En suinkaan ollut perheemme ainut steinerlapsi.
Perheemme kaikki kolme sisarusta passitettiin samaan isoon keltaiseen taloon koluamaan luokkia tarhasta lukioon ja vaikka edelleenkin Steinerissä oli paljon hyvää, niin paljon oli myös asioita mitkä sai meidät kaikki kolme välillä hämmästelemään koulun metodeja.

Nuorempina valitimme aina äidillemme miksi emme olleet tavallisessa koulussa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna oli valinta koulun kohdalla ihan oikea.

 

Tässä Oonan muistoja Steinerkoulun hieman omalaatuisista kursseista.

 

”KIVENHAKKUU:

Kerran viikossa parin tunnin ajan hakattiin kirjaimellisesti kiveä. Kivestä piti tehdä tuhkakuppi. Tämä oli hidasta ja tarkkaa puuhaa. Liian kovaa hakkaamalla käteen sopiva kivi voisi haljeta, joten välineinä käytettiin pieniä talttoja. Jos oikein onnisti sai niillä kiven keskeltä irtoamaan jonkun palasen. Onneksi kurssi oli pitkä. Kun tekniikka oli hallussa sai lähteä veistoluokasta pihalle hakkaamaan. Tyttöjengimme kanssa haettiin yleensä kaupasta herkut ja istuttiin jossain kaukana muista kiviä hakkaamassa. Se oli ihan hauskaa. Viimeisellä tunnilla olin kuitenkin jo niin haltioissani kurssin päättymisestä, että vähän liian kovalla vauhdilla iskin talttaa kiveen ja siitä se sitten halkesikin. Kurssin saldoksi jäi siis haljennut kivi epämääräisellä kuopalla varustettuna.

KEHRÄYS:

Koulussa oli rukkihuone! Muistaakseni ensiksi piti karstata villa käsin, jonka jälkeen pääsi vasta tositoimiin kauan odotetulle rukille. Siellä sitten meidän luokan pojatkin kiltisti istui rukilla yrittäen saada jotain kehrätyksi. Eihän siitä nyt tosissaan tullut keltään mitään. Kurssin tuotokseksi jäi käteen pieni sotkuinen villakerä. Onneksi rukkihuoneessa oli peilillä varustettu pieni lankahuone. Koska kehruutunnit alkoivat heti aamusta, oli meillä tytöillä meikit ja kokonaiset vaatekerrat aina mukana. Siellä tunnin alkajaiseksi ehti hyvin ehostautumaan koulupäivään.

IHMISEN PÄÄN MUOVAILU:

Savesta piti muovailla kasvoja myöten ihmisen näköinen ja kokoinen pää! Tässähän pitäisi olla jo kädentaitoja olemassa, että voisi edes haaveilla siitä tulevan muuta kuin jättimäinen pyöreä hymynaama-savimöhkäle. Pääsin kurssin läpi, kun pakotin itkua vääntäen ystäväni Jarnan aina muovailemaan päätäni, kun opettajan silmä vältti.

EURYTMIA:

Siellä me tossut ja kaavut päällä tehtiin piirissä käsillä aakkosia pianonsoittajan säestyksellä. Joskus saatiin ottaa kirstuusta kuparikeppi avuksi ja sillä huitoilla ilmaa. Jos opettaja meni oikein hurjalle päälle, niitä alettiin heittelemään toisillemme! Harmikseni missasin kuitenkin sen päivän, kun peruskoulusta tulleet uudet lukiolaiset pääsivät ensimmäiselle Eurytmia tunnillensa. Naurusta ei vain tullut kuulema loppua. Tämän jälkeen puolet näistä uusista lopetti lukion”.

Kommentit (3)

Eveliina

Siis huhhuh, nauran täällä ihan vedet silmissä 😂😂 Aikamoista touhua ollu... Mikähän on meno nykyään? 😅

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram