Seksi & Suhteet

Tervetuloa keskustelemaan. Osallistu keskusteluihin joko anonyymisti tai omalla nimimerkilläsi. Ilman rekisteröitymistä voit keskustella Yleinen-aihealueella, muut alueet vaativat nimimerkin rekisteröimisen.

Viesti

Olen tehnyt tälle keskustelupalstalle aikaisemmin keskustelun suhteeni tilasta ja pohtinut olisiko parempi erota. Näitä tunteita minulla on siis ollut noin 3-4 kuukauden ajan, josta viimeisen kuukauden ajan olemme olleet poikaystäväni kanssa tauolla. Olemme siis seurustelleet yli 1,5 vuotta. Lyhyesti sanottuna, en ole ollut täysillä mukana suhteessamme, olen alkanut tuntemaan ettemme sovi toisillemme ja suhde on muutenkin ahdistanut.

Nyt olen kuitenkin tehnyt päätöksen erota. Välillä alan miettimään onko tämä oikea päätös, kun iskee kamala ikävä, mutta suurimman osan ajasta tuntuu siltä että ero on parempi. Ensi viikolla näemme poikaystäväni kanssa ja silloin minun pitäisi siis hänet jättää. Poikaystäväni vaikuttaa siltä ettei halua todellakaan erota, hän on kertonut kuinka ikävöi ja puhunut muutenkin kuin palaisimme yhteen. Pelottaa, että en pystykään jättämään poikaystääni ja jatkamme entiseen malliin yhdessä. Olen kuitenkin viimeisen kuukauden aikana ollut iloisempi kuin pitkään aikaan, olen ollut paljon vapautuneempi ja tavallaan "löytänyt itseni" uudelleen.

Kaipailisin kokemuksia poikaystävänsä jättäneiltä. Millaisia tunteita oli ennen kuin jätit poikaystäväsi? Millainen tilanne oli? Missä olitte? Kuinka pitkään keskustelitte vai ilmoititko vain poikaystävällesi että haluat erota ja se oli siinä? Miten poikaystäväsi reagoi? Millaisia tunteita oli jättämistilanteessa ja sen jälkeen? 

Rohkaiskaa minua nyt tässä asiassa!

[quote author="Vierailija: anna" time="20.09.2012 klo 10:11"]

Olen tehnyt tälle keskustelupalstalle aikaisemmin keskustelun suhteeni tilasta ja pohtinut olisiko parempi erota. Näitä tunteita minulla on siis ollut noin 3-4 kuukauden ajan, josta viimeisen kuukauden ajan olemme olleet poikaystäväni kanssa tauolla. Olemme siis seurustelleet yli 1,5 vuotta. Lyhyesti sanottuna, en ole ollut täysillä mukana suhteessamme, olen alkanut tuntemaan ettemme sovi toisillemme ja suhde on muutenkin ahdistanut.

Nyt olen kuitenkin tehnyt päätöksen erota. Välillä alan miettimään onko tämä oikea päätös, kun iskee kamala ikävä, mutta suurimman osan ajasta tuntuu siltä että ero on parempi. Ensi viikolla näemme poikaystäväni kanssa ja silloin minun pitäisi siis hänet jättää. Poikaystäväni vaikuttaa siltä ettei halua todellakaan erota, hän on kertonut kuinka ikävöi ja puhunut muutenkin kuin palaisimme yhteen. Pelottaa, että en pystykään jättämään poikaystääni ja jatkamme entiseen malliin yhdessä. Olen kuitenkin viimeisen kuukauden aikana ollut iloisempi kuin pitkään aikaan, olen ollut paljon vapautuneempi ja tavallaan "löytänyt itseni" uudelleen.

Kaipailisin kokemuksia poikaystävänsä jättäneiltä. Millaisia tunteita oli ennen kuin jätit poikaystäväsi? Millainen tilanne oli? Missä olitte? Kuinka pitkään keskustelitte vai ilmoititko vain poikaystävällesi että haluat erota ja se oli siinä? Miten poikaystäväsi reagoi? Millaisia tunteita oli jättämistilanteessa ja sen jälkeen? 

Rohkaiskaa minua nyt tässä asiassa!

[/quote]
4

Kiinnostukaa nyt joku!:D Suurin ongelma minulle tässä on, että pelottaa etten pysty jättämään poikaystävääni. En ole edes kavereilleni pystynyt sanomaan että aion jättää poikaystäväni kun ovat kysyneet. Olen vain vastannut etten tiedä mitä teen. Tarvitsen nyt oikeasti tukea!

[quote author="Vierailija: anna" time="21.09.2012 klo 02:31"]

Kiinnostukaa nyt joku!:D Suurin ongelma minulle tässä on, että pelottaa etten pysty jättämään poikaystävääni. En ole edes kavereilleni pystynyt sanomaan että aion jättää poikaystäväni kun ovat kysyneet. Olen vain vastannut etten tiedä mitä teen. Tarvitsen nyt oikeasti tukea!

[/quote]
0

Mä jätin just mun poikakaverin koska tuntu vaan ettei sovita toisillemme ja että on parempi olla erossa. Tosi paljo muitaki syitä siinä takana.

Tarviit paljo tukee ja kannattaa kertoo jollekki johon luotat esim. kaverille, et miten asiat on ja et mitä oot miettiny. Kyl oikeet ystävät ymmärtää!

Mä itte olin tosi ahdistunu sinä aikana ku mietin päätöstäni, mut sit jättämistilantees ei oikeestaa tuntunu ihmeemmält. Tää päätös oli oikein, joten voin olla iha rauhallisin mielin. Exän fiiliksist en tiiä, se oli vaa hiljaa koko keskustelun ajan ja häipy sanomat mitää.

Tosi paljo tsemppii hei, kannattaa ehdottomast puhuu kavereille ja hankkii tukee! Mut ku oot tehny päätöksen nii tiiät kyl onkse oikein vai ei, mul ainaki tuli ihmeen rauhalline olo ku päätin mitä teen.

[quote author="Vierailija: erika" time="21.09.2012 klo 02:47"]

Mä jätin just mun poikakaverin koska tuntu vaan ettei sovita toisillemme ja että on parempi olla erossa. Tosi paljo muitaki syitä siinä takana.

Tarviit paljo tukee ja kannattaa kertoo jollekki johon luotat esim. kaverille, et miten asiat on ja et mitä oot miettiny. Kyl oikeet ystävät ymmärtää!

Mä itte olin tosi ahdistunu sinä aikana ku mietin päätöstäni, mut sit jättämistilantees ei oikeestaa tuntunu ihmeemmält. Tää päätös oli oikein, joten voin olla iha rauhallisin mielin. Exän fiiliksist en tiiä, se oli vaa hiljaa koko keskustelun ajan ja häipy sanomat mitää.

Tosi paljo tsemppii hei, kannattaa ehdottomast puhuu kavereille ja hankkii tukee! Mut ku oot tehny päätöksen nii tiiät kyl onkse oikein vai ei, mul ainaki tuli ihmeen rauhalline olo ku päätin mitä teen.

[/quote]
0

Missä kerroit poikaystävällesi haluavasi erota? Mietityttää tällaisetkin asiat, että missä sen tekisi. Olisisko joku kahvila tai muu sellainen hyvä. Meillä on kuitenkin vähän pidempi välimatka niin tuntuisi jonkun "noin lyhyen" asian takia turhalta ajaa toisen luo. Miten pitkään keskustelunne kesti? Mitä kaikkea sanoit poikaystävällesi? Pelottaa niin kamalasti koko tilanne.

[quote author="Vierailija: anna" time="21.09.2012 klo 03:58"]

Missä kerroit poikaystävällesi haluavasi erota? Mietityttää tällaisetkin asiat, että missä sen tekisi. Olisisko joku kahvila tai muu sellainen hyvä. Meillä on kuitenkin vähän pidempi välimatka niin tuntuisi jonkun "noin lyhyen" asian takia turhalta ajaa toisen luo. Miten pitkään keskustelunne kesti? Mitä kaikkea sanoit poikaystävällesi? Pelottaa niin kamalasti koko tilanne.

[/quote]
0

Meidän ero oli kuukausi sitten yhteinen päätös, mutta voisi toisaalta sanoa että itse hänet jätin... Hän oli armeijassa, joten emme voineet nähdä. Jotenkin suutuin yhdestä jos toisesta asiasta hänelle puhelimitse, emmekä sitten muutamaan viikkoon pitäneet yhteyttä kun hän oli viikonloppuja kiinni armeijassa. Kun hän pääsi lomille, juttelimme yhden illan asioista, sovimme asiat jotka mieltämme painoi. Kerroin hänelle hienotunteisesti, että olen ollut onnellinen sinä aikana, jolloin emme ole pitäneet yhteyttä ja haluaisin katsoa maailmaa uusin silmin, pitää ainakin taukoa, että katsoo nyt sitten palataanko takaisin joskus myöhemmin yhteen kun armeija päättyy. Se oli meidän molempien mielestä oikein, vaikka huomasin ovella hänen lähtiessään, kuinka hän jo kaipasi siinä minua. Itselläkin tuli paha fiilis, mutta äiti lohdutti. <3 Päätös on ollut oikea, olen tämän kuukauden ollut onnellinen ja myös ikään kuin löytänyt itseni takaisin vaikka meidän suhde olikin ihana. Meillä vaan oli niin paljon riitoja, ja itkin usein... Ei siitä mitään tullut.

Paljon rohkeutta sinulle, uskon että teet oikein, kun tunnet jo nyt olevasi onnellinen, vaikka pidätte vaan taukoa! Ikävä voi tulla mutta se menee ohi. Toivottavasti sulla on ihania kavereita/perheenjäseniä tms. tukemassa. =) Keksit vaan jotai muuta tekemistä ittelles ettet sure liikoja, ja puhut jollekin läheiselles jos on jotain puhuttavaa.. =) Eikä sen paikan, missä erostas puhut, tarvitse mikään kummoinen olla. Voitte olla jomman kumman luona tai mennä puistoon tai johonkin muuhun rauhalliseen paikkaan.

[quote author="Vierailija: sweet" time="21.09.2012 klo 05:38"]

Meidän ero oli kuukausi sitten yhteinen päätös, mutta voisi toisaalta sanoa että itse hänet jätin... Hän oli armeijassa, joten emme voineet nähdä. Jotenkin suutuin yhdestä jos toisesta asiasta hänelle puhelimitse, emmekä sitten muutamaan viikkoon pitäneet yhteyttä kun hän oli viikonloppuja kiinni armeijassa. Kun hän pääsi lomille, juttelimme yhden illan asioista, sovimme asiat jotka mieltämme painoi. Kerroin hänelle hienotunteisesti, että olen ollut onnellinen sinä aikana, jolloin emme ole pitäneet yhteyttä ja haluaisin katsoa maailmaa uusin silmin, pitää ainakin taukoa, että katsoo nyt sitten palataanko takaisin joskus myöhemmin yhteen kun armeija päättyy. Se oli meidän molempien mielestä oikein, vaikka huomasin ovella hänen lähtiessään, kuinka hän jo kaipasi siinä minua. Itselläkin tuli paha fiilis, mutta äiti lohdutti. <3 Päätös on ollut oikea, olen tämän kuukauden ollut onnellinen ja myös ikään kuin löytänyt itseni takaisin vaikka meidän suhde olikin ihana. Meillä vaan oli niin paljon riitoja, ja itkin usein... Ei siitä mitään tullut.

Paljon rohkeutta sinulle, uskon että teet oikein, kun tunnet jo nyt olevasi onnellinen, vaikka pidätte vaan taukoa! Ikävä voi tulla mutta se menee ohi. Toivottavasti sulla on ihania kavereita/perheenjäseniä tms. tukemassa. =) Keksit vaan jotai muuta tekemistä ittelles ettet sure liikoja, ja puhut jollekin läheiselles jos on jotain puhuttavaa.. =) Eikä sen paikan, missä erostas puhut, tarvitse mikään kummoinen olla. Voitte olla jomman kumman luona tai mennä puistoon tai johonkin muuhun rauhalliseen paikkaan.

[/quote]
0

Joo en mä välttämättä haluaiskaan erota, ja olisi kiva jos saisi puhuttua ton jätkän kanssa asiat selväksi mutta kun jätkä ei kauheesti halua puhua... Nyttenkää en oo koko ihmisestä kuullu vähää aikaa mitään. En mä halua erota en todellakaan! olisi vaan kiva selvittää välit, mutta ei siinä ole mitään järkeä jos toinen ei suostu asioista puhumaan. Mutta kaikkea asioita en vaan pysty nielemään ja unohtamaan. Esim. se että se sanoi ikävöivänsä exänsä perään vaivaa mua vieläkin vaikka jätkä vannoi ettei sillä ole enää tunteita exäänsä kohtaa ja rakastaa vain ja ainoastaan mua. Mutta olen jo monesti joutunut pettymään jätkiin, ja kokenut elämäni aikana kaiken paskan, nii olisi kyllä todella jees jos tämä olisi se "oikea" vaikka eihän se välttämättä tässä iässä edes vielä löydy :D

No kyllä musta ja tuosta "joonaksesta" on tullut tosi hyvät ystävät, sille oikeestaan oon pystynyt nyt puhuu ihan mistä vaan oli mulla sit murheita tai ei.  Onhan mulla tietty ihana pikkuserkku jolle voin aina puhua, mutta onhan silläkin oma elämä en mä sitä viiti jatkuvasti vaivata, vaikka se sano mulle just pari päivää sit että mun pitää aina kertoa jos mun mieltä painaa jokin tai muuten se suuttuu mulle :) 

-apua-

[quote author="Hemuliii" time="21.09.2012 klo 09:59"]

Joo en mä välttämättä haluaiskaan erota, ja olisi kiva jos saisi puhuttua ton jätkän kanssa asiat selväksi mutta kun jätkä ei kauheesti halua puhua... Nyttenkää en oo koko ihmisestä kuullu vähää aikaa mitään. En mä halua erota en todellakaan! olisi vaan kiva selvittää välit, mutta ei siinä ole mitään järkeä jos toinen ei suostu asioista puhumaan. Mutta kaikkea asioita en vaan pysty nielemään ja unohtamaan. Esim. se että se sanoi ikävöivänsä exänsä perään vaivaa mua vieläkin vaikka jätkä vannoi ettei sillä ole enää tunteita exäänsä kohtaa ja rakastaa vain ja ainoastaan mua. Mutta olen jo monesti joutunut pettymään jätkiin, ja kokenut elämäni aikana kaiken paskan, nii olisi kyllä todella jees jos tämä olisi se "oikea" vaikka eihän se välttämättä tässä iässä edes vielä löydy :D

No kyllä musta ja tuosta "joonaksesta" on tullut tosi hyvät ystävät, sille oikeestaan oon pystynyt nyt puhuu ihan mistä vaan oli mulla sit murheita tai ei.  Onhan mulla tietty ihana pikkuserkku jolle voin aina puhua, mutta onhan silläkin oma elämä en mä sitä viiti jatkuvasti vaivata, vaikka se sano mulle just pari päivää sit että mun pitää aina kertoa jos mun mieltä painaa jokin tai muuten se suuttuu mulle :) 

-apua-

[/quote]
0

Kyllä kannatan myöskin sitä, että kerrot etukäteen kavereille. Varmasti ymmärtävät ja ovat parempiakin tukemaan sekä ennen että jälkeen kertomisen, kuin me täällä :) 

Oma eroni aikoinaan erosi sun tilanteesta siinä, että asuttiin yhdessä. Tätä edelsi parin päivän riitely ja tälläinen mun puolelta tullut epävarmuus ja sen ilmaiseminen toiselle. Mm. en vastannut perinteistä "niin minäkin sinua" jos toinen kertoi rakastavansa, parina yönä siirryin sohvalle nukkumaan kun ahdisti olla toisen vieressä, mies kysyi viestillä mikä mulla oli niin vastasin "etten oo varma oonko enää onnellinen tms."... Sinulla tilanne on siinä mielessä vaikeampi, ettei poikaystävälläsi ole oikein tilaisuutta lukea merkkejä sinusta tällä tavoin.

Mut en nyt ainakaan ihan hirveän innokkaasti vastailis tekstiviesteihin tai muutenkaan antais ymmärtää, että juttu jatkuu. Voihan se tuntua tylyltä, mutta mun mielestä parempi olla jo etukäteen vähän "viileä" kuin antaa toisen ymmärtää että on ikävä jne. ja sitten ilmoittaakin, että jätän sut. Jotenkin se on itsellekin helpompaa, jos tuntee, että toinen tietää jo jonkun olevan vialla.

Paikaksi joku rauhallinen paikka, ei välttämättä kahvila tms. mihin voi pamahtaa ihmisiä yllättäen. Mistä sitä tietää että murtuuko toinen tai murtuuko itse, joten mieluummin paikka jossa voi ihan rauhassa sitten koota itsensä ilman että randomihmiset tuijottaa. Puisto tai joku ranta vois olla iha hyvä tähän vuodenaikaan, jos ei kummankaan luokse "kannata" mennä. 

Ja jälkikäteen mä ainakin halusin pari päivää vaan olla ihan yksin, sen lisäks että kävin töissä normaalisti. Koulusta tai töistä ei oletusarvoisesti kannata automaattisesti ottaa saikkua, koska mulla ainakin autto että sen tietyn ajan päivästä oli pakko miettiä muuta, eikä voinut rypeä omassa surussa, vihassa epätoivossa jne :D Myöhemmin sitten äiti, sisko ja kaverit oli tukena. 

[quote author="Vierailija: Lenune" time="22.09.2012 klo 12:28"]

Kyllä kannatan myöskin sitä, että kerrot etukäteen kavereille. Varmasti ymmärtävät ja ovat parempiakin tukemaan sekä ennen että jälkeen kertomisen, kuin me täällä :) 

Oma eroni aikoinaan erosi sun tilanteesta siinä, että asuttiin yhdessä. Tätä edelsi parin päivän riitely ja tälläinen mun puolelta tullut epävarmuus ja sen ilmaiseminen toiselle. Mm. en vastannut perinteistä "niin minäkin sinua" jos toinen kertoi rakastavansa, parina yönä siirryin sohvalle nukkumaan kun ahdisti olla toisen vieressä, mies kysyi viestillä mikä mulla oli niin vastasin "etten oo varma oonko enää onnellinen tms."... Sinulla tilanne on siinä mielessä vaikeampi, ettei poikaystävälläsi ole oikein tilaisuutta lukea merkkejä sinusta tällä tavoin.

Mut en nyt ainakaan ihan hirveän innokkaasti vastailis tekstiviesteihin tai muutenkaan antais ymmärtää, että juttu jatkuu. Voihan se tuntua tylyltä, mutta mun mielestä parempi olla jo etukäteen vähän "viileä" kuin antaa toisen ymmärtää että on ikävä jne. ja sitten ilmoittaakin, että jätän sut. Jotenkin se on itsellekin helpompaa, jos tuntee, että toinen tietää jo jonkun olevan vialla.

Paikaksi joku rauhallinen paikka, ei välttämättä kahvila tms. mihin voi pamahtaa ihmisiä yllättäen. Mistä sitä tietää että murtuuko toinen tai murtuuko itse, joten mieluummin paikka jossa voi ihan rauhassa sitten koota itsensä ilman että randomihmiset tuijottaa. Puisto tai joku ranta vois olla iha hyvä tähän vuodenaikaan, jos ei kummankaan luokse "kannata" mennä. 

Ja jälkikäteen mä ainakin halusin pari päivää vaan olla ihan yksin, sen lisäks että kävin töissä normaalisti. Koulusta tai töistä ei oletusarvoisesti kannata automaattisesti ottaa saikkua, koska mulla ainakin autto että sen tietyn ajan päivästä oli pakko miettiä muuta, eikä voinut rypeä omassa surussa, vihassa epätoivossa jne :D Myöhemmin sitten äiti, sisko ja kaverit oli tukena. 

[/quote]
0

Kiitos kaikille noista kannustavista vastauksista!:) Mulla on ollut ihan kauhean ahdistunut ja surkea olo koko viikonlopun kun olen vaan miettinyt ensi viikkoa. Toivon vaan ettei seuraava viikko koskaan alkaisi. Paremmalta tuntuisi, ettei nähtäisi kummankaan kotona kun molemmilla on aina muu perhe paikalla. Miten voikaan olla näin kamala olo!:(

[quote author="Vierailija: anna" time="22.09.2012 klo 06:17"]

Kiitos kaikille noista kannustavista vastauksista!:) Mulla on ollut ihan kauhean ahdistunut ja surkea olo koko viikonlopun kun olen vaan miettinyt ensi viikkoa. Toivon vaan ettei seuraava viikko koskaan alkaisi. Paremmalta tuntuisi, ettei nähtäisi kummankaan kotona kun molemmilla on aina muu perhe paikalla. Miten voikaan olla näin kamala olo!:(

[/quote]
0

seurustelin noin pari vuotta silloisen poikaystäväni kanssa. lähdin 3 kkn matkalle, ja tunteet jotenkin hiipuivat matkalla, vaikka olin ihan rakastunut kun lähdin matkalle. tulin matkalta ja näin poikaystäväni ekan kerran... ei tuntunut missään. se oli kamalaa, sillä poikaystäväni oli edelleen tosi rakastunut. en pystynyt sanomaan mitään, mutta hän aavisti etten tunteut enää samoin. jotenkin onnistuin sanomaan etten enää halua seurustella... se oli elämäni vaikeinta sanoa ne sanat. exä aloitti järkyttävän itkun..... se oli ihan hirveetä. hän halusi kuitenkin jatkaa ystävänä, ja niin teimme. siitä on nyt kaksi vuotta aikaa, eikä hän ole vieläkään päässyt minusta yli. olemme edelleen ystäviä, sama kaveri porukka yms. meillä on aina välillä ollut vähän jotain, mutta olen aina laittanut jarrut päälle.. on vain niin vaikeaa kun pidän hänestä niin paljon ystävänä. ja kun olen hänen kanssaan, mietin että entä jos sittenkin.. mutta aina kun olen yksin olen varma että ei. tiedän, ei ole reilua häntäkään kohtaan, mutta pakko nyt yrittää olla hieman töykeäkin tai jotain. olen sanonut siis joku 100 kertaa etten halua mitään, mutta hän ei vain usko... eli pakko varmaan kadota näköpiiristä, ihan hänen itsensä vuoksi, että pääsee yli.

mutta siis jos oot päätöksen tehnyt niin pysy siinä, ja on varmaan parempi jos katkaiset välit häneen ainakin joksikin aikaa... sekavaa tekstiä.. mutta kerroin nyt kuitenkin:)

[quote author="Vierailija: vaikeaaa" time="22.09.2012 klo 08:15"]

seurustelin noin pari vuotta silloisen poikaystäväni kanssa. lähdin 3 kkn matkalle, ja tunteet jotenkin hiipuivat matkalla, vaikka olin ihan rakastunut kun lähdin matkalle. tulin matkalta ja näin poikaystäväni ekan kerran... ei tuntunut missään. se oli kamalaa, sillä poikaystäväni oli edelleen tosi rakastunut. en pystynyt sanomaan mitään, mutta hän aavisti etten tunteut enää samoin. jotenkin onnistuin sanomaan etten enää halua seurustella... se oli elämäni vaikeinta sanoa ne sanat. exä aloitti järkyttävän itkun..... se oli ihan hirveetä. hän halusi kuitenkin jatkaa ystävänä, ja niin teimme. siitä on nyt kaksi vuotta aikaa, eikä hän ole vieläkään päässyt minusta yli. olemme edelleen ystäviä, sama kaveri porukka yms. meillä on aina välillä ollut vähän jotain, mutta olen aina laittanut jarrut päälle.. on vain niin vaikeaa kun pidän hänestä niin paljon ystävänä. ja kun olen hänen kanssaan, mietin että entä jos sittenkin.. mutta aina kun olen yksin olen varma että ei. tiedän, ei ole reilua häntäkään kohtaan, mutta pakko nyt yrittää olla hieman töykeäkin tai jotain. olen sanonut siis joku 100 kertaa etten halua mitään, mutta hän ei vain usko... eli pakko varmaan kadota näköpiiristä, ihan hänen itsensä vuoksi, että pääsee yli.

mutta siis jos oot päätöksen tehnyt niin pysy siinä, ja on varmaan parempi jos katkaiset välit häneen ainakin joksikin aikaa... sekavaa tekstiä.. mutta kerroin nyt kuitenkin:)

[/quote]
1

Anna, mulla oli sisko kotona sillonku kerroin asiasta poikakaverille, mut kerroin sille mite asiat on ja pyysin et se ei häiritsis meitä. Oltiin siis meillä vaa. Keskustelu kesti mun puolelta pari minuuttia, sanoin asiani ja poikkis ei sanonu yhtää mitää tosi pitkään aikaa, ei ees kattonu silmii, ja lähti vaa jonku ajan pääst. En suosittele menee kahvilaan tms julkiselle paikalle jos ei oo varma mite toine reagoi ku tosi inhottavaa sit viel "nöyryyttää" toista julkisesti jos vaik alkaa itkettää tms.

Tosin just näin ja kuulin yks päivä ku kaks teinii itkeskeli ulkona ja poika hoki et "mulle riittää et me nähää vaa viikonloppusin!" .... Ero oli varmaa siinäki kyseessä.

[quote author="Vierailija: erika" time="23.09.2012 klo 09:42"]

Anna, mulla oli sisko kotona sillonku kerroin asiasta poikakaverille, mut kerroin sille mite asiat on ja pyysin et se ei häiritsis meitä. Oltiin siis meillä vaa. Keskustelu kesti mun puolelta pari minuuttia, sanoin asiani ja poikkis ei sanonu yhtää mitää tosi pitkään aikaa, ei ees kattonu silmii, ja lähti vaa jonku ajan pääst. En suosittele menee kahvilaan tms julkiselle paikalle jos ei oo varma mite toine reagoi ku tosi inhottavaa sit viel "nöyryyttää" toista julkisesti jos vaik alkaa itkettää tms.

Tosin just näin ja kuulin yks päivä ku kaks teinii itkeskeli ulkona ja poika hoki et "mulle riittää et me nähää vaa viikonloppusin!" .... Ero oli varmaa siinäki kyseessä.

[/quote]
1

Apua, poikaystäväni laittoi viestiä ja pyysi minua huomenna amarilloon syömään kanssaan, laittoi loppuun vielä: ":)". Miten pystyisin tähän vastaamaan, sillä mielestäni ei ole ollenkaan hyvä idea mennä amarilloon. Tulkitsisin poikaystäväni viestin niin, että hän olettaa suhteemme jatkuvan aivan normaaliin tapaan:(. MITEN VASTAAN TUOHON VIESTIIN? Toivottavasti joku tulisi nopeasti kommentoimaan, sillä voi venyttää vastaamista paria tuntia pidemmälle! Kamala tilanne:S

[quote author="Vierailija: anna" time="24.09.2012 klo 04:47"]

Apua, poikaystäväni laittoi viestiä ja pyysi minua huomenna amarilloon syömään kanssaan, laittoi loppuun vielä: ":)". Miten pystyisin tähän vastaamaan, sillä mielestäni ei ole ollenkaan hyvä idea mennä amarilloon. Tulkitsisin poikaystäväni viestin niin, että hän olettaa suhteemme jatkuvan aivan normaaliin tapaan:(. MITEN VASTAAN TUOHON VIESTIIN? Toivottavasti joku tulisi nopeasti kommentoimaan, sillä voi venyttää vastaamista paria tuntia pidemmälle! Kamala tilanne:S

[/quote]
0

Et voi osallistua keskusteluun.