Toivottavasti teillä on alkanut myös torstai kivoissa merkeissä ❤ Koirapostauksia on toivottu jonkun verran täällä blogissani, joten sellainen teille nyt tulisi.

 Eilen aamulla kun heräsin suuntasimme koiriemme kanssa käytöskouluun. Ei mihin tahansa kouluun, vaan koirien käytösklinikalle. Kirjoitin tuossa muutama kuukausi sitten postauksen tänne blogiini, jossa kerroin ensimmäisestä koirastamme Ladysta. Mikäli tuo postaus on mennyt sinulta ohitse, voit lukea sen täältä. Postauksessa kerroin toisen koiramme tarinan aivan alusta alkaen. Lady tuli siis minulle siinä neljän kuukauden ikäisenä. Paikka josta Ladyn hain, ei ollut mikään suotuisin paikka koiralle... Onneksi lopulta pikkuinen pääsi rakastavaan ja hyvään kotiin.

Vielä tuolloin en osannut aavistaa kuinka pahasti kaltoinkohtelu näkyisi koirassa. Tiesin kyllä, että kaltoinkohtelu jättäisi "arpia" koiriin, mutta näin suurista arvista en tiennyt. Tai sanotaanko pitkistä. Vaikka Lady pääsi rakastavaan ja hyvään kotiin, jätti edellisen omistajan kaltoinkohtelun kokemukset jälkensä tähän pieneen koiraan. Suurin ja isoin ongelmamme kolmen ja puolen vuoden aikana on ollut nimittäin pelko ja epävarmuus uusia ihmisiä kohtaan. Perheenjäsenten kesken Lady on aivan ihana. Rakastava, leikkisä ja suloinen. Kaikki kumminkin muuttuu aina, kun vieras ihminen astuu kuvioihin. Ladysta tulee epävarma, pelokas, ujo ja haukkuva pikkukoira.

Kolmen vuoden ajan hallitsimme hyvin erilaisia tilanteita. Esimerkiksi vieraan ihmisen tullessa kylään, nostin Ladyn syliin ja rauhoittelin. Hetken päästä kaikki oli jälleen hyvin. Palkitsin herkkupalalla ja kehuin. Lopulta laskin koiran alas ja annoin hänen mennä. Pian hän tekikin jo tuttavuutta vieraan ihmisen kanssa. Ulkona ohitimme "jännittävät" tilanteet ja välttelimme uusia tuttavuuksia. Kaikki oli hyvin, kunnes pentu astui taloon... Hankkiessamme samaisen rodun pennun, ajattelimme kaiken muuttuvan vihdoin ja viimein. Lady saisi seuraa toisesta koirasta ja mitä parasta rohkaistuisi toisen koiran läsnäolosta. Vihdoin löysimme sopivan myynti-ilmoituksen ja pian sovimme jo koiran noudosta. 

Toista pentua noutaessa tiesimme hänen olevan jo viiden kuukauden ikäinen. Eli koirien kielellä jo "vanha" pentu. Hakiessamme Jäbää kasvattajalta, myönsi kasvattaja sen, ettei hänellä ollut tarpeeksi aikaa pennulle hänen elinikänään. Varsinkaan kun mittariin oli tullut jo kuukausia. Hän kertoi kuinka oli ajatellut pitää aluksi pennun vain itsellään, mutta muutaman vian vuoksi ei lopulta pentu kelvannutkaan näyttelykoiraksi. Eli myyntiin. No, kuukauden ajan kaikki sujui mallikkaasti kunnes yhtenä aamuna kaikki muuttui. Jäbästä, eli meidän toisesta koirasta tuli ujo ja räyhäävä pikkukoira ulkona. Ennen räyhäämistä Jäbä oli toki ollut hieman ujo ja epävarma, mutta näin epävarmasti hän ei ollut ikinä käyttäytynyt. Mietimme pitkään mistä kaikki johtui, kunnes löysimme vastauksen. Pentu otti tietenkin mallia toisesta, eli vanhemmasta koirastamme. Ja mikä pahinta, nyt epävarmuus, ujous ja pelko tulivat ulos kaksinkertaisena. Siinä sitten olimme. Kahden epävarman ja pelokkaan chihuahuan kanssa. Kuten edellä kirjoitin meidän, tuttujen ihmisten ja eläinten seurassa nämä kaksi käyttäytyvät kuin mallioppilaat. Ei haukkumista, ei rähjäämistä ei mitään. Pelkkää rakkautta. Heti vain kun tuntematon henkilö tai eläin astuu kuvioihin, muuttuvat täysin säveleet. 

Viikko sitten päätin tarttua härkää sarvista ja aloin etsimään koirakouluttajia. Olimme toki kokeilleet jo koirien kanssa kotona kaikkea, muttei mistään oikein ollut apua. Ehkä tein kaiken väärin mitä tulee kahden pikkukoiran kouluttamiseen tai sitten en vain osannut, kuka tietää. Lopulta löysin kivalta tuntuvan paikan ja pian pääsimmekin jo koirakouluttajan puheille.

Nyt ensimmäinen tunti takana ja fiilis on todella hyvä! Kouluttaja osasi tarttua oikeisiin kohtiin ja löysi meidän koirien epävarmuudet ja pelkotilat. Esimerkiksi nameilla palkitseminen kehujen sijaan näyttää toimivan täällä hyvin. Myös huomiota jättäminen haukkumatilanteissa toimii hyvin. Vaikka työtä on paljon edessä, olen todella tyytyväinen siihen, että lähdimme tähän mukaan. Toki koirakouluttajat ovat kalliita, mutta mitä sitä ei tekisi sujuvan arjen puolesta.

Nyt olisi ihana kuulla, onko teillä jollain myös kokemusta koirakouluista tai koirakouluttajista? Mikäli on, olisi huippua kuulla ajatuksia ja mietteitä ❤

Facebook Natalie Vilen // Instagram @nataliemaaritvilen // Snapchat natalievilen // Bloglovin Natalie Vilen // YouTube Natalie Vilen

Kommentit (14)

R

Minulla on myös kaksi chihua, tosin ovat vanhempia kuin sinun chihusi mutta ongelma on sama! Toisella koirallani oli vähän samantyyppistä taustaa kuin Ladyllä... Hän tuli huonoista oloista, kaikki vaikutti hyvältä mutta päästyäni hänen silloiseen kotiin (n.300km päässä) kauhistuin todella... Ei siis ollut pentutehdas vaan entinen omistaja oli saanut todella pahan burnoutin eikä jaksanut hoitaa... Noh, ongelmatilanteet lenkillä tarttuivat toiseen koiraanikin... Olen ruvennut lenkittämään noi "väliaikaisratkaisuna" erikseen kun en muuten pärjää jos tulee vieraskoira vastaan... Välillä hermot ovat kovalla koetuksella, mutta teen kyllä kaikkeni että saadaan aikaan muutosta, jotta koirillani olisi parempi olla. ❤ Siispä tulin tänne lukemaan muiden kommentoijien mietteitä. Onneksi ensiviikolla päästään koirakouluttajan juttusille!

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Voi ei, todella ikinä kuulla 😔 En vain voi käsittää sitä kuinka joku voi kohdella eläimiä huonosti... Onneksi pikkuinen pääsi sielläkin hyvään kotiin ❤️ Meillä toimi sellainen keino, että nappeja vain mukaan lenkille (ruoka kuivanappeja) Aluksi aloitimme ihan vain katselemalla kaukaalta toisia eläimiä ja ihmisiä. Aina kun joku käveli kaukaa ohi (koira oli hiljaa ja katseli vain) annoin heti napin koiralle. Mikäli vähäänkään haukkui tai murisi, ei nappeja. Vain oikeasti käytöksestä palkittiin. Siitä sitten pikkuhiljaa uusia "tasoja" kohti. Myös erilaiset kosketusharjoitukset auttoivat. Kannattaa lukea niistä netistä lisää! :) Hei tosi kiva kuulla, paljon tsemppiä sinne ❤️

Taru

Tää teksti oli kuin mun suusta. Mulla on itellä 13kk ikäinen chihupoika. Hain sen 4kk ikäisenä kasvattajalta. Kasvattajat olivat hyviä ihmisiä enkä usko millään tapaa että pikkuiseni olisi joutunut kaltoinkohdelluksi. Silti n. ekan kuukauden ajan pikkuiseni oli ihan hirveän arka, tärisi vain kun otti syliin ja ulkona ei uskaltanut kävellä, tärisi vain paikoillaan. Minuun luotti ja turvasi kun olin koiranpennun kanssa kotona ekan kuukauden, mutta kun mies tuli töistä kotiin aina ekan tunnin tärisi ja pelkäsi ennen kuin taas uskalsi mennä lähelle. Mietin että tällaiseksikko tämä riepu jää? ulkona ei uskalla liikkua ja tärisee minkä kerkeää. No, aika kului ja alkoi räyhääminen. Ulkona haukkui KAIKELLE, siis ohikulkeville ihmisille, mopoille, busseille, autoille, jopa roskille. Kaikelle. Hävetti niin paljon kun ohikulkijoillekkin räyhäsi kuin tautinen apina. Kotona kuitenkin oli ihana, herttainen ja suloinen. Kaikkea kokeiltiin, haukkupantaa, sitä juttua että kun koira haukkuu niin sellaisesta pullosta tulee paineella ilmaa ja koira säikähtää, mikä lie nimeltään :D kokeiltiin nameja ja kokeiltiin vaikka mitä, mikään ei auttanut kun aika. Edelleenkin jotkut ohikulkijat ärsyttää Nasua ja tämä alkaa haukkua niille, lisäksi ovikelloa ja vieraita haukkuu ja pelkää, kestää noin tunnin ennen kuin koira uskaltaa olla rennosti vieraan lähellä. Toisia koiria kohtaan on kuitenkin aina ollut reipas eikä pelkää esim. naapurin rottweileriakaan. 

Mä oon kans miettiny tota käytöskoulua, mutta toisaalta uskon sen kuuluvan myös tähän rotuun. Kerro sitten blogissa miten kävi:) Mä uskon että kun jo nyt on parannusta tullut mun koiralla niin sitä vielä tulee lisääkin, siks en oo vielä vienyt kouluttajalle. 

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Moikka! Kiitos kommentista ja siitä, että jaoit oman tarinasi täällä 😊 Kuulostaa kyllä todella tutulta.. Käymme samoja juttuja läpi myös tällä hetkellä... Pidän blogin ajantasalla ja tulen aina välillä jakamaan tänne kuulumisia koirista. Eilen meidän toinen koira leikki jo toisen koiran kanssa, joka on suurta edistystä ❤️

Vierailija

Älä ota tätä kommenttia pahalla, mutta tuo mitä oot tehnyt, eli ottanut koiran syliin ja rauhoitellut on pahinta mitä voit tuossa tilanteessa tehdä. Toivotavasti koirakouluttajakin mainitsi tästä. Aina pitää muistaa, ettei koira puhu ihmistä, se ei voi ymmärtää, että kun otat sen syliin ja silittilet ja läsyttelet, että kaikki on ok, vaan sen nimenomaan ajattelee "koiramaisesti", että tässähän ON jotain pahaa kun tuo ommistajakin tuolla tavalla reagoi. Pelokkaan koiran kanssa ongelma on yleensä siinä, että se ei luota omistajaansa. Nimimerkille Taru voisin sanoa sen verran, ettei koko ajan kannata vaihtaa tekniikka (tottakai sitä pitä vaihtaa jos jokin ei todellakaan toimi), mutta kärsivällisyyttä mukaan ja yrittää miettiä minkä luonteinen se koira on. Onko parempi yrittää jättää huomioitta, palkata (OIKEAAN AIKAAN) vai kieltää kunnolla. Mutta ei niin, että yhtenä päivänä toista ja yhtenä päivänä toista ja jonakin päivänä ei jaksa tehdä mitään.
TOSI HYVÄ, että menette koirakouluun. Mieti jos itse pelkäisit syötävästi kaikkia uusia ihmisiä joka päivä ja koko ajan, ja mieti missä korkeudessa katselisit noita pelottavia ihmisiä? Ei olis mukava elämä. Varsinki monet pikkukoiran omistajat ajattelevat, että noh, ei tarvi mennä, se on niin pieni, ei se mitään tee. Mutta onneks sä oot vastuuntuntuinen koiranomistaja ja välität!:) Toivottavasti ongelma ratkeaa niin teidän kuin koirienkin takia!

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Kiitos todella paljon kommentistasi ja hyvistä neuvoista ja vinkeistä ❤️ Kommentti luettu ajatuksella läpi useaan otteeseen! :) Kiitos vielä tästä ja aivan ihanaa syksyä sinne ❤️

Vierailija

Miks ihmeessä poistit edellisen julkaisun?:/ Siinä ei ollu mitään vikaa! Mun mielestä se oli yks kivoimmista videoista jonka oot tehny ja olit loppua kohti tosi rennosti kameran edessä. Älä suotta pahota mieltä muiden ilkeyksistä<3 Moni varmaan oli aidosti huolissaan esim. siitä vessajutusta, tosi ikävää että sulla on tommonen tilanne! Ei se oo helppoa.

Natalie Vilen
Liittynyt17.11.2015

Kiitos paljon kommentista ❤️ Aluksi ajattelin sen olevan hieman epäsopiva tänne, mutta loppupeleissä tajusin että itsellensä pitää osata nauraa 😏🙌🏻 Mukavaa päivää sinne <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

OTA YHTEYTTÄ / CONTACT ME AT: NATALIE.VILEN@GMAIL.COM

ABOUT ME

Young woman from Helsinki, passionate about everything beautiful. Fashion & lifestyle blog including some beauty as well. I really enjoy fashion, spending quality time with my friends and family, designer handbags, high-heels, traveling, good wine and unforgettable nights out. I love blogging, and I hope that gets through to you in my posts.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
Kesäkuu
2012

Kategoriat

Instagram