Yleinen keskustelu

Tervetuloa keskustelemaan. Osallistu keskusteluihin joko anonyymisti tai omalla nimimerkilläsi. Ilman rekisteröitymistä voit keskustella Yleinen-aihealueella, muut alueet vaativat nimimerkin rekisteröimisen.

Viesti



..eilen ystävänpäivänä, yli 4 vuoden seurustelun jälkeen!
Olo on aivan hirveä. Henkeä ahdistaa, sydän pamppailee kuin hullu ja musta tuntuu että kuolen tähän suruun. Joka ikinen asia muistuttaa mua tytöstäni, ja kaikki ihanat muistot vaan tulvii mun mieleen.

Meillä on ollu kyllä riitoja, mutta en ikinä olisi osannut odottaa että tämä menisi tähän pisteeseen. Hän sanoi vaan että ei ole enää niin onnellinen mun kanssa, vaikka vielä rakastaakin. Eikä usko että asiat voisi parantua. n. 2 vuotta sitten erosimme ekan kerran, mutta palasimme n 1kk jälkeen yhteen.
Nyt hän sanoi että niin ei voi enää käydä, että se on lopullisesti ohi.

En osaa kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa. Musta me kuuluttiin yhteen. En tiiä mitä pitäis tehä. Antaisi aivan mitä tahansa että voisimme vielä yrittää... ihan mitä vaan! Miten ihmeessä voin päästä tästä yli..

[quote author="Vierailija: SadStatue" time="15.02.2006 klo 02:54"]



..eilen ystävänpäivänä, yli 4 vuoden seurustelun jälkeen!
Olo on aivan hirveä. Henkeä ahdistaa, sydän pamppailee kuin hullu ja musta tuntuu että kuolen tähän suruun. Joka ikinen asia muistuttaa mua tytöstäni, ja kaikki ihanat muistot vaan tulvii mun mieleen.

Meillä on ollu kyllä riitoja, mutta en ikinä olisi osannut odottaa että tämä menisi tähän pisteeseen. Hän sanoi vaan että ei ole enää niin onnellinen mun kanssa, vaikka vielä rakastaakin. Eikä usko että asiat voisi parantua. n. 2 vuotta sitten erosimme ekan kerran, mutta palasimme n 1kk jälkeen yhteen.
Nyt hän sanoi että niin ei voi enää käydä, että se on lopullisesti ohi.

En osaa kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa. Musta me kuuluttiin yhteen. En tiiä mitä pitäis tehä. Antaisi aivan mitä tahansa että voisimme vielä yrittää... ihan mitä vaan! Miten ihmeessä voin päästä tästä yli..

[/quote]
0



Oon tosi pahoillani sun puolestas sad :cry: Tässä tulee nyt tositylsää tekstiä, mutta pakkohan se on sanoa... Mikään muu ei nyt auta kuin aika. Tiedän että sulla on varmasti maailman pas*in olo, mut ajan kanssa se helpottaa. Kyllä sä ehjäännyt! Muita TOIMIVIA reseptejä ei ole olemassakaan, pitää vaan sitkutella pahimman yli ja pian huomaat ettei enää satu niin paljon... :)

[quote author="Vierailija: Nikishe" time="15.02.2006 klo 03:10"]



Oon tosi pahoillani sun puolestas sad :cry: Tässä tulee nyt tositylsää tekstiä, mutta pakkohan se on sanoa... Mikään muu ei nyt auta kuin aika. Tiedän että sulla on varmasti maailman pas*in olo, mut ajan kanssa se helpottaa. Kyllä sä ehjäännyt! Muita TOIMIVIA reseptejä ei ole olemassakaan, pitää vaan sitkutella pahimman yli ja pian huomaat ettei enää satu niin paljon... :)

[/quote]
0



oon tosi pahoillani sun puolesta.. :( munkin poikaystävä jätti mut viikko sitten... en osannu ollenkaan odottaa sitä ja meil meni kans iha hyvin... sil ei vaan ollu "aikaa".. Olo on tosi tyhjä ja surullinen ja koko ajan tulee toinen mieleen... Ite oon kyl tosi hyvin selvinny, koska mut on jätetty ennenki ja se otti tosi koville.. ja vaik tuntuu ettei vois koskaan löytää ketään parempaa, ni se ei oo totta, koska uskon et kaikella on tarkotuksensa.. Vaik te sovitte yhteen ja rakastit häntä, ni se ei ehkä ollu sulle se oikea... Aattele vaan et jossain on sulle vielä sopivampi ihminen.. Ja vaik ei heti jaksaiskaan tehä mitään, ni ei tarviikkaan... Se vie aikansa et pystyy taas nousee jaloileen.. Mut voimii sulle..

[quote author="Vierailija: Jimmie" time="15.02.2006 klo 04:24"]



oon tosi pahoillani sun puolesta.. :( munkin poikaystävä jätti mut viikko sitten... en osannu ollenkaan odottaa sitä ja meil meni kans iha hyvin... sil ei vaan ollu "aikaa".. Olo on tosi tyhjä ja surullinen ja koko ajan tulee toinen mieleen... Ite oon kyl tosi hyvin selvinny, koska mut on jätetty ennenki ja se otti tosi koville.. ja vaik tuntuu ettei vois koskaan löytää ketään parempaa, ni se ei oo totta, koska uskon et kaikella on tarkotuksensa.. Vaik te sovitte yhteen ja rakastit häntä, ni se ei ehkä ollu sulle se oikea... Aattele vaan et jossain on sulle vielä sopivampi ihminen.. Ja vaik ei heti jaksaiskaan tehä mitään, ni ei tarviikkaan... Se vie aikansa et pystyy taas nousee jaloileen.. Mut voimii sulle..

[/quote]
0



Taas vanha ja viisas lausahdus: Aika parantaa haavat.

Näin tuoreeltaan tuo lausahdus tuntuu todellakin karulta läimäisyltä vasten kasvoja, mutta muutamien päivien/viikkojen/kuukausien jälkeen alkaa jo tuntua paremmalta.

Jos toisen tunteet ovat poissa, ei kahden ihmisen suhdetta rakenneta yhden ihmisen tunteiden varaan. Ei olisi ollut oikein sinua kohtaan, että tyttösi olisi jatkanut suhdetta vain siksi, ettei tahtoisi satuttaa. Ethän olisi halunnut olla toisen kanssa säälistä? Usko pois. Löytyy vielä tyttö, joka taatusti tahtoo jakaa kanssasi lopun elämäänsä ja sinä hänen. Nyt tuntuu siltä, että mahdoton ajatus, mutta odotahan vain..

Ja miten selvitä tilanteesta. Mieti, sinulla on elämä edessäsi. Jos tämä tyttö ei sinun rakkautesi kohde, on varmasti monia, jotka mielellään ottaisivat hänen paikkansa. Älä sulje silmiäsi vaan katsele ympärillesi. Harrasta, etsiydy ihmisten keskelle, nauti päivistä! Ja ajattele, kohta on kevät ja kesä ja uudet tuulet kaamoksen jälkeen! :D

Suosittelen lukemaan nimimerkin Tiger viestejä. Hän tuli aluksi foorumille eron murtamana, mutta katsopas vain, miten tyttö nyt voi :)

[quote author="Vierailija: figaro" time="15.02.2006 klo 04:34"]



Taas vanha ja viisas lausahdus: Aika parantaa haavat.

Näin tuoreeltaan tuo lausahdus tuntuu todellakin karulta läimäisyltä vasten kasvoja, mutta muutamien päivien/viikkojen/kuukausien jälkeen alkaa jo tuntua paremmalta.

Jos toisen tunteet ovat poissa, ei kahden ihmisen suhdetta rakenneta yhden ihmisen tunteiden varaan. Ei olisi ollut oikein sinua kohtaan, että tyttösi olisi jatkanut suhdetta vain siksi, ettei tahtoisi satuttaa. Ethän olisi halunnut olla toisen kanssa säälistä? Usko pois. Löytyy vielä tyttö, joka taatusti tahtoo jakaa kanssasi lopun elämäänsä ja sinä hänen. Nyt tuntuu siltä, että mahdoton ajatus, mutta odotahan vain..

Ja miten selvitä tilanteesta. Mieti, sinulla on elämä edessäsi. Jos tämä tyttö ei sinun rakkautesi kohde, on varmasti monia, jotka mielellään ottaisivat hänen paikkansa. Älä sulje silmiäsi vaan katsele ympärillesi. Harrasta, etsiydy ihmisten keskelle, nauti päivistä! Ja ajattele, kohta on kevät ja kesä ja uudet tuulet kaamoksen jälkeen! :D

Suosittelen lukemaan nimimerkin Tiger viestejä. Hän tuli aluksi foorumille eron murtamana, mutta katsopas vain, miten tyttö nyt voi :)

[/quote]
0



Voi että.. Olen todella pahoillani siitä mitä sinulle kävi. Itsekin olen ollut eron partaalla poikaystäväni kanssa jo varmaan puoli vuotta ja vaikka meillä meneekin huonosti niin minua pelottaa hänestä eroaminen todella paljon. Tuntuu etten voisi elää ilman häntä! Olen kuitenkin ottanut asenteen, että eikös sitä tulisi ajatella itseäkin ja omaa henkistä hyvinvointiakin joskus. Istahdin miettimään että onko minulla todella hyvä olla tässä suhteessa, ja päädyin siihen, että oikeastaan kärsin tästä ikuisesta tappelusta ja itsetuntonikin on pohjamudissa. Alkoi pelottamaan, että millainen olo minulla on pidemmän ajan päästä, jos tämä sama jatkuu. En halua katkeroitua. Eikös sinunkin siis pitäisi vihdoinkin alkaa ajattelemaan hieman itseäsi ja omaa hyvinvointiasi. Olethan kuitenkin oman elämäsi "keskipiste". Jos sama tilanne (että tappelette paljon tms) jatkuu todella kauan, niin siinä voi kadottaa oman itsensä ja omanarvontuntonsa. Ja kuten edelläkin oli sanottu: tuskin kukaan haluaa todella olla vain säälistä toisen kanssa?
Aika on todellakin paras lääke parantamaan haavat. Sinun ei kannata heti suinpäin syöksyä uuteen todella vakavaan suhteeseen unohtaaksesi ecäsi, vaan katsella ympärillesi, ja odottaa mitä ihanaa elämä tuo eteesi. Kerran me vaan eletään, ja uskon että kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa! Yhtäkään suhdetta ei kannata siltikään haudata mielensä sopukoihin, eikä toista kannata alkaa vihaamaan, vaan kaikesta voi oppia! Voit oppia itsestäsi ja muista ihmisistä, ja se on lahja.

[quote author="Vierailija: omena" time="15.02.2006 klo 06:20"]



Voi että.. Olen todella pahoillani siitä mitä sinulle kävi. Itsekin olen ollut eron partaalla poikaystäväni kanssa jo varmaan puoli vuotta ja vaikka meillä meneekin huonosti niin minua pelottaa hänestä eroaminen todella paljon. Tuntuu etten voisi elää ilman häntä! Olen kuitenkin ottanut asenteen, että eikös sitä tulisi ajatella itseäkin ja omaa henkistä hyvinvointiakin joskus. Istahdin miettimään että onko minulla todella hyvä olla tässä suhteessa, ja päädyin siihen, että oikeastaan kärsin tästä ikuisesta tappelusta ja itsetuntonikin on pohjamudissa. Alkoi pelottamaan, että millainen olo minulla on pidemmän ajan päästä, jos tämä sama jatkuu. En halua katkeroitua. Eikös sinunkin siis pitäisi vihdoinkin alkaa ajattelemaan hieman itseäsi ja omaa hyvinvointiasi. Olethan kuitenkin oman elämäsi "keskipiste". Jos sama tilanne (että tappelette paljon tms) jatkuu todella kauan, niin siinä voi kadottaa oman itsensä ja omanarvontuntonsa. Ja kuten edelläkin oli sanottu: tuskin kukaan haluaa todella olla vain säälistä toisen kanssa?
Aika on todellakin paras lääke parantamaan haavat. Sinun ei kannata heti suinpäin syöksyä uuteen todella vakavaan suhteeseen unohtaaksesi ecäsi, vaan katsella ympärillesi, ja odottaa mitä ihanaa elämä tuo eteesi. Kerran me vaan eletään, ja uskon että kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa! Yhtäkään suhdetta ei kannata siltikään haudata mielensä sopukoihin, eikä toista kannata alkaa vihaamaan, vaan kaikesta voi oppia! Voit oppia itsestäsi ja muista ihmisistä, ja se on lahja.

[/quote]
0



Kiitos paljon vastauksista.. Ne auttaa jotenkin edes pikkasen. Kun mulla ei oikein ole ketään kenen kanssa puhua enää, vaikka tämmöistä keskustelupalstaa ei voi semmoseen ihmiseen verrata ketä kuuntelee.. Niin voi ainakin purkaa tuntoja. Tottakai olen puhunu kavereiden kanssa, mutta kun ei ole oikeen semmosta hyvää ystävä tyttöä, niin ainoo mitä lohdutukseks jätkiltä tulee on "Naiset menee ja tulee, nyt uutta matoo koukkuun vaan" ja se ei todellakaan lohduta tippaakaan!

Eipä oo olo hirveesti paremmaks muuttunu nyt parissa päivässä. Oon vaan miettinyt koko ajan että mitä meni vikaan, ja mitä oisin voinu tehdä toisin. Koko ajan tulee mieleen monet typerät riidat, jotka itse alotin, tai monet asiat missä olisin voinut huomioida häntä enemmän.. miten mä oon voinu ollaa niin saatana typerä?? oon ehkä maailman itsekkäin ihminen, että tommoset asiat tulee mieleen vasta kun on liian myöhäistä...

N. viikko ennen eroa juteltiin näistä asioista, ja silloin hän sanoi että vaikka meillä menee huonosti niin on meillä hyviäkin aikoja.. mutta kuulemma joka kerta kun tapellaan ne hyvät asiat unohtuu. Mut silti sano sillon että ei ole ees harkinnu eroa.

Kumminki ero tuli... Aivan täytenä yllätyksenä mulle... Ja kun se vielä sano että se rakastaa vielä mua, mutta et tää ei vaan toimi. Jos se rakastaa niin miks se ei anna mulle viel mahdollisuutta? Tekisin ihan mitä vaan jos se ottais mut takas. Voisin luopua niiin monesta asiasta sen takia... En haluu et se saa kuvan että jään roikkuu, mut en voi kuvitellakkaan että pystyis olla elättelemättä toiveita siit et se viel joskus haluis yrittää... en ymmärrä miten voisin muka enää koskaan rakastaa ketään muuta ihmistä samalla tavalla kuin häntä...

anteeks että pitkä teksti, mut tää helpottaa mun oloa edes hiukan, joten kiitos....

[quote author="Vierailija: SadStatue" time="16.02.2006 klo 03:36"]



Kiitos paljon vastauksista.. Ne auttaa jotenkin edes pikkasen. Kun mulla ei oikein ole ketään kenen kanssa puhua enää, vaikka tämmöistä keskustelupalstaa ei voi semmoseen ihmiseen verrata ketä kuuntelee.. Niin voi ainakin purkaa tuntoja. Tottakai olen puhunu kavereiden kanssa, mutta kun ei ole oikeen semmosta hyvää ystävä tyttöä, niin ainoo mitä lohdutukseks jätkiltä tulee on "Naiset menee ja tulee, nyt uutta matoo koukkuun vaan" ja se ei todellakaan lohduta tippaakaan!

Eipä oo olo hirveesti paremmaks muuttunu nyt parissa päivässä. Oon vaan miettinyt koko ajan että mitä meni vikaan, ja mitä oisin voinu tehdä toisin. Koko ajan tulee mieleen monet typerät riidat, jotka itse alotin, tai monet asiat missä olisin voinut huomioida häntä enemmän.. miten mä oon voinu ollaa niin saatana typerä?? oon ehkä maailman itsekkäin ihminen, että tommoset asiat tulee mieleen vasta kun on liian myöhäistä...

N. viikko ennen eroa juteltiin näistä asioista, ja silloin hän sanoi että vaikka meillä menee huonosti niin on meillä hyviäkin aikoja.. mutta kuulemma joka kerta kun tapellaan ne hyvät asiat unohtuu. Mut silti sano sillon että ei ole ees harkinnu eroa.

Kumminki ero tuli... Aivan täytenä yllätyksenä mulle... Ja kun se vielä sano että se rakastaa vielä mua, mutta et tää ei vaan toimi. Jos se rakastaa niin miks se ei anna mulle viel mahdollisuutta? Tekisin ihan mitä vaan jos se ottais mut takas. Voisin luopua niiin monesta asiasta sen takia... En haluu et se saa kuvan että jään roikkuu, mut en voi kuvitellakkaan että pystyis olla elättelemättä toiveita siit et se viel joskus haluis yrittää... en ymmärrä miten voisin muka enää koskaan rakastaa ketään muuta ihmistä samalla tavalla kuin häntä...

anteeks että pitkä teksti, mut tää helpottaa mun oloa edes hiukan, joten kiitos....

[/quote]
0



Voi, tiedän aivan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Niin kuin tuolla toisessa threadissa kerroin, niin erosin ex-poikaystävästäni lopullisesti vähän aikaa sitten. Mekin riitelimme loppuaikana joka asiasta, osasyynä tähän minun masennukseni, jonka takia tulee paha mieli ihan kaikesta. Vaikka olen edelleen surullinen, alan jo huomata ajan parantavan vaikutuksen. En vielä näe mitään hyvää erossa, mutta pystyn olemaan iloinen hyvistä asioista elämässäni.

SadStatue
Ja kun se vielä sano että se rakastaa vielä mua, mutta et tää ei vaan toimi. Jos se rakastaa niin miks se ei anna mulle viel mahdollisuutta? Tekisin ihan mitä vaan jos se ottais mut takas. Voisin luopua niiin monesta asiasta sen takia...


Toisaalta ymmärrän tämän. Oma exäni sanoi, että kun on tarpeeksi monta mahdollisuutta antanut, ei vaan enää jaksa. Vaikka se sattuu, sen voi kuitenkin järjellä käsittää. Ja vaikka nyt tuntuu, että olisit valmis muuttumaan ja luopumaan mistä vaan, muuttuisivatko asiat todella?

Sen voin sanoa, että älä jää roikkumaan. Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta yritä. Roikkumalla teet vaan itsellesi pahaa. Aloita pienestä, päätä että tänään en soita hänelle ja pidä kiinni siitä päätöksestä, vaikka tuntuisi miten vaikealta. Muutaman päivän kuluttua huomaat, että se on jo vähän helpompaa.

Ei sinun tarvitse vielä ajatella muita, sen aika on myöhemmin. Opettele rauhassa olemaan yksin. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Voimia sinulle!

[quote author="Vierailija: Selina" time="16.02.2006 klo 05:22"]



Voi, tiedän aivan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Niin kuin tuolla toisessa threadissa kerroin, niin erosin ex-poikaystävästäni lopullisesti vähän aikaa sitten. Mekin riitelimme loppuaikana joka asiasta, osasyynä tähän minun masennukseni, jonka takia tulee paha mieli ihan kaikesta. Vaikka olen edelleen surullinen, alan jo huomata ajan parantavan vaikutuksen. En vielä näe mitään hyvää erossa, mutta pystyn olemaan iloinen hyvistä asioista elämässäni.

[quote author="SadStatue"]Ja kun se vielä sano että se rakastaa vielä mua, mutta et tää ei vaan toimi. Jos se rakastaa niin miks se ei anna mulle viel mahdollisuutta? Tekisin ihan mitä vaan jos se ottais mut takas. Voisin luopua niiin monesta asiasta sen takia...[/quote]

Toisaalta ymmärrän tämän. Oma exäni sanoi, että kun on tarpeeksi monta mahdollisuutta antanut, ei vaan enää jaksa. Vaikka se sattuu, sen voi kuitenkin järjellä käsittää. Ja vaikka nyt tuntuu, että olisit valmis muuttumaan ja luopumaan mistä vaan, muuttuisivatko asiat todella?

Sen voin sanoa, että älä jää roikkumaan. Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta yritä. Roikkumalla teet vaan itsellesi pahaa. Aloita pienestä, päätä että tänään en soita hänelle ja pidä kiinni siitä päätöksestä, vaikka tuntuisi miten vaikealta. Muutaman päivän kuluttua huomaat, että se on jo vähän helpompaa.

Ei sinun tarvitse vielä ajatella muita, sen aika on myöhemmin. Opettele rauhassa olemaan yksin. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Voimia sinulle!

[/quote]
0



Voimia sulle!

[quote author="Vierailija: andefizz" time="16.02.2006 klo 07:02"]



Voimia sulle!

[/quote]
0



Mun ex jätti mut tosi raa'asti. Tulin kotia töistä niin se oli tyhjentäny MUN kämpän! Oltiin just menty kihloihin ja kaikkee... Enpä sit koskaan kuullu siitä mitään eikä se koskaan vastannu mulle. Jos mä selvisin siitä ja olen löytänyt maailman ihanimman miehen nyt jonka kanssa olen onnellisesti kihloissa ja onnellinen tulevaisuus edessä niin SINÄ SELVIÄT IHAN VARMASTI!!! SEN LUPAAN!!!

Isoin voima halein "brunetti1981":ltä :D

[quote author="Vierailija: brunetti1981" time="16.02.2006 klo 08:45"]



Mun ex jätti mut tosi raa'asti. Tulin kotia töistä niin se oli tyhjentäny MUN kämpän! Oltiin just menty kihloihin ja kaikkee... Enpä sit koskaan kuullu siitä mitään eikä se koskaan vastannu mulle. Jos mä selvisin siitä ja olen löytänyt maailman ihanimman miehen nyt jonka kanssa olen onnellisesti kihloissa ja onnellinen tulevaisuus edessä niin SINÄ SELVIÄT IHAN VARMASTI!!! SEN LUPAAN!!!

Isoin voima halein "brunetti1981":ltä :D

[/quote]
0



Mäkin mietin usein että jos olisin tehnyt asiat toisin, niin ei olisi käynyt näin... vika oli kokonaan minussa, tai niin musta tuntuu.. Mut se ei oo totta(en kyllä tiedä uskonko tuohon itsekkään, mutta yritän).. Nyt vain kävi niinkuin kävi... Minäkin oon ihmetelly sitä, että ei voi antaa edes mahdollisuutta yrittää uudelleen!! Uskon että asiat silloin voisivat onnistua paremmin kun niihin kiinnittää enemmän huomiota ja ymmärtää pientenkin tekojen merkityksen.. Mutta jokainen päivä on uusi ja joka päivä kuitenkin tuntuu hieman enemmän helpottavan, tosin sydämestä raastaa vieläkin jos vähänkin alkaa ajattelemaan sitä menneisyyttä.. Huomasin muuten tänä aamuna kun heräsin, että ensimmäinen asia joka tuli mieleeni ei ollutkaan exäni! :) olin todella onnellinen puolestani... Kyllä sinäkin siihen vielä pystyt... Take ur time..

[quote author="Vierailija: Jimmie" time="16.02.2006 klo 09:19"]



Mäkin mietin usein että jos olisin tehnyt asiat toisin, niin ei olisi käynyt näin... vika oli kokonaan minussa, tai niin musta tuntuu.. Mut se ei oo totta(en kyllä tiedä uskonko tuohon itsekkään, mutta yritän).. Nyt vain kävi niinkuin kävi... Minäkin oon ihmetelly sitä, että ei voi antaa edes mahdollisuutta yrittää uudelleen!! Uskon että asiat silloin voisivat onnistua paremmin kun niihin kiinnittää enemmän huomiota ja ymmärtää pientenkin tekojen merkityksen.. Mutta jokainen päivä on uusi ja joka päivä kuitenkin tuntuu hieman enemmän helpottavan, tosin sydämestä raastaa vieläkin jos vähänkin alkaa ajattelemaan sitä menneisyyttä.. Huomasin muuten tänä aamuna kun heräsin, että ensimmäinen asia joka tuli mieleeni ei ollutkaan exäni! :) olin todella onnellinen puolestani... Kyllä sinäkin siihen vielä pystyt... Take ur time..

[/quote]
0



Voimia täältä lähettelen kanssa!

Selviät varmasti, vaikka kipeää se tulee tekemäänkin pitkään. Ja uusia verkkoja ei kyllä kannata viritellä, ennen kuin on valmis.

Tsemppiä!

[quote author="Vierailija: Notti" time="17.02.2006 klo 07:23"]



Voimia täältä lähettelen kanssa!

Selviät varmasti, vaikka kipeää se tulee tekemäänkin pitkään. Ja uusia verkkoja ei kyllä kannata viritellä, ennen kuin on valmis.

Tsemppiä!

[/quote]
0
Katso kommentoinnin säännöt