Hei taas pitkästä aikaa! Täällä päivät ovat kuluneet pitkälti töissä ja sen jälkeen lukiessa. Välillä olen jopa ennättänyt käymään salilla, mutta näin ovat tunnit vuorokaudesta kuluneet. Koti on kuin pommin jäljiltä, mutta olkoot niin. Viime viikolla sain kuitenkin pidettyä vapaapäivän kaikesta, sillä kivalle tekemiselle onnistuu kyllä raivata tilaa ihan mistä välistä vaan, nimittäin... HÄÄPUKUNI SAAPUI!

Tarinahan alkoi maaliskuussa heti kosintaan myöntävästi vastattuani. Alkoi jatkuva netin selaaminen ja kuumeinen hääpukujen kartoitus (asiat hääsuunnittelussa tärkeysjärjestykseen ;)). Pinterest, Google ja Instagram etsivät milloin milläkin hakusanalla satoja, jollei tuhansia pukuja nähtäväkseni. En tuntenut kuitenkaan jostain syystä mitään sykähdystä minkään puvun kohdalla. Kun ilmaisin huoleni ystävilleni, etten tiedä löydänkö koskaan täydellistä pukua, jatkoi jokainen lausettani "...niin kun kaikki ovat niin kauniita". Jouduin valitettavasti korjaamaan heitä, että kaikissa tuntui olevan jotain mistä en pidä. Tulin lopulta niin pakkomielteiseksi pukujen selailun suhteen, että jopa töissä kävin vähän väliä nettiä vilkuilemassa ja nukkumaan mennessä yritin vielä kännykän ruudulta kuvia tihrustella yömyöhään, kunnes siihen sitten lopulta törmäsin...

Sottero&Midgleyn mallistosta löytyi kuva juuri siitä puvusta, minkä olin itselleni kuvitellut. Puvun hankkiminen ei ollut kuitenkaan mikään yksinkertaisin homma. Sottero&Midgleyn pukuja ei tuo kukaan muu Suomeen, kuin juhlapukuliike Sydänkäpy Turussa. Olin kuitenkin niin puvun lumoissa, että otimme päivän vapaaksi ja lähdimme äitini kanssa Turkuun pukuja sovittelemaan. Elettiin toukokuun ensimmäisiä päiviä eikä kyseistä pukua ollut liikkeessä, joten sovittelin muutamia samantyylisiä. Normaalisti luulisi, että morsian edes vähän enemmän harkitsisi, mutta noin 15 minuutin kuluttua liikeeseen saavuttuamme kuulin itseni lausuvan ääneen: Tilataan se! Ja niin tuleva hääpukuni tilattiin sitä koskaan etukäteen luonnossa näkemättä. Maksoin puolet puvun hinnasta ja lähdimme kuoharilasillisten jälkeen kotia kohti.

Siitä alkoi useamman kuukauden odottelu ja välissä kerkesin jo miettimään, olinko tehnyt virheen niin nopean ja helpolta tuntuvan päätöksen jälkeen. Toistamiseen matkalla Turkuun alkoi jännittämään hirmuisesti. Mitä jos puku olisikin hirveä tai ei vastaisi odotuksiani yhtään? Olin maksanut puvusta ja puolet, eikä toista pukua olisi välttämättä varaa hankkia.

Niinhän siinä pääsi käymään, että puku ei ollut hirveä, vaan ylitti kaikki odotukseni! Olin onnesta soikeana! Kaiken kukkuraksi koko oli juuri passeli, eikä siihen tarvitse tehdä kuin pienen pieniä korjauksia pääntielle ja vyötärölle. Myös pituus oli korkokengillä juuri, eikä melkein, sillä puvun sai tilattua valmiina hieman lyhyemmällä helmalla.

Ja sanoinko jo, etten voisi olla tyytyväisempi? Nimittäin niin tyytyväinen, että tällä reissulla ei kuohariin tyydytty, vaan törsättiin ihan oikeaan shampanjaan! ;)

Täällä se nyt on ja vihdoin jotain konkreettista hypisteltävää häitä varten. Ovatko muut morsiamet harkinneet pukuja pidempään vai onko puvun valinta ollut helppoa?

P.S Mikäli olet menossa naimisiin aikaisintaan helmikuussa 2017 pysy kuulolla, sillä huomenna julkaisen postauksen aivan mielettömästä tilaisuudesta! Ihanaa viikonloppua!

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Loves beauty pampering, fashion, cooking, wedding planning, excercising and finance. Obsessed making calculations about everything. Trying to work and study, both (almost) full time.