halua jatkaa. Olen tässä kuukauden ajan surrut ja itkenyt, pahimman järkytyksen yli oon päässyt, mutta kokoajan on jatkuva suru ja ahdistus päällä. Mies on mielessä heti kun herää ja ikävä on ihan sietämätön. Kaiken lisäksi meillä on sama kaveripiiri ja teki erittäin pahaa nähdä tää mies kuukauden tauon jälkeen. En tajua, että mikä tähän oikein auttaisi. Pahinta tässä on se, että en mielessäni vielä luovuttanut vaan elättelen toiveita, että mies tulis toisiin aatoksiin. En vaan jotenkin ymmärrä miten tässä kävi näin. Vaikka tiedän että toista ei voi pakottaa haluamaan seurustelua, ihmettelen silti, kuinka mies vaikutti alussa tosi ihastuneelta ja kiinnostuneelta ja yhtäkkiä kiinnostus loppui.


Onko kukaan ollut samassa tilanteessa ja mikä teillä on siihen auttanut?

[/quote]

[/quote]
0

Mulle kävi just noin ja kärsin kauheasta masennuksesta ja ahdistuksesta näiden sydänsurujen lisäki. Ja mikä pahinta niin tää mies löyti heti uuden naisen mikä tuntu maailman lopulta.Pahin pelkoni on että mä nään ne yhdessä ja sit mulle tulee romahdus enkä tiiä mitä tapahtuu. pelottaa elämä pirusti.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 08:35"]

Mulle kävi just noin ja kärsin kauheasta masennuksesta ja ahdistuksesta näiden sydänsurujen lisäki. Ja mikä pahinta niin tää mies löyti heti uuden naisen mikä tuntu maailman lopulta.Pahin pelkoni on että mä nään ne yhdessä ja sit mulle tulee romahdus enkä tiiä mitä tapahtuu. pelottaa elämä pirusti.

[/quote]
1

Itselläni on nyt noin kaksi kuukautta neljän kuukauden tapailun päättymisestä ja voin sanoa, että kyllä se helpottaa. Edelleen mietin miestä päivittäin ja myös on hieman toiveita siitä, että mies muuttaisi vielä mielensä (naurettavaa ehkä), mutta pahimmasta ikävästä ja surusta olen päässyt yli. Ei olla oltu nyt myöskään yhteydessä varmaan kuukauteen ja vaikka välillä iskee ikävä miestä kohtaan, mutta silti päivä kerrallaan mennään kohti parempaa. Itselläni ainakin on auttanut ylipääsemisessä viha. Tarkoitan sitä, että olen miettinyt miehen niitä huonoja puolia ja sitä miten huonosti mies loppujenlopuksi käyttäytyi tai hoiti tilanteen. En tietenkään vihaa miestä, mutta tunnen vihaa hänen käyttäytymistään kohtaan.

En tiedä oliko tästä sinulle mitään apua tai onko tilanne enää sinulle ajankohtainen, mutta kohtalontovereita kyllä on.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 02:47"]

Itselläni on nyt noin kaksi kuukautta neljän kuukauden tapailun päättymisestä ja voin sanoa, että kyllä se helpottaa. Edelleen mietin miestä päivittäin ja myös on hieman toiveita siitä, että mies muuttaisi vielä mielensä (naurettavaa ehkä), mutta pahimmasta ikävästä ja surusta olen päässyt yli. Ei olla oltu nyt myöskään yhteydessä varmaan kuukauteen ja vaikka välillä iskee ikävä miestä kohtaan, mutta silti päivä kerrallaan mennään kohti parempaa. Itselläni ainakin on auttanut ylipääsemisessä viha. Tarkoitan sitä, että olen miettinyt miehen niitä huonoja puolia ja sitä miten huonosti mies loppujenlopuksi käyttäytyi tai hoiti tilanteen. En tietenkään vihaa miestä, mutta tunnen vihaa hänen käyttäytymistään kohtaan.

En tiedä oliko tästä sinulle mitään apua tai onko tilanne enää sinulle ajankohtainen, mutta kohtalontovereita kyllä on.

[/quote]
1

Fall seven times, stand up eight!

Mä silloon kerran olin tosi ihastunut yhteen tyyppiin ja meillä oli kauan juttua vaikka välillä oltiin vähän on/off. Mutta siitä ei sitten kummiskaan tullut mitään ja mun maailma romahti kerta kerran jälkeen ja kaikki huonot ajatukset pyöri päässä. "En koskaan unohda sitä, en tahdo ketään muuta" etc. kaikilla taitaa olla vähän samanlaista kokemusta.

No kummiskin sitten kun me sovittiin että nyt ei enää jatketa ja että tämä loppuu tähän niin tietysti tuli kauhee olo ja itketti kamalasti. Päätin sinä hetkenä että en ala mitenkään suremaan tätä ja kesäloma oli juuri alkanut, joten en todellakaan fiiraa sitä sängyssä murjottamalla. Heitin bikinit laukkuun ja lähdin kavereiden kanssa rannalle, ja sielä sitten kerroin heille tästä ja puhuttiin kaikki hyvät ja huonot asiat läpi meidän suhteesta. Joka päivä keksin tekemistä ja jos oli tarvetta niin juttelin jonkun kanssa tunteistani. 

Eli minun mielestäni asiasta jutteleminen, ja sen jälkeen koko asian unohtaminen auttaa ja paljon! ei kannata jäädä sinne sängynpohjalle selailemaan vanhoja tekstareita (niitä ei pitäisi ollakkaan!) kun voi otta itseään niskasta kiinni ja vain unohtaa vaikkei haluasikkaan. Tiedän että tämä on vaikeaa ja se on itsestään kiinni, jos aikoo yrittää tai sitten ei.

Vähän vinkkejä jotka voi auttaa: harrastukset, työpaikka, jutteleminen, kuvien ja viestien poistaminen (tietenkin), etc. 

(p.s. haluun vielä lisätä että tapahtuman jälkeen unohdin kaikki miehet kokonaan ja vuoden päästä tuli juttua yhden kanssa ja olemme nyt tosi läheisiä. Onnellisempaa tyttöä ei tällä hetkellä taida löytyä)

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 08:24"]

Fall seven times, stand up eight!

Mä silloon kerran olin tosi ihastunut yhteen tyyppiin ja meillä oli kauan juttua vaikka välillä oltiin vähän on/off. Mutta siitä ei sitten kummiskaan tullut mitään ja mun maailma romahti kerta kerran jälkeen ja kaikki huonot ajatukset pyöri päässä. "En koskaan unohda sitä, en tahdo ketään muuta" etc. kaikilla taitaa olla vähän samanlaista kokemusta.

No kummiskin sitten kun me sovittiin että nyt ei enää jatketa ja että tämä loppuu tähän niin tietysti tuli kauhee olo ja itketti kamalasti. Päätin sinä hetkenä että en ala mitenkään suremaan tätä ja kesäloma oli juuri alkanut, joten en todellakaan fiiraa sitä sängyssä murjottamalla. Heitin bikinit laukkuun ja lähdin kavereiden kanssa rannalle, ja sielä sitten kerroin heille tästä ja puhuttiin kaikki hyvät ja huonot asiat läpi meidän suhteesta. Joka päivä keksin tekemistä ja jos oli tarvetta niin juttelin jonkun kanssa tunteistani. 

Eli minun mielestäni asiasta jutteleminen, ja sen jälkeen koko asian unohtaminen auttaa ja paljon! ei kannata jäädä sinne sängynpohjalle selailemaan vanhoja tekstareita (niitä ei pitäisi ollakkaan!) kun voi otta itseään niskasta kiinni ja vain unohtaa vaikkei haluasikkaan. Tiedän että tämä on vaikeaa ja se on itsestään kiinni, jos aikoo yrittää tai sitten ei.

Vähän vinkkejä jotka voi auttaa: harrastukset, työpaikka, jutteleminen, kuvien ja viestien poistaminen (tietenkin), etc. 

(p.s. haluun vielä lisätä että tapahtuman jälkeen unohdin kaikki miehet kokonaan ja vuoden päästä tuli juttua yhden kanssa ja olemme nyt tosi läheisiä. Onnellisempaa tyttöä ei tällä hetkellä taida löytyä)

[/quote]
0

Vau tänne oli vielä tullut vastauksiakin! Olen siis tämän viestin aloittaja.

Itselläni tilanne on alkanut pikkuhiljaa helpottaa, ei ole enää niin pahaa masennusta ja ahdistusta kuin aikaisemmin. Törmäsin kyllä tähän mieheen pari viikkoa sitten ja sydämestähän se edelleen otti ja tuli älytön paniikki. Ja ikäväkin on edelleen.. Mutta ei kai sille mitään oikein voi :( Tää mies tulee juttelee mulle toisinaan, mutta varmaan vain sen takia että voidaan olla kavereita ja hyvissä väleissä. Toisaalta tuntuu kivalta ettei hän kokonaan katkaise välejä, mutta juttelu tuntuu välillä surulliselta, koska se ei ole enää samanlaista kuin ennen..

Mulla on kans sama pelko kuin 5. kommentoijalla, et pelkään et tää tyyppi löytää nyt jonkun uuden ja mitä tapahtuu kun saan tietää siitä..
Pystyn samaistumaan hyvin sinuun 6. kommentoija, täsmälleen samoja tuntemuksia on ollut mulla. Oon toivonut että tää mies tulis toisiin aatoksiin jne. Olen myös yrittänyt ajatella vihan kautta, vaikka en osaa tai halua vihata tätä miestä, niin olin vähän pettynyt siihen miten mies hoiti tilanteen ja alkoi välttelemään. Vaikka hän loppupeleissä olikin sitten rehellinen. Kiitos paljon kommentistasi, se kyllä auttoi! 7. kommentoijalle, tiedän kyllä tuon tuskan, se on vaan jotain niin kamalaa kun romahtaa aina vaan uudelleen ja uudelleen. Ja nimenomaan kun se on sellaista on/off-juttua mistä ei ota mitenkään selvää. Sitten kun käy huonosti niin se myös sattuu.. Teit kyllä oikein päättäessäsi ettet jää suremaan, mulla on vähän vaikeuksia sen kanssa. Olen kans yrittäny keksiä tekemistä ja jutellut kavereille aiheesta, varmaan niin paljon että se tulee heiltäkin jo korvista ulos. Täytyisi nimenomaan tehdä niin että ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää että elämä jatkuu. Pakko myöntää että noi vanhojen viestien lukeminen on just se heikko kohta, enkä tiedä pystynkö edes poistamaan niitä.

 

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 10:24"]

Vau tänne oli vielä tullut vastauksiakin! Olen siis tämän viestin aloittaja.

Itselläni tilanne on alkanut pikkuhiljaa helpottaa, ei ole enää niin pahaa masennusta ja ahdistusta kuin aikaisemmin. Törmäsin kyllä tähän mieheen pari viikkoa sitten ja sydämestähän se edelleen otti ja tuli älytön paniikki. Ja ikäväkin on edelleen.. Mutta ei kai sille mitään oikein voi :( Tää mies tulee juttelee mulle toisinaan, mutta varmaan vain sen takia että voidaan olla kavereita ja hyvissä väleissä. Toisaalta tuntuu kivalta ettei hän kokonaan katkaise välejä, mutta juttelu tuntuu välillä surulliselta, koska se ei ole enää samanlaista kuin ennen..

Mulla on kans sama pelko kuin 5. kommentoijalla, et pelkään et tää tyyppi löytää nyt jonkun uuden ja mitä tapahtuu kun saan tietää siitä..
Pystyn samaistumaan hyvin sinuun 6. kommentoija, täsmälleen samoja tuntemuksia on ollut mulla. Oon toivonut että tää mies tulis toisiin aatoksiin jne. Olen myös yrittänyt ajatella vihan kautta, vaikka en osaa tai halua vihata tätä miestä, niin olin vähän pettynyt siihen miten mies hoiti tilanteen ja alkoi välttelemään. Vaikka hän loppupeleissä olikin sitten rehellinen. Kiitos paljon kommentistasi, se kyllä auttoi! 7. kommentoijalle, tiedän kyllä tuon tuskan, se on vaan jotain niin kamalaa kun romahtaa aina vaan uudelleen ja uudelleen. Ja nimenomaan kun se on sellaista on/off-juttua mistä ei ota mitenkään selvää. Sitten kun käy huonosti niin se myös sattuu.. Teit kyllä oikein päättäessäsi ettet jää suremaan, mulla on vähän vaikeuksia sen kanssa. Olen kans yrittäny keksiä tekemistä ja jutellut kavereille aiheesta, varmaan niin paljon että se tulee heiltäkin jo korvista ulos. Täytyisi nimenomaan tehdä niin että ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää että elämä jatkuu. Pakko myöntää että noi vanhojen viestien lukeminen on just se heikko kohta, enkä tiedä pystynkö edes poistamaan niitä.

 

[/quote]
1

Et voi osallistua keskusteluun.