Viestejä: 5
romppa | 10.03.2011 11:31
armeijaan menevät tytöt !
onko kohtalotovereita jotka on menossa armeijaan heinäkuussa tai ens vuonna ?
tai onko jollain jo kokemuksia armeijan käymisestä (hyviä ja huonoja )? tai muuten vaan mielipiteitä !
rakastan uusiin ihmisiin tutustumista, sosiaallinen rääväsuu jolla ei jutut lopu..
-
Viestejä: 1929.03.2011 21:07
Itse olen menossa todennäköisesti ensi tammikussa santahaminaan
PAMihan ei ole saapunut kun en ole sielä valintatilaisuudessakaan käynyt vielä. Mutta enemmän aiheesta varmaan löydät tuolta:
http://www.aamukampa.net/forum/viewforum.php?f=23 -
Viestejä: 3801.04.2011 19:37
Menin viime vuoden heinäkuussa, kotiuduin viime vuoden syyskuussa. Syynä reisiluiden rasitusmurtumat, jotka vaivaavat edelleen, eivätkä ikinä parane entiselleen. Armeijaan menosta enää turha haaveilla ja muutenkin on aika paljon mennyt elämän realiteetit uusiksi. Urheilu oli mulle tosi tärkeä ja rakas harrastus puhumattakaan jalan liikkumisesta.
Ne 5 viikkoa oli kyllä todella loistavia. Vemppana (vmtl=vapautus marssi, taistelu ja liikuntakoulutuksesta) olo oli suoraan sanottuna TODELLA perseestä. Varsinkin naisalikersanttien vittuilu oli jatkuvaa ja hyvin hermoja raastavaa, kun ei heille voinut sanoa mitään vastaan.
Eivät nämä jälkiseurauksetkaan ihan kivoja ole. Sen lisäksi, että tunnen itseni epäonnistuneeksi ja vammautuneeksi, saan jatkuvasti selitellä jopa sukulaisille, että en lopettanut henkisten syiden takia. Silti he eivät usko. Monet sanovat, että ei kai sitä kannata raajoja riskeerata. Se ei todellakaan mennyt niin. Minä riskeerasin jo silloin, kun päätin pärjätä leirin loppuun, vaikka olisin voinut lähteä kasarmille lepäilemään. Nyt vahinko on jo tapahtunut, enkä olisi voinut mitenkään hammasta purren selvitä enää edes vapautusmiehenä.
Kotiin lähtiessä tosiaan rappusten käveleminen oli niin tuskaista, että teki mieli alkaa itkeä. -
-
Viestejä: 11604.04.2011 20:10
keltainen otan syvästi osaa, todella paska juttu! Sulla ei oo enää mitään mahollisuutta yrittää uudestaankaa!
Mäki olin viime kesänä armeijassa reilu kolme viikkoa. Lähin ekalla leirillä pois kun hajosin unenpuutteeseen. Raskasta se armeija oli muutenki, mut ku leirillä ei saatu nukkua kunnolla vaan huonosti ja vaan pätkissä.
Ja voi että oon katunu ihan hirveesti! Monta viikkoo lopettamisen jälkee olin ihan maassa ja vieläkin välillä sitä jää miettimään että olikohan ehkä suurin moka että lähdin sieltä pois.
Ehkä vielä joskus meen takas, paremmassa kunnossa ja enemmän valmistautuneena. Meen suorittamaan mun SPOL koulutksen loppuun ja voin olla ylpee itestäni.Juu elikkä tänä kesänä espoon Otaniemeen miehen perässä muuttanut 20w tyttönen, joka siirtyy opiskelemaan myyrmäen Metropoliaan. Tykkään olla spontaani ja joskus villikin. En turhia ujostele ja tykkään tutustua ihmisiin. Osaan iloita pienistä asioista, eli nauran paljon ja mooooni asia tässä maailmassa on "uijjui miteen söötti" :D
-
Viestejä: 626.05.2011 19:51
I/10 erässä astuin itse palvelukseen, ja nyt tammikuussa siirryin reserviin.
Vuosi hurahti aivan käsittämättömän nopeasti. Aivan mahtavaa ja kokemusrikasta aikaa, en vaihtaisi mihinkään enkä kadu mitään! Parasta antia uudet kaverit ja yhteiset kokemukset.
Omasta kokemuksesta voin sanoa pari vinkkiä:
-älä oleta/luule tietäväsi inttielämästä mitään etukäteen, vaan astu palvelukseen avoimin mielin, kaikki on taatusti alussa uutta ja erilaista, mutta siihen sopeutuu
-asenne on kaikki kaikessa
-mieti myös, millaisen kuvan haluat itsestäsi luoda niin (miespuolisten)palvelustovereiden, esimiesten kuin kouluttajien silmissä -> asenne ratkaisee ja se, että valitatko koko ajan märistä sukista tai väsymyksestä sen sijaan, että menet ja teet parhaasi vaikka märät sukat hiertää ja väsymys painaa
-ota inttiajasta kaikki irti, nauti!
Yleisesti ottaenhan pärjääminen riippuu tosi paljon ihmisestä, mutta inttiin menevän naisen ei tarvi olla mikään lihaskimppu tai huippuatleetti, ellei pyri esim. erikoisjoukkoihin, vaikka siitä onkin apua jos/kun kuntoa löytyy. Asenne ja oma meininki ratkaisee! Jos on asenne kohdallaan, eikä haittaa, että suihkuun et välttämättä pääse viikkoon, pärjäät aivan loistavasti!
-
Viestejä: 607.06.2011 01:13
Tsemppiä kaikille heinäkuussa alottaville!
Itse palvelin Santahaminassa vuoden verran 2000-luvun alussa, ja innostus jatkui reservissäkin joten olen paljon kierrellyt erilaisissa maanpuolustuskursseissa sekä käynyt ulkomaillakin kilpailemassa sotilastaitokilpailuissa.
Nyt on parisuhde vienyt kaiken vapaa-ajan, ja intti hommat jäänyt taka-alalle.
Tykkäsin kyllä tosi kovasti, ja helppo näin jälkeenpäin kaikelle naureskella. Mutta siellä ollessa, joillakin marsseilla sun muilla ku oli niin ai että kun hajotti ja vanno et nyt tää oli täs mä lähen himaa. Mut sisulla sitä vaan jakso tsemppaa ja kun joku rankka harjotus oli takana niin tuli ihan outo fiilis ku tajus et mä oikeesti tein ton, en luovuttanu tai mitää vaa vein kerranki loppuu asti. Minä??
Fyysisestihän intti ei oo niin rankkaa, varsinkin kun niitä kevennyksiä ja sauvakävelyitä sun muita on jatkuvasti. Kaikki jaetaan omaan kuntoluokkaan jolloin sun joukkueessa kaikki on samassa kunnossa kun sä.
Se mikä mulle oli rankinta oli lähinnä se henkinen puoli. Eihän nainen voi mennä inttiin ilman että olis miehiä metsästämässä..
Juorui liikku ihan hirveesti kaikista meistä kolmesta naisesta ketä saarella oli, ja se kyllä söi. Mä pääsin yhtenä harvoista tarkka-ampujaksi, ja heti alko huhu vetää et oisin jotain kapteenia pannut ja siks vaan päässyt. Semmonen syö tosi paljon, varsinki ku tiedät ite että oot oikeasti antanu kaikkes ja ansaitset sen.
Kroppa kestää jos kestää, kaikkeen on lääkkeensä. Mut mun vinkki on et älä anna minkää nousta päähäs, tunne ittes ja älä missään nimessä ota ittees mitään.
-
Viestejä: 1022.06.2011 16:12
tammikuussa ois lähettävä (VIHDOIN) vekaranjärvelle
-
Viestejä: 3712.08.2011 13:11
Olen menossa armeijaan heti ko olen saanu koulut käytyä
Tavoitteena ois Sodankylään SPOL koulutukseen (: kovasti on pojat kehuneet paikkaa ja moni luokkakaveriki on sinne menossa! siellä naisia osataan arvostaa eikä ole miehille "pelkkää silmänruokaa". -
Viestejä: 420.09.2011 22:09
Olen vuosia haaveillut jo menosta, mutta kun se lukion päätyttyä jäi, niin ainakin toistaiseksi tuntuu vaikealta lähteä opintojen, töiden ja asuntolainan kanssa. Jos nyt joskus lähden, niin tavoitteena on vekun hommat. Eniten mietityttää se, että vaikka selviän kyllä pusikossa, niin en sitä suuremmin rakasta, vaan merellä olo on juuri se juttu, mutta vekut joutuvat samoilemaan rannikkojoukoissa. Njaa, nähtäväksi jää. Mutta tsemppiä sinne
Oon kans kuullut, että jos vaan ei oo hajoavaa sorttia, niin henkinen puoli on se raskain juttu kun pomotetaan ja aina on kiire odottamaan.etsin niin suuntaa elämälle, sitä omaa juttua kuin miestäkin. tai no miehen etsimisen olen lopettanut, tulee vastaan sitten kun on tullakseen...
-
Viestejä: 405.01.2012 18:35
Itse kävin armeijassa olemassa vuoden (saapumiserä 2/10). Armeija oli mulle ainakin aivan se oikea paikka. Tarkoitus olisi mennä Top:iin ens kesänä myös tonne intin vihreään. toivottavasti tulevaisuudessa siellä olisin töissäkin
Armeijaan kannattaa mennä jos..
-Pää kestää (hoitakaa siviiliasiat kuntoon ennenkuin meette).
-Viihdytte miesten seassa ja jaksatte kuunnella päivästä päivään kuinka he puhuvat siitä kuinka he ovat puutteessa tai piereskelevät koko ajan. Jaksatte myös kuunnella kuinka intti tovereiden tytttöystävät haukkuvat sinua siviilissä, vaikka eivät tunnekkaan sinua.
-Ette anna periksi pienistä vastoin käymisistä, ettekä jaksa valittaa jos vähän kylmää, koska kaikkia siellä kylmää ja valittaminen ei auta, mutta ainakin omalla kohdalla pitkän marssin jälkeen oli olkapäät ja selkä veressä niin kyllä toverit auttoivat kantamaan munkin kamat, kun itsellä teki niin kipeää. Mutta kipuun tottuu !
-Ottakaa kaikki irti kokemuksesta, sillä se on ainut laatuinen.
Olen ollut nyt n. puoli vuotta pois armeijasta ja kyllä sydän sinne takaisin halajaa. Siihenkin jää koukkuun Armeija kasvattaa myös ihmisenä. Tsemppiä kaikille palvelukseen menijöille!
