Rakastunut poikaystävän parhaaseen kaveriin

Vierailija

Eli otsikossahan se tulikin. Ollaan alle kolmekymppinen pariskunta ja seurustelu parisen vuotta, asutaan yhdessä. Poikaystäväni on ihana tyyppi, hellä, kiltti ja rakastava ja ollaan aika samankaltaisia. Silti jo alusta asti on tuntunut puuttuvan se "jokin", meillä ei esim seksi ole ollut kovin intohimoista alussakaan ja intohimoa ei muutenkaan ole. Poikaystävällä nykyään myös lääkitys joka vähentää haluja entisestään. Ajauduin suhteeseen vähän sattuman kautta ja suljin silmäni noilta viimeksi mainituilta epäkohdilta, koska minulla oli edelliset suhteet ja säädöt kusahtaneet pahasti ja olin onnellinen kun vihdoinkin löysin turvallisen ja kivan miehen.

Noh, nyt tunteitani hämmentää jätkäni paras kaveri joka on unelmieni mies. Tuntuu, että hänessä on kaikki se, mitä olen ikinä miehestä etsinyt, mutta mutta..hän ei varmasti ajattele samoin minusta ja vaikka ajattelisikin, ei hän todellakaan alottaisi kanssani ikinä koskaan mitään koska kunnioittaa poikaystävääni. Olen itsekin tapellut tunteitani vastaan ja koittanut unohtaa fiilikseni, koittanut keskittyä vain poikaystävääni ja suhteemme parantamiseen mutta ei, mikään ei auta. Kun en näe tuota poikaystäväni kaveria niin tilanne helpottuu, mutta ei tarvita kuin yhdet illanistujaiset ym niin tunteet palaa taas pintaan. En tiedä mitä tehdä. Välitän poikaystävästäni kovasti enkä halua häntä loukata, enkä ikinä pettäisi mutta en tiedä pystynkö myöskään eroamaan. Hänessäkin on paljon hyvää, joten tuskin löytäisin parempaakaan, kun tuo kaverikaan ei ikinä varmasti yrittäisi hyvän kaverinsa exää :/.

Tuo kaveri vain tuntuu olevan niin paljon sopivampi minulle. Meillä on paljon enemmän yhteistä kuin minulla ja poikaystävälläni, nauramme toistemme jutuille ja olemme täysin samalla aaltopituudella. Harmittaa että tapasin hänet vasta sen jälkeen kun olin jo alkanut seurustella poikaystäväni kanssa :(. Mitä ihmettä tässä oikein pitäisi tehdä?

Kommentit (10)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eli otsikossahan se tulikin. Ollaan alle kolmekymppinen pariskunta ja seurustelu parisen vuotta, asutaan yhdessä. Poikaystäväni on ihana tyyppi, hellä, kiltti ja rakastava ja ollaan aika samankaltaisia. Silti jo alusta asti on tuntunut puuttuvan se "jokin", meillä ei esim seksi ole ollut kovin intohimoista alussakaan ja intohimoa ei muutenkaan ole. Poikaystävällä nykyään myös lääkitys joka vähentää haluja entisestään. Ajauduin suhteeseen vähän sattuman kautta ja suljin silmäni noilta viimeksi mainituilta epäkohdilta, koska minulla oli edelliset suhteet ja säädöt kusahtaneet pahasti ja olin onnellinen
Noh, nyt tunteitani hämmentää jätkäni paras kaveri joka on unelmieni mies. Tuntuu, että hänessä on kaikki se, mitä olen ikinä miehestä etsinyt, mutta mutta..hän ei varmasti ajattele samoin minusta ja vaikka ajattelisikin, ei hän todellakaan alottaisi kanssani ikinä koskaan mitään koska kunnioittaa poikaystävääni. Olen itsekin tapellut tunteitani vastaan ja koittanut unohtaa fiilikseni, koittanut keskittyä vain poikaystävääni ja suhteemme parantamiseen mutta ei, mikään ei auta. Kun en näe tuota poikaystäväni kaveria niin tilanne helpottuu, mutta ei tarvita kuin yhdet illanistujaiset ym niin tunteet palaa taas pintaan. En tiedä mitä tehdä. Välitän poikaystävästäni kovasti enkä halua häntä loukata, enkä ikinä pettäisi mutta en tiedä pystynkö myöskään eroamaan. Hänessäkin on paljon hyvää, joten tuskin löytäisin parempaakaan, kun tuo kaverikaan ei ikinä varmasti yrittäisi hyvän kaverinsa exää :/.

Tuo kaveri vain tuntuu olevan niin paljon sopivampi minulle. Meillä on paljon enemmän yhteistä kuin minulla ja poikaystävälläni, nauramme toistemme jutuille ja olemme täysin samalla aaltopituudella. Harmittaa että tapasin hänet vasta sen jälkeen kun olin jo alkanut seurustella poikaystäväni kanssa :(. Mitä ihmettä tässä oikein pitäisi tehdä?

Seuraa jonkin aikaa tilannetta ja selvitä onko toinen mies kiinnostunut sinusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli otsikossahan se tulikin. Ollaan alle kolmekymppinen pariskunta ja seurustelu parisen vuotta, asutaan yhdessä. Poikaystäväni on ihana tyyppi, hellä, kiltti ja rakastava ja ollaan aika samankaltaisia. Silti jo alusta asti on tuntunut puuttuvan se "jokin", meillä ei esim seksi ole ollut kovin intohimoista alussakaan ja intohimoa ei muutenkaan ole. Poikaystävällä nykyään myös lääkitys joka vähentää haluja entisestään. Ajauduin suhteeseen vähän sattuman kautta ja suljin silmäni noilta viimeksi mainituilta epäkohdilta, koska minulla oli edelliset suhteet ja säädöt kusahtaneet pahasti ja olin onnellinen
Noh, nyt tunteitani hämmentää jätkäni paras kaveri joka on unelmieni mies. Tuntuu, että hänessä on kaikki se, mitä olen ikinä miehestä etsinyt, mutta mutta..hän ei varmasti ajattele samoin minusta ja vaikka ajattelisikin, ei hän todellakaan alottaisi kanssani ikinä koskaan mitään koska kunnioittaa poikaystävääni. Olen itsekin tapellut tunteitani vastaan ja koittanut unohtaa fiilikseni, koittanut keskittyä vain poikaystävääni ja suhteemme parantamiseen mutta ei, mikään ei auta. Kun en näe tuota poikaystäväni kaveria niin tilanne helpottuu, mutta ei tarvita kuin yhdet illanistujaiset ym niin tunteet palaa taas pintaan. En tiedä mitä tehdä. Välitän poikaystävästäni kovasti enkä halua häntä loukata, enkä ikinä pettäisi mutta en tiedä pystynkö myöskään eroamaan. Hänessäkin on paljon hyvää, joten tuskin löytäisin parempaakaan, kun tuo kaverikaan ei ikinä varmasti yrittäisi hyvän kaverinsa exää :/.

Tuo kaveri vain tuntuu olevan niin paljon sopivampi minulle. Meillä on paljon enemmän yhteistä kuin minulla ja poikaystävälläni, nauramme toistemme jutuille ja olemme täysin samalla aaltopituudella. Harmittaa että tapasin hänet vasta sen jälkeen kun olin jo alkanut seurustella poikaystäväni kanssa :(. Mitä ihmettä tässä oikein pitäisi tehdä?

Seuraa jonkin aikaa tilannetta ja selvitä onko toinen mies kiinnostunut sinusta.

Muuten kyllä, ja välillä siltä tuntuukin että voisi olla kiinnostunut, mutta nyt tuo kaveri on alkanut tapailla uutta naista. Tuntuu hullulta olla mustasukkainen ja pahoilla mielin koska seurustelenhan minäkin, mutta silti. Sisuskalut tuntuvat kääntyvän ympäri kun kuulenkin tuon uuden naisystävän nimen ja silti pitää esittää iloista ettei kukaan tajua tunteitani :/. Salaa toivon että joskus päädymme yhteen, mutta mitä kauemmin odotan sitä epätodennäköisemmältä se vaikuttaa. Poikaystäväni on myös sanonut ettei voisi hyväksyä mitenkään jos hänen hyvä kaverinsa deittailisi hänen exäänsä koska "brocode", joten tuntuisi toisaalta myös pahalta rikkoa parhaiden kavereiden välit :/. Hankala tilanne..

Vierailija

Ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli otsikossahan se tulikin. Ollaan alle kolmekymppinen pariskunta ja seurustelu parisen vuotta, asutaan yhdessä. Poikaystäväni on ihana tyyppi, hellä, kiltti ja rakastava ja ollaan aika samankaltaisia. Silti jo alusta asti on tuntunut puuttuvan se "jokin", meillä ei esim seksi ole ollut kovin intohimoista alussakaan ja intohimoa ei muutenkaan ole. Poikaystävällä nykyään myös lääkitys joka vähentää haluja entisestään. Ajauduin suhteeseen vähän sattuman kautta ja suljin silmäni noilta viimeksi mainituilta epäkohdilta, koska minulla oli edelliset suhteet ja säädöt kusahtaneet pahasti ja olin onnellinen
Noh, nyt tunteitani hämmentää jätkäni paras kaveri joka on unelmieni mies. Tuntuu, että hänessä on kaikki se, mitä olen ikinä miehestä etsinyt, mutta mutta..hän ei varmasti ajattele samoin minusta ja vaikka ajattelisikin, ei hän todellakaan alottaisi kanssani ikinä koskaan mitään koska kunnioittaa poikaystävääni. Olen itsekin tapellut tunteitani vastaan ja koittanut unohtaa fiilikseni, koittanut keskittyä vain poikaystävääni ja suhteemme parantamiseen mutta ei, mikään ei auta. Kun en näe tuota poikaystäväni kaveria niin tilanne helpottuu, mutta ei tarvita kuin yhdet illanistujaiset ym niin tunteet palaa taas pintaan. En tiedä mitä tehdä. Välitän poikaystävästäni kovasti enkä halua häntä loukata, enkä ikinä pettäisi mutta en tiedä pystynkö myöskään eroamaan. Hänessäkin on paljon hyvää, joten tuskin löytäisin parempaakaan, kun tuo kaverikaan ei ikinä varmasti yrittäisi hyvän kaverinsa exää :/.

Tuo kaveri vain tuntuu olevan niin paljon sopivampi minulle. Meillä on paljon enemmän yhteistä kuin minulla ja poikaystävälläni, nauramme toistemme jutuille ja olemme täysin samalla aaltopituudella. Harmittaa että tapasin hänet vasta sen jälkeen kun olin jo alkanut seurustella poikaystäväni kanssa :(. Mitä ihmettä tässä oikein pitäisi tehdä?

Seuraa jonkin aikaa tilannetta ja selvitä onko toinen mies kiinnostunut sinusta.

Muuten kyllä, ja välillä siltä tuntuukin että voisi olla kiinnostunut, mutta nyt tuo kaveri on alkanut tapailla uutta naista. Tuntuu hullulta olla mustasukkainen ja pahoilla mielin koska seurustelenhan minäkin, mutta silti. Sisuskalut tuntuvat kääntyvän ympäri kun kuulenkin tuon uuden naisystävän nimen ja silti pitää esittää iloista ettei kukaan tajua tunteitani :/. Salaa toivon että joskus päädymme yhteen, mutta mitä kauemmin odotan sitä epätodennäköisemmältä se vaikuttaa. Poikaystäväni on myös sanonut ettei voisi hyväksyä mitenkään jos hänen hyvä kaverinsa deittailisi hänen exäänsä koska "brocode", joten tuntuisi toisaalta myös pahalta rikkoa parhaiden kavereiden välit :/. Hankala tilanne..

Voithan hankkia hänestä ensin panokaverin ja sitten ehkä myöhemmin enemmän...

Käyttäjä746
Seuraa 
Liittynyt19.10.2016

Miksi kiusaat itseäsi epätietoisuudella??? olisiko jo aika kerätä rohkeutta ja kertoa vaikka omista tunteista tälle ihastukselle, ja kysyä suoraan vaikka ''oletko sinä minusta millään tavalla kiinnostunut?'' jos hän ei ole, niin sittenhän asia on sillä selvä, saat varmasti mielenrauhan sillä kun konkreettisesti tiedät että toinen ei ole millän tavalla kiinnostunut sinusta... Nimimerkillä kokemusta tälläisesta on.. ja tilanne ratkesi sillä, kun toinen ei tuntenut minua kohtaan samanlailla.. Nykyään hyviä ystäviä :)

öö

sillon jos ei sellasta kiinnostusta omaa kumppaniaan kohtaan ole tai jotain jossakin johtaa elämänaihetta puuttuu, voin kertoa uskollisena tyttöystävänä :) ,että elä pilaa silti suhdettasi.

en katsellut muita mutta kun jotain puuttui muutamassa kohtaa tottakai kun arki ym:välitän miehestäni tekisin mitä vain hänen eteen varsinkin kkun meinasin vielä itse menettä hänet yhdessä vaiheessa niin muistin kuka on tärkein minulle,mutta asiaan.. pari kertaa ON sattuut fiilis. tunne. en jaksa mitään riehumista eikä minulla ole mitään tarvetta säätää kenenkään kanssa mutta.. miten sen nyt selittäisi.. ? kaipasin sellasta uutuuden tunnetta ja jotain en tiedä mitä? tottakai jossain vaiheessa.? en tiedä? ihan sama kuka minulle yhdessä vaiheessa jutteli oli nyt vaikka tuosta herra c ja herra d muutama mukava mies huomasin että apua tuli sellainen tunne että kiva jutella jollekkin muullekkin (normaalin rajoissa) en tiedä, ajattelin heti parempi pysyä kaukana. kun syttyi pientä ihastusta.(normaalia normaalin rajoissa eihän tunteilleen mitään voi.ihastuminen vielä normaalia).. sanoin itselleni että thats fine mutta tiedän rajani enkä mitään ajatellut koskaan pettää ei. vaan huomasin vain että tunteita voi herätä. ja olen sitäpaitsi harva ihastumaan. mutta pitkän ajan jälkeen kait ihan normaalia. 

en todellakaan halua pettää miestäni enkä ole enkä aio nyt puhun tunteista, mutta eihän noille ajatuksille voi vaan mitään. varmasti ihan normaalia. utopistista haaveiluakin ja jos jonkun kanssa lähemmin pitkiä keskusteluja puhuu ja viettää aikaan niin sanon sinulle ei lopeta heti! tai no mitäs sitten teet jos oma miehesi haluaakin ottaa sinuun etäisyyttä. oletko valmis siihen=?

niin jatkan...mitäs jos. mutta toisaalta aivan absurdia koska en iki maailmassa haluaisi erota poikaystävästäni en tiedä söpömpää ja hauskempaa,flirttiä jätkää, kuka on mun paras kaveri samalla. miksi pilaisin sen jonkun tylsyys vaiheen takia kun silmät rupee sinkoilemaan muualle. enkä nyt tarkoita mitään katselisin kaikkia sillä silmällä mutta onhan sen pitkän ajan kuluttua mukava kun joku juttelee ja synkkaa,alkaa tunteet herää , saattaa herätä? jotain muutakin kohti. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eli otsikossahan se tulikin. Ollaan alle kolmekymppinen pariskunta ja seurustelu parisen vuotta, asutaan yhdessä. Poikaystäväni on ihana tyyppi, hellä, kiltti ja rakastava ja ollaan aika samankaltaisia. Silti jo alusta asti on tuntunut puuttuvan se "jokin", meillä ei esim seksi ole ollut kovin intohimoista alussakaan ja intohimoa ei muutenkaan ole. Poikaystävällä nykyään myös lääkitys joka vähentää haluja entisestään. Ajauduin suhteeseen vähän sattuman kautta ja suljin silmäni noilta viimeksi mainituilta epäkohdilta, koska minulla oli edelliset suhteet ja säädöt kusahtaneet pahasti ja olin onnellinen kun vihdoinkin löysin turvallisen ja kivan miehen.

Noh, nyt tunteitani hämmentää jätkäni paras kaveri joka on unelmieni mies. Tuntuu, että hänessä on kaikki se, mitä olen ikinä miehestä etsinyt, mutta mutta..hän ei varmasti ajattele samoin minusta ja vaikka ajattelisikin, ei hän todellakaan alottaisi kanssani ikinä koskaan mitään koska kunnioittaa poikaystävääni. Olen itsekin tapellut tunteitani vastaan ja koittanut unohtaa fiilikseni, koittanut keskittyä vain poikaystävääni ja suhteemme parantamiseen mutta ei, mikään ei auta. Kun en näe tuota poikaystäväni kaveria niin tilanne helpottuu, mutta ei tarvita kuin yhdet illanistujaiset ym niin tunteet palaa taas pintaan. En tiedä mitä tehdä. Välitän poikaystävästäni kovasti enkä halua häntä loukata, enkä ikinä pettäisi mutta en tiedä pystynkö myöskään eroamaan. Hänessäkin on paljon hyvää, joten tuskin löytäisin parempaakaan, kun tuo kaverikaan ei ikinä varmasti yrittäisi hyvän kaverinsa exää :/.

Tuo kaveri vain tuntuu olevan niin paljon sopivampi minulle. Meillä on paljon enemmän yhteistä kuin minulla ja poikaystävälläni, nauramme toistemme jutuille ja olemme täysin samalla aaltopituudella. Harmittaa että tapasin hänet vasta sen jälkeen kun olin jo alkanut seurustella poikaystäväni kanssa :(. Mitä ihmettä tässä oikein pitäisi tehdä?

Mun mielestä sun pitää vaan unohtaa toinen jätkä, koska se tapailee jo toista naista, niin eiköhän niillä silloin ihan hyvin synkkaa. En menisi pilaamaan heidän välejä enkä pilaisi välejäni myöskään poikaystävään, jonka kanssa seurustelee.

Koita päästä eroon katkeruudesta, koska et voi tietää onko jätkä kiinnostunut sinusta. Ei ole oikeen mennä heidän väliin. Se ei anna hyvää kuvaa, vaikka olisit kuinka rakastunut. Pohdi myös sitä, miltä sinusta tuntuisi, jos tapailisit hyvää tyyppiä ja joku tulisi siihen väliin. Olisiko se mukavaa?

Vierailija

Mun mielestä jos teiltä on puuttunut intohimo alusta asti eikä sitä ole tullut ja kaipaat sitä ja mielestäsi sitä löytyisi muualta niin eroa nykyisestä poikaystävästä. Ymmärrän että on paljon hyviä puolia siinä ihmisessä jne eikä ole helppo löytää yhtä hyvää mutta tällä hetkellä tyydyt johonkin joka ei kuitenkaan tunnu riittävän. Se on ollut hyvä kokemus huonojen kokemusten jälkeen ja sun ei kuulu laskea standardejasi tuosta vaan kuuluu olla turvallinen hyvä olo oikean ihmisen seurassa mutta täytyy siinä olla kipinääkin eikä pelkkä järki ratkaisu. Jotain puuttuu ja ansaitset ihmisen jonka kanssa sekin puoli on kunnossa. Sellainen vielä löytyy kyllä kun on sen aika :) Eroa ensin nykyisestä, katso sitten kun hetki tuntuu oikealta että onko se oikea tämä poikaystävän kaveri vai joku muu. Maailma on miehiä täynnä... Reilua myös poikaystävääsi kohtaan erota koska et ole koko sydämelläsi mukana eikä sille voi mitään, niin käy joskus. Molemmat löydätte vielä paremmin sopivat kumppanit itsellenne.

Merggu

Ihan hyviä neuvoja täällä. Yli 30v "vanhuksena" siis komppaan muita. Mun mielestä tää ihastuksesi on nyt triggeri siihen miksi tunnet ettei oma poikaystävä kiinnosta. Tämä kaveri on selkeästi saanut sinut ajattelemaan, että jotain puuttuu suhteestasi. On kuitenkin todella rankasti tehty, jos nyt alkaisit poikaystäväsi kaveria lämmittelemään - mieti, ja olet varmasti miettinytkin miltä sinusta tuntuisi vastaavassa tilanteessa. Ettei vain yksi tärkeä ihminen petä, vaan kaksi. 

Toisekseen harvoin toinen suoraan edellisen suhteen jäljiltä aloitettu suhde toimii. Lisäksi nykyinen aiheuttaisi riitoja ihan varmasti myös, jos alkaisit nyt  sen kaverin kanssa jotain säätämään.

Mutta miettimisen arvoinen paikka; onko järkeä jatkaa jos nyt jo tiedät ettei esim seksi kiinnosta hänen kanssa? Noi on isoja asioita. Itse olin samankaltaisen miehen kanssa kuin sinun poikaystävä ja seksuaalinen kemia kyllä puuttui kokonaan mielestäni. Kolme vuotta sitä suhdetta jaksoin yrittää ja mielen voimalla harrastaa seksiä, mutta tietäähän sen ettei siitä mitään tule. Erottiin, ja en ala seurustelemaan ennen kuin kolahtaa ja kunnolla. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat