Selvitimme, mitä miehet oikeasti ajattelevat isyydestä.

Miten reagoit tietoon puolison raskaudesta?

Tuukka: Olin aluksi aika epäuskoinen, mutta hyvin nopeasti innostuin asiasta. Tunsin itseni miehiseksi ja voimakkaaksi, ja suojeluviettini puolisoani kohtaan starttasi heti.

Perttu: Luulin aluksi, että tyttöystäväni vain pilailee. Heti kun näin raskaustestin, jalat meinasivat pettää alta. Onhan se maailman ihanin ja jännittävin tunne.

Arttu: Ehkä sekunnin ajan olin shokissa ja mietin, miten elämäni tulee muuttumaan. Pelko vaihtui kuitenkin pian riemuksi ja suunnattomaksi ylpeydeksi.

Kaipaatko jotain ajasta ennen lasta?

Tuukka: En. Villit poikamiesvuodet ovat takana ja saan omistaa elämäni jollekin paljon suuremmalle. 

Pertti: En koe menettäneeni mitään, päinvastoin. Olen saanut elämääni paljon lisää iloa.

Arttu: Kaipaan ehkä hitaita aamuja ja omiin asioihin uppoutumista. Toisaalta nyt niitä hetkiä arvostaa enemmän kuin ennen.

Miten parisuhteen saa kestämään lapsiperheen arjessa?

Tuukka: Ottamalla omaa aikaa sekä yksilönä että pariskuntana. Isovanhempien apu on korvaamatonta, jotta toista voi välillä hemmotella illallisilla tai pienillä reissuilla. Rakastava parisuhde tekee toimivan perheen.

Pertti: Ei pidä olla liian vaativa tai kriittinen. Armollisuus toista ja itseään kohtaan on tärkeää. Koskaan ei saa olla liian kiire kysyä toiselta kuulumisia ja hieroa hartioita.

Arttu: Yhteinen aika ilman lapsia tekee hyvää, vaikka kävisikin vain elokuvissa tai ulkona syömässä. Pitäisi myös muistaa tuoda kukkia useammin.

Lue koko juttu marraskuun lehden sivuilta 46-47.

He vastasivat: 

Tuukka, 31, tapahtumatuottaja, kahden lapsen isä
Pertti, 30, kokki, yhden lapsen isä
Arttu, 26, opiskelija, kahden lapsen isä

Kuva: iStock

Riidoista ei kannata olla huolissaan, sillä ne kuuluvat jokaiseen suhteeseen. Sen sijaan riitelytapa vaikuttaa suuresti suhteen laatuun ja molempien osapuolten hyvinvointiin.

Kun kaksi erilaiset mielipiteet omaavaa ihmistä lyöttäytyy yhteen, syntyy väistämättä törmäyksiä. Riitelyä voi pitää jopa hyvänä asiana, sillä konfliktit auttavat selvittämään suhteen ongelmakohtia ja purkamaan paineita.

-Kun on väsynyt ja stressaantunut on hyvä, että kumppanille voi avautua siitä, että vessapaperirulla on asetettu väärin tai hammastahnatuubia puristettu huonosta paikasta. Tämä auttaa purkamaan pahaa oloa, psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti Mika Lehtonen Väestöliitosta kertoo.

Riitatilanteissa on tärkeää olla avoin ja tehdä selväksi itselle sekä kumppanille, miksi on paha olo ja miksi on asiasta vihainen. Passiivisaggressiivinen ihan sama -asenne on haitallista suhteelle.

-Toiseen huoneeseen ei kannata suoraa päätä rynnätä pitämään mykkäkoulua moneksi tunniksi. Kerro kumppanille, että haluat nyt hieman rauhoittua omissa oloissasi ja palaat asiaan hetken kuluttua.

Klassinen älä mene nukkumaan vihaisena -ajatus ei toimi jokaisessa riitatilanteessa. Väsyneenä on turha yrittää ratkoa ongelmia, vaan mieluummin sopia kumppanin kanssa, että asian selvittämistä jatketaan aamulla.

Älä alista tai alistu

Rakentavassa riidassa ei ole voittajia tai häviäjiä. Oikeassa olemisen osoittaminen tai kumppanin lyttääminen eivät ratkaise ristiriitoja.

 -Jos toinen aina alistuu toisen osapuolen tahtoon, ongelmat vain kasautuvat. Tuloksena on itsetunnon heikkeneminen ja jopa eroajatuksia. Hyvässä riidassa mielipiteitä vaihdetaan molemmin puolin niin, että molemmat tulevat kuulluksi.

Välillä tämä tarkoittaa äänen korottamista, mutta se ei suinkaan ole huono juttu. Naapureita voi ajoittain viihdyttää meluvallit rikkovalla sanaharkalla, kunhan molempien fyysinen koskemattomuus ei rikkoonnu, eivätkä tavarat hajoa.

Anna anteeksi kulta

Suuttuessa ajatuksenjuoksu sumentuu ja suusta saattaa päästä sammakoita, jotka voivat aiheuttaa suhteelle jopa peruuttamatonta vahinkoa. Asiat olisikin opeteltava sanomaan niin, etteivät ne satuta. Ilkeitä kommentteja on aina pyydettävä anteeksi.

-Epäilysten hälventämiseksi on tärkeää kertoa, ettei tarkoittanut loukkaavia kommentteja. Molemmilla tulee olla riidan jälkeen hyvä mieli, eikä mitään saa jäädä hampaankoloon. Näin vältytään riidan uusiutumiselta.

Anteeksi pyytäminen ei kuitenkaan ole mikään maaliruutu, jonne hyvän riidan kuuluisi aina päättyä. Rakentavan riidan aloittamista ei tarvitse pyytää anteeksi vaan siitä voi jopa kiitää.

-Riidoista voi olla kiitollinen, sillä ne kertovat hyvästä parisuhteesta. Ilman riitoja ei voi kehittyä hyväksi riitelijäksi, Lehtonen muistuttaa.

Kuva: MVPhotos

Jennan ja Katjan ystävyys alkoi vapaaehtoistyön kautta. 

Jenna Kaskikallio, 18: "Katja on parast ystäväni"

”Kun olen nähnyt Katjan, alan jo odottaa, koska tapaamme uudestaan. Ystävyytemme on mukavaa, koska olemme aina iloisia. Haluaisin olla Katjan kanssa paljon useamminkin. Hän on paras ystäväni.

Teemme Katjan kanssa kaikkea. Käymme luistelemassa, meikki-illassa, uimassa, keilaamassa, Elämä Lapselle -konsertissa, syömässä ja Risto Räppääjän ensi-illassa. Joskus pelaamme biljardia. Se on hauskaa, koska voitan Katjan melkein joka kerta. Olen myös käynyt Katjan työpaikalla. Kun en ole Katjan kanssa, pommitan häntä WhatsAppissa viesteillä ja ääniviesteillä. Minulla ei ole vapaa-ajallani monia muita ystäviä. Siksi Katja on tärkeä. Kun minulle tapahtuu jotain jännittävää, haluaisin kertoa siitä heti Katjalle. Kuten sen, että lähden ukin ja mummon kanssa Lanzarotelle.

Katja antaa minulle iloisuutta ja nauravaisuutta. Kivaa on myös se, kun menemme yhdessä shoppailemaan. Meillä on kummallakin shoppailuinto.”

Katja Eskola, 31: "Emme yritä muuttaa toisiamme"

”Havahduin syksyllä siihen, että näen Jennaa useammin ja säännöllisemmin kuin muita ystäviäni. Treffaamme noin kerran kuussa. Ne ovat kummallekin tärkeitä hetkiä. Ystävyyttämme on helppo kuvata yhdellä sanalla. Se on mahtava. Ikä on vain numero ja se, että olemme erilaisia, pelkkää plussaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla kaikenlaisia ystäviä.

Ystävyytemme alkoi kolme vuotta sitten, kun osallistuin Helsingin Kehitysvammatuki 57:n koulutukseen, jossa etsittiin ystäviä kehitysvammaisille. Koulutuksen jälkeen tapasin Jennan. Meillä synkkasi heti. Olemme kovaäänisiä ja nauravaisia.

Teen Jennan kanssa samoja asioita kuin muidenkin kavereideni kanssa. En ole enää vuosiin miettinyt, voimmeko tehdä jotain, koska Jenna on kehitysvammainen. Emme yritä kouluttaa tai muuttaa toisiamme. Olemme vain.

Jenna on avoin, joten keskustelemme kaikesta mieleen tulevasta. Viimeksi mietimme, mistä löytyisi oikeansävyinen meikkivoide. Yksi tärkeä tekijä ystävyydessämme on myös ruoka. Nautimme, kun saamme jutella aterian äärellä. Ystävyytemme aikana olen tullut entistä suvaitsevaisemmaksi. Olemme kaikki tärkeitä. Huomaan myös, että Jennan kanssa arjen turhanpäiväiset kotkotukset pyyhkiytyvät pois. Emme valita tai murehdi. Kun olemme yhdessä, elämme hetkessä. Emme riitele koskaan.

Tulen onnelliseksi, kun voin tarjota Jennalle hetkiä, jotka tekevät hänet iloiseksi. Sitähän ystävyys on. Jennalta olen oppinut, että tärkeintä on olla aina oma itsensä, ei piiloutua roolien taakse. Jenna on yksi parhaista.”

Lue joulukuun Cosmosta neljän muun naisen inspiroivat tarinat ystävyyssuhteistaan. 

Kuva: Juha Salminen

Kevyt jutustelu voi johtaa ystävyyteen, uuteen työpaikkaan tai vaikka rakkauteen. Ota small talk haltuun näillä vinkeillä!

1. Kysy kysymyksiä. Small talk ei synny itsestään.

"Kaunis juhlapaikka. Järjestetäänköhän täällä pikkujouluja? Etsimme juuri tiloja työpaikkani juhliin."

2. Vastaa kysymyksiin useammalla kuin yhdellä sanalla. 

"Olen kirjanpitäjä. Rakastan numeroita, koska ne ovat täsmällisiä."

3. Kun esittelet ihmiset toisilleen, kerro, mistä heidät tunnet tai mitä olet juuri heidän kanssaan tennyt. Anna jotain, johon tarttua.

"Tässä on Janita. Olemme tavanneet toisemme jo yläasteella. Ihastuin ensi näkemältä hänen vaaleansiniseen kynsilakkaansa."

4. Kerää takataskuun muutama kiinnostava fakta, jos keskustelu tyrehtyy.

"Tiesitkö, että hyviin tapoihin kuului muinoin osata taikatemppuja? Ajattele, jos vetäisin yhtäkkiä kanin hihastani."

5. Opettele ulkoa kokoelma helppoja vitsejä, joilla voit pelastaa tilanteen kuin tilanteen. 

"Mitä nolla sanoi kahdeksikolle? Kiva vyö."

6. Jos unohdat ihmisen nimen, ei hätää. Unohtelu on inhimillistä. Vaihtoehtoisesti voit esitellä ihmisen toiselle: silloin hän yleensä sanoo oman nimensä.

"Tässä on Janita. Janita, tässä on..."

Joulukuun Cosmon sivuilla 44 ja 45 asiantuntija kertoo lisää siitä, kuinka selviydyt paremmin sosiaalisista tilanteista.

Kuva: Imaxtree

Kun parisuhde päättyy yllätyseroon, jäljelle jäävät epäusko, katkeruus ja pelko luottaa ihmisiin.

”En ymmärrä, miten joku rakas ihminen pystyi tekemään minulle niin”

”Minut jätettiin tylysti tekstiviestillä. Olin pyöräilemässä kotiin, kuuntelin ironisesti rakkauslauluja ja mietin, kuinka onnellinen olinkaan. Kotipihaan päästyäni otin kuulokkeet pois korviltani ja katsoin puhelintani. Näytölle oli ilmestynyt kolmen pienen sanan lause: ”Suhteemme on ohi”. Tuossa hetkessä elämäni romuttui täysin. Olimme olleet yhdessä poikaystäväni kanssa kolme vuotta. Aloin itkeä hysteerisesti, juoksin sisälle ja vajosin lattialle. Yritin soittaa eksälleni, mutta hän ei selvästikään halunnut ratkaista asiaa puhumalla. Sen sijaan puhelimeeni kilahti lähes saman tien epätoivoisen soittoyritykseni jälkeen viesti: ”Olen nyt täysi-ikäinen, joten tahdon nähdä elämää toiselta kantilta. Ja armeijakin on edessä.”

Eksäni oli hyvin tunteellinen ihminen. Haaveilimme yhteenmuutosta ja perheestä. Ero oli itsetunnolleni hirvittävä kolaus. Ajattelin pitkään, että minussa on jotain vikaa, koska en kelpaa tällaisena kuin olen. Koko seurustelumme aikana emme juuri riidelleet, sillä pystyimme keskustelemalla selvittämään kaikki solmukohtamme. Eroviestin saatuani mietin, olinko sanonut tai tehnyt jotain sellaista, jonka vuoksi emme eksäni mielestä voineet enää puhua asioista kuten ennen. Onneksi ystäväni olivat tukenani ja veivät minua sosiaalisiin tilanteisiin, jotta sain itseluottamustani kerättyä hiljalleen takaisin. He saivat minut ymmärtämään, että vika ei ollut minun, vaan minä olin pelkurin uhri. Koska putosin niin korkealta, kesti melko kauan tajuta, mitä oli tapahtunut. Miten joku niin rakas ihminen pystyi tekemään minulle niin. Kului vuosi ja olin juuri päässyt yli erostamme, kun sain kuulla, että eksäni oli alkanut seurustella silloisen kaverini parhaan ystävän kanssa. Onneksi minun ei tarvitse tavata kumpaakaan heistä, paitsi jos törmään heihin sattumalta kaupungilla. Eksäni on taatusti samaa mieltä.” Hanna, 24

”Kun mies kysyi, huolisinko hänet takaisin, minä hölmö suostuin”

”Olimme yhdessä seitsemän vuotta ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Kun eksäni jäi kiinni pettämisestä, toivuin vasta viimeisimmästä raskaudesta ja imetin vauvaa. Mietinkin, oliko ulkonäössäni jotain vikaa, sillä neljä raskautta olivat jättäneet vartalooni pysyvät jäljet.

Eksäni matkusteli työkseen paljon. Viime keväänä hän ilmoitti minulle joutuvansa lähtemään kesäksi töihin ulkomaille. Samalla hän kosi minua sanomalla, että jos tästä ajasta selvitään, niin mennäänkö naimisiin. Myöhemmin sain tietää, että vain kuukausi kihlauksemme jälkeen eksäni oli luonut itselleen deittiprofiilin ja hakenut sieltä seksiseuraa.

Minä hoidin kotona yksin lastenhoidon, laskut ja omakotitalon pihatyöt. Jaksoin, koska ajatukseni olivat syksyssä, jolloin pääsisimme suunnittelemaan häitä. Odotin kuumeisesti, että mieheni tulisi käymään, mutta hän saattoi viipyä reissuillaan parikin kuukautta. Kun hän kävi kotona, riitelimme jatkuvasti.

Itkin usein ja kyselin, onko hänellä joku toinen, mutta eksäni kielsi järjestelmällisesti epäilyni, kunnes eräänä aamuna sain häneltä tekstiviestin, jossa hän kertoi valehdelleensa. Jalkani pettivät alta ja rintaani puristi.

Syksyllä yritin saada häneltä selitystä pettämiselle. Turhaan. Samalla selvisi, että hänellä oli ollut reissullaan vakituinen tyttöystävä. Sen jälkeen eksäni alkoi viestitellä naiselle avoimesti minun ja lasteni läsnä ollessa. Löysin myös naisen lähettämiä alastonkuvia eksäni tabletilta.

Olin äärimmäisen epätoivoinen. Hoin itselleni jatkuvasti, että eihän minulle voi käydä näin. Halusin säilyttää ehjän perheen. Niinpä kun mies kysyi, huolisinko hänet takaisin, minä hölmö suostuin. Kiduttavaa uudelleenyritystä kesti muutaman kuukauden. Se kaduttaa minua.

Viimeinen pisara oli, kun avasin vahingossa eksäni sähköpostin. Siellä oli miehen ja jonkun vieraan naisen rivo viestiketju kuvineen päivineen.

Tällä hetkellä tapaamme ajoittain lasten takia. Eksäni kohtelee minua edelleen välinpitämättömästi, ja välimme ovat tulehdusherkät. Hänellä on uusi vakituinen ja tällä kertaa myös julkinen tyttöystävä. Itse en ole vielä löytänyt rakkautta, sillä en ole kunnolla vielä päässyt yli erostamme. Olen katkera ja minusta tuntuu aivan kuin minulla ei olisi enää tunteita. Etsin suuntaa elämälleni, mutta se tuntuu vaivalloiselta. Kaikki täytyy aloittaa taas alusta.” -Lotta, 39

”Eksäni keräsi tavaransa heti aamulla ja kaasutti pois”

”Pidin eksääni rehellisenä ihmisenä. Hän oli ilopilleri ja kaikkien hauskuuttaja. Parisuhteemme oli kaikin puolin ihana, vaikka se puolentoista vuoden aikana olikin rutinoitunut. Hehkuin silti aina, kun katsoin häntä, enkä ollut koskaan tuntenut niin suurta rakkautta ketään kohtaan. Eksäni piti liekkiä yllä kehumalla minua ja järjesti välillä ihania yllätyksiä. Viimeinen hänen järjestämänsä yllätys oli kaikkea muuta kuin mieluinen.

Emme asuneet yhdessä, mutta eksäni vietti lähes jokaisen yön luonani. Iltaisin meille oli muodostunut tapa tunnustaa rakkauttamme toista kohtaan aina ennen nukkumaanmenoa. Eräänä iltana kysyin vaivihkaa, miksei hän sano minulle, että rakastaa. Siihen eksäni ilmoitti kylmästi, ettei hänellä ole enää sellaisia tunteita. Menin shokkiin ja aloin hyperventiloida. Tuntui, että maailmani romahtaa eikä millään ole enää mitään merkitystä.

Mietin eilistä, jolloin kaikki oli ollut vielä hyvin. Olimme katselleet minulle mekkoa kihlakuvauksiin, sillä meidän oli tarkoitus vaihtaa kesällä sormuksia. Myöhemmin eksäni tunnusti, että oli miettinyt eroa jo pari viikkoa, mutta ei ollut vielä tehnyt lopullista päätöstä. En osannut odottaa hänen käytöksestään mitään niin kamalaa.

Emme riidelleet ennen eroa, emmekä sen jälkeen, sillä en paniikkikohtaukseltani pystynyt puhumaan. Ei minulle oikeastaan annettu siihen tilaisuuttakaan. Eksäni nimittäin keräsi tavaransa heti seuraavana aamuna ja kaasutti pois. Soitin itku kurkussa äidilleni ja hän haki minut viikoksi luokseen rauhoittumaan.

Alkukesä meni unenomaisessa sumussa. Ajattelin, että elämä oli tässä, en pääse eksästäni yli koskaan. Minua ahdisti myös ajatus siitä, että minun pitäisi jonain päivänä nähdä hänet jonkun toisen kanssa.

Meillä on paljon yhteisiä ystäviä, joten emme pysty välttelemään toisiamme. Ystävämme ihmettelivät julmaa jättötapaa, mutta eivät halunneet asettua kummankaan puolelle. Se on minulle ihan okei, sillä oli vain hyvä, ettei kaveriporukkamme repeytynyt samalla tavalla kahtia kuin sydämeni.

Erostamme on nyt puoli vuotta. Eksäni viilettää vieläkin huolettomasti sinkkuna, mutta minuun ero jätti pysyvät jäljet. Olen nykyään todella varautunut miesten suhteen. Pelkään luottaa ja rakastaa. Mutta ei minulla ole kiire sännätä uuteen suhteeseen. Nyt annan aikaa vain itselleni.” -Sandra, 20

Haastateltavien nimet on muutettu.
Kuva: MVPhotos