Sinkkunainen raportoi parin kuukauden ajan aktiivisesta deittielämästään – ja kolme miestä kommentoi.

Viikko 1: Vain kasuaali suhde

Pling! Whatsapp-viesti. Se on Joonas. Tapasin hänet alkuvuodesta Tinderissä. Joonas on 29-vuotias hauskannäköinen, fiksu tyyppi. Olemme käyneet kolmesti treffeillä, ja haluan tavata häntä uudelleen.

Olen ollut sinkku kaksi vuotta. Edellinen suhteeni päättyi kuuden vuoden seurustelun jälkeen. Kasvoimme erillemme, eikä eroon liittynyt riitoja tai draamaa.

En halua tällä hetkellä sitoutua kehenkään. Pidän mielelläni seuraelämäni vapaana ja aktiivisena vielä jonkin aikaa. Tunnen käyväni läpi aikuistumisriittejä ja keskityn mielelläni kehittämään uraani. On mukava ajatus, että suhdekuvioihin ei tarvitse juuri nyt panostaa.

Joonas on täydellinen treffikumppani. Emme kumpikaan halua seurustella – toistemme kanssa tai kenenkään muunkaan. Kasuaali suhde on täydellinen, koska parisuhde tuntuu liian isolta sitoutumiselta ja yhden illan jutut ovat kuluttavia.*

Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä seksisuhde. Käymme elokuvissa, keikoilla ja syömässä, mutta kumpikaan ei pahoita mieltään, vaikka molemmat tapailevat muitakin.

*TANELI: Kuulostaa peittelyltä. Kasuaali suhde toimii, jos tunteet eivät ala kehittyä kummallakaan yksipuolisesti.

Viikko 2: Anonyymiseksiä

Lähetin viime yönä viestin Sebastianille. Tapasin hänet vajaa vuosi sitten karaokebaarissa. En ole koskaan uskaltanut kysyä, minkä ikäinen hän on, mutta luulen hänen olevan kymmenen vuotta minua nuorempi. Tapaamme ainoastaan viikonloppuöisin, eikä hänkään tiedä minkä ikäinen minä olen. Harvoissa keskusteluissamme jätän kertomatta asioita, jotka paljastavat ikäni.

Otin yhteyttä Sebastianiin, koska Joonas ei ehtinyt tavata. Näen Sebastiania silloin, kun haluan jonkun, mutta en jaksa etsiä seuraa baarista. Nautin siitä, että minulla on vapaus tehdä niin, eikä tilanteessa ole mitään kiusaannuttavaa tai moraalisesti arveluttavaa. Nautin myös siitä, etten tiedä edes hänen sukunimeään. Anonymiteetti on rentouttavaa. **

Tapaamme pari kertaa kuukaudessa. Yleensä hän ottaa minuun yhteyttä baarista lähtiessään. Emme koskaan keskustele mistään, vaan menemme suoraan asiaan: seksiin. Hän tulee aina minun luokseni, enkä ole koskaan ollut hänen luonaan. Järjestely on selkeä, eikä siinä ole mitään tavoitteita tai draamaa. Se sopii minulle hyvin. En ajattele tämän suhteen tulevaisuudesta mitään.

**ANTERO: Uskon naista. Tuollaiset suhteet tuovat jännitystä elämään ja piristävät aikansa. Tyyppi luultavasti ymmärtää tilanteen ja ajattelee samoin.

Viikko 3: Mullistava suudelma

Olen nähnyt Joonasta silloin tällöin. Meillä on mukavaa, vaikka tästä ei pitänyt tulla mitään. Viestittelemme monta kertaa viikossa, välillä sekaan mahtuu myös tuhmaa, suoraa vihjailua.Ensitreffimme olivat elokuvissa, ja ajattelin aluksi, että tyyppi on niin symppis, ettei hommasta tule mitään kaveruutta kummempaa. Elokuvakin oli kuivakka dokumentti. Leffan jälkeen kävimme kahvilla, ja kun erosimme, hän suuteli minua. Olen varma, etten olisi tavannut häntä uudelleen, jollei hän olisi ollut loistava suutelija.***

Tykkään deittailussa vapaudesta ja siitä, että saan olla halutessani yksin. Haastavinta on uusien ihmisten lukeminen. Sen selvittämiseen, mitä toinen ihminen haluaa tai mistä tässä on kyse, tuhraantuu yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Välillä epävarmuus iskee ja tuntuu, että kaikki muut seurustelevat. Itse mietin vain lähinnä, ketä tänään yrittäisin.

***TANELI: Monet miehet eivät uskalla tehdä aloitetta tai olla tilanteen herrana. Pisteet miehelle siitä, että hän uskalsi käyttää viimeisen mahdollisuuden tehdä vaikutus. Se kannatti.

Viikko 4: Ollakko vai eikö olla?

Olin viikonloppuna yötä Joonaksella. Aamupalapöydässä hän kysyi, mitä mieltä olen suhteestamme. Sanoin, etten mitään. Hän kertoi pelkäävänsä, että päädymme seurustelemaan, koska syömme brunssia ja luemme sunnuntain aamulehteä yhdessä. Vakuutin, ettei hänen tarvitse pelätä. En pidä säännöistä tai määritelmistä. Olisi typerää olla näkemättä vain siksi, että pelkää seurustelun vaanivan kulman takana.*

 Ymmärrän, ettei Joonas halua sitoutua, eikä se häiritse minua. Hän on eronnut vasta joitakin kuukausia sitten. En tunne itsekään olevani vielä valmis seurusteluun. En sure enää edellistä suhdettani, mutta viihdyn hyvin sinkkuna ja tapailen mielelläni erilaisia tyyppejä.

*ANTERO: Mies yrittää vihjata, että seurustelu voisi olla seuraava askel suhteessa. Tai sitten mies luulee naisen haluavan seurustella, mutta ei itse halua ja yrittää vihjata, ettei ole halukas sitoutumaan.

*TANELI: Mies varmistaa, että suhde tulee pysymään samanlaisena. Hän selvästi myös tarjoaa naiselle tilaisuuden puhua suunsa puhtaaksi.

Viikko 5: Ruma kaulakoru

Joonas ei ole viime aikoina ottanut yhteyttä. Hän on varmaan tavannut jonkun uuden. Suhteemme on valahtanut pisteeseen, jossa minä olen aina se, joka ehdottaa tapaamista. Hän kyllä suostuu, mutta ei tee itse aloitetta. Tapailu on alkanut ahdistaa, ja olen päättänyt luopua hänestä. Mietin pääni puhki, mitä sanoisin. Voiko suhdetta panna poikki, jos sitä ei ole koskaan ollutkaan? *

Tapasin kotibileissä kiinnostavan tyypin. Hän on veljeni tyttöystävän entinen poikaystävä Rami. Hän pyysi minua treffeille, ja minä suostuin. Miehessä voi olla todellista potentiaalia. Ainoa asia, joka hänessä häiritsee, on ruma kaulakoru, joka hänellä on jatkuvasti kaulassaan. On kuin se olisi liimattu häneen. **

*JUHA: Jos suhdetta ei edes ollut, ei ole syytä sanoa yhtään mitään. Jos miehestä ei kuulu, naisella on täysi oikeus laittaa radiohiljaisuus päälle ja unohtaa koko ukko.

** JUHA: Tutussa kumppanissa on puolensa, esimerkiksi yhteinen kaveripiiri. Ja hyvä että on yksi epäolennainen asia, kuten kaulakoru, jota miettiä. Se voi selventää, tykkääkö oikeasti toisesta niin paljon, että sietää jopa hänen mauttoman korunsa.

Viikko 6: Kutsu mökille

Tapasin Joonaksen ja minusta alkoi tuntua hyvältä, ettemme enää näe. Erosimme käymättä keskustelua aiheesta. Tunsimme varmasti molemmat, että tämä oli nyt tässä. Olen käynyt kaksilla treffeillä Ramin kanssa, mutta emme ole harrastaneet seksiä. Hän pyysi minua viikonlopuksi mökille. Se taitaa olla suora kutsu seksiin – mitä muuta tekemistä siellä muka on? ***

***JUHA: Seksi mielessä.

***ANTERO: Ilmiselvästi hän haluaa viettää aikaa kahden ilman ulkopuolisia häiriöitä ja tutustua paremmin. Panemaankin saattaa päästä.

Viikko 7: Ikävä iskee

Tajusin heti mökille päästyäni, ettei suhteesta tule mitään. Halusin koko ajan lähteä, ja minulle tuli Joonasta ikävä. Harrastimme Ramin kanssa seksiä, eikä se sujunut hyvin. Kipinä puuttui ja koko touhu tuntui kömpelöltä. Kaiken lisäksi Sebastian lähetti viestin, kun Ramin hiki vielä kuivui ihollani. Oli huono ajatus lähteä mökille. Kun pääsin kotiin, tekstasin Joonakselle ja pyysin häntä kanssani syömään. Hän sanoi olevansa kiireinen, eikä yrittänyt ehdottaa toista tapaamispäivää. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? *

* JUHA: Joonas ei halua tapailla ja koettaa käytöksellään väsyttää naisenkin kiinnostuksen. Hän haluaa ehkä jollakin tasolla säilyttää mahdollisuuden yhteydenpitoon, koska kuitenkin vastaa viestiin. Muussa tapauksessa hän ei vastaisi.

Viikko 8: Ghostaus kehiin

Tuntuu, ettei elämässäni tapahtu mitään. Ihan kuin en olisi edes elossa, jos minulla ei ole koko ajan sutinaa. Kaipaan vipinää, kiinnostavaa tyyppiä ja läheisyyttä, mutta Tinderkään ei enää jaksa kiinnostaa. Lähden viikonlopuksi Kööpenhaminaan, toivottavasti siellä on paremmat apajat. Olen yrittänyt ghostata Ramia, mutta hän ei tajua. Olen aina kiireinen ja vastaan viesteihin myöhässä. En halua tavata häntä enää. **

** ANTERO: Ei pidä olettaa, että ghostaamalla viesti menisi perille. Jotkut ovat oikeasti niin kiireisiä, etteivät ehdi vastata. 

** JUHA: Mies varmaan luulee, että hänelle esitetään vain vaikeasti tavoiteltavaa.

R: Mitä kuuluu?
Minä: Hyvää, kiirettä töissä.
R: Mitä teet viikonloppuna?
Minä: Mulla on jo suunnitelmia
R: Entä ensi viikolla?
Minä: Lähden työmatkalle
R: Entä ensi kuussa?
Minä: …

Viikko 9: Kumman kaa

Tapasin viikonloppuna Kööpenhaminassa lupaavan Tinder-tyypin, ja hän on varaamassa matkaa luokseni. Hänessä yhdistyvät kaikki: älykkyys, herkkyys, avoin maailmankatsomus ja mutkaton suhtautuminen elämään. Minulla on varma tunne hänestä.

Luulin, ettei Joonas enää halua tavata, mutta olin väärässä. Törmäsin häneen eräällä keikalla, ja hän suorastaan syöksyi luokseni juttelemaan. Seuraavana päivänä hän lähetti viestin ja kysyi, ehtisinkö nähdä häntä tällä viikolla. Olen ollut ehkä liian herkkä ja tulkinnut omassa epävarmuudessani väärin Joonaksen viestejä. Hän haluaa edelleen viettää aikaa kanssani. ***

*** ANTERO: Kööpenhaminan mies kuulostaa jännittävältä seikkailulta, mutta veikkaan, että luu jää käteen molemmista. Varsinkin, jos ei osaa päättää, kumpi tyyppi kiinnostaa enemmän.

*** TANELI: Ketään ei tulisi pitää hihnassa pienen hauskanpidon takia. Siinä saattaa jäädä kokonaan yksin.

On klassinen tilanne, että Joonas ottaa yhteyttä juuri silloin, kun Köpiksen tyyppi ilmestyy kuvioihin. Haluan katsoa Kööpenhaminan kortin, enkä koe tekeväni Joonaksen suhteen väärin. Aion tavata Joonaksen – mutta vain kaverina.

Kuusi viikkoa myöhemmin: Joonas, Rami ja Sebastian ovat kaikki poistuneet kuvioista, ja Aino tapailee Kööpenhaminassa asuvaa miestä. Suhdetta ei ole vielä määritelty, mutta Aino on onnellinen ja vakavissaan

Sinkku: Aino, 30
Miehet: Antero, 32, sinkku, Juha, 33, sinkku, Taneli, 25, seurustelee

Haastateltavien nimet on muutettu.

Kuva: MVPhotos

 

 

 

 

 

 

Pelimiehet ja naiset

Sinkkunainen piti deittailupäiväkirjaa yhdeksän viikon ajan – pyysimme kolmea miestä kommentoimaan suhdekiemuroita

Tulee vähän mieleen sinkkuelämää sarjan kaltaiset säätö-kuviot, mitkä kyllä usean nuoren elämään kylläkin kuuluvat. Ennustan että lopulta tämä "Aino" kyllä löytää sen tosirakkauden ja haluaa sitoutua. Huomionarvoista jutussa on, että tämä voisi olla kuin suoraan miesten maailmastakin paheksuttujen "pelimiesten" päiväkirjasta tai keskustelufoorumilta. Taas yksi todiste, että peliä pelaavat molemmat, sekä naiset että miehetkin.
Lue kommentti

Vapaaehtoisesti lapseton Soile Rajamäki, 36, kokee lapsettomuuden vapauksia tarjoavana voimavarana.

”Olen hyväksynyt, että päätökseni on saattanut sulkea pois parisuhteen mahdollisuuden”

”20-vuotiaana ajattelin, että ehkä se kuuluisa vauvakuume tulee vielä minullekin. Viisi vuotta myöhemmin olin parisuhteessa, ja mieheni toivoi kovasti lasta. Puhuimme silloin asiasta perinpohjaisesti ja tulin siihen tulokseen, etten halunnut lapsia. Suhteemme päättyi minun päätökseeni. Myös seuraavissa parisuhteissani jouduin väittelemään aiheesta, ja suhteet katkesivat samasta syystä.

Kävin sterilisaatiossa vuonna 2012. Olin silloin 32-vuotias. Kun sain leikkausajan, pohdin pitkään, pyytäisinkö saattajaksi rakkaimman ystäväni. Salasin kuitenkin sterilisaation läheisiltäni viimeiseen asti – ehkä siksi, että olin joutunut perustelemaan asiaa niin paljon entisille puolisoilleni, työkavereilleni, ystävilleni sekä tietenkin lääkäreille. Olin niin väsynyt puhumaan aiheesta. Kyse oli kuitenkin minun päätöksestäni, minun kehostani. Päätin pudottaa pommin vasta kolmen kuukauden päästä käytyäni jälkitarkastuksessa.

Jälkitarkastuksen jälkeen pidin lapsettomuusjuhlat. Halusin juhlia valintaani ja merkata sen siirtymäriitiksi omaan elämääni. Aluksi suunnittelin leikkimielisiä ohjelmanumeroita juhliin, kuten tikanheittoa lapsiaiheiseen tauluun. Ne saivat kuitenkin jäädä, sillä joillain ystävilläni on lapsia tai toive lapsesta. En halunnut tehdä valinnastani karnevaalia. Juhlien pukukoodiksi valitsin valkoisen, sillä se symboloi puhtautta ja rauhaa, uuden elämän alkua.

Olin otettu siitä, että vieraani kunnioittivat pukukoodia ja muistivat minua kivoilla pienillä yllätyksillä. Eräs ystäväni ihmetteli, miksi en ollut tehnyt omaa lahjalistaa esimerkiksi Stockmannille, olihan tämä minun henkilökohtaisen elämäni suurimpia juhlia. Ehkä teen vielä niin, jos järjestän sterilisaationi viisivuotisjuhlat.

Pelottava ja erikoinen päätös

Olin ajatellut, että sterilisaatio helpottaisi deittailuelämääni. En halunnut joutua vääntämään asiasta tapailemieni miesten kanssa, steriloituna saatoin lyödä heti faktat pöytään. Miesten reaktio kuitenkin yllätti minut. Toimenpiteen jälkeen olen huomannut, että miehet pelästyvät usein tekemääni päätöstä. Sterilisaatio vie heiltä lapsioption kokonaan pois, eikä monikaan tunnu sulattavan sitä. Valintaani on sanottu pelottavaksi ja erikoiseksi.

Tähän mennessä olen kohdannut kahdenlaisia miehiä deittimarkkinoilla. Ensimmäiset haluavat perinteisen perheen ja omakotitalon, ja toiset ajattelevat, että koska olen vapaaehtoisesti lapseton, en voi haluta vakavaa suhdetta. Olen hyväksynyt, että päätökseni on saattanut sulkea pois parisuhteen mahdollisuuden.

Vaikka äidilläni on jo lapsenlapsia, minua jännitti kertoa hänelle toimenpiteestä. Äidin silmät täyttyivät kyynelistä, ja hän otti minua kädestä kiinni. Ehdin jo säikähtää, että hän ajattelee, ettemme voisi jakaa jonkinlaista ihmeellistä äiti-tytär-suhdetta lapsenlapsien kautta. Äiti kuitenkin sanoi, että näytän todella onnelliselta ja ehjältä naiselta. Minusta kuulemma huokui rauha. Reaktio yllätti minut täysin. Äitini muisteli ääneen lapsuuttani ja sitä, että olin kuulemma jo nuorena sanonut, etten halua lapsia.

Voimavara, joka tarjoaa vapauksia

Koen, että lapsettomuus on ollut joissain työpaikoissani rasite ja jopa hyväksikäytön syy. Ihmiset ovat esimerkiksi perustelleet minun kuormittamistani ylitöillä vain sillä, ettei minulla ole lapsia. En tuo työelämässä vapaaehtoisesti lapsettomuuttani esille. Olen huomannut, että joidenkin mielestä vela-nainen on jotenkin epäkypsä ja vastuuntunnoton.

Lapsettomuus on voimavara, joka tarjoaa vapauksia. Lapsettomana olen voinut keskittyä täysillä ammatilliseen kehittymiseeni ja pystyin ottamaan vastaan nykyisen, paljon reissaamista sisältävän työni. Jos haluan lähteä spontaanisti perjantaina viikonloppureissuun, voin tehdä niin. Lapsettomuus antaa myös aikaa yhdistys- ja vapaaehtoistyöhön. Nautin siitä, että voin tehdä oman osuuteni paremman huomisen eteen.

Ei täydellisen perhe-elämän kulissia

En halua enää kertaakaan löytää itseäni tilanteesta, jossa valintaani vähätellään tai päätäni yritetään kääntää. Onneksi jälkimmäinen vaihtoehto ei ole edes mahdollinen, kiitos sterilisaation. En voisi myöskään tapailla miestä, joka ei ole miettinyt lapsiasiaa. Pidän ihmisistä, jotka ovat tehneet omat valintansa elämänsä suhteen ja seisovat suoraselkäisinä sen takana. Olen itse oppinut kantapään kautta, miten tärkeää tämän aiheen selvittäminen on. Jos olisin taipunut ex-mieheni vaatimuksiin ja hankkinut lapsen hänen kanssaan, olisin varmasti nyt burn outin partaalla. Olisin katkera ylisuorittaja, joka yrittäisi ylläpitää täydellisen perhe-elämän kulissia. Lapsiperhearki ei toisi elämääni mitään hyvää, sillä se ei olisi ollut oma valintani. Tilanne olisi järkyttävä myös kumppanilleni ja ei-toivotulle lapselle.

Olen toiminut Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n puheenjohtajana viime elokuusta saakka. Toivoisin, että suhtautuminen vela-naisiin muuttuisi suvaitsevaisemmaksi. Valitettavasti keskustelu lisääntymisestä tuntuu antavan oikeuden kysyä tai vaatia naisilta mitä tahansa. Saman ilmiön näkee esimerkiksi raskaana olevien naisten kohdalla, joiden vauvamahaa ihmiset ajattelevat voivansa vapaasti kosketella.”

Lue toukokuun lehdestä lisää kokemuksia vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.

Kuva: Satu Kemppainen

Katso myös:

Asiantuntija:"Parisuhdetta ei pidetä enää luotettavana statuksena"

Amy Poehler, Demi Lovato ja muut julkkisnaiset kertovat, miksi naisten pitäisi lopettaa toistensa kadehtiminen

Asiantuntija neuvoo: Näin opit selvittämään parisuhteen riitoja paremmin

Iskikö taas kateuden pistos? Ei se haittaa, niin meille muillekin joskus. Lue, mitä vahvat Cosmo-naiset ajattelevat aiheesta. 

"Kaikki ovat joskus kateellisia, aivan sama kuinka menestynyt on. Tärkeintä on myöntää itselleen, että on kateellinen. Sen jälkeen kannattaa tehdä lista asioista, joista on kiitollinen. Kiitollisuus raivaa tieltään myrkylliset ajatukset." -näyttelijä Amy Poehler Youtube-kanavallaan

 

"We Can't Stop -musiikkivideolla Miley Cyrus vain bilettää eikä välitä muiden mielipiteistä. Olin aluksi superkateellinen, etten voinut olla sellainen. Mutta sitten pohdin elämääni ja tajusin, etten pysty koskaan samaan. Turha siis olla katkera." -laulaja Demi Lovato Cosmossa

"Kateus on luonnollinen tunne, eikä sitä voi estää. Pitää vain ymmärtää, että se mitä sinulla on, on ihan eri asia kuin mitä ystävälläsi on. Itse en koskaan puhaltaisi jonkun toisen kynttilää sammuksiin vaan sen takia, että omani palaisi kirkkaammin." -koomikko Chelsea Handler Elle.comissa

"Itsevarmuus ei jätä tilaa kateudelle. Kun tiedät, että olet mahtava, sinulla ei ole tarvetta vihata ketään." -rap-artisti Nicki Minaj Twitterissä

"Olen kateellinen ihmisille, jotka osaavat koodata ja naisille, joilla ei ole selluliittia." -malli Tyra Banks Twitterissä

"Vasta aikuisena tajusin, että naisten välinen kilpailu on kolmanneksi kamalin asia, mitä nainen voi tehdä. Heti sen jälkeen, että hokee niinku-sanaa tai hylkää vauvansa roskikseen." -koomikko-käsikirjoittaja Tina Fey Bossypants-kirjassaan

Lue toukokuun Cosmosta, miten opit kääntämään kateuden tunteen voitoksi.

Katso myös:

Uusi lehti on täällä – tässä kuusi viisautta inspiroivilta naisilta

Yli puolet ihmisistä uskoo olevansa keskivertoa parempia tulkitsemaan muiden tunteita – kokeile, miten pärjäät testissä

Asiantuntija neuvoo: Näin opit selvittämään parisuhteen riitoja paremmin

Kuvat: MVPhotos

Sinkut ovat onnellisempia kuin avioliitossa elävät, ja he arvostavat enemmän itseään, työtään ja ystävyyssuhteitaan. Kaksi sinkkunaista ja yksi naimisissa oleva keskustelivat aiheesta, joka jakaa ihmisiä aivan turhaan.

Sinkulla on monin tavoin rikkaampi elämä kuin naimisissa olevalla. Näin väitti viime syksynä yhdysvaltalainen psykologi ja tutkija Bella DePaulo Kalifornian yliopistosta Amerikan psykologialiiton kokouksessa. Hänen sinkkuutta puoltava listansa oli pitkä. Sinkut ovat esimerkiksi sosiaalisempia, määrätietoisempia ja vähemmän negatiivisia kuin naimisissa olevat. Auts.

Kerrottakoon heti alkuun, että DePaulo on omien sanojensa mukaan ”ikisinkku”, ja tämän kaltaiset yleistykset ovat aina toivottomia. Mutta silti. Menin naimisiin puolitoista vuotta sitten kymmenen vuoden seurustelun jälkeen, sinkku en ole ollut koskaan. Ei siis ole yllätys, etten ollut samaa mieltä läheskään kaikista DePaulon tutkimuksen tuloksista. Siksi tätä iänikuista sinkut ja avioliitossa elävät -vastakkainasettelua pitää purkaa perin pohjin kahden sinkun kanssa.

1. Sinkut ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin avioliitossa elävät.

DePaulo tutki väitteensä pohjaksi yli kahdeksansadan tutkimuksen tuloksia. Niistä selvisi muun muassa se, että sinkut ovat onnellisempia kuin pariutuneet. DePaulon mukaan eläminen yksin mahdollistaa parhaan, aidon ja merkityksellisen elämän.

Auroralla, 32, on ollut aikuisiällä pari pidempää suhdetta, mutta hän ei ole koskaan elänyt avoliitossa. Viimeiseen puoleen vuoteen hän ei ole tapaillut ketään.

– Olen ollut epäonninen rakkaudessa, mutta elämäni on silti onnellista, tasapainoista ja turvallista. Toki olen miettinyt, mitä jos en pariudu koskaan? Se ei kuitenkaan olisi maailmanloppu. Nautin elämästäni näinkin.

Aurora tekee päivätyönsä ohella omia projektejaan ja opiskelee avoimessa yliopistossa. Hänellä on paljon ystäviä ja harrastuksia.

– Välillä kauhistuttaa, miten hyvää elämäni on juuri näin. Romanttinen rakkaus ja intiimi läheisyys ovat ainoita asioita, joita kaipaan.

Cecilia, 28, on ollut suurimman osan elämästään parisuhteessa. Takana on kaksi avoliittoa: toinen puolentoista, toinen neljän vuoden.

– Vaikka haluaisinkin olla parisuhteessa, ilman suhdetta on parempi vaihtoehto kuin huonossa suhteessa jonkun urpon kanssa. Toivon, että löydän kumppanin, jonka kanssa olisi kivempi olla kuin itsekseni, sillä yksinkin on niin kivaa.

Cecilia etsii menevää ja itsenäistä kumppania, sillä hänellä on monta rautaa tulessa: vaativa työ, gradu ja harrastuksia. Vuoden sisällä hänellä on ollut lyhyt tapailusuhde ja toinen suhde, joka ei virallisesti ollut koskaan parisuhde. Se oli silti hyvin intensiivinen, raskas ja kuluttava.

– Suhde vei kaiken aikani ja energiani, vaikka tiesin, ettei sillä ollut tulevaisuutta. Heitin puoli vuotta elämästäni hukkaan roikkumalla yhdessä ihmisessä. Kun suhde loppui, toipuminen vei aikaa. Nyt haluan vain keskittyä omiin juttuihini.

Cecilia pitää elämäänsä pääosin mukavana ja tasaisena, aivan kuten Aurorakin. Minäkin ajattelen, että avioliittoelämäni on leppoisaa, onnellista, ihanan tavallista ja juuri minun näköistäni. En kestäisi, jos elämässäni olisi turhaa dramaa. Tasapainoinen parisuhde tuntuu vapauttavan energiaa kaikkeen muuhun: työhön, ystävyyssuhteisiin ja itsensä toteuttamiseen.

Toki avioliitto asettaa omat paineensa, mutta ne tulevat usein ulkopuolelta ja niistä käsityksistä, millaista elämän pitäisi olla. Esimerkiksi jälkikasvun perään kysellään jatkuvasti. Ja toki paineita voisi ottaa siitäkin, saako avioliittonsa toimimaan, kun puolet avioliiton solmineista ei saa.

Myös Cecilialle ja Auroralle paineet tulevat ulkopuolelta. He ovat törmänneet usein sinkkuuden väheksymiseen.

– Minua kehotetaan käymään treffeillä useammin. Se, ettei minulla ole parisuhdetta, on joidenkin mielestä jumalaton puute elämässäni, Cecilia aloittaa.

– Sinkkuus on myös stressaavaa. Jatkuvasti kysellään kumppanin perään, Tinderissä pitäisi roikkua, ja silmät pitäisi pitää auki koko ajan. Parisuhde tuntuu olevan normaalitila, johon pitäisi pyrkiä, ja sinkkuus se surkea tila, josta pitäisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Osalle sinkkuus on kuitenkin oma valinta, Aurora muistuttaa.

2. Sinkuilla on parempi kyky päättää omista asioistaan.

Okei, tämä nyt on selvä juttu. Totta kai parisuhteessa on otettava toinen huomioon ja tehtävä kompromisseja. Mutta kun alan pohtia, on vaikea keksiä asioita, joista en voisi päättää itse. Isot ja pienet hankinnat, mitä teen viikonloppuna, minne matkaan talvilomallani... Jos päättäisin jatkaa opiskelua, sekin olisi ok tai jos haluaisin muuttaa ulkomaille, hän tulisi perässä.

Cecilia allekirjoittaa DePaulon väitteen, mutta ajattelee kuitenkin, ettei ole olemassa asioita, joita hän ei voisi tehdä myös parisuhteessa.

– Kaikkea muuta voi tehdä paitsi olla uskoton, ja jos lähtee viikoksi Tallinnaan, olisi hyvä ilmoittaa asiasta. Ääripäänä tiedän parisuhteessa olevia ihmisiä, jotka kutsuvat puolisoaan hallitukseksi. Jännä juttu, että puolet avioliitoista päätyvät eroon.

Cecilia ja Aurora haluavat pitää parisuhteessakin kiinni itselleen tärkeistä asioista. Hyvässä liitossa kumpikaan ei rajoita toistensa tekemisiä.

– Haluan, että suhteessa ollaan kaksi erillistä yksilöä, vaikka ollaankin ”me”. Yhdessä vietetään mahdollisimman paljon aikaa, mutta molemmilla täytyy olla myös omia juttuja. En olisi esimerkiksi valmis luopumaan ulkomaanreissuista tyttökavereideni kanssa, Aurora pohtii.

3. Sinkut arvostavat työntekoa enemmän kuin avioliitossa olevat.

DePaulon mukaan sinkut kokevat kehittyvänsä yksilöinä ja kasvavansa henkisesti enemmän kuin pariutuneet. He ovat myös määrätietoisempia.

Totta, Auroraa ja Ceciliaa määrätietoisempia ihmisiä saa etsiä. He ovat saavuttaneet urallaan korkeita tavoitteita nuoresta iästään huolimatta ja opiskelevat jatkuvasti uutta.

– Olen aikuisiälläni keskittynyt luomaan uraa. Löysin unelmaduunini ja olen tienannut niin, että olen pystynyt ostamaan itselleni asunnon, Aurora kertoo.

On kuitenkin aika, jolloin Aurora asetti työn kaiken muun edelle, eikä siitä seurannut mitään hyvää.

– Pitkään työ täytti parisuhteen jättämän aukon elämässäni, nykyään kaikkein tärkeintä on, että minä ja läheiseni olemme terveitä. Se on määrittänyt uudelleen suhdettani työhön. Olen esimerkiksi vähentänyt ylitöitä merkittävästi.

Cecilialla on työnsä puolesta iltatilaisuuksia ja hän lukee meilejä vapaa-ajallakin. Kolmevuotissuunnitelma pitää sisällään isoja tavoitteita, joista hän on innoissaan.

– Uratavoitteeni olisivat toki samat, vaikka seurustelisin tai olisin naimisissa.

Cecilia kuitenkin myöntää, että parisuhteen luoma onnellisuuden illuusio on joskus sumentanut hänen henkilökohtaisia tavoitteitaan.

– Parisuhde tekee minusta laiskemman. Jos en saa havittelemaani työpaikkaa tai pääse tenttiä läpi, ajattelen, ettei sillä ole väliä, koska muutenhan asiani ovat niin hyvin. En enää ikinä halua olla se tyyppi, joka ei jaksa hakea ylennystä, koska siitä on liikaa vaivaa, tai joka ei jaksa tehdä cv:tä, koska sohvalla kumppanin kanssa on niin paljon mukavampi pötköttää.

Vaikka olen avioliitossa, olen ehdottomasti määrätietoinen ja tavoitteellinen, olen ollut aina. Minulle on tärkeää tehdä työtä, josta nautin ja jossa pääsen toteuttamaan itseäni. Avioliittoon kannan sen myötä mukanani ylityöt ja työstressin, jotka ovat pois yhteisestä ajasta. Tunnistan itsessäni silti myös mukautuvan haahuilijan ja taivaanrannanmaalarin vikaa. Luotan siihen, että elämä kantaa ja vie minut juuri oikeisiin paikkoihin. Ja kyllä, joskus sohvalla on niin mukava olla.

4. Sinkuille vanhemmat, sisarukset, ystävät ja työtoverit ovat tärkeämpiä.

Jos DePauloa on uskominen, sinkut ovat sosiaalisempia kuin avioituneet. Naimisiin mentyään ihmiset eristäytyvät muista: ystävistään, sisaruksistaan, vanhemmistaan.

Mitä vielä! Näen vanhempiani viikoittain, sisaruksiani kerran kuussa. Parhaat ystäväni ovat säilyneet elämässäni lapsesta saakka, osa kouluajoilta. Työelämä on tuonut mukanaan kymmenen uutta rakasta ystävää, eikä avioliitto ole vienyt mennessään yhtäkään. Päälle tulevat vielä muut sukulaiseni, appivanhempani, puolisoni sisarukset sekä puolisoni sukulaiset. Naapureitakin moikkaan joka päivä.

Aurora sen sijaan haluaa erottaa työn ja vapaa-ajan, joten vain muutamasta työkaverista on tullut ystävä. Perhettään hän näkee pari kertaa kuussa, mutta juttelee heidän kanssaan Whatsappissa monta kertaa viikossa. Cecilia puolestaan tapaa isäänsä kerran pari kuussa, sisaruksiaan harvemmin.

Kaikilla meillä kolmella on sekä sinkkuystäviä että naimissa olevia ystäviä, ja voimme laskea sydän- ystävämme yhden käden sormin. Ja jokainen meistä tarvitsee myös omaa aikaa, iltoja, jolloin emme tee yhtään mitään.

– Näen kavereitani neljä kertaa viikossa, muuten tykkään olla paljon yksin. Työni on niin sosiaalista, että minun on pakko raivata kalenterista aikaa itselleni, Aurora kertoo.

Cecilialle yksi ilta viikossa on jo riittävästi omaa aikaa. Muina iltoina hän näkee kavereitaan: joko illallisella, drinkeillä, salilla tai lenkillä.

– En ymmärrä, miksi ystävyyssuhdetta pidetään alempiarvoisena kuin parisuhdetta. Ystävyys voi olla parhaimmillaan täysin samanarvoinen ja jopa syvempikin suhde. Se myös kestää todennäköisesti pidempään.

Vaikka DePaulon tutkimuksen mukaan sinkut elävät kaikin tavoin täydellisempää elämää, sekä Aurora että Cecilia haaveilevat avioliitosta.

– Naimisiin meneminen on aina ollut haaveeni. Toivon, että löydän vielä täydellisen ihmisen, jonka kanssa arkikin on ihanaa, Aurora kertoo.

Cecilia tasapainoilee vanhan avioliittokäsityksen ja modernimman ajatustavan välillä. Onko avioliiton solmiminen kertajuttu, vai onko nykyään realistisempaa ajatella, että ihmisellä on useita suhteita elämänsä aikana?

– Olen kuitenkin niin vanhanaikainen, että haluan ajatella meneväni naimisiin vain kerran. En silti halua fakkiutua yhteen haaveeseen, sillä mitä vaan voi tapahtua. Uskon siihen, että olen niin vahva ja itsenäinen ihminen, että pystyn rakentamaan omannäköisen, täyden ja tyydyttävän elämän niistä eväistä, mitä elämä minulle antaa. 

Kuva: Imaxtree

Sanokaa moi uudelle kolumnistillemme Janni Hussille!

"Hei kaikki ihanat Cosmo-naiset! Täällä kolkuttelee uusi kolumnistinne Janni! Olen 25-vuotias, hyvinkin itsenäinen yrittäjänainen Helsingin Kampista. Tai no, nykyisin Kampista, alun perin Kuusankoskelta. Arkeni ja hyvin pitkälti myös viikonloppuni kuluvat töissä, ja nautin siitä suunnattomasti. Vaikka pakko myöntää, että joskus olisi hauskaa viettää enemmänkin vapaa-aikaa.

Jotkut muistavat minut kiekkovaimona tai NHL-miljonäärin avovaimona. Molemmat termit nostavat karvani pystyyn. En ole koskaan halunnut tulla määritellyksi toisen ihmisen kautta tai jonkun puolisona. Tykkään olla mieluummin vaan Janni Hussi. Se, jolla on omat mielipiteet ja ajatukset ja joka on itsenäinen, oma persoonansa. Kyseinen suhde on kuitenkin kuopattu ja eteenpäin on menty jo hyvä tovi. Ihan vaan Jannina.

Olen nyt sinkku ensimmäistä kertaa aikuisiälläni. Se kuulostaa pelottavalta ja olikin, ennen kuin tajusin kaikki yksin olemisen tuomat mahdollisuudet ja vapauden. Ja tästä tunteesta en ihan hevillä luovu.

Olen nauttinut siitä, ettei minun tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi, jos työpäiväni venyvät myöhään tai jos kirjoitan blogiani puoleen yöhön. Voin ottaa töitä vastaan tai treffata kavereita ilman, että minun tarvitsee miettiä puolison aikatauluja. On ollut ihanaa syödä ruokaa säilytysrasioista (koska kaikki ruoka on kerrankin vain minulle!), eikä kukaan ole ahminut suklaitani, kun palaan kotiin pitkän duunipäivän jälkeen.

Ihanien ja vapauttavien asioiden lisäksi olen törmännyt sinkkuuden tuomiin haasteisiin. Suuriin ja pieniin, kuten mekkojen vetoketjuihin. Olen vääntelehtinyt kotona selkä mutkalla ja taistellut oman olkaniveleni liikkuvutta vastaan ärräpäitä päästellen. Kiitos siis vain avuliaat ystävät ja tuntemattomat taksikuskit auttavasta kädestänne tällaisissa kinkkisissä sinkkuelämän pulmatilanteissa.

Sinkkuna kaipaan välillä sitä, että voisin jakaa asioita jonkun kanssa ja että kotona odottaisi joku. Kerran ajelin töistä kotiin ja näin poliisien ottavan kiinni kahta karannutta sikaa. Olisi ollut hauskaa kertoa tilanne jollekin kotona, koska en viitsinyt alkaa soitella erikseen kavereilleni: ”Hei, näin äsken kaksi sikaa tienlaidassa.”

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin nauttinut sinkkukuukausistani suunnattomasti. En olisi ikinä uskonut, että yksin oleminen voisi tuntua näin hyvältä. Huono juttuhan tässä on se, että koska minulla on niin kivaa itsekseni, elämääni on varmasti vaikea tulla. Miehellä on oltava niin paljon vetovoimaa, että jalkani lähtevät alta. Sellaisia ihmisiä ei (onneksi) ihan joka päivä kävele vastaan, eikä yksikään mies kuulu varsinaisesti tämän hetken suunnitelmiini. Haluan nyt vain mennä ja nauttia, matkustella, tutkia maailmaa, tutustua ihmisiin ja kohdata uutta ennakkoluulottomasti.

Tulen kirjoittamaan kolumneissani rehellisesti elämästäni yksin sekä jakamaan ajatuksia naiseudesta, töistä, treffeistä, ulkonäköpaineista. Aivan kaikesta. Toivon, että tulet viihtymään kanssani."

Jannin seuraavan kolumnin voit lukea toukokuun Cosmosta.

Kuva: Juha Salminen