Mulla on paha tapa pohdiskella liikaa. Ajan välillä itseni oikeaan noidankehään pyöritellen päässäni jos jonkinlaista isompaa ja pienempää ajatusta, ja usein ne muodostuvat sellaisiksi että mietin niitä jatkuvalla syötöllä viikkoja putkeen. Pohdiskelusta ei loppujen lopuksi ole myöskään mitään hyötyä, kun pyörrän aina omat päätökseni. Kun puhun asioista ääneen, en myöskään välttämättä kaipaa toisten neuvoja ja näkökulmia sillä tajuan ne monesti itse, en vain osaa sisäistää niitä kunnolla.

Viimeaikoina päässäni ovat pyörineet mm. se, tykkäänköhän oikeastaan edes asua yksin, olenko kokonaan menettänyt kykyni tehdä minkäänlaisia päätöksiä ja se, miksi oloni on jatkuvasti niin kauhean levoton enkä oikein osaa pysähtyä hetkeen. Juttelin eilen pitkästä aikaa irlantilaisen kaverini kanssa ja hän sanoi minulle "honey I think the universe will give you just what you need". 

Eilen oli tosi outo päivä. En tiedä mitkä planeetat olivat missäkin suhteessa tai mitkä tähdet kohdallaan, mutta ainakin nämä tapahtuivat:

- Naapurin mummo kyseli hississä, miten yksinolo sujuu ja minun vastattuani, että joskus kaipaisi kotiin seuraa hän tokaisi tomerana, että yksin asuminen on ihan parasta! Saa päättää itse menoistaan ja siitä, ketä näkee ja kuinka paljon. "Se on vapautta se!" 

- Teekuppini mietelauseeksi osui "self-reliance is the greatest art". Okei, täytyy vaan luottaa itseensä. 

- Illan joogatunnilla opettaja kertoi siitä, miten nyt ollaan siirtymässä kesän ja maan elementin kaudesta syksyyn ja metallin elementtiin. Se kuulema aiheuttaa yleensä levottomuutta ja sellaista tunnetta, ettei osaa pysyä paikallaan. 

Noniin! Sieltähän ne tuli. Irlantilaiskaverini taisi olla oikeassa. :) 

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram