Kirjoitukset avainsanalla thoughts

 

• HottenTottenit ovat eteläisen Afrikan alkuperäisihmisiä (paremmin tunnettu nimeltään Khoit, koska hottentotten termiä saatetaan pitää nykyisin loukkaavana).
Arvatkaa tunsinko itseni typeräksi kun Ryan ihmetteli miksi useasti kuumalla ilmalla tokaisin että ”onpas täällä hotten totten” - ollenkaan muistamatta tämän alkuperäiskansan olemassaoloa, saatikka tajuamatta että hotten totten saattaa tarkoittaa jotain muutakin kuin kuumaa omalla siansaksalla.
 

 

 

 

• EteläAfrikan liikenne on vasemmanpuoleinen, mikä tarkoittaa sitä, että myös liukuportaat menevät toisin päin kuin meillä. Ties kuinka monta kertaa olen lähtenyt ajatuksissani kävelemään ylöspäin alas tulevia liukurappusia ja törmäillyt hämmentyneisiin ihmisiin niissä. Useimpien liukurappusten edessä on vielä keskellä n. metrin pituinen tolppa, mitä päin juoksin kerran sellaisella vauhdilla, että jos olisin omistanut miehen sukupuolielimet, olisin varmaan käpertynyt lattialle itkemään kivusta. Sen verran se törmäys sattui jo omallakin genitaalialueella.

 

 

 

 

• Jos omistaa vilkkaan mielikuvituksen ja vähän liiankin korkean itsesuojeluvaiston, ei kannata jäädä punaisiin valoihin avoautolla alueelle, mikä vilisee täynnä epäilyttäviä kodittomia.
Vasemmalta puolelta autoamme kohti nimittäin huojui takaperin kävelevä humalainen ja oikealta puolelta sekavassa tilassa oleva mies lähestyi zombimaisin liikkein iso kivi oikean nyrkkinsä puristuksissa.
Oikeasti uskon, että miehet vain haahuilivat päättömästi autojen seassa, mutta silloinhan tilanne näytti omissa silmissäni lähinnä maailmanlopulta varsinkin kivimiehen ollessa metrin päässä autostamme kun olimme vielä jumissa punaisissa valoissa.
Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun tunsin oloni jotenkin uhatuksi, muuten olen aina Kapkaupungissa onnistunut kulkemaan täysin turvallisia alueita, eikä syrjäisemmilläkään paikoilla ole koskaan sattunut mitään välikohtauksia.
(Liikennevalot vaihtuivat tälläkin kertaa onnellisesti vihreiksi ja hurautettuamme tiehemme, näin sivupeilistä kivimiehen ja takaperin kävelevän humalaisen jatkavat haahuiluaan zombimaisen rauhallisina).

 

 


 

• Saaran lähikaupan vieressä Sea pointissakin voi nähdä Marimekon kangaskasseja. Istuimme kadun toisella puolella terassilla kun kaksi naista Marimekot olalla käveli toisella puolella katua. Heidät huomatessani aloin kertoa Saaralle ja Ryanille miten näitä kasseja on nykyään Helsingissä kaikilla ja siitä innostuneena alkoi Ryan huudella kaikkia suomenkielisiä tervehdyksiä mitä osasi saadakseen tyttöjen huomion.
”Hei, hei mitä kulu, suomityttö muumipeikko, hammastikku ja hyvä kokemus” saivat päät kääntymään kyllä pikaisesti mutta luulen naisten pikemminkin kuulleen vain suomenkieltä muistuttavia harhoja.

 

 

 

Kommentit (5)

Vierailija

Moi! Kiva lukee kapkaupunkijuttuja, toivottavasti pääsisin joskus itsekin käymään etelä-Afrikassa. Olis kiva kuulla lisää tosta turvattomuudesta, etenkin tummaihoisten kapkaupunkituristien osalta. Osaatko kertoa mitään siitä? Olen kuullut, että monet tummaihoiset turistit Kapkaupungissa ovat joutuneet ryöstön kohteeksi tms. Onko Kapkaupungissa ns ghettoja/turvattomia alueita paljon?

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Hmm, en ole kuullut tuota ennen? Uskoisin, että oli kotoisin mistä tahansa, niin turvallisilla alueilla maalaisjärjen kanssa on ihan turvallista :)

Kapkaupungissa on kyllä melko paljon turvattomia alueita ja ns "ghettoja", mutta ne eivät ole ihan keskustassa, eikä niille alueille voi kovin helposti vahingossakaan eksyä. 

Saruman

Hahaaaaah, hauskasti taas kirjoitettu.. Repeilein ihan huolella! :D Jaa joo ne "zombit" sai hetken paniikin aikaan! :D haha

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En suinkaan ollut perheemme ainut steinerlapsi.
Perheemme kaikki kolme sisarusta passitettiin samaan isoon keltaiseen taloon koluamaan luokkia tarhasta lukioon ja vaikka edelleenkin Steinerissä oli paljon hyvää, niin paljon oli myös asioita mitkä sai meidät kaikki kolme välillä hämmästelemään koulun metodeja.

Nuorempina valitimme aina äidillemme miksi emme olleet tavallisessa koulussa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna oli valinta koulun kohdalla ihan oikea.

 

Tässä Oonan muistoja Steinerkoulun hieman omalaatuisista kursseista.

 

”KIVENHAKKUU:

Kerran viikossa parin tunnin ajan hakattiin kirjaimellisesti kiveä. Kivestä piti tehdä tuhkakuppi. Tämä oli hidasta ja tarkkaa puuhaa. Liian kovaa hakkaamalla käteen sopiva kivi voisi haljeta, joten välineinä käytettiin pieniä talttoja. Jos oikein onnisti sai niillä kiven keskeltä irtoamaan jonkun palasen. Onneksi kurssi oli pitkä. Kun tekniikka oli hallussa sai lähteä veistoluokasta pihalle hakkaamaan. Tyttöjengimme kanssa haettiin yleensä kaupasta herkut ja istuttiin jossain kaukana muista kiviä hakkaamassa. Se oli ihan hauskaa. Viimeisellä tunnilla olin kuitenkin jo niin haltioissani kurssin päättymisestä, että vähän liian kovalla vauhdilla iskin talttaa kiveen ja siitä se sitten halkesikin. Kurssin saldoksi jäi siis haljennut kivi epämääräisellä kuopalla varustettuna.

KEHRÄYS:

Koulussa oli rukkihuone! Muistaakseni ensiksi piti karstata villa käsin, jonka jälkeen pääsi vasta tositoimiin kauan odotetulle rukille. Siellä sitten meidän luokan pojatkin kiltisti istui rukilla yrittäen saada jotain kehrätyksi. Eihän siitä nyt tosissaan tullut keltään mitään. Kurssin tuotokseksi jäi käteen pieni sotkuinen villakerä. Onneksi rukkihuoneessa oli peilillä varustettu pieni lankahuone. Koska kehruutunnit alkoivat heti aamusta, oli meillä tytöillä meikit ja kokonaiset vaatekerrat aina mukana. Siellä tunnin alkajaiseksi ehti hyvin ehostautumaan koulupäivään.

IHMISEN PÄÄN MUOVAILU:

Savesta piti muovailla kasvoja myöten ihmisen näköinen ja kokoinen pää! Tässähän pitäisi olla jo kädentaitoja olemassa, että voisi edes haaveilla siitä tulevan muuta kuin jättimäinen pyöreä hymynaama-savimöhkäle. Pääsin kurssin läpi, kun pakotin itkua vääntäen ystäväni Jarnan aina muovailemaan päätäni, kun opettajan silmä vältti.

EURYTMIA:

Siellä me tossut ja kaavut päällä tehtiin piirissä käsillä aakkosia pianonsoittajan säestyksellä. Joskus saatiin ottaa kirstuusta kuparikeppi avuksi ja sillä huitoilla ilmaa. Jos opettaja meni oikein hurjalle päälle, niitä alettiin heittelemään toisillemme! Harmikseni missasin kuitenkin sen päivän, kun peruskoulusta tulleet uudet lukiolaiset pääsivät ensimmäiselle Eurytmia tunnillensa. Naurusta ei vain tullut kuulema loppua. Tämän jälkeen puolet näistä uusista lopetti lukion”.

Kommentit (3)

Eveliina

Siis huhhuh, nauran täällä ihan vedet silmissä 😂😂 Aikamoista touhua ollu... Mikähän on meno nykyään? 😅

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

- kahvimuki kädessä teiden yli loikkimista
- katse olan yli haikeana
- kasuaali nojailu mihin tahansa
- kassin hapuilu
- kyykyssä kykkiminen keskellä katua
- ”suljen tässä kengännauhoja”
- istuskelu kaiteella, kivellä tai missä tahansa mihin voi takapuolensa laskea
- aurinkolasit päässä vaikka ei paista
- takki auki vaikka pakkasta
- takkia ei ollenkaan keskellä talvea
- piikkikoroilla aamulla lumihangessa
- takki ”huolettomasti” vain harteilla
- hiusten haroilu kaikilla mahdollisilla tavoilla
- outoja asukokonaisuuksia, mitä ei todellakaan käyttäisi arkena
- kamerailmeet ja maneerit (mitä ei itse huomaa, mutta mitkä eivät ole kenenkään mielestä kovin imartelevia).

 

Kuulostaako tutulta?

 

 

Myönnän, ensimmäisillä kerroilla hävetti ihan älyttömästi. Myös toisella ja kolmannella.
Edelleenkin vähän hävettää seistä kadulla kuvattavana.

Myönnän, syyllistyn itse todella moneen kohtaan yllämainituista.
Yritti niitä välttää kuinka paljon tahansa.

Myönnän myös asukuvien ”lavastamisen” vaikka yritän enimmäkseen kuvata vain niitä ”oikeita päivän asuja”.
Joskus se on vain lähes mahdotonta.

 

Mahdottomalla tarkoitan pimeitä vuodenaikoja, inspiraation puutetta, aikatauluja tai vain kaikessa yksinkertaisuudessaan huonoa päivää. Silloin saattaa kaivaa aurinkolasit nenälle vaikka aurinko ei enää pilkota (säästyy pilalle menneiltä kuvilta, kun puoli naamaa on peitossa).
Kiireisellä viikolla saattaa kuvata kaksi asua kerralla. Sen mikä oli eilen päällä, mikä on tänään asuna, tai mitä oli suunnitellut ehkä viikonlopulle puettavaksi.
Ja vaikka on pakkasta, saattaa kuvien ajan pitää takkia auki tai harteilla, koska alla oleva paita on osa asukokonaisuutta ja sama takki on jo nähty satoja kertoja.

 

Silti en koskaan kisko jalkaani esim. Piikkikorkoja aamulla vain saadakseni asuun kuvien ajaksi ryhdikkyyttä. En pue pellehermannin housuja muistuttavia muotikapistuksia jalkaani toimistotorstaina. Jos en käytä niitä muutenkaan, se tuntuu fuskaamiselta.

Tottakai hyvin toteutetut editorial tyyppiset inspiraatiopostaukset upeine kuvineen ovat eri asia. Pidän niistä ja pidän siitä miten bloggaajat heittäytyvät luoviksi ja ulos arkipukeutumisesta. Pr-toimistoilta lainatut vaatteet tuovat hyvin esille uutta sesonkia ja auttavat uuden materiaalin tuottamisessa, ilman että täyttää oman vaatekaappinsa ja tyhjentää kukkaronsa hankinnoilla mitkä eivät ole välttämättömiä juuri silloin omalla kohdalla. (Tämän toki käydessä ilmi myös postauksen asutiedoissa).

Myös yhteistyöpostaukset, tai asut osana jotain kampanjaa vaativat ihan erilaista suunnitelmallisuutta. Ennalta mietitty lokaatio, kuvaaja ja kuvausaikataulut takaavat paremman lopputuloksen, mutta niissä ihan perus perus arkisissa asukuvissa? Omasta mielestä on inspiroivampaa yrittää juurikin keksiä uusia ideoita asuun käyttäen niitä ihan perus arkivaatteita ripauksella kauden trendivalintoja.

Ymmärrän silti myös muiden valintoja. Bloggaajia on niin monenlaisia. Osa saattaa kuvata viisikin laina-asua kerralla. Toinen vetää jalkaan korot aina kun kamera kaivetaan laukusta ja kolmas ottaa kuvat juuri silloin kun on vain sopivasti aikaa ja siitä mitä silloin sattuu päällä olemaan.

Yksi asia meitä kaikkia kuitenkin taitaa yhdistää; kyllä mekin tälle touhulle välillä nauretaan aikalailla.

 

 

Faux fur - TopShop (similar here*)
Sweater - Zalando (
here*)
Pants - Zara
Shoes - Dr. Martens (
here*)
Scarf - Acne (similar
here*)
Bag - Céline
Sunglasses - Céline
Pictures: Kriselda

adlinks*

Kommentit (12)

Taija

Oon miettiny, et onko bloggaajilla lempiasuja? Kun siis kenellekään ei koskaan näe samaa yhdistelmää kahta kertaa, niin onko sillai, että sitä maailman kivointa yhdistelmää ei voi enää ikinä käyttää, jos se on kerran kuvattu? Ja mitä luulet, pukeutuisitko yhtä vaihtelevasti ilman blogia? Sulla on kyllä tosi ihania vaatteita ja upea tyyli 👍Rauhaisaa joulun aikaa sinne 😊

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

On tietysti :) Ja tottakai voi käyttää samaa asua, oli se kuvattu vaikka kuinka monesti. Itselläni on monta luottoasua ja luottovaatetta mitkä ovat lähes aina päällä ja vaihtelevasti vilahtelevat myös asukuvissa :)

Olen aina pitänyt vaatteista ja pukeutumisesta ja uskoisin, että ilman blogia edelleen metskaisin kyllä niitä täydellisiä asuja, mutta en luultavasti ehkä pukeutuisi ihan näin vaihtelevasti :D 

Kiitos kivasta kommentista ja ihanaa joulun aikaa myös sinne <3

Pinja

Tää asu on musta ihan älyttömän kiva <3 Samoin sun hiukset näyttää ihanilta ponnarilla!

Saru

Moi,

ensinnäkin - KIITOS ihanasta blogista! :) Huippu postaus! ;) En kyllä ikinä ole ajatellut eoikeastaan kenenkään blogaajan asukuvien olevan noloja, mutta kun luin kirjoittamaasi listaa läpi, alkoi hymyilyttää. Voin vain kuvitella kuinka itseäni nolottaisi piseerata keskellä kaupunkia kuvattavana, etenkin kun ihmiset tuntuvat olevan vähän liiankin kiinnostuneita toisten kuvaushetkistä... :)
Olen ihaillut kulutettua Zaran nahkatakkiasi pitkään ja nyt bongasin Zaran sivuilta ehkä saman tai ainakin hyvin samanlaisen nahkatakin. Onko sinun takkisi tämä: http://m.zara.com/fi/en/woman/outerwear/jackets/faded-leather-jacket-c67...? Entä onko sinulla takista normaali koko vai kokoa isompi?
Kiitos vastauksesta jo etukäteen ja ihanaa joulun odotusta! :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Hei, vautsi!!! Löysit sen! Tuo on juuri se takki mikä minulla on! Siitä on tullut hurjasti kyselyitä, kivaa, että on otettu takaisin valikoimaan :) Kävin ihan noukkimassa takin naulakosta ja vertailin sitä tuohon kuvaan kun niin innostuin :D Sama on. 

Ja kiitos itsellesi kun luet ja kommentoit :) 

Haha, niin, eihän ne asukuvat ehkä niin noloja ole, mutta välillä sitä vaan pysähtyy kesken tilanteen nauramaan itsellensä - mutta niin sen pitääkin mennä! Olin alkuun niin ujona kuvissa, että jos en olisi oppinut nauramaan itselleni, ei täällä näkyisi varmaan mitään ulkokuvia, koska pelkäisin muiden katseita :D

Ihanaa joulua <3

Saru

Oih! Siistiä! Piti heti naputella tilaus siitä ennen ku taas loppuvat! 😊 Onko sulla tosiaan normaali koko siitä vai numeron isompi? Katsoin vaan että sivuilla suositeltiin ottamaan numeroa isompi...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

”Ja seuraavaksi Julia ole hyvä”.

Avaan vanhan natisevan pulpetin kannen ja kokoan metsästä aiemmin kerätyt ja tunnin alussa huolella pestyt pikkukivet käteeni. Löntystän hitaasti luokan eteen, katson kiviä kammoten kuin ne olisivat kanin papanoita, laitan ne suuhuni ja alan ”lausumaan” runoja tähtitaivaasta.

Mikäs siinä. Yksin ujona teininä luokan edessä, suu täynnä kiviä lausumassa runoja. Pää tulipunaisena, kuola valuen pitkin poskia.
Muistan vieläkin miten yritin ensin tapittaa pää painuksissa varpaitani, mutta enhän halunnut tiputtaa kiviä – se vasta olisikin ollut noloa, joten nostin katseeni luokan perällä nököttävään kangaspuulaitteeseen. Sillä tehtäisiin taas seuraavalla tunnilla mattoja. Kivipuheen lisäksi ehdottomasti toinen steinertaito osata!
Olin varma, että olin koulun sijasta hullujen huoneella. 

”kovempaa, Julia! Kuvittele olevasi rannalla. Äänesi pitää kuulua yli aaltojen pauhun”

Mutta kun ei täällä ole mitään samperin aaltoja! Teki mieli huutaa hyvin eriskummalliselle opettajallemme runon sijasta takaisin. Täällä on vain kauttaaltaan punainen kuolaava teinityttö, jolla ei olisi minkäänlaista puhevikaa, ellei suu olisi täynnä kiviä, ja joka miettii vain, että nolaa nyt lopullisesti itsensä luokan söpöimmän pojan edessä.

 

"Kun olette vanhoja, ymmärrätte paremmin ja tulette vielä kiittämään minua". - Opettajamme perusteli metodejaan useasti.
Mietin vain - kuinkakohan vanha pitää olla?
En nimittäin vieläkään ymmärrä. Jos muinainen Kreikkalainen puhuja pääsi legendan mukaan yli puhevaikeuksistaan huutamalla kivet suussa meren rannalla - kannattaako konstia harjoittaa vielä nykyajassa luokallisella teini-ikäisiä steinerlapsia?

 

Ainut mitä lopulta opin, oli etten ollut kivet suussa puhumisessa yhtä taitava kuin Demosthenes (383 eaa. – 322 eaa.) En saanut suustani ulos muuta kuin muminaa ja kuolaa.

 

 

P.s Olen oikeasti toteuttamassa uhkailemaani postaussarjaa nimeltä Steinertraumat. Ottakaa pliis huumorilla, Steinerkoulussa oli myös paljon hyvää :)

 

Kommentit (35)

S

Mitä v*ttua, pardon my french, oon ollut 7v steiner-koulussa ja kertaakaan mitään vastaavaa ei osunut kohdalle :D hahahaa apua.

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Jep :D En ole kuullut vastaavan tapahtuvan muilla luokilla. Meidän opettajamme oli vain hieman.. noh, omalaatuinen :D

Lumi

Haha! Ihan tulee ikävä steineria kun luin kirjoituksesi! :D itse menin lukioon steineriin ja oli se aika avartava kokemus. Eurytmian tunneista nään vieläkin painajaisia.

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Kiva kuulla :D Haha, pelottaa jo vähän julkaista toista, ettei näitä nyt ymmärretä ihan väärin. Hauskoja muistoja vaan! 

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Haha, olenko? Ihana. Kiitos <3 Jännitti vähän julkaista tätä, joten kiva saada positiivisia kommentteja <3

Jenita

Mitä minä just luin, kiitos päivän piristyksestä! Näitä ehdottomasti lisää :D

Vierailija

Siis nyt ihan oikeesti. Ite oon käynyt steinerkoulua 8 vuotta eikä kertaakaan vastaavaa oo tullut esille. Sulla varmasti ollut huono tuuri open suhteen ja sun aikana parikyt vuotta sitten asiat olleet ehkä toisin. Jos sulla jääneet noin kovat traumat steineristä että pitää niitä julkisesti suuren yleisön edessä blogissasi avata, ja mustamaalata tällä steinerkoulua niin harmillista. Ehkä tarkoituksesi ei ole mustamaalata mutta tällä kirjoituksella ei mitään hyvää ainakaan steinerkoululle aiheuteta. Mikset ota kouluun yhteyttä ja kysy onko asiat noin nykyään niinkuin omissa traumoissasi. Musta ei oo aiheellista aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää tällasella postaussarjalla. En ikinä kommentoi mutta nyt oli pakko. Ottaisit asioiden nykyisesta laidasta selvää ennenkuin levität 20 vuotta vanhoja traumoja koulusta, josta monet ovat saaneet omat siipensä lentää maailmalle, ilman taumoja.

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Mietinkin, että toivottavasti tätä ei ymmärretä ihan väärin. Tarkoitus ei siis ole mitenkään mustamaalata koulua, vaan kertoa vain omia hauskoja kokemuksia vuosien takaa. Meillä oli hyvin erikoinen vanha opettaja, enkä varmasti tuonut tarpeeksi selvästi esille, että nämä tapaukset olivat juurikin opettajakohtaisia. En ole kuullut vastaavaa runon harjoittelua koskaan muutoin harjoitettavan. Pitäisi ehkä muokata tekstiä siltä osalta ja kertoa näitä tarinoita vitsimielessä "koulutraumoja" ennemmin kuin Steinertraumoja. Sana on vain jäänyt päälle  vanhojen luokkalaisten kanssa heitetyistä vitsistä. Tottakai koulusta oli myös hyviä muistoja, eikä postauksen tarkoitus ollut ketään loukata :) Kiitos palautteesta!

Vierailija

Kiitos asiallisesta selvennyksestäsi aiheeseen :) kiva että jaksoit avata tarkoitustasi, arvostan.

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Tottakai! Kiitos kun asiasta huomautit :) On välillä vaikea nähdä omaa tekstiä "muiden silmin" eikä aina tajua ettei tarina välty aina haluamallaan tavalla :)

Vierailija

En ikinä kommentoi, mutta taidon lukea sarkasmia ja itseironiaa voisi lisätä tämänpäivän steinerkoulun opetusohjelmaan. ;-)

Vierailija

ite käyny steineria ja mielestäni oli kyllä erilaindn mutta antoisampi kun muut koulut.. :) Mutta sulle ilmeisesti huono kokemus vai tykkäsitkö ollenkaan?

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Paljon hyviä puolia sielläkin tottakai! :) Ei ehkä käynyt postauksessa tarpeeksi selväksi etten ole ihan kokonaan traumatisoitunut :D Näin jälkikäteen mietittynä, olen tyytyväinen että kävin koulun, vaikka en vieläkään Eurytmian ym päälle ymmärräkään :)

Marta

Voi niitä steiner muistoja! :D
Itse en onneks joutunut kokemaan mitään tuollaista kivi runoutta... Mulle on jäänyt eniten mieleen ala-asteen kesälomien jälkeen luokan eessä esiintyminen kun piti lausua kesäloman aikana opeteltava runo. Ja kun oon edelleen reikäpää niin lapsena se vasta oli tosi kuumottava lausua runo jota ei pystynyt millään muistamaan...
Ja ne eukka tuntien kuparikepit ja hernepussit olivat itselleni jotain aivan kauheeta, kömpelölle tapaukselle kaikki palloihin ja heittämiseen liittyvä ei vaan sovi :D
Sit ehk paras oli ylä-asteen muisto mille nykyään usein kokatessa tulee naureskeltua kun köksä tunnin muffinssit, uunissa paisuivat hervottoman kokoisiksi. Ei oltu luokkalaiseni kanssa luettu reseptiä oikein niin mitattiin leivinjauhetta piikkasen liikaa. Silloin nolotti :D

Oon onnellinen että sain ekasta ysi luokkaan asti olla steinerissä, paljon paljon enemmän hyviä muistoja kuin huonoja. Ja niitä muistoja riittäisi vaikka kui paljon :D
Itselle kuvis, käsityöt, puu- ja metallityöt olivat ne parhaimmat aineet. Ja meidän luokka oli aivan huippu <3

Pistä vaan lisää steinertarinoita, kiva lukea huumorilla ja herättää muistoja omilta kouluajoilta ;)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Hahahahha nauran täällä ääneen :D Siis kuparikepit olivat oikeasti tosi pelottavia! Aina lenteli sinne tänne ja yritä siinä nyt sitten samalla vielä jotain tanssahdella pienon pimputuksen mukana ja lausua Miikkael tarinoita! 

Olen ihan samaa mieltä noista muistoista. Lämmöllä niitä muistelee, enkä oikeastaan edes muista mitään oikeasti "pahaa" muistoa. Meilläkin oli hauska ja hullunkurinen luokka. Hyvä yhteishenki :) 

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Minultahan ei asiasta hirveästi kyselty :D 

Äitini laittoi meidät kaikki sisarukset Steinerkouluun muistaakseni siitä syystä koska oli kuullut että siellä vallitsee hyvä yhteishenki, eikä kiusaamista suvaita. Opettajien eikä oppilaiden taholta. Tavallaan oli siinä kyllä oikeassa. Vaikka näitä eriskummallisia tapauksiakin oli, niin suurimmaksi osaksi koulussa oli aina hyvä mieli :) 

sisiii

:'DDD Hahahaha, toteuta! Kuulostaa hausktalta postaus sarjalta! Olen aina ajatellut että oma lapsi sitten Steineriin mutta tämä kivitarina saa hieman epäilemään:D "Normaalissa" koulussa ei ihan tällaista ollut:D

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Voi ei, älä annan ainakaan näiden tarinoiden vaikuttaa! :D Hahah, näistä on tosiaan kauan ja opettajamme oli toooodella vanhanaikainen (Olen kuullut nykypäivän opettajista vaan hyvää :))

mona123

Hei, pakko vähän puolustella, ex.steinerlaisena!
Se, että saattaa saada traumat surkuhupaisasta kivet suussa-lausutusta runosta on tavallaan aika pientä ja harmitonta verrattuna niihin traumoihin, mitä nykypäivänä voi peruskoulusta saada, mitkä sitten taas on (vielä tänäkin päivänä) suht tuntemattomia ongelmia steiner-kouluissa. Itse olen vain kiitollinen, että olen saanut kuparikepistä päähäni eukkatunnilla, enkä turpaan keltään välitunnilla. Steiner-kouluthan on olleet myös suht monikulttuurisia ja yksilöä arvostavia jo kauan ennen kuin siitä tuli muotia. Kaikista steinerkoulun ehkä persoonallisista piiretistä huolimatta koen, että traumoinemme(kin) meistä kaikista on siellä kasvanut ihan perushienoja ihmisiä,  jotka nyt ehkä osaa vaan tanssia pianomusiikin tahtiin vähän paremmin kuin muut ;)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Olen ihan samaa mieltä :) Tuossa aiemmassa kommentissa juuri sanoinkin, että äitimme laittoi meidät Steineriin juuri tästä syystä, että siellä opettajat, sekä luokkakaverit kohtelivat kaikkia hyvin. Hän teki siinä ihan oikean valinnan. 

Nämä Steinertraumat on kirjoitettu todella pilke silmäkulmassa, missään nimessä en halua koulua väheksyä ja varmasti pitäisi enemmän tuode esille myös sen hyviä puolia! Ehkä sitten seuraavassa Steinerpostauksessa :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.