En ole syksy- tai talvi-ihmisiä. Vuodenajassa ei sinänsä ole mitään sen suurempaa vikaa, joulu on yksi vuoden lempparipäivistäni ja onhan näissä pimenevissä illoissa tietynlainen tunnelmallisuus, jota tulee ikävä kesän yöttöminä öinä. Olen syksyn ja talven pimetessä väistämättä vaan jatkuvasti kauhean väsynyt - aamulla en jaksaisi oikein nousta sängystä, enkä pidä mistään niin vähän kuin palelemisesta. 

Olenkin henkisesti valmistautunut syksyyn jo hetken aikaan. Noniin! Nyt istutaan sohvalla. Viltin alla, teekupin kanssa. Eihän muuta oikein mahda kun ulkona piiskoo vettä enkä pipoakaan ole vielä ehtinyt ostaa. 

Vaan mitä vielä! Minua on huijattu. Aurinkoisia päiviä, lämpötila lähentelee  kahtakymmentä. Siis rehellisesti sanottuna olen melkein pettynyt - häh, enkö saakaan hyvällä omallatunnolla laittaa villasukkia jalkaan ja käpertyä peiton alle? Pitääkö tässä nyt oikeasti ihan tosissaan jaksaa painella vieläkin ulkona auringonpaisteessa ja ruskan väreissä?

No jos ihan totta puhutaan olen oikeastaan aika mielissäni. Kiva kun paistaa aurinko vielä näin syyskuun lopullakin ja saa nauttia kuivista keleistä. Ulkona on niin kauniin väristä, että kuljeskelen iltalenkeilläni silmät lautasen kokoisina ihaillen ruskaa ja auringonlaskujen värejä. Jotenkin se sai miettimään tätä tulevaa vuodenaikaakin hiukan uudelta kantilta. Hitsit, kieltäydyn vaipumasta syyskoomaan! Kaivoin jo esille kirkasvalolamput ja lämpimät neuleet ensihätään. Eiköhän se tästä. :) 

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram