Eilen ratikassa huusi lapsi vaunuissa. Huusi niin älyttömän kovaa ja niin pitkään, että oli pakko kääntää pää ja hymyillä äidille joka rautaisin hermoin jaksoi lastaan hyssytellä.

En ollut ainut joka käänsi päätään. Koko ratikka kääntyi, eikä vihaisten mulkoilujen määrää ollut valitettavasti vaikea laskea. Tiedän, ettei kovin moni kanssamatkustajistani ehkä kokenut lapsen huutoitkua kauniina sinfoniana, mutta enpä usko että pään pudistelu ja häijy mulkoilu auttoi matkustajaa itseään, saatikka sitten lapsen äitiä.

Tuli niin paha mieli niistä kaikista tuhahduksista ja vihaisista tuijotuksista, että ratikasta poistuttuani jouduin pinnistelemään saadakseni jo muutenkin huonon päiväni fiilikset väkisin ylöspäin jotenkin kiskottua.

Tympeä ratikkakansa poistui mielestäni vasta salilla. Kaveriporukkamme kahdeksan viikkoa kestänyt treenihaaste vetelee viimeisiään ja pingoin innoissani loppukiriä juoksumatolla. On ollut hauskaa, mutta on ollut myös hankalaa. Mitä enemmän kilometrejä kertyi matolla, sitä kevyempi ja rentoutuneempi olo oli juoksijalla. Kiva saada tämä homman päätökseensä ja päästä aloittamaan hetkeksi rennompaa ajanjaksoa. Myös lomasuunnitelmat alkavat selkeytyä ja kevät näyttää itse asiassa aika pirun kauniilta. Itkeviä lapsia tulee aina silloin tällöin vastaan ratikassa, mutta huononakin päivänä voisi koittaa tympeän mulkoilun sijasta vaikka tuijotella hetken omaa napaansa.

 

 

Sweater - Zalando / Ernest Sewn (-20% HERE*)
Skirt - Zara (new)
Shoes - H&M
Sunglasses - Stella McCartney
Bag - Chanel

Photos: Kira Kosonen

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram