Hey ❤ Tässä on muutama päivä vierähtänyt blogin avaamisen kanssa, mutta nyt tunnen olevani valmis tähän blogitekstiin. Olen yrittänyt näiden päivien ajan koota ajatuksiani yhteen. Tällä kertaa aion olla sataprosenttisen rehellinen teille ja kertoa missä oikein mennään. Tästä päivästä lähtien blogini tulee muuttumaan huomattavasti. Nyt tai ei koskaan on aika ottaa tämä iso askel blogini kanssa.

Olen pitänyt matalaa profiilia blogini kanssa muutaman kuukauden ajan. Oikeastaan koko loppukesä meni vain kotosalla. Moni on kysellyt kuinka olen oikein voinut ja mitä oikein kuuluu. Tästä tekstistä tulee ehkä blogihistoriani toisiksi vaikein teksti, mutta kuten ylempänä kerroin, haluan pitää tästä päivästä lähtien blogini avoimena ja rehellisenä. Liian paljon pintaa ja epäaitoa meininkiä täällä on nähty. 

Viime vuoden lokakuussa elämä silmien edessä alkoi pikkuhiljaa sumentua. Syksy meni luennoilla juostessa ja töissä. Kuittasin tuolloin pienen väsymyksen kaamosmasennukseksi, syysväsymykseksi. Kohautin vain olkapäitä ylemmäksi ja jatkoin samaan rataan. Olinhan ennenkin painanut 11 tunnin päiviä päivittäin, miksi muka nyt pitäisi pysähtyä? Tammikuussa ahmin vain lisää töitä ja kursseja aikatauluihini. 11 tunnin työpäivät alkoivat venymään 14 tunnin päiviksi. Kaksi kokopäiväistä työtä, opinnot, projektit... En vain osannut sanoa ei. Kello seitsemältä ylös ja puolen yön aikaan nukkumaan. Oli onni jos nukahdin ennen yhtä. Helmikuussa aloin kärsimään unihäiriöistä. Unen laatu heikkeni ja aloin heräämään vähintään kolme kertaa yössä. Lopulta hyväksyin sen tosiasian vain etten saisi kunnolla nukutuksi. 4-5 tunnin yöunia, näillä pitäisi pärjätä. Keväällä myös vatsakipuni kovenivat ja migreeni palasi entistä pahempana. Vaikka kroppa alkoi antamaan hälytysmerkkejä, kohautin jälleen olkapäitä ulos ja jatkoin. Oli vain pakko painaa eteenpäin. Oli vain pakko menestyä hinnalla millä hyvänsä, saada asiat rullaamaan täysillä eteenpäin. 

Tuolloin kirjoitin blogiini positiivisia tekstejä ja kerroin kuinka onnellinen olin. Kyllä olin onnellinen päältä katsottuna, mutta sisälläni kaikki ei ollut hyvin. Oli helppo kuitata väsymys kiireeksi ja kirjoittaa blogiin pintaa. Ketään ei kiinnostaisi syvälliset asiat mikäli kirjoittaisin pinnallisista asioista blogiini. Kukaan ei kysyisi oikeasti kuulumisia, mikäli juuri olisin hehkuttanut elämääni blogissa. Mikäli tuntematon ihminen olisi katsonut suoraan silmiin ja kysynyt vilpittömästi kuulumisia, olisin luultavasti murtunut. Mutta ei... Siirryin heti toiseen aiheeseen mikäli joku kysyi vointiani.

Heinäkuussa tapahtui sitten jotain.

Tuli kesäkuu ja tiesin kesälomani olevan lähellä. Jaksaisin vielä hiukan painaa enemmän, sillä lopussa kiitos seisoisi, vai miten se meni? Takana oli työntäyteinen kevät niin töissä kuin opinnoissa. Vaikka kuinka olin vannonut itselleni etten yrittäisi päästä sisään yliopistoon tänä vuonna, mieleni kumminkin muuttui kahta päivää ennen pääsykokeita. Niin typerä siirto kuin olla ja voi. Olin lukenut helmikuun ajan aina työpäivän jälkeen, ehkä jotain olisi jäänyt päähän? Tuli koepäivä ja istuin luokkahuoneessa paikoilleni. Ehkä yrittäisin tehdä vain tämän kokeen. Yrittäisin parhaani ja se riittäisi. Tein kokeen ja häivyin paikalta. Oli aika valmistautua töihin. 

Heinäkuu tuli ja jäin kesälomalle. Ensimmäistä kertaa ikinä pitäisi kuukauden kesälomani yhteen. Nyt saisin vain rentoutua ja olla. Kahden viikon päästä olisi matka Nizzaan ja Pariisiin. Tiesin jaksavani koko kevään, sillä kesällä olisi tiedossa ulkomaanmatka. Pääsisi pois täältä Suomesta, kaikesta tästä hälinästä. Yllätyksekseni oloni ei parantunut, vaikka jäin lomalle. Tunsin samaa ahdistusta ja kovaa stressiä kuin keväällä. Tuntuu tyhmältä sanoa, mutta paha oloni vain paheni. Jo keväällä vältin suuria väkijoukkoja ja sosiaalisia tapahtumia. Minä, joka rakastin viettää aikaa ihmisten ja ystävieni kanssa. Käydä erilaisissa tapahtumissa ja juhlissa. Olla super sosiaalinen ja mennä. Ihmettelin muuttuvaa käytöstäni kovasti, mutta kuittasin sen vain väsymykseksi. Kuka nyt jaksaisi nähdä ihmisiä työpäivän jälkeen? Tai viikonloppuna vapaapäivänä? Pian käytöksestäni tuli "normaalia" arkea itselleni ja aloin viihtymään kotona entistä paremmin. Hoidin vain pakolliset työt ja menot, muuten vietin vain aikaa sohvalla tuijottaen seinää. Ainoa ihminen kenen kanssa jaksoin jutella oli poikaystäväni. Luultavasti ilman häntä, en olisi pysynyt järjissäni edes näinkään kauaa.

14. heinäkuuta kävin hyvillä mielin nukkumaan. Pian olisimme Nizzassa ja Pariisissa. Voisin sulkea puhelimeni ja vain keskittyä ensimmäiseen yhteiseen matkaan. Aamulle herättyäni näin uutiset... Uutiset täyttyivät Nizzan iskuista. Mieleni valtasi tyhjyys. Tyhjyys seurasi koko päivän kunnes yhtäkkiä romahdin lattialle. Tästä päivästä en muista mitään muuta kuin vain pitkään jatkuneen pahan paniikkikohtauksen ja epätoivoiset lauseet, jotka suustani pääsi. En voinut kuvitellakaan, että voisin ajatella näin. Onneksi en ollut yksin kotona.

Illalla tilanteen rauhoitettua poikaystäväni huomasi ettei kaikki ole todellakaan hyvin. Kerroin hänelle kuinka yhdeksän kuukauden aikana elämässä mikään ei ollut tuntunut miltään. Jaksoin vain painaa päivästä toiseen, sillä oli pakko. Lopulta istuimme alas ja kävimme läpi asioita elämästäni. Monen tunnin jälkeen aloin huomaamaan mistä oireeni ja kohtaukseni oikein johtuivat. Listasin paperille ylös asioita ja aloin punnitsemaan niitä. Mitä ITSE haluan? Mitkä asiat tekevät minut oikeasti onnelliseksi? Mitkä ovat tavoitteeni elämässä, entä mitä asioita pidän itse tärkeänä? Mitä ylipäätään haluan elämältä? Pian huomasinkin kuinka elämäni suunta muuttui hetkessä. 

Palattuani töihin irtisanoin itseni vakituisesta työstä. Vaikka kuinka pidin työstäni ja etenemismahdollisuudet olisivat olleet hyvät, oli aika kuunnella itseäni. Laittaa terveys ja onnellisuus etusijalle. Hyppy turvallisesta ympyrästä "tuntemattomaan" on ehkä parhaimpia asioita mitä olen tehnyt elämäni aikana. Tiedän, että talvi, kevät ja kesä oli kaikkien asioiden yhteenlaskettu summa. Yhtä määräävää tekijää tälle kaikelle ei ollut. Lopulta vain ymmärsin sen, että jostain on luovuttava. Valinta ei ollut helppo, mutta se oli tehtävä. Nyt tällä hetkellä voin todella hyvin. Pitkästä aikaa hyvin. Olen vihdoin ja viimein saanut sen kaivatun mielenrauhan itselleni. Pikkuhiljaa se todellinen, iloinen, sosiaalinen ja rakastava minä alkaa paljastua paksun harmaan kuoren alta. Viikko sitten heräsin onnellisena pitkästä aikaan ja totesin elämän voittaneen. Tällä hetkellä olen löytänyt sen paljon kaivatun merkityksen elämälle.

Olen todella onnellinen. 

Tervetuloa lukemaan blogiani ❤ 

Facebook Natalie Vilen // Instagram @nataliemaaritvilen // Snapchat natalievilen // Bloglovin Natalie Vilen // YouTube Natalie Vilen

Kommentit (75)

Vierailija

Pääsitkö siis kouluun vai mikä on suunnitelmasi tulevalle? Ja miten muutto liittyi tähän kaikkeen? Teit oikean päätöksen keventämällä taakkaasi kyllä, ei ihminen loputtomiin jaksa liian kovaa tahtia! Hyvää syksyä sinulle <3

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Moikka! Tuleva avaamaan näitä suunnitelmia enemmän täällä blogissani kun saan vielä asioista hiukan enemmän kiinni :) Muutto liittyi todella isosti tähän asiaan. Oli vain pakko päästä hiukan syrjemmälle kaikesta aivan keskustan vilkkeestä. Tuo kevät ja masennusjakso jonka kävi läpi oli todella rankka. Viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet aikamoista vuoristorataa, mutta nyt pikkuhiljaa kaikki alkaa selvenemään :) Kiitos samoin <3

Nina

Ihan mieletöntä! Tsemppiä tulevaan <3 onko sinulla vielä sitä toista työtä vai keskitytkö nyt siis vain blogiin vai mitä meinaat tehdä? :) muista ottaa rennosti ja nauttia elämästä ennenkuin hyökkäät uusien juttujen kimppuun! :)

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Kiitos <3 Keskityn nyt tällä hetkellä vain blogiin ja sitten vähän ajan päästä opintoihin :) Voi olla, että alan opiskelemaan ihan jotain muuta mitä olin ajatellut. Tulen kirjoittamaan näistä ajatuksista myös blogiin. Nyt haluan vain olla ja keskittyä yhteen asiaan kerralla. Syksymmällä sitten alan työstämään näitä opintoja kun opintotie on täysin varma. Kyllä ehdottomasti näin <3 Kiitos kommentista :) Xx

Vierailija

Ihana Natalie <3 tekstistäsi huokuu onnellisuus ja miten sen sanoisi, helpotus. Odotan innolla uusia postauksiasi! Halein, Pia :)

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Toivon että osasin välittää ne asiat tällein tekstin välityksellä, jotka halusinkin :) Nyt alkaa ihan uusi jakso täällä blogin puolella! Tuota jaksoa olenkin hehkuttanut kaikkialla :) Odotan kanssa innolla :) <3 Kiitos ihana kommentistasi! <3

Mariiy

Hyviä valintoja! Varmasti vaikea ollut luopua hyvästä työpaikasta, mutta mä ainakin nautin niin paljon unelma-alani opiskelusta ettei haittaa, vaikka tää opiskelijaelämä ei ookkaa muuten mitään luksusta :D Toivotaan, että sinäkin pääset kouluun pian! Ja ihanaa, että sulla on ollut mies rinnalla koko ajan<3

Mar

Hei, kommentoin ensimmäistä kertaa blogiasi. Rohkea avautuminen. Kiitos siitä! Minusta on hieno että te bloggaajat kerrotte myös siitä väsymyksestä ja työmäärästä mitä kaikki se *upea elämä* monesti pitää sisällään. Moni nuorempi lukija saattaa kuvitella että toisille hyvältä näyttäminen, opiskelu, töissä (monessakin) käyminen, blogin pitäminen ja kaikki sosiaaliset kissaristiäiset ja kaikki se mitä blogissa näkuu menee ihan vasemalla kädellä hymyssä suin kun jollain on jo arki täynnä pelkästään opiskelujen tai pelkän työn kanssa. Itsekin olen oppinut kantapään kautta sen mikä on itselleni se oikea määrä töitä :) Se ei ole aina helppoa ymmärtää mutta sitten kun sen tajuaa siitä opista kannattaa pitää kiinni. Itseään on turha väsyttää. Ihana että voit nyt hyvin ja olet tehnyt ratkaisuja jotka parantaa omaa elämänlaatuasi entisestään. Mukavaa syksyä!

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Oi miten kiva kommentti ja ihanaa, että kommentoit! <3 Kiitos hurjasti kommentistasi ja aivan ihanaa syksyä myös sinne <3

Vierailija

Siis oot igssä ja snäpissä höpöttäny ikuisuuden et blogissa tapahtuu 1.9 jotain suurta ja ihmeellistä. Oon odottanut jotain ulkomaille muuttoa tms mut lopulta julkaiset....tän. Tekstin jonka oot julkassu ainakin kolme kertaa jo hieman eri lauseilla. "Blogissa uudet tuulet, aion panostaa itseeni, otan etäisyyttä blaablaablaa". Samaa shaibaa kuukaudesta toiseen. Sulle maksetaan ymmärtääkseni tän blogin kirjottamisesta palkkaa? Tee työsi kunnolla ja anna lukijoille jotain mielenkiintosta ja ERILAISTA lukemista :)

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Hei! Se, että julkaisen blogissani todella henkilökohtaisen tekstin, jossa kerron käyneeni todella lähellä jotain mitä en halua edes ääneen sanoa, on mielestäni aika paljon. Itselläni tämä on todella iso asia ja ne muutokset mitä tämä tuo elämääni on iso juttu. Mä en ole ikinä kirjoittanut mitään lähellekään tälläistä tekstiä. Kyllä olen kirjoittanut kiireestä ja pienestä väsymyksestä, mutta näin isoja asioita en ole ikinä sanonut ikinä. Se, että olen irtisanoutunut työstäni ilman sen kummempia suunnitelmia on todella paljon itselleni. Se, että olen hoitanut itseäni kuntoon näiden kuukausien aikana on paljon. Se, että avaudun tuhansille ihmisille todella henkilökohtaisista ja raskaista asioista on todella paljon. Jos sinusta tämä teksti on shaibaa niin bye bye, muuta sanottavaa ei ole :)

Samaamieltä

Samaa mieltä. Asioita ei tarvitsisi suurennella noin paljon. Elämästä tulee vaikeaa jos kaikki pienikin on hirveän suurta ja mullistavaa.

Vierailija

Itsekin odotin jotain suurta ja hurjaa muutosta, muuttoa ulkomaille tai raskautta yms. kun olit tätä niin kauan "hehkuttanut". Ihmiset irtisanoutuvat töistään päivittäin, se on täysin arkista tänäpäivänä. Sinulla on onneksesi kuitenkin toinenkin kokoaikatyö, joten miksi siis surkutella? Tsemppiä valitsemallasi tiellä.

Betti

Natalie olet todella rohkea nainen kertoessasi asioista näin avoimesti! Monesti juuri muutos ja vaikeat päätökset ovat ainoita asioita joilla elämänsä suuntaa pystyy muuttamaan juuri itselleen sopivaksi. Mielestäni jokainen huomaa jossain vaiheessa elämäänsä sen että elämme itseämme varten, emme miellyttääksemme muita, tee siis kuten itsellesi parhaalta tuntuu! :) Ihanaa syksyn alkua <3 

mery

<3 Ihana Natalie. Upeaa että uskalsit vaihtaa elämäsi suuntaa. Tuli kyynelet silmiin. Olen kokenut saman kuin sinä. Bless You <3 !!!!!

Vierailija

Rohkea teksti Natalie! Voin sanoa, että mulla on ollut vierotusoireita, kun postauksia ei ole tullut heh... :D Olen käynyt joka päivä kurkkimassa täällä, että joko nyt... :) Työpaikasta luopuminen on varmasti ollut vaikeaa, mutta oikea päätös :) Jään innolla odottamaan tulevia postauksia! Ps. Olet syntisen kaunis näissä kuvissa!

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Voi ei ihana! :D oli kyllä kova ikävä tänne blogin puolelle :) Kiitos vielä kivasta kommentistasi ja mukavaa tiistaita sinne <3

-V

Hyvä että olet nyt keventänyt työmäärääsi ja ottanut askeleen kohti parempaa oloa! ♡ Joskus ajattelee, että pitää jaksaa jaksaa, kun tuntuu että kaikki ympärilläkin tekee niin. Joskus kuitenkin pinnan alla on ihan muuta kuin iloinen ja jaksava ihminen. Terveyttä ei missään nimessä pidä ottaa itsestään selvyytenä, joten hyvä että teit asialle jotain heti tilanteen tajuttuasi. Ihana että jaoit tekstin kanssamme. Toivon sinulle ihanaa ja ennen kaikkea rauhallista syksyä ♡

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Kiitos kovasti kommentistasi <3 Olet niin oikeassa! Terveyttä ei todellakaan pidä ottaa itsestään selvyytenä...Oikein ihanaa syksyä myös sinne <3

Meri

Moi Natalie, juuri naureskelin nuille parille tyhmälle kommentille, ihmisille jotka varmaan saavat jotain tyydytystä kun yrittävät päästä pahottamaan sun mieltä. Ei ole varmastikaan helppoa ja yksinkertaista lähtä muuttamaan blogia, jossa kerrot enemmän henkilökohtaisia asioita ja muutenkin pintaa syvempiä asioita. Se että kerroit rankkoja asioita mitä oot käyny läpi, on todella rohkeaa ja olen kyllä ylpeä sinusta vaikka olenkin vain blogin lukijasi! Sun täytyy tehdä asiat niin, että sulla ois mahdollisimman hyvä olla. Tsemppiä, kaikki järjestyy kyllä! <3

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Kiitos hurjasti tsemppaavista ja kauniista sanoista <3 Välillä sitä miettii, että onko järkevää jakaa niin henkilökohtaisia asioita täällä blogissa tuhansille ihmisille, mutta aina julkaistaessa tekstin tiedän sen olevan oikea juttu. Kiitos vielä ja mukavaa tiistaita sinne <3

SannaM

Kiitos tästä postauksesta! Hyvin kirjoitettu :) Jotenkin hurjaa kuinka sun tän vuoden postauksien kautta ei yhtään voinut aavistaa miten oikeasti voit. Itsekin masennuksen läpikäyneenä toki tiedän kuinka välillä jopa läheisiä pystyy huijaamaan jaksamisestaan. Olet upea ja rohkea nainen, inspiroit ainakin minua ja varmasti niin monia muitakin lukijoita :) kaikkea hyvää sinulle <3

Vierailija

Olen lukenut blokiasi jo monia vuosia, mutta en ole ikinä muistaakseni kommentonut mtn. Nyt on pakko. Tämä teksti oli kuin suoraan omasta suustani. Olen käynyt vuoden sisällä aivan samoja asioita ja fiiliksiä läpi. Keväällä kävin töissä, opiskelen korkeakoulussa, suoritin työharjoittelua ja kävin valmentamassa luistelukoululaisia. Päivät kuluivat kuin sumussa ja tuntui, että suoritin elämääni tai "katsoin sivusta" Ajattelin, että jaksan painaa, koska elokuussa on tiedossa kuukauden loma, joka sisältää myös ulkomaanmatkan, festareita, mökkeilyä, kaikkea kivaa. Kun loma sitten vihdoin alkoi niin olin ensin kipeenä kaksi viikkoa flunssassa ja vatsataudissa, sitten tuli migreeniä ja olen jo keväästä asti kärsinyt pahoista vatsavaivoista. Nekin vain yltyivät. Ulkomaan matka meni huoneessa ja altaalla istuessa, kun en uskaltanut lähteä hotellilta ihmisten ilmoille. Festareilla kärsin pahoista paniikkikohtauksista suuressa väkijoukossa. Koko loma meni siis päin h****ttiä. Lopulta menin lääkäriin ja minulla todettiin lievä masennus ja burn out. Nyt alan olla jo parempaan päin kun uskalsin myöntää itselleni, että kaikkeen ei vain ihminen pysty. Myös tilanteen myöntäminen läheisilleni oli suuri askel ja helpotti oloa huomattavasti. Olin myös hyvä näyttelemään, että kaikki on hyvin ja "kulissit" piti pitää. Sinulla varmasti vielä paljon suuremmat paineet kun olet "tilivelvollinen" tuhansille tuntemattomille ihmisille. Edelleen välttelen sosiaalisia tilanteita ja paikkoja, joista ei pääse heti pois, kuten bussit, junat yms. Nyt syksyksi päivätyöni loppuu ja otan vain muutaman kurssin koulussa. Elämässä on aikaa opiskella. Vaikka vaikuttaa talouteen suuresti, niin mieluummin henkinen terveys. Tsemppiä sinulle!!! <3 Ihana kuulla tai ei tietenkään ihanaa tuo tilanteesi, mutta se, etten painiskele yksin näiden asioiden kanssa. Olen aina ollut luonteeltani selainen, että kaikissa elämän osa-alueissa tulisi menestyä hinnalla millä hyvänsä ja asetan itselleni turhia paineita. Vaadin siis itseltäni aivan liikoja. Näen sinussa paljon samaa...voin olla väärässäkin, mutta olen saanut sellaisen kuvan sinusta. Ja en tarkoita pahalla. Menestyksen hinta ei saa olla kuitenkaan oma terveys. Sen olen itse tajunnut vasta äsken. On vaatinut sinulta kyllä hurjaa rohkeutta irtisanoutua päivätyöstäsi. Minulle päätös tehtiin helpoksi, kun liike, jossa työskentelin, lopetettiin. Tämä kirjoittamasi teksti helpotti omaa oloani todella paljon. Kiitos tästä <3 Ja aivan hurjasti tsemppiä tulevaan syksyyn ja elämääsi!!! :)

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Kiitos todella paljon kommentistasi ja siitä, että jaoit myös tarinasi tänne <3 Muiden kokemuksia samaisesta aiheesta on mukava lukea, tietää ettei ole yksin näiden isojen asioiden parissa. Kertomuksesi kuulosti samalta kuin mitä itse koin... Hurjasti tsemppiä myös sinne ja toivottavasti siellä on myös kaikki nyt paremmin <3 Kaikkea hyvää ja mukavaa syksyä :) <3

Pinkku

Mulla tuli ihan itku kun luin tämän postauksen js katsoin snäppisi. Iso tsemppihali sulle! ❤
Itselläni tuli helmikuussa seinä vastaan ja jouduin myöntämään itselleni etten jaksa kerta kaikkiaan enään juuri mitään. Viimeistelin opiskelujani, tein kaiken vapaa-aikani töitä ja suunnittelin omia häitäni. Heräsin vain yksi aamu ja romahdin totaalisti kun en enään jaksanut edes sängystä nousta. Tein kuten sinä ja irtisanoin itseni ja laitoin koulun tauolle. Keskityin vain tärkeisiin asioihin eli itseeni ja tuleviin häihin. Kevät meni rauhoittuessa ja omaa aikaa ottaessa. Onneksi mieheni oli kärsivällinen ja antoi minulle oman tilan ja hoiti kaikki asiat joita en jaksanut itse hoitaa. Vietin heinäkuussa aivan ihanat häät, joiden järjästämisessä sain apua paljon etten palaisi loppuun. Hääkuvia katsellessa kuvissa näkee onnellisen ja levänneen ihmisen toisin kuin puolivuotta sitten otetuissa kuvissa. Nyt uusia tuulia ja seikkailuja päin, voimavarat täytettyinä. Ja uudet seikkailut odottavatkin, sillä odotan meidän esikoista ;)
Ps. Niiden mustien pilvien takaa alkaa pilkottaa aurinko, sillä olet myöntänyt itsellesi tosiasiat ja suunta on nyt vain ylöspäin. Tsemput ja halit! Vaikka täällä blogissa mitä tapahtusi niin mukana pysytään!

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Ihana kommentti <3 Kuulostaa todella samalta mitä itselleni myös tapahtui.. Yhtenä aamuna romahdin vain totaalisesti lattialle.. Tuosta päivästä en muista paljoa mitään.. Ihana kuulla, että siellä on nyt kaikki paremmin ja hyvin <3 Onnea paljon tulevaisuuteen ja odotusajalle <3 Kiitos vielä kommentista <3

Pauliina Milla

Wau, upea teksti!! ♥ Tosi rohkeeta ja hienoa sulta! Tuli itelläkin tippa linssiin kun katoin sun snapchat videoita tästä aiheesta.. Mutta hyvä että vointi on jo lähteny parempaan suuntaan ja tsemppiä sulle! ♥♥ Innolla odotan uusia postauksia! :)

Vierailija

Ihailen kuinka rohkea olet, kun päätit avautua kunnolla täällä blogissa! Koska se ei todellakaan ole teiän bloggaajien velvollisuus. Oli tosi ihana postaus ja toivon sulle kaikkea hyvää! En malta odottaa tulevia postauksia :)

Vierailija

Ystävä hyvä, masennus ja ahdistuenisuushäiriö ovat sairauksia, jotka vaativat vuosien hoidon. Toivo, että toivut ja sitä varten tarvitset ammattilaisten hoitoa. Se todella auttaa. Suosittelen lämpimästi, että suljet blogisi tai pistät sen katkolle  vaikkapa vuodeksi. Näin pääset keskittymään omaan paranemiseesi eikä sinun yksityisyyttä revitä hajalle ja reposteltavaksi muille. Sinun ei tarvitse olla julkisesti esillä ja ns. jakaa kaikkea, se taitaa vain haitata toipumista. Yksi psyykkisen ehyden merkki on oman yksityisen ja julkisesti jaetattavan  erottaminen toisistaan. kaikkea hyvää sinulle.

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Hei! Kiitos paljon ajattelevasta kommentista :) Saan tällä hetkellä todella paljon voimaa blogista ja postauksien kirjoittamsiesta. Kaikki tietenkin menee omalla painollaan eteenpäin. Kiitos kovasti <3

emiliaaa

Tilanteesi on nähnyt huolestuttavana jo pelkän blogitekstiesi perusteella. Ei kukaan pysty tuollaiseen määrään työtä ja opiskelua pitkään. Oli vain ajan kysymys milloin näin käy. Onneksi osasit päästää irti työstäsi ennenkuin uuvut kokonaan. Olet ahkera ja menestyvä nuori nainen, kerkeät koko loppuelämäsi tekemään hienon uran itsellesi. Opiskele ja nauti nuoruudestasi. Älä stressaannu jos et pysty pitämään kaikkia palasia käsisissäs, ei kukaan pysty eikä tarvitsekaan. :) Kaikki järjestyy kyllä!

Vierailija

Olen iloinen että kirjoitit tästä asiasta ja ylipäätään siitä että näistä enemmän nykyisin puhutaankin.

Ihmisten ei tarvitse hävetä omaa uupumistaan, sehän on vain inhimillinen kehon ja mielen reaktio liian suuren kuormittumiseen.

Ei meistä kukaan ole kone joka loputtomiin vaan jaksaa ja jaksaa.

Olen itsekin kokenut kovan ahdistuksen sekä paniikkihäiriön jotka pysäyttivät laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Hurjan paljon tsemppiä sinulle, uskon että ratkaisusi ovat olleen juuri oikeita! :)

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Mielestäni on tärkeää, että vaikeitakin asioita nostetaan ylös ja niistä puhutaan :) Kiitos kommentistasi ja kaikkea hyvää myös sinne <3 xx

kaisa

"Ihanan" rehellinen postaus, muista Natalie, että olet vain ihminen ja huomaa kyllä, että sulla on ollu todella rankkaa. Paljon tsemppiä ja nyt vaan uudella voimalla kohti uusia haasteita. Oot vielä niin nuori, teet kaiken ihan sillä aikataululla, mikä on just sulle hyvä, ei oo mihinkään kiire! <3 

Mulla on ollu vähän vaikeaa, kun tuntuu, että esim. opiskeluvalinnoissa oon vaan halunnu miellyttää muita, milloin kavereita ja milloin vanhempia, mutta en tosiaan ole pysähtynyt miettimään mitä itse oikeasti haluan, en siis ennen kuin luin tämän tekstin. KIITOS! <3 Itseähän varten tässä eletään ja nyt on hyvä aika miettiä mitä elämässä tosiaan haluaa ja mikä on tärkeintä. Taidan sinun insipiroimana myös kirjata vähän paperille tulevaisuuden suunnitelmia ja niitä sitten toteuttamaan. :)

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Oi kiitos hurjasti <3 Olen tässä ymmärtänyt sen, että sinulla on yksi elämä, elä niin miten SINÄ haluat sen elää <3 Kiitos, että kirjoitit kommentin :)

Vierailija

Valitettavasti näin blogin lukijan näkökulmasta tää oli vain ajan kysymys. Kukaan ei pysty tuollaisiin määriin töitä ja muita hommia samaan aikaan. Harmi ettet nähnyt tätä silloin kun muut olivat jo huolissaan ja kehottivat karsimaan jotain opiskeluista, blogista tai töistä. Joskus täytyy kuitenkin oppia itse kantapään kautta. Paljon paranemista ja oon oppinut että kaikki kääntyy aina lopulta parhain päin vaikka ei olisikaan ne kaikki elämänlangat käsissä. Yksi juttu johtaa toiseen ihan itsekseen, lupaan sen! Ihanaa alkavaa syksyä. 

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Juuri näin... Monta vuotta näin mentiikin, kunnes nyt tajusin vihdoin ja viimein hidastaa tahtia :) Kiitos kommentistasi ja kaikkea hyvää sinne <3

Annika

Pakko sanoo ekana että oot ihan hurjan rohkee kun uskallat kertoa noinkin vaikeista asioista. Katoin myös sun snäpit ja jos vaan voisin niin tulisin antamaan halauksen! <3 Se on hurjaa miten pystyy "näytellä" että kaikki asiat olisi hyvin, vaikka todellisuudessa voit käydä sun elämässä isojakin asioita läpi eikä kukaan ulkopuolinen saa tietää niistä. Mulle kävi viime vuonna näin ja yritin uskotella itelleni, että selviän yksinkin mutta todellisuus on että on vaan vahvuutta uskaltaa pyytää apua ja jättää elämästä pois sellaset asiat jotka ei tee onnelliseks.

Toivon sulle hurjasti tsemppiä tulevaisuuteen! :)
Ja oot noissa kuvissa ihan hurjan kaunis <3

M

Moikka Natalie! Oon lukenut sun blogia jo pidemmän aikaan ja sä oot ehdottomasti mun lempi bloggaaja! Arvostan suuresti, että uskallat jakaa meille tuntemattomille näinkin suuria asioita elämästäsi :) Toivon sulle hirveästi tsemppiä tähän syksyn alkuun, pidä lippu korkealla ja miljoonittain tsemppi haleja täältä suunnalta!! <3 Nauti elämästä, äläkä stressaa turhista.. Me ollaan nuoria ja elämä vasta odottaa meitä. Kiitos vielä tästä tekstistä, arvostan sua ihmisenä todella paljon <3

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Apua, miten kiva ja ihana kommentti! <3 Juuri teidän lukijoiden takia on niin ihana pitää blogia pystyssä :) Juuri näin, olet aivan oikeassa! Mukavaa keskivikkoa sinne <3

Harhaanjohdettu

Tosi kurjaa, että on ollut rankkaa ja tsemppiä toipumiseesi!
Multa nyt meni kuitenkin kokonaan ohi, mikä oli se 1.9 tapahtuva valtavan suuri paljastus, joka selittää alkuvuoden blogihiljaisuuden? Miksi tämä 1.9 oli nyt se blogihistoriasi käännekohta, jonka jälkeen alat taas bloggaamaan kunnolla? En ymmärrä?

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Hei! Tästä päivästä tulen keskittymään vain blogiin. Tämä tarkoittaa sitä, että uusia postauksia tulee päivittäin ja blogini laatu tulee parantumaan huomattavasti :) Tulet huomaamaan ;) Kiitos <3

nannakka

Moi! Tiedätkö... olen paininut samanlaisten asioiden kanssa jo pitemmän aikaa ja pystyn samaistumaan. Tällä hetkellä tuntuu normaalilta, etten jaksa töiden jälkeen tehdä yhtään mitään - muutakuin nukkua. Eikä edes oikein huvita. Viikonloppuna ei kerkeä lepäämään kun yrittää mahduttaa kaikki menonsa niille kahdelle päivälle kun oikeasti huvittaa tehdä jotain. Kiitos tästä tekstistä, ehkä rohkaistun myös tekemään isoja päätöksiä elämässä :) Se työpaikan vaihto, irtisanoutuminen... on kaikista isoin juttu ja ymmärrän täysin sinua siinä. Oot todella rohkea ja toivon tsemppiä tulevaisuuteen!

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Hei! Kiitos kommentistasi ja siitä, että jaoit myös oman tarinan täällä <3 Pystyn niin samaistumaan tuohon.. Suosittelen lämmöllä, että mietit mikä tekee sinut juuri onnelliseksi ja mikä aiheuttaa niitä negatiivisia tuntemuksia. Ota itsellesi aikaa ja pohdi näitä. Lopulta tulet huomaamaan, että teit oikein ratkaisun. Kaikkea hyvää sinne ja paljon tsemppiä <3

H

Moikka!
Halusin tulla kertomaan oman tarinani. Jos se vaikka voisi tuoda sinulle omalla tavallaan voimaa elämään! Olin 18-vuotias tyttö, jolla olisi ollut elämä edessä. Kaverini juoksivat baarissa, tekivät hölmöjä juttuja, kävivät extempore reissuilla. Minä tein 70 h töitä per viikko ja luin pääsykokeisiin siinä sivussa. Kun tätä jatkui tarpeeksi kauan, suorittamiseni näkyi kaikessa. Aikataulut olivat elämäni, laihduin 15 kiloa kun mietin syömisiäni (ja ei, en todellakaan ollut lihava lähtötilanteessa), treenasin yöt kotona, jotta saavuttaisin huipputavoitteita urheilusuorituksissani. Aina kun minulta kysyttiin kuulumisia, kerroin voivani hyvin ja vaihdoin puheenaihetta. Nukuin 2-3 h syklejä öisin, joskus en ollenkaan. Kunnes koitti se päivä, jolloin romahdin. Menin töihin ja rupesin itkemään (en ollut itkenyt vuoteen, kun ei minusta mikään tuntunut silloin enää miltään, en nauttinut mistään enkä pysähtynyt ikinä miettinään onnistumisiani). Silloin minut raahattiin lääkäriin ja aloitin pitkän tien psykoterapiassa ja kokeilin läpi monet lääkevaihtoehdot. Nyt 24-vuotiaana opiskelen unelma-alaani, olen terveempi kuin koskaan, nautin elämästäni, uskallan sanoa ei ja välillä jopa menen kotiin ja syön litran lempparijäätelöäni. Tuo aikaisempi muutama vuosi tuntuu jälkikäteen niin "sairaalle", enkä itse silloin tajunnut mitä elämässäni tapahtuu. Onneksi oli läheisiä, jotka auttoivat ja tukivat. Kannattaa oikeasti pysähtyä kuuntelemaan itseäsi ja miettiä vaikka terapiaa jos se tuntuu hyvälle vaihtoehdolle. Olet nuori ja kaunis ja määrätietoinen nainen, toivotan jatkossa kaikkea hyvää ja positiivista elämääsi!:)

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Moikka! Kiitos, että tulit jakamaan tänne kertomuksesi ja aivan ihana kuulla, että kaikki on siellä nyt paremmin <3 Pystyn kyllä niiiin hyvin samaistumaan tuohon.. Kiitos vielä kauniista sanoista ja kaikkea hyvää myös sinne <3 Yritetään muistaa se, että elämä on tehty nautittavaksi ja jokaisesta päivästä pitäisi löytää paljon iloa :) Ihanaa syksyä <3

Iida

Yleensä en jaksa kommentoida postauksia, mutta nyt tuntu siltä, että nyt pitää. Viime marraskuussa olin itse samassa tilanteessa kuin sinä olet ollut, terapeutti sanoi vakavalla naamalla, että nyt 2 viikkoa sairaslomaa tai romahat lopullisesti. Diagnoosina oli burnout. Olen aina ollut todella energinen ja ikäänkuin puhkunut tarmoa ja innostusta joka asiaa kohtaan. Lopulta tämä kostautui, otin enemmän hommia, kuin jaksoin kantaa. Nyt kohta vuoden kuluttua voin alkaa sanomaan, että elämä on ihanaa jokseekin. Matka on ollut pitkä ja epätoivon hetkiä on ollut. Ennenkaikkea tää on ollut tutkimusmatka omaan itseensä. Nyt osaan sanoa ei ja tunnen omat voimavarani. Tästä on vielä matkaa vielä tasapainoiseen onneen, mutta voiton puolella ollaan. Tsemppiä ihan hirveästi! Ihanaa, että olet näin avoin ja todella rohkaisevaa meille muillekkin. Snapchat avautumisesi oli niin rehellisen raaka, itkin kun kuuntelin niitä, koska näin niin itseni. 

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Hei Iida! Kiitos paljon kommentistasi <3 Löysin siitä samoja piirteitä, mitä itsekin olen käynyt läpi... Ihana kuulla, että asiat alkavat järjestäytymään myös siellä. Kaikkea hyvää sinne, otetaan kummatkin ilo irti tästä tulevasta syksystä <3

Kirsi

Hei! Olen säännöllisen epäsäännöllisesti seurannut blogiasi, onneksi luin juuri tämän kirjoituksen. Itse keskivaikean masennuksen diagnoosin viime talvena saaneena ymmärrän mitä käyt läpi. Opiskelin korkeakoulussa ja suoritin samaan aikaan toisen, avoimen korkeakoulun opintoja ja lisäksi luin pääsykokeisiin. Huomasin itsekin, että kaikki ei ole hyvin, sillä koulupäivän jälkeen en jaksanut eikä minua huvittanut tehdä mitään, ajatukseni olivat täysin mustia, en nähnyt maailmassa mitään hyvää ja vain itkeskelin, ajattelin ja muutaman kerran myös yritin itsemurhaa. Poikaystäväni patisti minut lopulta terapeutille. Tällaisen kokemuksen jälkeen ymmärtää laittaa itsensä, oman mielenterveyden ja yleisen terveyden etusijalle. Kävin itse terapeutin juttusilla ja lääkärin vastaanotolla useita kertoja, sain masennuslääkkeet reseptillä, joita syön ja tulen syömään vielä kauan ja lisäksi suoritin nettiterapiaohjelman mielenterveystalo.fi -sivuilla. Tämä on ollut pitkä ja raskas prosessi ja on sitä varmasti myös sinulle, mutta viimein on alkanut hieman helpottaa. Suosittelen mielenterveystalo.fi -sivuja lämpimästi, niiltä löytyy paljon faktatietoa mielenterveyden häiriöistä ja ainakin itseäni ne ovat auttaneet paljon, vaikka luulen että oletkin jo tilanteesi takia perehtynyt asioihin. Tsemppiä tulevaan! :)

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Hei! Kiitos, että jaoit täällä tämän kommentin vaikka tiedän, että on todella rohkeaa kirjoittaa vaikeista asioista... Kiitos rohkeasta ja ajattelevasta kommentista. Toivon sinulle kaikkea hyvää <3 Ihanaa syksyä sinne <3

Charlotta Eve

Hei Natalie!

Ihana kuulla, että uskalsit hypätä tuntemattomaan. Teksti kolahti ja kuulosti aika tutulta, sillä tein itse samaisen harppauksen keväällä töistä bloggauksen ja yrittämisen pariin. Onhan se erilaista olla bloggaaja/yrittäjä, mutta pirun palkitsevaa myös! Masennus on myös ihan oikea asia, jota ei kannata noin vaan sivuuttaa vaan se kannattaa hoitaa ja surra alta pois. Ihanaa syksyä sulle ja tsemppiä kaikkeen <3

xx Charlotta Eve
http://charlottaeve.com

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Moikka! Kiitos paljon kommentistasi <3 Olet aivan oikeassa! Odotan innolla mitä tulevaisuus ja täysipäiväinen yrittäminen tuo tullessaan :) Kaikkea hyvä myös sinne kaunokainen! x

Miia

Itsekkin irtisanouduin edellisestä työstäni heinäkuussa, kuvittelin sen aina olleen unelmatyöni, työ jota haluan aina tehdä ja josta olin haaveillut pienestä saakka - mutta reilun vuoden jälkeen totuus iski vasten kasvojani, ei se ei ollut sitä mitä haluan.
Ensin tunsin häpeää siitä että irtisanouduin - olihan työ ollut sitä mitä olin aina halunnut, mutta silti tiesin tehneeni oikean päätöksen. Työpäivät olivat itselläkin 11-14 tuntisia, myös viikonloput - olin niin poikki ja hyvä kun jaksoin koiran ulkoiluttaa työpäivän jälkeen.
Nyt mietin kovasti mitä seuraavaksi - mutta en aio ottaa asiasta stressiä - ei elämä ole stressaamista vaan elämistä varten.

Ymmärrän hyvin tuntemuksiasi ja toivotan sinulle tsemppiä tulevaan! Älä stressaa, kaikki järjestyy omalla painollaan ❤️

marjoriikkaa
Liittynyt24.11.2015

Moi! Ihana postaus ja voin todellakin samaistua. Hyvä että uskalsit tehdä vastaavan päätöksen, usein se tulee vasta ''pakon edessä'' niinkuin sinunkin tapauksessa. Työ ei todellakaan ole koko elämä, ja itsekin muutamia vuosia sitten tein vain töitä. Oli kokoajan kiire. Vasta kun lähdin opiskelemaan, ymmärsin että elämässä on muutakin kuin kiire. On vaikeaa pärjätä rahallisesti, opiskelijana, mutta se että on enemmän aikaa itselle ja hyvinvoinnille on korvaamatonta! Toivottavasti pääset kouluun vaikkapa, sitä vaihetta ei kannata jättää väliin :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

OTA YHTEYTTÄ / CONTACT ME AT: NATALIE.VILEN@GMAIL.COM

ABOUT ME

Young woman from Helsinki, passionate about everything beautiful. Fashion & lifestyle blog including some beauty as well. I really enjoy fashion, spending quality time with my friends and family, designer handbags, high-heels, traveling, good wine and unforgettable nights out. I love blogging, and I hope that gets through to you in my posts.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
Kesäkuu
2012

Kategoriat

Instagram