Lumilautailija Eero Ettala, 31, on jatkuvasti maailmalla, eikä muista aina kertoa reissuistaan puolisolleen. Hän on hulluna sokerimunkkeihin ja hampurilaisiin ja kieltäytyy kalasta vain koska ne ovat hänen mielestään rumia.

Kun en lumilautaile, käyn uimassa, pelaamassa squashia, pyöräilemässä ja skeittaamassa niin paljon kuin vain jaksan. Lääkäri on kieltänyt juoksemisen polvieni kunnon takia. Perinteisestä salitreenistä en ole nauttinut koskaan, sillä siitä ei tule freesi fiilis. Lihasten pumppaaminen on lumilautailun kannalta myös melko hyödytöntä.

Tulisin hulluksi, jos halvaantuisin, enkä voisi liikkua enää koskaan ja tehdä asioita, joita rakastan. Polveni on leikattu kuusi kertaa. Urheilutauko ja leikkauksesta toipuminen on voinut viedä puolikin vuotta. Siinä on pitänyt psyykata itseään. Aion lumilautailla niin pitkään kuin jalkani vain toimivat.

En voisi elää ilman ystäviä, perhettä, tyttöystävää, skeittausta ja lumilautailua. Tärkeitä asioita on paljon, enkä edes yritä laittaa niitä tärkeysjärjestykseen. Tyttöystävältä voisi tulla huutia, jos lumilautailu menisikin hänen edelleen.

Noloa myöntää, mutta inhoan kalaa. En syö mitään mereneläviä, sillä kalat ja äyriäiset ovat iljettäviä. Säästän itseni usein selittelyltä ja kerron olevani niille allerginen, vaikka oikea syy kieltäytymiseeni on se, että ne ovat rumia.

Pidän ulkonäössäni kasvojeni pienistä arvista. Ne kertovat elämästä ja muistuttavat lumilautailutarinoistani. Ehkä arvet ovat myös jonkinlaisia miehisyyden merkkejä siitä, että turpaan on tullut otettua.

Olen hulluna sokerimunkkeihin. Munkinhimo alkoi varmasti jo pienenä, kun laskettelukeskusten kahvioissa sai aina munkkeja ja kaakaota. Voisin syödä niitä vaikka viisi putkeen.

Aamulla ensimmäiseksi tsekkaan meilit, sitten Instagramin, Facebookin ja Snapchatin, ja vasta sen jälkeen nousen sängystä. Jätän aamiaisen myöhemmälle ja lähden suoraan urheilemaan. Sovin aamutreenitreffejä päivätöissä käyvien kavereideni kanssa, jotta saan omaankin elämääni hyvän rytmin. Muuten jään helposti nukkumaan.

Tuhlaan aivan liikaa aikaa netissä haahuilemiseen. Jämähdän selaamaan Facebookia ja katselemaan videoita, vaikka ajan voisi käyttää paljon järkevämminkin. Rahankäytössä olen säästeliäs, vaikka joskus baari-illan jälkeen lompakkoon katsoessa kirpaisee. Yritän sijoittaa rahat fiksusti, ja paras hankintani on asuntoni Töölössä. Sieltä on kiva herätä ja sinne on aina kiva palata.

Olen koukussa roskaruokaan. Se on hektisen aikatauluni ja matkustamisen takia usein helpoin vaihtoehto, mutta pikaruoka myös maistuu todella hyvältä. Viimeiseksi ateriakseni söisin kalifornialaisen In-N-Out Burger -ketjun hampurilaisaterian. Ajattelen, että koska urheilen näin paljon, minulla on varaa syödä vähän huonomminkin. Vaikka voisihan ne karkit ja limut vaihtaa hedelmiin ja vihanneksiin.

Ihailen naisia, jotka ovat päättäväisiä, menestyneitä ja itsevarmoja.

Saan usein kommenttia siitä, etten muista kertoa reissuistani. Olen huono infoamaan tyttöystävääni aikataulustani, joten kuulen usein siitä, etten ole koskaan kotona. Työmatkat saattavat selvitä vain parikin päivää ennen reissua. Viimeksi olin kuukauden sisällä Hollannissa, Pekingissä, Brasiliassa ja polttareissa Tallinnassa.

En osaa surffata, ja se on ärsyttävää. Koska lumilautailen ja skeittaan, on helppo olettaa, että myös surffaaminen sujuisi. Olen kuitenkin onnistunut vain seisomaan laudan päällä. Aion opetella lajin vielä joskus.

Oudoin tapani on se, etten osaa pelata täysillä, jos mukana ei ole panoksia. Sovimme usein kavereiden kanssa, että häviäjä tarjoaa lounaan tai vaikka matsin jälkeisen proteiinipatukan. Muuten en saa treenatessa itsestäni kaikkea irti.

En voi sietää häikäilemättömiä ja itsekkäitä ihmisiä. Itseään ei voi nostaa muita ylemmäksi, eikä kukaan ole toista arvokkaampi.

Tärkeintä parisuhteessa on kemia ja huumori. Toisen kanssa pitää olla hauskaa, ja tyttöystävälle pitää pystyä heittämään samoja juttuja kuin kavereillekin. Yhteinen tavallinen tekeminen, kuten leffan katsominen ja iltakävely, on parasta. Luksusta taas on, kun toinen on tehnyt ruoan valmiiksi, kun palaan maailmalta kotiin.

Unelmoin siitä, että löydän lumilautailun loputtua uuden ammatin, johon tunnen samanlaista paloa. Se ei tule olemaan helppoa, mutta toivon, että voin olla tulevaisuudessa jostain muustakin asiasta yhtä fiiliksissä

Kuva: Piia Arnolund

Paljon parjattu ghosting on sittenkin paras tapa panna piste tapailulle.

Pari vuotta sitten ihmissuhdekentällä alettiin puhua uudesta ilmiöstä: ghostingista. Sillä tarkoitetaan suhteen kuolettamista katoamalla kuvioista. Yhtäkkiä kaikki ghostasivat toisiaan jättämällä vastaamatta viesteihin tai ottamatta enää yhteyttä. Hommasta tuli niin yleistä, että sana sai paikan sanakirjoista ympäri maailmaa.

Ghostingista puhuminen helpotti deittailijoita, sillä moni koki saaneensa kohtelulleen vihdoin nimen. Termin, jonka avulla ilmiö oli helpompi tunnistaa – ja lokeroida käyttäytyjä sen mukaan.

Ghostausta pidetään yleensä huonona juttuna. Sanotaan, että se on vastuutonta käytöstä. Että ghostaaja pääsee pälkähästä, kun hänen ei tarvitse kohdata toista ihmistä ja kertoa, miksi ei enää halua tapailla tätä. Samalla hän myös jättää viheliäisen takaportin auki, jotta voi palata saman sutinan luokse sitten, jos hänestä itsestä siltä tuntuu.

Jostain syystä olemme alkaneet ajatella, että kun lyhytkin tapailusuhde päättyy, eron tulee olla selkeä. Rohkenen olla eri mieltä: minusta ghostaus on pehmeää ja ystävällistä – ja se voi olla parasta, mitä sinulle voi tapahtua.

Kaikkea ei tarvitse sanoa

Olin kerran nettitreffeillä, jotka sujuivat huonosti. Meillä ei ollut mitään yhteistä eikä keskustelu luistanut. Mies vei minut pelaamaan biljardia nuhjuiseen baariin, jossa myytiin taskulämmintä lonkeroa muovipulloista. Vihaan bilistä. Odotin koko deittien ajan, että pelivuoromme loppuisi. Minulle oli ihan selkeää, ettemme enää tulisi tapaamaan enkä uskonut, että kumpikaan olisi enää missään yhteydessä toiseen. Kaveri päätti kuitenkin lähettää minulle sähköpostin sanoakseen, ettei näe meillä yhteistä tulevaisuutta.

Minua loukkasi paljon enemmän se, että hän koki tarpeelliseksi sanoa, ettei näe meitä pariskuntana. Tokihan minä sen tiesin, en nähnyt itsekään. En edes kavereina. Ymmärrän, että hän yritti tehdä selkeän breikin, mutta en olisi tarvinnut sitä. Olisi ärsyttänyt paljon vähemmän, jos hän olisi jättänyt meilin lähettämättä.

Tunsin itseni typeräksi, heikoksi, altavastaajaksi. Tyyppi oli saanut viimeisen sanan, eikä siihen auttanut vastata mitenkään. Olisi ollut paljon ystävällisempää vain jättää asia siihen. Molemmat olisivat kyllä tajunneet jutun juonen.

Ghostaa deitti, älä puolisoa

Milloin suhteen sitten saa ghostata? Avoliitossa tai naimisissa olevan ihmisen on hankala päättää suhde ghostaamalla. Eikä se (onneksi) varmaan tulisi kovin monelle edes mieleen. Tinder-deitti, jota et ole koskaan tavannut, on ihan toinen juttu.

Jos ensimmäiset treffit ovat täysi katastrofi, on ihan okei ghostata deitti ilman, että tarvitsee selitellä itseään. Vielä suuremmalla syyllä niin saa tehdä silloin, jos tyyppi paljastuu kammottavaksi hiippariksi tai on muuten vaan ääliö.

Jos tapaamisia on takana harvakseltaan tai vasta muutama, ghostaus on täysin sallittua. Kun suhde ei ole vielä vakava, veto-oikeutta saa käyttää huoletta ja kertomatta miksi. Se voi olla hyväksi: kun ei vielä tunne toista kovin hyvin, ei tätä tarvitse satuttaa kertomalla yksityiskohtaiseksi, miksei tykkää hänestä.

Ehkä kaikkein hyväksyttävintä ghostaus on silloin, jos tyyppiä ei ole koskaan tavannut tosielämässä. Vilkaskaan Tinder-viestien vaihtelu ei vielä velvoita perusteluihin, ja katoaminen on ihan mukava tapa tehdä sille stoppi.

Jokainen ihmissuhde ei sovi ghostattavaksi, mutta on paljon suhteita, jotka on ihan hyväksyttävää päättää liukenemalla huomaamattomasti toisen elämästä. Kyllä aikuinen ihminen tajuaa, että jos toisesta ei enää kuulu, hänet kannattaa unohtaa.

Hellä ja lämmin ero

Paljon puhutaan siitä, miten tylyä ja kylmää ghostaus voi olla. Sanotaan, että ghostaaja uskoo, ettei deitti ole edes hänen aikansa tai selittelyjensä arvoinen.

Uskon, että ghostaus on päinvastoin lämpimin ja hellin tapa lopettaa orastava tapailu – ainakin vähemmän tyly kuin suora torjunta. Ja jos on erityisen herkkä, ghostaus antaa mahdollisuuden kehitellä miellyttäviä skenaarioita tyypin katoamiselle. Ehkä kyse ei olekaan siitä, ettei hän pitänyt minusta, vaan siitä, että hän on muuttanut Alaskaan ja ryhtynyt elämään täysin sähkötöntä elämää. Mitä tahansa, mikä saa ghostauksen tuntumaan mukavammalta. Kiusallisten jäähyväisten tai valkoisten valheiden sijaan voi ihan hyvin vain liueta toisen elämästä. Ja jos joku tekee niin sinulle? Tervemenoa. Sitten ainakin tiedät, että voit siirtyä seuraavaan, kivempaan tyyppiin.

Oli miten oli, meidän täytyy hyväksyä se, että ghostaus on yksi tapa, millä ihmiset päättävät nykyään suhteitaan. Ilmiön ymmärtämistä auttaa se, että opettelee lukemaan merkkejä: kun joku lakkaa puhumasta sinulle, hän ei halua enää tavata. Yksinkertaista. 

Kuva: Mikko Hannula

Tsaahas

Saako deitin ghostata? Kyllä, jos suhde on vasta alkuvaiheessa

Tulee pakostakin kyllä mieleen että miksi kirjoittaja yhdistää suhteen lopettamisen syiden latomiseen tai siihen että on velkaa syyn. Ihan "en halua jatkaa tapailua" käy hyvin. Pakosta tulee mieleen että kirjoittaja halusi tahallaan leipoa tämän samaan pakettiin "en tykkää sinusta koska tukkasi on punainen" ynnä muiden tarpeettomien loukkausten kanssa saadakseen pontta mielipiteeseen joka riisuttuna on yksinkertaisesti se ettei tuntemattomien takia tarvitse vaivautua, tällä kertaa vain...
Lue kommentti

Nämä naiset tietävät, että ystävän kanssa voi olla juuri sellainen kuin on.

Laura Haimila, 28: "Arvostan Saran asennetta ja päättäväisyyttä"

”Kun olin keväällä menossa tapaamaan Saraa ensimmäistä kertaa, minua jännitti. En tiennyt, mitä odottaa. Kun näin Saran ovensuussa, hermostukseni kaikkosi. Vastassa oli korkokenkäinen, energinen lady.

Tapaamme noin kerran kuussa. Yleensä Sara keittää meille kahvit, jonka jälkeen siirrymme olohuoneeseen rupattelemaan. Kuuntelen mielelläni Saran juttuja ja mietin, kuinka erilaista elämää olemme eläneet. On kiehtovaa pohtia esimerkiksi sitä, mistä saamme voimaa. Saralle usko on ollut aina suuressa roolissa.

Arvostan Saran asennetta ja päättäväisyyttä. Kun Sara sanoo, että hän lähtee ulos ja kaupoille, hän lähtee. Sara myös kuluttaa ihailtavan paljon kulttuuria. Se on meille yhteistä. Tapaamiset Saran kanssa ovat tärkeitä, koska yhdessäolomme aikana mietin muuta kuin deadlineja tai hoitamattomia tehtäviä. Joka kerta, kun lähden, minulla on hyvä mieli.

Ystävyyteemme ei liity sääntöjä tai ehtoja. Pidämme ainoastaan kiinni siitä, että tapaamme säännöllisesti. Nykyaikana arvokkainta, mitä toiselle voi antaa, on aika.

Lähdin mukaan vapaaehtoistyöhön sen jälkeen, kun tapasin toimittajan työssäni muutama vuosi sitten yksinäisiä vanhuksia. Kun kuuntelin heitä, ymmärsin, että olimme niitä harvoja, joille he pääsivät päivän aikana juttelemaan. Silloin päätin, että minulla olisi aikaa, vaikka elämäni olisi kuinka uraorientoitunutta.”

Sara Korolainen, 84: "Voin olla varamummo"

”Meillä synkkasi Lauran kanssa heti. Jopa niin, että mietin, että haluaisin adoptoida hänet. Niin paljon Laura tuo iloa. Olen onnellinen, että soitin HelsinkiMissioon ja pyysin juttukaveria.

Meitä yhdistää positiivinen elämänasenne. Jo äitini opetti, että kanssaihmisille pitää olla ystävällinen ja huolehtia, että ympärillä on seuraa. Näillä eväillä olen elänyt.

Minulla on vaikka mitä suunnitelmia, mitä haluaisin tehdä Lauran kanssa. Keskustelemme usein musiikista ja toivon, että voimme mennä joskus yhdessä oopperaan tai Musiikkitalon-konserttiin. Elokuviin haluaisin myös. Kun Laura kertoi olleensa työmatkalla Ruotsin-laivalla, ajattelin, että lähtisin seuraavalla kerralla mukaan.

Viihdyn nuorten seurassa. Heidän kanssaan elämän suurista kysymyksistä keskusteleminen on antoisaa. Nuorilla on raikkaita näkemyksiä. Toivon, että pystyn antamaan Lauralle mielen ravintoa. Voin olla varamummo, koska Lauran isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omasta lapsuudestani muistan, kuinka mukavalta tuntui, kun mummo letitti hiukseni ja halasi. Samaa tunnetta toivon Lauralle.

Joskus iltaisin katselen edesmenneiden läheisteni valokuvia. Minun tulee heitä ikävä ja alkaa itkettää. Surulliset ajatukset menevät kuitenkin pois, kun muistan, että pian Laura tulee taas piristämään.” 

Kuva: Juha Salminen

Riidoista ei kannata olla huolissaan, sillä ne kuuluvat jokaiseen suhteeseen. Sen sijaan riitelytapa vaikuttaa suuresti suhteen laatuun ja molempien osapuolten hyvinvointiin.

Kun kaksi erilaiset mielipiteet omaavaa ihmistä lyöttäytyy yhteen, syntyy väistämättä törmäyksiä. Riitelyä voi pitää jopa hyvänä asiana, sillä konfliktit auttavat selvittämään suhteen ongelmakohtia ja purkamaan paineita.

-Kun on väsynyt ja stressaantunut on hyvä, että kumppanille voi avautua siitä, että vessapaperirulla on asetettu väärin tai hammastahnatuubia puristettu huonosta paikasta. Tämä auttaa purkamaan pahaa oloa, psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti Mika Lehtonen Väestöliitosta kertoo.

Riitatilanteissa on tärkeää olla avoin ja tehdä selväksi itselle sekä kumppanille, miksi on paha olo ja miksi on asiasta vihainen. Passiivisaggressiivinen ihan sama -asenne on haitallista suhteelle.

-Toiseen huoneeseen ei kannata suoraa päätä rynnätä pitämään mykkäkoulua moneksi tunniksi. Kerro kumppanille, että haluat nyt hieman rauhoittua omissa oloissasi ja palaat asiaan hetken kuluttua.

Klassinen älä mene nukkumaan vihaisena -ajatus ei toimi jokaisessa riitatilanteessa. Väsyneenä on turha yrittää ratkoa ongelmia, vaan mieluummin sopia kumppanin kanssa, että asian selvittämistä jatketaan aamulla.

Älä alista tai alistu

Rakentavassa riidassa ei ole voittajia tai häviäjiä. Oikeassa olemisen osoittaminen tai kumppanin lyttääminen eivät ratkaise ristiriitoja.

 -Jos toinen aina alistuu toisen osapuolen tahtoon, ongelmat vain kasautuvat. Tuloksena on itsetunnon heikkeneminen ja jopa eroajatuksia. Hyvässä riidassa mielipiteitä vaihdetaan molemmin puolin niin, että molemmat tulevat kuulluksi.

Välillä tämä tarkoittaa äänen korottamista, mutta se ei suinkaan ole huono juttu. Naapureita voi ajoittain viihdyttää meluvallit rikkovalla sanaharkalla, kunhan molempien fyysinen koskemattomuus ei rikkoonnu, eivätkä tavarat hajoa.

Anna anteeksi kulta

Suuttuessa ajatuksenjuoksu sumentuu ja suusta saattaa päästä sammakoita, jotka voivat aiheuttaa suhteelle jopa peruuttamatonta vahinkoa. Asiat olisikin opeteltava sanomaan niin, etteivät ne satuta. Ilkeitä kommentteja on aina pyydettävä anteeksi.

-Epäilysten hälventämiseksi on tärkeää kertoa, ettei tarkoittanut loukkaavia kommentteja. Molemmilla tulee olla riidan jälkeen hyvä mieli, eikä mitään saa jäädä hampaankoloon. Näin vältytään riidan uusiutumiselta.

Anteeksi pyytäminen ei kuitenkaan ole mikään maaliruutu, jonne hyvän riidan kuuluisi aina päättyä. Rakentavan riidan aloittamista ei tarvitse pyytää anteeksi vaan siitä voi jopa kiitää.

-Riidoista voi olla kiitollinen, sillä ne kertovat hyvästä parisuhteesta. Ilman riitoja ei voi kehittyä hyväksi riitelijäksi, Lehtonen muistuttaa.

Kuva: MVPhotos

Jennan ja Katjan ystävyys alkoi vapaaehtoistyön kautta. 

Jenna Kaskikallio, 18: "Katja on parast ystäväni"

”Kun olen nähnyt Katjan, alan jo odottaa, koska tapaamme uudestaan. Ystävyytemme on mukavaa, koska olemme aina iloisia. Haluaisin olla Katjan kanssa paljon useamminkin. Hän on paras ystäväni.

Teemme Katjan kanssa kaikkea. Käymme luistelemassa, meikki-illassa, uimassa, keilaamassa, Elämä Lapselle -konsertissa, syömässä ja Risto Räppääjän ensi-illassa. Joskus pelaamme biljardia. Se on hauskaa, koska voitan Katjan melkein joka kerta. Olen myös käynyt Katjan työpaikalla. Kun en ole Katjan kanssa, pommitan häntä WhatsAppissa viesteillä ja ääniviesteillä. Minulla ei ole vapaa-ajallani monia muita ystäviä. Siksi Katja on tärkeä. Kun minulle tapahtuu jotain jännittävää, haluaisin kertoa siitä heti Katjalle. Kuten sen, että lähden ukin ja mummon kanssa Lanzarotelle.

Katja antaa minulle iloisuutta ja nauravaisuutta. Kivaa on myös se, kun menemme yhdessä shoppailemaan. Meillä on kummallakin shoppailuinto.”

Katja Eskola, 31: "Emme yritä muuttaa toisiamme"

”Havahduin syksyllä siihen, että näen Jennaa useammin ja säännöllisemmin kuin muita ystäviäni. Treffaamme noin kerran kuussa. Ne ovat kummallekin tärkeitä hetkiä. Ystävyyttämme on helppo kuvata yhdellä sanalla. Se on mahtava. Ikä on vain numero ja se, että olemme erilaisia, pelkkää plussaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla kaikenlaisia ystäviä.

Ystävyytemme alkoi kolme vuotta sitten, kun osallistuin Helsingin Kehitysvammatuki 57:n koulutukseen, jossa etsittiin ystäviä kehitysvammaisille. Koulutuksen jälkeen tapasin Jennan. Meillä synkkasi heti. Olemme kovaäänisiä ja nauravaisia.

Teen Jennan kanssa samoja asioita kuin muidenkin kavereideni kanssa. En ole enää vuosiin miettinyt, voimmeko tehdä jotain, koska Jenna on kehitysvammainen. Emme yritä kouluttaa tai muuttaa toisiamme. Olemme vain.

Jenna on avoin, joten keskustelemme kaikesta mieleen tulevasta. Viimeksi mietimme, mistä löytyisi oikeansävyinen meikkivoide. Yksi tärkeä tekijä ystävyydessämme on myös ruoka. Nautimme, kun saamme jutella aterian äärellä. Ystävyytemme aikana olen tullut entistä suvaitsevaisemmaksi. Olemme kaikki tärkeitä. Huomaan myös, että Jennan kanssa arjen turhanpäiväiset kotkotukset pyyhkiytyvät pois. Emme valita tai murehdi. Kun olemme yhdessä, elämme hetkessä. Emme riitele koskaan.

Tulen onnelliseksi, kun voin tarjota Jennalle hetkiä, jotka tekevät hänet iloiseksi. Sitähän ystävyys on. Jennalta olen oppinut, että tärkeintä on olla aina oma itsensä, ei piiloutua roolien taakse. Jenna on yksi parhaista.”

Lue joulukuun Cosmosta neljän muun naisen inspiroivat tarinat ystävyyssuhteistaan. 

Kuva: Juha Salminen