Viestejä: 38
keltainen | 22.02.2012 13:05
Poikaystävän saamattomuus vaikuttaa jo rakkauteenikin
Ongelmamme on varmasti muillekin yhdessä asuville tuttu: poikaystävä ei hoida osuuttaan kotitöistä ainakaan niin usein kuin on luvannut. Minua ei kauheasti lohduta, jos hän imuroi kerran kuukaudessa, kun lattioilla alkaa pyöriä villakoiria jo viikossa. Minua ei myöskään lohduta, jos hän tiskaa kahden viikon välein, sillä astiamme loppuvat viikossa kesken ja suunnilleen samaan aikaan keittiön ruoanlaittotasot alkavat olla likaisten astiakasojen peitossa.
Hän tekisi jo nyt vähemmän kotitöitä, jos edes hoitaisi lupaamansa asiat (tiskaamisen ja imuroinnin kerran viikossa), joten en millään voi ottaa noitakin itse hoitaakseni.
Suurin ongelma on siinä, että hän vihaa rutiineja ja muistuttaa siitä aina, kun yritän neuvoa häntä laittamaan imuroimisen ja tiskaamisen kalenteriin tai ylipäätään suunnittelemaan etukäteen, koska hän velvollisuutensa hoitaa. Nyt se menee niin, että hän saattaa joskus lorvia koko päivän kotona pelaamassa ja lukemassa ja jos yritän sanoa, että tiskatakin voisi, hän lupaa tehdä sen huomenna. Ja huomenna hänellä onkin yhtäkkiä koulua kahdeksaan asti tai sovittuja menoja. Kun hänellä lopulta ei ole pakollista opiskelua, on ainoa yhteinen vapaahetkemme ja silloin hän kysyy minulta, haluanko, että teemme jotain kivaa yhdessä vai että hän alkaa tiskata. Nyt on siis vähän niin, että hänen kotitöidensä tekeminen on pois meidän yhteisestä ajastamme eikä hänen ajastaan, kuten sen pitäisi.
Osaisiko joku antaa jotain neuvoja? Minä olen ihan luovuttamassa, kun en todellakaan halua nalkuttaa, mutta miten muka voin ystävällisesti ja ärsyttämättä muistuttaa, että poikaystävä ei hoida osuuttaan töistä. Olen monesti kysynyt tätä häneltä, mutta hän alkaa vaan nauraa. Yleensä se johtaa riitaan ja minun itkemiseeni, minkä jälkeen hän ehkä viikon tekee työnsä. Sitten kaikki palaa ennalleen.
Toinen saamattomuuteen liittyvä asia on vielä se, että hän on seurustelumme alusta lihonnut melkein 30 kiloa. Se vaikuttaa jo seksuaaliseen halukkuuteeni. Olisiko julmaa sanoa siitä, vai onko julmempaa, että nyt hän pitää minua vain pihtarina? Mielestäni olisi väärin esittää, ettei kaljatynnyri välissämme vaikuta mihinkään.
Suurkiitokset kaikille jotka jaksoivat lukea ja jaksavat vielä yrittää auttaa!
-
Viestejä: 2022.02.2012 13:23
Joo, minulla oli samanlainen ongelma tuon siivoamisen suhteen. Sanoin etten jaksa yksin aina siivota ja hoitaa kodin asioita ja lopetin siivoamisen pariksi viikoksi. Kunnes hän itse tajusi tehdä aloitteen siivoamiseen! mutta siltikin hoidan itse suurimman osan, mutta nykyään hän tekee kun pyydetään.
Vihjaile hienovaraisesti hänelle lihoamisesta, ehdota esimerkiksi että menisitte iltakävelylle tai laskettelemaan. Kysy jos hän haluaisi alkaa käymään sinun kanssa salilla että pääsisitte kesäkuntoon (en vihjaa että sinä olisit lihonnut)! jos ei tehoo niin sano suoraan että "ootpas lihonnut jonkun verran tässä"
Ei pidä runtiineista voi olla ettei hän halua kokea että on "kahleissa" mutta toisaalta se on vaan hyvä tekosyy siirtää siivoamista eteenpäin.ja keksiä muuta menos, sillä yleensähän naiset sortunvat sitten yksin siivoamaan.
-
Viestejä: 3822.02.2012 13:42
Minä en voi lopettaa siivoamista, koska en ole kertaakaan täällä imuroinut, mutta ruoanlaiton ja tiskaamisen olen lopettanut monesti. Ongelma on vaan siinä, että kärsin siinä samalla itse. Poikaystävälle ei ole ongelma tiskata itselleen joka kerta veistä tiskivuoren keskeltä tehdäkseen leipää, mutta minua raastaa, jos en voi syödä kunnollista ruokaa. Välillä olen tehnyt ruokaa vain itselleni, mutta yksin suominen on inhottavaa ja kasvattaa riitaa välillemme.
Olen joskus yrittänyt houkutella häntä liikkumaan kanssani, mutta en oikein itsekään harrasta sellaisia lajeja, joista hän innostuisi. Lähinnä harrastan hyötyliikuntaa (kävelen joka paikkaan ja käyn esimerkiksi kaupassa mieluummin kävelle kuin autolla, mihin hän ei koskaan suostu), joogaa ja lihaskuntoharjoittelua ihan kotona omassa rauhassani. Välillä hänkin innostuu kuntoilemaan kotona, mutta parin viikon jälkeen se aina jää ja jos muistutan siitä, hän vaan suuttuu. Suurin tekijä kuitenkin on ruokavalio tai ennemminkin juomavalio. Hän juo varsinkin viikonloppuisin paljon olutta ja siitä huomautteleminen nyt on hänen mielestään kamalinta mahdollista nalkuttamista, sillä ei hän parista oluesta tietenkään mihinkään humallu. Hänen on vain vaikea ymmärtää, että koppa kaljaa vastaa melkein kahden päivän energiantarvetta!
Olen monesti sanonut, että hän on lihonnut ja hänen kaverinsa ovat sanoneet ja äitinsäkin, mutta häntä ei itseään näytä vaivaavan.
Tuossa rutiinien pelossa minua muuten ärsyttää vielä se, että hänellä on kyllä harrastuksiinsa liittyviä rutiineja, mutta ne eivät näytä häntä vaivaavan millään lailla.
Luulenpa, että minun täytyy vaan TAAS ottaa asia puheeksi ja istuttaa häntä pöydän ääressä niin kauan, että kotitöistä saadaan sovittua kirjallisesti, vaikka se tuntuukin naurettavalta. En vaan kestä tätä, että olemme koko ajan riidoissa tai vähintäänkin varpaillamme vain siksi, että hän ei hoida hommiaan ja sen takia minä en voi hoitaa omiani enkä esim. harrastaa ruoanlaittoani miellyttävässä ympäristössä.
-
-
Viestejä: 2022.02.2012 15:14
Tiedän, itseänikin se ärsyttää jos toinen ei ole moksiskaan sotkusta. Itselleni se ei ole ihan okei, tiskata aina vaan ne astiat mitä tarvitsee mutta ei sitä itse kumminkaan halua olla aina se joka tiskaa kaiken. Itse aina kerron mitä kaikkea olen tehnyt esim. vien roskat, pesen lattiat, vessan, peilit, imuroin, pesenpyykit, pyyhin pölyt yms. ja kysyn että onko se niin iso asia jos sinä joudut tiskaamaan. Minulla toi toimii ja toinen siitä lähteekin aina aika nopeasti tiskaamaan.
Onkohan sitte lisä kilot sulautunut kehoon vai näkyykö se että hän on lihonut paljon. Tarkoitan siis että kuinka pitkä hän on ja paljonko hän sitten aikaisemmin painoi. Tiedän tunteen kun toinen juo kaljaa joka viikonloppu, itseäni ärsyttää suunnattomasti kun poikakaverini vain pelaa ja pelaa koneella niinkuin muuta elämää ei olisi.
Mitä poikakaverisi harrastaa? Usein pojilla on se että kun he asuvat kotona niin äidit siivoaa ja kun muuttaa tytön kanssa yhteen he odottavat sitä samaa tytöltä, mikä on todella epäreilua.
Otat asian esille ja sanot että et jaksa enään yksin siivota yms. Toivon mukaan voitte keskustella asiasta ilman että siitä syntyy riita. -
Viestejä: 3822.02.2012 17:55
Minun pitänee koittaa tota asioiden luettelemista. Välillä ärsyttää niin suunnattomasti, jos olen esim. viikannut pyykit sängylle ja sitten kun pyydän häntä laittamaan omansa kaappiin, hän käyttäytyy kuin mikäkin marttyyti kun olen häirinnyt hänen opiskeluaan tai rentoutumistaan.
Varmaan 95% hänen lihoamistaan kiloista on mahassa. Takaapäin hän näyttää melkein samalta kuin ennen, mutta edestä ja sivusta sen todellakin huomaa. Tavatessamme hän oli hyvin hoikka (vajaa 190cm ja 80-90 kiloa) ja nyt hän painaa reilusti yli sata kiloa. Kyllä hän kuulemma painoi enemmän ennen seurusteluamme ja laihtui lähinnä pakon edessä, kun armeijassa ei saanut tarpeeksi ruokaa valtavaan kulutukseen nähden, joten oli ihan luonnollista, että hän vähän lihosi, mutten odottanut tällaista. Tosiaan kaveritkin vittuilevat hänelle siitä.
Ei minun poikaystäväni mikään tietokonenörtti ole, vaan hän pelaa ikivanhaa Pleikkaria ja sitäkin ehkä parina päivänä viikossa, mutta pulma onkin siinä, että jos hän alkaa pelata, hän pelaa niin kauan kunnes jotain tosi tärkeää tai kivaa on tiedossa. Tiskaaminen ei ole hänelle syy lopettaa pelaamista koska itse hän ei niin ymmärrä tehdä ja jos minä pyydän häntä, hänen lopullinenkin tiskausintonsa kuulemma kuolee. Sama juttu lukemisessa. Jos hänellä on hyvä kirja kesken, hän lukee sitä 24/7 niin kauan kunnes se loppuu ja hän on hidas lukemaan eli siinä voi mennä monta päivää.
Hänellä on kaikenlaisia musiikkiprojekteja. Heillä on nyt joku treenikämppä, jossa he käyvät pari kertaa viikossa ja lisäksi soittelevat toistensa kämpissä ja suunnittelevat biisejä jne. En todellakaan haluaisi olla sellainen ärsyttävä tyttöystävä, joka vie toiselta intohimonsa, joten siksi olenkin vihjaillut hänelle, että hoitaisi velvollisuutensa ennen suunniteltuja menoja. Mutta hänpä jättää ne viime tinkaan enkä minä tosiaan halua häntä pakottaa olemaan pois soittamasta tiskaamisen takia.
Hän todellakin kuuluu niihin, jotka eivät ole kotona joutuneet tekemään oikein mitään. Olen kyllä tehnyt selväksi, että minä en ala häntä passaamaan ja monesti olen itkenytkin hänelle sitä, että hänestä tulee samanlainen kuin isästäni ja äidin miesystävästä ja se on minun syytäni. Hän sanoo aina, ettei hänestä sellaista tule ja totta kai hän osallistuu, mutta se ei vaan toteudu käytännössä ainakaan tarpeeksi usein.
Tänään hän tulee niin myöhään kotiin, etten taida kehdata aloittaa mitään siivouskeskustelua, mutta huomenna. Tosin luulenpa, että siitä tulee riita, koska tänään kun kysyin hänen huomisen päivän suunnitelmiaan hän sanoi, että hänellä on sellainen aikataulu kuin hän itse päättää. Ja hän sanoi sen sellaisella äänensävyllä, että minun on turha suunnitella hänen puolestaan, milloin hän tiskaa ja milloin imuroi. Mutta ehkä voisin vielä huomisen antaa hänelle armonaikaa. Jos hän ei oma-aloitteisesti hoida noita hommia, otan asian tosissaan esille. -
Viestejä: 422.02.2012 19:02
Mua niin raivostuttaa tuo samainen asia, argh!!
Ite tein kylmästi silleen, että lopetin siivoamisen itekkin. Enkä nykyään laita edes sen pyykkejä kuivamaan, kylläpä se kohta huomaa että ei oo lautasta mistä syyä tai boksereita mitä pistää jalkaan.
-
Viestejä: 2023.02.2012 22:54
Sama, ennen jaksoin siivota ja sitten lopetin ja ehkä yhden kerran on siivonnut kunnolla mutta siihen se sitten jäikin... Tuohon lihomiseen, ehdota että menisitte yhdessä lenkille, uimaan yms. Jotain sellaista liikuntaa mikä ei ajatuksena tunnu kauhean raskaalta poikaystävällesi niin hän voisi helposti innostua
Oon yrittänyt poikaystävää raahata lenkille, uimaan ja vaikka mitä, mutta hän ei vaan saa aikaiseksi lähteä mun kanssa. -
Viestejä: 21425.02.2012 19:54
Onko pakko asua yhdessä, jos se ei yksinkertaisesti toimi?
Minusta on järjetöntä, millainen alistuja aloittaja on. Jos mies vaan lorvii ja hoitaa omia menojaan välittämättä tippaakaan yhteisestä hyvästä ja osoittaa sen erittäin suoraan (tiskaa vain itselleen, hoitaa vain itsestä kivat jutut, järjestää omat menot toiselle niistä kertomatta, ei suostu kompromisseihin jne), niin ei siinä kyllä mitkään nalkutukset, itkut ja riitelyt auta. Aloittaja saa ihmetellä ja kestää moista kohtelua hamaan tulevaisuuteen asti. Mies on ilmiselvästi sitä tyyppiä, joka menee omia menojaan ja ajattelee ensin omaa napaa ja vasta sitten toisten.
Itse olisin ainakin pakannut kimpsuni ja kampsuni aikapäiviä sitten ja muuttanut omaan kämppään. Mies saa silloin itse hoitaa kotiaskareensa silloin kun huvittaa ja itse ei siitä tarvitse kärsiä. Mies ei ole ilmiselvästi valmis elämään parisuhteessa, johon kuuluu vastuun ja ilon jakaminen. Hän elää edelleen äiti- poika- suhteessa, jossa hän voi kapinoida, nurista ja mennä miten tahtoo ja toinen sietää ja hoitaa kyllä. Jos mies on kuitenkin perinteisesti muutoin rakas ja ihana jne. Niin sitä suuremmalla syyllä kannattaisi asua eri osoitteissa. Tällöin ei siis tarvitse kärsiä erilaisista siisteyskäsityksistä ja muista arjen eroista, mutta yhdessä ollessa voi kuitenkin pitää kivaa sen ajan mitä nyt yhdessä viettää. Pieni erossa oleminen saattaisi jopa herättää miehen tajuamaan, mikä on tyttöystävän merkitys.
Mitä tulee miehen lihomiseen, niin miksei siitä saa sanoa suoraan? Kyllä itse ainakin toivon sitä, että jos lihon ja se alkaa vaikuttaa kumppanin haluihin, niin siitä sanottaisi suoraan. Reippaasti vain sanot "En alkanut seurustelemaan läskin kanssa ja susta on tullut nyt läski. Sun roikkuva mahasi vie minulta kaikki halut". Joskus asioista on vain sanottava terävästi ja suoraan, jotta toinen ymmärtäisi mistä on kyse, vaikka se loukkaisikin. Kuten sanotaan, totuus sattuu. Mies on sitä tyyppiä, joka ei mistään hienovaraisesta vihjailusta välitä, jos kerta kavereidensa pään aukominenkaan ei ole herättänyt tajuamaan oman kehon turpoamisen todellisuutta.
-
Viestejä: 326.02.2012 00:11
Itsellä oli sama tilanne kauan. Vanhat tunteet tuli pintaan, miten terapeuttinen keskustelu. Se vanha vihan ja epätoivon tunne tuli hetkeks taas, miten ihanaa ettei enää tarvitse tuntea sitä olotilaa. Erosin poikaysätävästäni osittain tästä syystä. Meillä oli kyllä muitakin ongelmia, mutta tämä oli kyllä mulle todella suuri kynnyskysymys. En enää kestäny sitä sotkua ja juuri tuota täällä monta kertaa kuvailtua tapahtumaa, kun ei ole niitä puhtaita astioita.
Eniten mua rupes äsyttää se, millaseksi mun reaktiot ja se tilanne teki mut. Tunsin tulevani hulluksi. Aina kun tulin kotiin, se sotku ärsytti. Aina kun itse siivosin, rupesi ärsyttämään. Aina kun vein roskat, ärsytti. Ja se poikaystävän reaktio tähän kaikkeen oli vaan ettei sitä ärsytä, ettei toista ihmistä voi muuttaa.
Oltiin yhdessä neljä vuotta eikä päätös todellakaan ollut helppo. Kärsin erosta vieläkin, mutta ei voi muuta kun sanoa että tää oli voiton hetki erossa toipumisesta. En vaan enää kestäis tota.
Mun exällä oli kyllä muutenkin kaikkeen parisuhteeseen liittyvä hälläväliä-asenne, ei siivoaminen ollut ainoa asia. Rakkaus ei kestänyt meidän tapauksessa ihan kaikkea. Nyt kun erosta on kulunut hetki, oon alkanu ajattelemaan että se kapinoi mun kanssa. Ei oltu koskaan ennen asuttu yksin kumpikaan. Mä päätin etten jaksa esittää kenenkään äitiä.
Ihanaa että se ohi. Toivon teille jonkinlaista ratkaisua, tiedän kokemuksesta että toi tilanne on hajottava. Se voi oikeesti vaiktuttaa elämänlaatuun ja mielenterveyteen kun riitelee niin paljon. Fakta kuitenki on,ettei tän ikäsenä ihan kauheesti jaksa samasta asiasta riidellä. Toi tilanne kannattaa ratkasta tai ero on edessä. -
Viestejä: 3826.02.2012 12:44
Athenel, taisin kirjoittaa jotenkin todella liioittelevasti, koska en yhtään tunnista itseäni tai suhdettamme tekstistäsi. En todellakaan ole alistuja, vaan jos minun ja poikaystävän suhteesta olisi pakko etsiä valta-asettelua, olisin ehdottomasti ylempänä. Minä en ole koskaan hoitanut asioita poikaystävän puolesta tai jättänyt huomauttamatta siitä, että en ei ole hoitanut velvollisuuksiaan. Yleensä siitä on tullut riita, jonka jälkeen olemme sopineet asian, mutta liian pian hän on unohtanut sen. Eikä se siis johdu siitä, että hän olisi saanut elää täysihoidossa, vaan siitä, että häntä muutamat pölypallot tai likaiset asiat eivät haittaa, koska hän ei esim. kuntoile lattialla tai laita ruokaa.
En ole koskaan ajatellut, että tiskaamisen takia todella jättäisin poikaystävän tai muuttaisin pois. Ilmaisin myös ehkä vähän väärällä tavalla hänen menojensa suunnittelemiset: yleensä hänellä on säännöllisiä menoja, joista olen kyllä tietoinen ja ex temporee-menoista hän aina kysyy minulta olenko suunnitellut jotain. Yleensä en ole, enkä sitten viitsi häntä kieltää vain kieltämisen takia. Ja kun taisin mainita siitä, että hän kerran suuttui, kun kysyin hänen suunnitelmistaan, se oli oikeastaan sähköisessä ilmapiirissä esitetty kysymys, joten vähän huono esimerkki.
En todellakaan halua nyt kuulostaa sellaiselta typerältä naiselta, joka ensin itkee, miten tyhmä poikaystävä on ja sen jälkeen sanoo, että ei se sittenkään haittaa, kun hän on niin ihana. Olen vain sitä mieltä, että nämä ongelmat ovat voitettavissa. Ihan jo käytännön syistä ei olisi järjellistä asua erikseen, koska tämä on ensinnäkin edullisin asumismuoto ja toiseksi yksin asuessani en koskaan voisi saada näin paljoa tilaa. Olen käynyt kavereiden yksiöissä ja soluissa ja ahdistuisin sellaisessa todella pahasti.
