Yhteenmuuttoko ahdistaa?

apppp

En tiedä vaivaako syysmasennus vai mikä ahdistaa.. Onko yleistä ahdistusta, kun olen ollut väsynyt viime päivinä tavallista enemmän jne. Olen alkanut kuitenkin miettiä, mitä elämältäni haluan ja onko poikaystäväni Se Oikea. Olemme seurustelleet n.1,5 vuotta ja nyt olisi käytännönsyistä ja muutenkin edessä yhteenmuutto. Toinen puoli minusta on innoissaan ja miettii tulevia sisustusratkaisuja, mutta toinen puoli on ahdistunut. Ahdistus ehkä kuvaa tunnetta parhaiten. En tiedä, miten ja miksi olen yhtäkkiä alkanut ajatella negatiivisesti. Poikaystäväni on kaikkea, mitä kaipaan: rehti, huumorintajuinen, komea ja hyväsydäminen. Ainoa miinuksena sanoisin sukkahien :D ja sen, että hän on minun kanssa samanpituinen. Millään järjellä en siis voi perustella ahdistustani.. Toisaalta olen järki-ihminen, mutta toisaalta tunne. Voiko vetovoima kadota liikaan jahkailuun ja pohtimiseen? Olimme pari päivää erossa ja ainoa, mitä pystyin tekemään oli sen pohtiminen onko minulla ikävä häntä vai ei ja pitäisikö olla. Toisaalta myös viihdyn nykyisessä kodissani ja mietin, onko sieltä muuttaminen syy ahdistukseeni. Mietin siis ihan hirveästi ja kaikenlaista! :D

Mitä mietteitä teillä oli kun muutitte yhteen? Ahdistiko? Edes vähän?

Kommentit (2)

Limppu

Moi! Oli pakko kirjottaa kun tän näin! Itse muutin poikaystäväni kanssa yhteen 7kk seurustelun jälkeen molempien tahdosta, mutta kummasti jo huonekaluostoksilla alkoi jotenkin epäilyttämään ja jopa vähän ahdistamaan koko homma..

Siitä se arki sitten lähti rullaamaan silti ihan hyvin, mutta jotenkin koko ajan tuntu siltä että olisin ensin halunnut kokea enemmän, esim matkustella ja asua yksinkin, ennenkuin asettuisin kunnolla. Eli ns. vietin sellaista elämää jota olin suunnitellut eläväni "sitten joskus" ja ahdisti se kaiken lopullisuus ja paikalleen asettuminen. No sellasta epävarmuutta ja tunteiden vuoristorataa, jahkailuja ja ahdistuneisuutta tässä ehtikin jatkua n. pari vuotta ja nyt olen muuttamassa omaan kämppään vähäksi aikaa, koska en mielenrauhaa muuten saa. Rakastan siis poikaystävääni yli kaiken, mutta jotenkin tää arki tuli vastaan liian ajoissa ja epävarmuus on painanut liikaa ja liian kauan niin katotaan ratkaseekö tää erillään asuminen (eroamatta siis) ja oman tilan ottaminen meijän (MUN) ongelmia.

Sen vinkin vaan sanon että jos yhtään epäilyttää niin ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ MUUTA vielä!! Se on sitten paljon hankalampaa näin päin että myöhemmin muuttelee erilleen ja ottaa omaa tilaa (ja pahimmillaan pilaa muuten hyvän suhteen), kun että muuttaa yhteen sitten kun on varma. Varmasti poikaystäväs ymmärtää jos sille selität että oot miettiny asiaa lisää haluut vielä asua ittekses, ihan teijän suhteenkin parhaaksi. 

appppp

Hhhmm.. toisaalta ajatus yhteisestä kodista tuntuu ihanaltakin! Ehkä tämä on vain normaalia jännitystä? Ehkä? En haluaisi perua tätä ja jaksaisi etsiä itselle uutta kämppää.. Siinä menisi kuitenkin hetki, koska nykyisestä joudun muuttamaan.

Olenko siis ainoa, joka hermoilee vastaavasta aiheesta? :/

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat