Yllätys leivänpaahtimessa

"Pidin teininä salaa kotibileet, kun vanhempani lähtivät viikonlopuksi mökille. Kutsuin vain muutaman ihmisen, mutta paikalle tulikin melkein koko koulu. Seuraavana aamuna yritin siivota ja puunata talon putipuhtaaksi, jotta vanhempani eivät osaisi epäillä mitään. Naapurimme kuitenkin vihjasi vanhemmilleni, että talossamme oli juhlittu edellisyönä, mutta puolustauduin sanomalla naapurin liioittelevan. Koko totuus paljastui lopulta maanantaiaamuna, kun isäni teki itselleen paahtoleipää. Paahtimesta pompahti leivän mukana tupakantumppi." -Sara

Eau de liköörikarkki

"Minä ja kaverini joimme kerran salaa isäni viinoja, kun olimme lähdössä 16-vuotiaina kaupungille. Lirutimme vielä pulloihin vettä täytteeksi, jotta isä ei olisi huomannut mitään. Hengityksemme kuitenkin haisi niin paljon alkoholilta, että vanhempani kiinnittivät siihen huomiota. Päädyin keksimään ”hyviä” selityksiä liköörikarkeista lähtien, mutta ei mennyt läpi. Sain jäätävät huudot." -Henna

Kun ei millään malta odottaa

"Kävin leffateatterissa katsomassa elokuvan, jonka olin luvannut mennä katsomaan puolisoni kanssa. Hän tietenkin löysi leffalipun laukustani." -Tiia-Maria

Hupparivaras

"Lainasin usein salaa siskoni vaatteita ja hän vihasi sitä. Kerran pakkasin hänen uuden suosikkihupparinsa reppuuni ja vaihdoin sen ylleni vasta koulun vessassa. En muistanut kuitenkaan palauttaa hupparia siskolleni ajoissa, joten kun hän alkoi etsiä sitä ja syyttää minua sen nappaamisesta, valehtelin. En muka ollut nähnytkään sitä. Kun siskoni oli aikansa raivonnut ja luullut kadottaneensa hupparinsa itse, piilotin sen hänen vaatekaappinsa perälle. Siskoni arvasi heti minun olleen asialla – viimeistään siinä vaiheessa, kun hän huomasi, että joku oli purrut rikki hupparin kiristysnauhat." -Lotta

Lörppösuu

"Jäin poikaystävälleni kiinni vuoden takaisesta salasuhteestani, kun kerroin siitä hänelle vahingossa – päihtyneenä. Se oli hirvein ilta ikinä." -Tiina

Kuva: MVPhotos

Nämä naiset tietävät, että ystävän kanssa voi olla juuri sellainen kuin on.

Laura Haimila, 28: "Arvostan Saran asennetta ja päättäväisyyttä"

”Kun olin keväällä menossa tapaamaan Saraa ensimmäistä kertaa, minua jännitti. En tiennyt, mitä odottaa. Kun näin Saran ovensuussa, hermostukseni kaikkosi. Vastassa oli korkokenkäinen, energinen lady.

Tapaamme noin kerran kuussa. Yleensä Sara keittää meille kahvit, jonka jälkeen siirrymme olohuoneeseen rupattelemaan. Kuuntelen mielelläni Saran juttuja ja mietin, kuinka erilaista elämää olemme eläneet. On kiehtovaa pohtia esimerkiksi sitä, mistä saamme voimaa. Saralle usko on ollut aina suuressa roolissa.

Arvostan Saran asennetta ja päättäväisyyttä. Kun Sara sanoo, että hän lähtee ulos ja kaupoille, hän lähtee. Sara myös kuluttaa ihailtavan paljon kulttuuria. Se on meille yhteistä. Tapaamiset Saran kanssa ovat tärkeitä, koska yhdessäolomme aikana mietin muuta kuin deadlineja tai hoitamattomia tehtäviä. Joka kerta, kun lähden, minulla on hyvä mieli.

Ystävyyteemme ei liity sääntöjä tai ehtoja. Pidämme ainoastaan kiinni siitä, että tapaamme säännöllisesti. Nykyaikana arvokkainta, mitä toiselle voi antaa, on aika.

Lähdin mukaan vapaaehtoistyöhön sen jälkeen, kun tapasin toimittajan työssäni muutama vuosi sitten yksinäisiä vanhuksia. Kun kuuntelin heitä, ymmärsin, että olimme niitä harvoja, joille he pääsivät päivän aikana juttelemaan. Silloin päätin, että minulla olisi aikaa, vaikka elämäni olisi kuinka uraorientoitunutta.”

Sara Korolainen, 84: "Voin olla varamummo"

”Meillä synkkasi Lauran kanssa heti. Jopa niin, että mietin, että haluaisin adoptoida hänet. Niin paljon Laura tuo iloa. Olen onnellinen, että soitin HelsinkiMissioon ja pyysin juttukaveria.

Meitä yhdistää positiivinen elämänasenne. Jo äitini opetti, että kanssaihmisille pitää olla ystävällinen ja huolehtia, että ympärillä on seuraa. Näillä eväillä olen elänyt.

Minulla on vaikka mitä suunnitelmia, mitä haluaisin tehdä Lauran kanssa. Keskustelemme usein musiikista ja toivon, että voimme mennä joskus yhdessä oopperaan tai Musiikkitalon-konserttiin. Elokuviin haluaisin myös. Kun Laura kertoi olleensa työmatkalla Ruotsin-laivalla, ajattelin, että lähtisin seuraavalla kerralla mukaan.

Viihdyn nuorten seurassa. Heidän kanssaan elämän suurista kysymyksistä keskusteleminen on antoisaa. Nuorilla on raikkaita näkemyksiä. Toivon, että pystyn antamaan Lauralle mielen ravintoa. Voin olla varamummo, koska Lauran isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omasta lapsuudestani muistan, kuinka mukavalta tuntui, kun mummo letitti hiukseni ja halasi. Samaa tunnetta toivon Lauralle.

Joskus iltaisin katselen edesmenneiden läheisteni valokuvia. Minun tulee heitä ikävä ja alkaa itkettää. Surulliset ajatukset menevät kuitenkin pois, kun muistan, että pian Laura tulee taas piristämään.” 

Kuva: Juha Salminen

Riidoista ei kannata olla huolissaan, sillä ne kuuluvat jokaiseen suhteeseen. Sen sijaan riitelytapa vaikuttaa suuresti suhteen laatuun ja molempien osapuolten hyvinvointiin.

Kun kaksi erilaiset mielipiteet omaavaa ihmistä lyöttäytyy yhteen, syntyy väistämättä törmäyksiä. Riitelyä voi pitää jopa hyvänä asiana, sillä konfliktit auttavat selvittämään suhteen ongelmakohtia ja purkamaan paineita.

-Kun on väsynyt ja stressaantunut on hyvä, että kumppanille voi avautua siitä, että vessapaperirulla on asetettu väärin tai hammastahnatuubia puristettu huonosta paikasta. Tämä auttaa purkamaan pahaa oloa, psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti Mika Lehtonen Väestöliitosta kertoo.

Riitatilanteissa on tärkeää olla avoin ja tehdä selväksi itselle sekä kumppanille, miksi on paha olo ja miksi on asiasta vihainen. Passiivisaggressiivinen ihan sama -asenne on haitallista suhteelle.

-Toiseen huoneeseen ei kannata suoraa päätä rynnätä pitämään mykkäkoulua moneksi tunniksi. Kerro kumppanille, että haluat nyt hieman rauhoittua omissa oloissasi ja palaat asiaan hetken kuluttua.

Klassinen älä mene nukkumaan vihaisena -ajatus ei toimi jokaisessa riitatilanteessa. Väsyneenä on turha yrittää ratkoa ongelmia, vaan mieluummin sopia kumppanin kanssa, että asian selvittämistä jatketaan aamulla.

Älä alista tai alistu

Rakentavassa riidassa ei ole voittajia tai häviäjiä. Oikeassa olemisen osoittaminen tai kumppanin lyttääminen eivät ratkaise ristiriitoja.

 -Jos toinen aina alistuu toisen osapuolen tahtoon, ongelmat vain kasautuvat. Tuloksena on itsetunnon heikkeneminen ja jopa eroajatuksia. Hyvässä riidassa mielipiteitä vaihdetaan molemmin puolin niin, että molemmat tulevat kuulluksi.

Välillä tämä tarkoittaa äänen korottamista, mutta se ei suinkaan ole huono juttu. Naapureita voi ajoittain viihdyttää meluvallit rikkovalla sanaharkalla, kunhan molempien fyysinen koskemattomuus ei rikkoonnu, eivätkä tavarat hajoa.

Anna anteeksi kulta

Suuttuessa ajatuksenjuoksu sumentuu ja suusta saattaa päästä sammakoita, jotka voivat aiheuttaa suhteelle jopa peruuttamatonta vahinkoa. Asiat olisikin opeteltava sanomaan niin, etteivät ne satuta. Ilkeitä kommentteja on aina pyydettävä anteeksi.

-Epäilysten hälventämiseksi on tärkeää kertoa, ettei tarkoittanut loukkaavia kommentteja. Molemmilla tulee olla riidan jälkeen hyvä mieli, eikä mitään saa jäädä hampaankoloon. Näin vältytään riidan uusiutumiselta.

Anteeksi pyytäminen ei kuitenkaan ole mikään maaliruutu, jonne hyvän riidan kuuluisi aina päättyä. Rakentavan riidan aloittamista ei tarvitse pyytää anteeksi vaan siitä voi jopa kiitää.

-Riidoista voi olla kiitollinen, sillä ne kertovat hyvästä parisuhteesta. Ilman riitoja ei voi kehittyä hyväksi riitelijäksi, Lehtonen muistuttaa.

Kuva: MVPhotos

Jennan ja Katjan ystävyys alkoi vapaaehtoistyön kautta. 

Jenna Kaskikallio, 18: "Katja on parast ystäväni"

”Kun olen nähnyt Katjan, alan jo odottaa, koska tapaamme uudestaan. Ystävyytemme on mukavaa, koska olemme aina iloisia. Haluaisin olla Katjan kanssa paljon useamminkin. Hän on paras ystäväni.

Teemme Katjan kanssa kaikkea. Käymme luistelemassa, meikki-illassa, uimassa, keilaamassa, Elämä Lapselle -konsertissa, syömässä ja Risto Räppääjän ensi-illassa. Joskus pelaamme biljardia. Se on hauskaa, koska voitan Katjan melkein joka kerta. Olen myös käynyt Katjan työpaikalla. Kun en ole Katjan kanssa, pommitan häntä WhatsAppissa viesteillä ja ääniviesteillä. Minulla ei ole vapaa-ajallani monia muita ystäviä. Siksi Katja on tärkeä. Kun minulle tapahtuu jotain jännittävää, haluaisin kertoa siitä heti Katjalle. Kuten sen, että lähden ukin ja mummon kanssa Lanzarotelle.

Katja antaa minulle iloisuutta ja nauravaisuutta. Kivaa on myös se, kun menemme yhdessä shoppailemaan. Meillä on kummallakin shoppailuinto.”

Katja Eskola, 31: "Emme yritä muuttaa toisiamme"

”Havahduin syksyllä siihen, että näen Jennaa useammin ja säännöllisemmin kuin muita ystäviäni. Treffaamme noin kerran kuussa. Ne ovat kummallekin tärkeitä hetkiä. Ystävyyttämme on helppo kuvata yhdellä sanalla. Se on mahtava. Ikä on vain numero ja se, että olemme erilaisia, pelkkää plussaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla kaikenlaisia ystäviä.

Ystävyytemme alkoi kolme vuotta sitten, kun osallistuin Helsingin Kehitysvammatuki 57:n koulutukseen, jossa etsittiin ystäviä kehitysvammaisille. Koulutuksen jälkeen tapasin Jennan. Meillä synkkasi heti. Olemme kovaäänisiä ja nauravaisia.

Teen Jennan kanssa samoja asioita kuin muidenkin kavereideni kanssa. En ole enää vuosiin miettinyt, voimmeko tehdä jotain, koska Jenna on kehitysvammainen. Emme yritä kouluttaa tai muuttaa toisiamme. Olemme vain.

Jenna on avoin, joten keskustelemme kaikesta mieleen tulevasta. Viimeksi mietimme, mistä löytyisi oikeansävyinen meikkivoide. Yksi tärkeä tekijä ystävyydessämme on myös ruoka. Nautimme, kun saamme jutella aterian äärellä. Ystävyytemme aikana olen tullut entistä suvaitsevaisemmaksi. Olemme kaikki tärkeitä. Huomaan myös, että Jennan kanssa arjen turhanpäiväiset kotkotukset pyyhkiytyvät pois. Emme valita tai murehdi. Kun olemme yhdessä, elämme hetkessä. Emme riitele koskaan.

Tulen onnelliseksi, kun voin tarjota Jennalle hetkiä, jotka tekevät hänet iloiseksi. Sitähän ystävyys on. Jennalta olen oppinut, että tärkeintä on olla aina oma itsensä, ei piiloutua roolien taakse. Jenna on yksi parhaista.”

Lue joulukuun Cosmosta neljän muun naisen inspiroivat tarinat ystävyyssuhteistaan. 

Kuva: Juha Salminen

Kevyt jutustelu voi johtaa ystävyyteen, uuteen työpaikkaan tai vaikka rakkauteen. Ota small talk haltuun näillä vinkeillä!

1. Kysy kysymyksiä. Small talk ei synny itsestään.

"Kaunis juhlapaikka. Järjestetäänköhän täällä pikkujouluja? Etsimme juuri tiloja työpaikkani juhliin."

2. Vastaa kysymyksiin useammalla kuin yhdellä sanalla. 

"Olen kirjanpitäjä. Rakastan numeroita, koska ne ovat täsmällisiä."

3. Kun esittelet ihmiset toisilleen, kerro, mistä heidät tunnet tai mitä olet juuri heidän kanssaan tennyt. Anna jotain, johon tarttua.

"Tässä on Janita. Olemme tavanneet toisemme jo yläasteella. Ihastuin ensi näkemältä hänen vaaleansiniseen kynsilakkaansa."

4. Kerää takataskuun muutama kiinnostava fakta, jos keskustelu tyrehtyy.

"Tiesitkö, että hyviin tapoihin kuului muinoin osata taikatemppuja? Ajattele, jos vetäisin yhtäkkiä kanin hihastani."

5. Opettele ulkoa kokoelma helppoja vitsejä, joilla voit pelastaa tilanteen kuin tilanteen. 

"Mitä nolla sanoi kahdeksikolle? Kiva vyö."

6. Jos unohdat ihmisen nimen, ei hätää. Unohtelu on inhimillistä. Vaihtoehtoisesti voit esitellä ihmisen toiselle: silloin hän yleensä sanoo oman nimensä.

"Tässä on Janita. Janita, tässä on..."

Joulukuun Cosmon sivuilla 44 ja 45 asiantuntija kertoo lisää siitä, kuinka selviydyt paremmin sosiaalisista tilanteista.

Kuva: Imaxtree