Kirjoitukset avainsanalla random

 

Olen surkea näky skeittilaudalla. Minkäänlaisia ollieita ei väännetä näillä jaloilla, vaan pikemminkin tarvitsisin polvisuojia ja rutkasti enemmän asennetta.
Miten minusta on tullut aikuisena näin pelkuri? Kun skeittilauta on jalkojen alla ja vähääkään liikaa vauhtia mukana, tunnen vauhdin huuman sijasta vain valmiiksi hampaani katukivetykseen irronneena.

Silti laudan päällä on superkiva olla.
Sileä asfaltti ja loiva alamäki niin olen onneni kukkuloilla haha. Osaan kyllä potkia vauhtia ja kääntyä, mutta hyppään aina kömpelösti pois kynnyksen kohdalla :D

Olen jo muutaman vuoden vannonut poikaystävälleni että ”ensi kesää varten harjoittelen kunnolla, sitten voidaan skeitata kaikkialla”.
Todellisuus on tämä: seison skeittini päällä ja poikaystävä vetää minua kädestä, koska en itse onnistu pysymään hänen vauhdissaan. Kikatan ja nautin tilanteesta.
Ehkä ei edes kannata oppia.

 

 

Kuvat viime vuodelta by: Janita Autio
Playsuit - Odd Molly
Shirt - Tommy Hilfiger
Hat - River Island
Shoes - Vans
Sunglasses - RayBan
Board - Carver

Kommentit (4)

Rliina

Oliskin vaan sitä sileetä asfalttia enemmän☺️ Hei tossa olis aika bueno festarilook! Inspiroiduiduin taas sun tyylistä! Todin noi jumpsuitit on inhottavia kun käy veskissä..pitää vetää joka kerta ittensä ihan nakuks😅 Sekös se onki kivaa festareiden bajamajassa! Mutta jotain ton tyylistä puen kesän kemuihin. Kiitos taas sun superista tyylitajusta jota saadaan onneks seurata täälä🙌🏽😍

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Jep! Lemppari on baana. Jos sen menee ruoholahdesta töölööseen, on matka osittain huomaamattoman loivaa alamäkeä :D

Hahah, riedän niin jumpsuit&vessa -ongelman :D Suurin virhe oli kun laitoin festareille jumpsuitin, missä oli niskassa joku kolme minimaalista nappia, mitkä piti ensin yksin pimeässä haisevassa bajamajassa väkertää auki ja istua sitten ilkosillaan siellä vielä sen jälkeen :D 

<3 Kiitos itsellesi piristävästä kommentista! )

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

”Olisitko meidän ensitreffeillä uskonut, että tasan kahden vuoden päästä siitä astutaan yhteisestä kodista ulos ja mennään uusimaan meidän pussikaljadeitit samaiseen puistoon?”

”joo tietty”

”mä en olis osannu ihan haaveilla sellasesta”

”jos ei olisi haaveita, olisi vain menneisyyttä”

”häh”

 

Minä ja näköjään filosofiseksi heittäytynyt poikaystäväni yritettiin toistaa ensitreffejämme samana päivänä kun ne kaksi vuotta sitten olivat. Tismalleen samaan kellonaikaan, samassa paikassa, noudattaen samaa kaavaa.
Valitettavasti kaksi vuotta sitten oli vain lämmin ja aurinkoinen lauantaipäivä. Nyt meille sattui pilvinen ja viileä tiistai - mikä ei suoranaisesti houkutellut istahtamaan tyhjään puistoon kädet kylmästä oluesta kohmeina, mutta siellä me silti nökötettiin kahdestaan oluet kourassa :D

Puistohengailun jälkeen tarkoituksena oli mennä ravintolaan, mutta kyseisen ensitreffiravintolamme oli tiistaisin kiinni, joten jouduimme poikkeamaan kaavasta ja etsimään lähistöltä jonkin toisen paikan.
Uuden ravintolan löydettyämme, kävi keittiössä tarjoilijan sanoin ”jokin kämmi” ja jouduimme odottamaan ruokiamme ikuisuuden, mistä väsähtäneinä kipaisimme vain kaupan kautta hakemassa jälkkäreitä ja pidimme leffaillan kotisohvalla.

Ja myönnettäköön - Ihan näin eivät treffimme päättyneet kaksi vuotta sitten, mutta kuten sanoin: enpä olisi kaksi vuotta sitten osannut haaveilla, että edes löhöilen poikaystävän kanssa yhteisellä sohvalla, asunnossa mistä pidän todella paljon ja että olen näin fiiliksissä yhteisestä arjesta.

 

Joten, vaikka päivämme murmeleina ei lopulta onnistunut täysin samalla kaavalla, ajattelin vinkata teille että ensitreffien kopioiminen on aika hauska idea <3

Kommentit (8)

Pupunen p

Mitä ihmettä onko siitä jo kaksi vuotta? Ihan ku muistaisin että vuosi sitten aloitte olee! Huh aika menee nii hurjaa vauhtia. Kiteytettynä onnea teille! Söpö pari!

Saskia

Ihanaa kaksivuotispäivää teille !!! Hei tajusin just että onko tuo sinun poikaystävä noissa K-ruokakaupan mainoksissa xD Mietin jonkun aikaa että mistä tuttu naama.

Vierailija

Ihana ajatus!! 🙊 tosin omat treffini mieheni kanssa kestivät 10h joten kaikkea voi olla haastava toteuttaa. Mutta meidän treffeihin kuuluisi ilmeisesti kahvit anna22 kahvilassa, shoppailua helsingissä, loputtomia keskusteluita, viini hetki kappelissa, jossa keskustelu vaan jatkuu... sieltä mies kantamassa minut esplanafin puiston läpi... tarjoutui viemään hienoon ravintolaan, minä valitsin mäkkärin 😅 kello on puolen yön. Kävellessämme mannerheimin katua, ohi kulkija laulaa meille "my heart will go one" biisiä... päädymme kaksin foorumin mäkkärin alakertaan... heti ensiksi soi "todella kaunis" katselen komistustani silmiin ja vaistoan kemiamme... sitten soi yksi muu ihana biisi, meidän biisi... yömyöhään hän saattoi minut koti-pikavuoroon ja halasi niin, että tiesin löytäneeni oikean... siitä on nyt 1,5vuotta. Olen onnellinen. Löysin mitä etsin. Ja 10h ihania hetkiä ja keskusteluita talviyössä... ihana postaus! 😊

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Eikä, <3 Kuulostaa niin hauskoilta ensitreffeiltä että tuo on pakko teidän uusia hahah, miettikää mitkä naurut ja fiilikset siitä saisi. Jos joskus kopioitte ensitreffejänne edes lähelle, niin pliis tule kertomaan minulle miten meni :D <3

Vierailija

Ensitreffien uusiminen on ihana tapa!
Olemme tehneet myös niin jo useampana vuonna aina ensitreffipäivänä. Viimeisimmillä treffeillä oli mukana myös pieni lapsemme ja kyselimme toisiltamme, että olisitko uskonut ensitreffien johtavan tähän :) Vaikka on ollut kiirettä, niin tälle perinteelle olemme aina halunneet tehdä aikaa. Pitäkää kiinni ensitreffiperinteestä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Olen purskauttanut kahvini syliini nyt toistamiseen käydessäni läpi vanhoja ainekirjoituksiani neljänneltä ja viidenneltä luokalta. Äitini toi nämä vanhat steinervihot (minkä kansia koristelee Hevoshullusta leikatut Polle heppakuvat) ja vannotti että lukisin ne koska ne ovat ”hulvattomia”.

Hulvattomasta en ihan tiedä (varsinkaan ”verenimijä nukke” -esseen kohdalla, mikä on pakko näyttä teille myöhemmin), mutta ainakin suorasukaisuutta ja mielikuvitusta taisi jo silloinkin olla roppakaupalla.
Ajatteli tässä, että koska kirjoittelen elämästäni tänne muutenkin päivittäin, niin pitäähän teidän nähdä millaista jälkeä tuli myös kymmenen vuotiaan Julian kynästä.  

 

MILLAISTA OLI KUN OLIN LAPSI
JULIA 10V

”Kun synnyin me asuimme Helsingissä siskoni ja vanhempieni kanssa. Isäni ja äitini eivät olleet vielä eronneet. Olin jotain neljä kun muutimme Lopelle. Asuimme siellä ja sain uuden pikkusiskon. Muistan niin paljon asioita lapsuudestani, että siinä menisi koko vihko jos kertoisin ne kaikki.

Kerron kuitenkin että erityisesti muistan kuinka asuttiin Kruusilassa samassa talossa äitini kaverin ja hänen kahden lapsensa kanssa. Siellä oli hauskaa. Yleensä minä, siskoni ja äitini kaverin kaksi lasta teimme aina kaikkea kivaa, esim rakennettiin läheisessä ladossa heinäpaaluista taloja. Kerran me tehtiin elokuva, sen nimi oli Kruusila Go Go. Siinä elokuvassa tapahtui niin, että elokuvan äiti teki ruokaa ja me kaikki neljä lasta huusimme yhteen ääneen ”ruokaa, ruokaa” Sitten se äiti hermostui ja lähti kotoa. Silloin vanhimman meistä lapsista piti alkaa tehdä ruokaa ja hänkin oli pian ihan hermoromahduksen partaalla. Sen jälkeen äiti kuvattiin liftaamassa ja me siivoomassa. Lopulta äiti leppyi ja tuli takaisin puhtaaseen kotiin. Jotenkin silleen se elokuva meni.

Muistan myös, miten me neljä teimme majan vanhaan sähkömuuntajaan ja kuinka kaaduin ensimmäistä kertaa pyörällä. Muistan sen kun meidän seefferikoira Papu karkasi tai naapuri ampui sen. Muistan sen kun olimme rantasaunassa ja lamppu pamahti rikki ja sen kun lähdimme keskellä yötä noitametsään. Muistan kun siskoni tippui nokkospuskaan ja sen kun istuin vahingossa muurahaiskekoon.

Muistan kun muutimme Westendiin. Se talo oli valkoinen. Sieltäkin muistan paljon, paljon asioita. Erityisesti sen kun minä ja kaverini luulimme jahtaavamme rosvoja ja kun kerroimme kummitusjuttuja alakerrassa, ja sen kun tuuli tarttui sateenvarjooni ja lähdin liitelemään. Muistan sen tyhmän tarhan, missä minulla ei ollut kavereita, ja vanhan sotaluolan ja sen kun siili oli meidän suihkulähteessä ja sen kun isosikoni ja sen kaveri koittivat juottaa minulle tiskiainetta.
Myöhemmin muutimme takaisin isäni luokse Pikku Roballe, missä tutustuin Mirkkaan. (silloinen paras luokkakaverini). Sieltäkin muistan hyvin paljon kaikkea. Kävimme Mirkan kanssa yhdessä eskaria ja menimme myös Mirkan kanssa yhdessä kouluun ja yhä edelleen minua ärsyttää se, että en ole koskaan ollut Mirkan kanssa samassa ryhmässä!!
- Koitamme korjata (luki opettajan huomio vihossa :D)

Erityisesti muistan lapsuudestani sen kun olimme paljon perheeni kanssa Balilla. Kävimme siskon kanssa balitanssikursseilla.
Lapsuudessani oli tyhmää se, että olin nuorin ja siksi en aina päässyt ihan joka paikkaan. Minusta lapsuuteni oli todella hyvä ja kiva.

P.s EI saa lukea eikä näyttää kenellekään !!!
Ei kenellekään ole luettu eikä näytetty  (opettajan vastaus vihossa)”

 

:D

Kommentit (9)

Taija

Selvästi terävä kynä lapsesta saakka 😊 Ihania huomioita lapsen näkökulmasta 😊 Minkä takia vietitte paljon aikaa Balilla; lomailitteko vai ihan asuitte?

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Meillä oli perhetuttuja siellä ja jokin pieni Balikauppakin sitten myös täällä 🤗 Oli kyllä niin kiva saada viettää siellä paljon pienenä aikaa :)

Rliina

Oi miten ihania juttuja! Onneksi teiän äiti on säästänyt noi! Ihana miten jo kymmenen vuotiaana ymmärrät että lapsuutesi oli onnellinen :) heti tuli mieleen että pitääkin soittaa omalle äidille olisko se säästänyt jotain munkin tarinoita :) go ysärin lapset!

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Niinpä! Nämä on niin hauskoja muistoja 💕 mielenkiintoista nähdä millaisia ajatuksia ja tarinoita silloin pyöri pienessä päässä 🙈 Ja todellakin go ysärilapset 🙌

Amanda

Ihan käsittämätöntä miten aina vaan nostat tän blogin rimaa. Nää postaukset on niiiin ihania hyvän mielen välittäjiä! <3

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Oikeasti?! <3 <3 <3 NIIN ihanasti sanottu, et tiedäkään miten kiva fiilis kommentistasi tuli, iso kiitos <3

Äiti

Me ei kyl asuttu Kruusilassa, mut vierailtiin ja vietettiin siellä paljon aikaa. Et tietenkään voi muistaa sitä kunnolla, olit 4-5 v. 😍

Vierailija

Siis teidän naapuri ampui teidän koiran?? Se oli vaan oudon kevyesti tuossa sivulauseessa mainittu. :D Kamalaa kyllä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jacket - Tommy Hilfiger // Hat - H&M // Jeans - GinaTricot // Shoes - Ecco // Bag - Gucci
Photos: Mona Salminen / Edit by me 

 

Kun viime sunnuntaina Iso Roobetinkadun vietnamilaisessa ravintolassa alkoi pho-keitosta näkyä jo pohja, mietittiin poikaystävän kanssa jälleen kerran miten vietettäisiin vapaapäivämme loppuilta. Perus leffan ja lenkin sijasta hieman yllätyksekseni herra ehdottikin ratikka-ajelua.

Olen joskus lukenut Helsingistä kertovan matka-artikkelin, missä kehotettiin tutustumaan kaupunkiin kiskojen kautta. Vaikka olenkin asunut lähes koko ikäni Helsingissä ja ajellut ratikkareitit ristiin rastiin, kuulosti se jo silloin kiehtovalta idealta. Nyt se kuulosti vielä paremmalta.
Käytiin hakemassa herkut kaupasta ja valittiin kallion ja Eiran kautta kiertelevä, nähtävyysreittinäkin tunnettu raitiovaunu 3 (mikä muuttuu kesken matkan myös kakkoseksi, ja sitten taas kolmoseksi – hämmentävää).

Mutta pakko myöntää, kun hyppää ratikkaan sightseeing –asenteella, näkee kaupungin ihan eri tavalla. Jokaisen paikan kohdalla, mikä herätti meissä joitain muistoja, kerrottiin vuoronperään tarinoita ja katseltiin miten rauhallinen kaupunki näytti auringonlaskun aikaan todella kauniilta.

 

”Tuolla Eltsun kentällä juoksin ylä-asteella cooper-testin. Ajattelin, että jos juon paljon energiajuomia jaksan paremmin, mutta niistä tuli niin paha olo, että oksensin heti testin jälkeen tohon puskaan” 

”Muistatko Roskapankki-pubin? Siellä piti teininä jostain syystä aina hengata” 

”Asuin ennen tuossa talossa Hakaniementorin laidalla ja vietin päivät pitkät torilla ihailemassa kotimaisia vihanneksia, minkä jälkeen menin S-markettiin ostamaan nuudeleita. Opiskelijana ärsytti miten kallis parsanippu voi olla".

”Skeittasin ohi tuosta risteyksestä kauppakassin kanssa ja olin jäädä bussin alle. Mitään ei käynyt, mutta ärsytti kun kananmunat meni rikki”. 

”Kerran tässä puistossa minulta varastettiin puhelin, mutta juostiin kaverini kanssa varkaat kiinni ja jostain kumman syystä ne antoivat puhelimenkin takaisin. Muistan miten katsoin koko ajojahdin ajan ystäväni liloja Buffaloita jalassa ja ihmettelin miten kovaa se pystyi ne jalassaan silti juosta” 

 

Tunti meni muistellessa kuin hujauksessa ja yhtäkkiä olimmekin takaisin lähtöpisteessä.
Suosittelen raitiovaunu kolmosen ajelua. Mobiililippu 2,5 € kesto 1h
Eväät mukaan ja muistot mieleen. 

 

Tänään ratikka-ajelut vaihtuvat Tukholman iltalentoon. Pikainen työreissu suoraan mökkiviikonlopun perään tuntuu näin sunnuntaina vähän hassulta, mutta en valita! Varmasti kiva tapahtuma luvassa. Siitä lisää sitten myöhemmin, nyt pitää pakata :)

P.s Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille <3   

 

Kommentit (4)

Vierailija

Vähänkö sympaattinen ja ihana idea, ratikka-ajelu! <3 Tuon aion toteuttaa pikimmiten itsekin :D

Amanda

Ihana postaus. <3 Just tällaset jutut tekee sun blogista ihan yhen lemppareista. Niin symppis!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.