Kolme miestä ja kaikki ne kysymykset, joihin olet aina halunnut saada vastauksen.

Mikä on sängyssä täysin yli-arvostettua?

Ilkka: Pitkät rakastelutuokiot, joita romanttiset elokuvat ovat pullollaan. Tosielämässä seksi on harvoin sellaista, ja jos niin luulee, pettyy varmasti.

Taavi: Koira-asento toimii, mutta ei se mitään ilotulitusta ole.

Lauri: Suihinotto on hieman yliarvostettua, vaikka toki mieluisaa. Ei sitä ihan jokaisella kerralla tarvitse harrastaa.

Miksi miehet ovat niin epävarmoja peniksensä koosta?

Ilkka: Asiaa on murehdittu varmasti jo kivikaudella. Luulen, että pelko pohjautuu siihen, että miehet ajattelevat, että mitä isompi penis on, sitä paremmat kyydit nainen saa.

Taavi: Ehkä osittain siksi, että siitä puhutaan niin paljon, ja aikuisviihde myös varmasti vääristää kuvaa. Miehelle nautinto on sama peniksen koosta riippumatta, mutta naisille käsittääkseni ei. On varmasti henkisesti rankkaa, jos mies kokee, ettei riitä kumppanilleen eikä pysty vaikuttamaan asiaan itse mitenkään.

Lauri: Mietin aina, riittääkö penikseni koko tyydyttämään naisen. Entä jos penikseni onkin lyhyempi kuin se, mitä nainen viimeksi sai?

Kuinka usein ajattelet seksiä?

Ilkka: Päivittäin. Heti herättyäni, kahvitauolla, ruokatunnilla... Pelkkä aktin muistelu tai tv-mainos voi saada ajatukset harhailemaan. Seksin ajatteleminen tekee vain hyvää, sillä silloin pysyy viriilinä.

Taavi: Välillä monta kertaa päivässä, välillä en lainkaan. Yleensä seksiin liittyvät ajatukset tulevat ja menevät nopeasti ja liittyvät omaan kumppaniini ja siihen, mitä haluaisin tehdä hänelle. Ne voivat tulla mieleen ihan vaikka koneella töitä tehdessä, mutta usein jonkin kuvan tai viestin stimuloimana.

Lauri: Aika usein, vähintään viisi kertaa päivässä. Ajatukset voivat syntyä milloin mistäkin ja kestää muutamasta sekunnista useisiin minuutteihin. Laukaisijana voi toimia esimerkiksi jonkin eroottisen asian näkeminen.

Mihin toivoisit naisten kiinnittävän enemmän huomiota aktin aikana?

Ilkka: Myös miehet pitävät siitä, että heitä puristellaan ja hyväillään pepusta.

Taavi: Monet naiset tuntuvat unohtaneen, miten penistä käsitellään. Joillakin tuntuu olevan sellainen käsitys, että mies nauttii, kun hänen penistään raastetaan kuivana miten päin tahansa.

Lauri: Suudelmat niskan ja kaulan alueelle tuntuvat ihanilta ja saavat haluni heräämään.

Voisitko kuvitella harrastavasi kimppakivaa?

Ilkka: Luulen, että kaikki miehet haaveilevat pääsevänsä sänkyyn kahden naisen kanssa.

Taavi: Kahden naisen kanssa ehdottomasti. Kolmas pyörä pitäisi kuitenkin valita tarkkaan. Parisuhteessa oleville ryhmäseksissä on se riski, että toinen pahoittaa mielensä. Siksi on ehkä fiksumpaa jättää kimppakiva fantasiaksi.

Lauri: Kahden naisen kanssa kyllä, en toisen miehen.

Miksi kondomin käyttö on monen miehen mielestä inhottavaa?

Ilkka: Seksi ei tunnu kondomin kanssa yhtä hyvältä kuin ilman.

Taavi: Kondomi vähentää nautintoa.

Lauri: Seksi kondomin kanssa ei tunnu oikeastaan miltään verrattuna paljaalla harrasteluun.

Suosikkiasentosi?

Ilkka: Takaapäin toimii niin hiljaisessa kuin kovassakin vauhdissa.

Taavi: Suosikkiasentoni on eräänlainen muunnelma lähetyssaarnaajasta, jossa nainen nostaa jalkansa ilmaan ja laittaa ne miehen käsivarsien etupuolelle. Asento voi tuntua aluksi hankalalta, mutta harjoittelu palkitsee.

Lauri: Mikään ei voita sitä, kun kaunis nainen ratsastaa minulla.

Mitä mieltä olet dirty talkista?

Ilkka: Ei vetoa minuun. Saatan olla vanhanaikainen, mutta tuhmien puhuminen ei vain kuulosta hyvältä.

Taavi: Dirty talk on kiihkeässä aktissa ehdottomasti paikallaan. Jos jokin tuntuu todella hyvältä, se kannattaa sanoa ääneen.

Lauri: Tuhmien puhminen tekee seksistä epämiellyttävää.

Kuinka usein katsot pornoa?

Ilkka: Viikoittain ja on vain hienoa, jos nainenkin katsoo pornoa. Olen huomannut, että aikuisviihdettä kuluttava nainen on oikea peto lakanoiden välissä.

Taavi: Kerran viikossa, sillä joskus täytyy purkaa paineita. En ymmärrä ihmisiä, jotka suuttuvat kumppanilleen pienestä pornon katselusta.

Lauri: Katselen pornoa muutaman kerran viikossa ja on täysin normaalia, jos nainenkin katsoo.

Jutteletko kavereidesi kanssa seksistä?

Ilkka: Kyllä, se on vain hyödyllistä. Kavereilta voi saada hyviä vinkkejä ja neuvoja ongelmatilanteisiin. Saatamme keskustella siitä, kuinka usein kaikki harrastavat seksiä, ja jos kaverin parisuhteessa seksin määrä on vähentynyt, käymme läpi, onko suhteessa kenties ongelmia.

Taavi: Saatamme joskus vaihtaa muutaman sanan kaverin kanssa kahden kesken tai hyvin yleisellä tasolla tyyliin: ”Ei meillä ainakaan makuuhuoneessa tylsää ole.” Isommassa porukassa seksi ei kuulu puheenaiheisiimme.

Lauri: Miehet puhuvat seksistä keskenään avoimesti ja aivan yhtä paljon kuin naisetkin.

Mitä ajattelet roolileikeistä?

Ilkka: Cosplay-, Wonder Woman - ja hoitaja-asut saavat ihmeitä aikaan.

Taavi: En ole koskaan ollut suuri roolileikkifani, mutta voisin silti kokeilla sitä joskus. Se voisi olla hauskaa.

Lauri: Jotkut varmasti syttyvät, mutta minä en. Se on jotenkin lapsellista ja häiritsevää.

Mikä on suurin turn-off sängyssä?

Ilkka: Jotkut naiset ajattelevat, että pihtarin leikkiminen kesken esileikin saa miehen sekoamaan, mutta oikeasti se latistaa tunnelman. Parasta on, jos nainen haluaa minua nyt heti ja myös näyttää sen.

Taavi: Suurin turn-off on itsekkyys sängyssä, sillä seksissä on kyse kahdesta ihmisestä. Jos toinen keskittyy pelkästään omaan orgasmiinsa, haluni kaikkoavat nopeasti. Syttymään minut saavat seksikkäät asut, tiukat housut ja korkokengät.

Lauri: Jos nainen alkaa nauraa kesken kaiken jollekin lapselliselle jutulle, esimerkiksi boksereideni kuosille, homma oli siinä. Todella seksikästä taas on, jos nainen ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Millainen seksi on parasta?

Ilkka: Nopea ja raivokas pikapano.

Taavi: Seksi on parasta, kun molemmat antautuvat spontaanisti hetkelle. Puuhasteluun tulee silloin väistämättä vaihtelua uusien paikkojen ja asentojen ansiosta.

Lauri: Erittäin kiihkeä ex tempore -seksi jossain uudessa paikassa.

Kuinka usein on riittävän usein?

Ilkka: Jos se olisi minusta kiinni, harrastaisin seksiä joka päivä.

Taavi: Riippuu tilanteesta. Toisinaan seksiä tekee mieli joka päivä, toisinaan huomattavasti harvemmin esimerkiksi työstressin takia. Yleisesti ottaen ehkä kolmisen kertaa viikossa on hyvä määrä. Laatu on kuitenkin myös tärkeää.

Lauri: Määrä vaihtelee, mutta kaksi kertaa viikossa on ehdoton minimi. Joskus tuntuu, ettei mikään riitä, kun taas toisinaan halut saattavat olla nollassa pidemmän aikaa. Silloin syynä on useimmiten henkinen tai fyysinen väsymys tai stressi. Seksiä ei myöskään jaksa ajatella silloin kun on pahalla tuulella.

Onko naisen karvoituksella oikeasti mitään väliä?

Ilkka: Posliini on aina paras.

Taavi: Jokainen voi kehitellä alakertaan pientä karvoitusta makunsa mukaan, mutta jossain määrin puutarhaa on kyllä hoidettava. Sääri- ja kainalokarvat ovat ehdoton no-no.

Lauri: On, sillä ilman karvoitusta on ehdottomasti paras vaihtoehto. Suuseksi on epämiellyttävää karvojen kanssa.

Miten suhtaudut naisen haluttomuuteen?

Ilkka: Kunnioitan naista ja annan hänen olla rauhassa. Jos tilanne jatkuu pitkään, yritän selvittää asian puhumalla.

Taavi: Kyllä nainen saa välillä olla haluton, ei siinä ole mitään väärää. Eivät miehetkään halua seksiä 24/7, vaikka naiset niin kuvittelevatkin. Asiaa ei pidä ottaa niin henkilökohtaisesti.

Lauri: Eihän mieskään aina jaksa, miksi naisen pitäisi?

Valehtelevatko miehet seksikumppaneidensa määrän?

Ilkka: Riippuu täysin siitä, onko kuuntelija mies vai nainen. Naisille lukua saatetaan jopa kaunistella, sillä kukapa gigolon kanssa haluaisi olla. Miesten kesken seksikumppaneiden määrällä kerskaileminen on tavallista.

Taavi: Monet valehtelevat, etenkin naisille, koska haluavat antaa itsestään joko kokeneemman tai kokemattomamman kuvan. Uskon myös, että moni nuori haluaa näyttäytyä kavereidensa silmissä pelimiehenä, joten he pyöristävät numeroita reilusti ylöspäin.

Lauri: Valitettavan usein. Liioittelemisessa ei ole mitään hienoa ja todennäköisesti kaikki kyllä tietävät, että tyyppi valehtelee. Lisäksi herää kysymys, että mitä sukupuolitauteja mieheltä mahtaa löytyä.

Ikimuistoisin paikka, jossa olet harrastanut seksiä?

Ilkka: Meren rannalla auringon laskiessa.

Taavi: Leirintäalueen teltassa. Aivan vieressämme oli muitakin telttoja, joten kuka tahansa olisi voinut kuulla puuhastelumme.

Lauri: Keskikesällä mökin terassilla juuri ennen aamuauringon ensisäteitä.

Missä harrastat mieluiten seksiä?

Ilkka: Sänky on perusvarma ja luonnollinen paikka. Siellä on mukavan pehmeää.

Taavi: Siellä missä halu iskee. Sänky ei saa olla ainoa paikka seksin harrastamiseen.

Lauri: Makuuhuoneessa, koska siellä se on helpointa. Uusien paikkojenkin kokeileminen on toki mahtavaa, esimerkiksi sohva, pöydät, nojatuoli, suihku, sauna ja auto toimivat hyvin.

Mikä on sängyssä täysin yli-arvostettua?

Ilkka: Pitkät rakastelutuokiot, joita romanttiset elokuvat ovat pullollaan. Tosielämässä seksi on harvoin sellaista, ja jos niin luulee, pettyy varmasti.

Taavi: Koira-asento toimii, mutta ei se mitään ilotulitusta ole.

Lauri: Suihinotto on hieman yliarvostettua, vaikka toki mieluisaa. Ei sitä ihan jokaisella kerralla tarvitse harrastaa.

Milloin nainen on seksikkäimmillään?

Ilkka: Aamulla unenpöperössä juuri kun hän on saanut silmänsä auki.

Taavi: Tukka ponnarilla ja naama punaisena lenkillä puuskuttamassa.

Lauri: Aamulla, koska silloin hän on luonnollisimmillaan. 

Haastateltavien nimet on muutettu.
Kuva: MVPhotos

Vierailija

20 kysymystä, joihin olet halunnut aina tietää vastauksen – miehet avautuvat seksistä

Ja nämä on sitten kolmen miehen mielipiteitä. Ei kannata kyllä näihin vastauksiin uskoa. Esimerkiksi minusta täysin karvaton nainen on todella vastenmielisen näköinen. Tulee pikkutytöt mieleen ja itse en sellaisista ole kiinnostunut. Mieluummin vaikka täysin hoitamaton puska kuin täysin paljas.
Lue kommentti

Sanokaa moi uudelle kolumnistillemme Janni Hussille!

"Hei kaikki ihanat Cosmo-naiset! Täällä kolkuttelee uusi kolumnistinne Janni! Olen 25-vuotias, hyvinkin itsenäinen yrittäjänainen Helsingin Kampista. Tai no, nykyisin Kampista, alun perin Kuusankoskelta. Arkeni ja hyvin pitkälti myös viikonloppuni kuluvat töissä, ja nautin siitä suunnattomasti. Vaikka pakko myöntää, että joskus olisi hauskaa viettää enemmänkin vapaa-aikaa.

Jotkut muistavat minut kiekkovaimona tai NHL-miljonäärin avovaimona. Molemmat termit nostavat karvani pystyyn. En ole koskaan halunnut tulla määritellyksi toisen ihmisen kautta tai jonkun puolisona. Tykkään olla mieluummin vaan Janni Hussi. Se, jolla on omat mielipiteet ja ajatukset ja joka on itsenäinen, oma persoonansa. Kyseinen suhde on kuitenkin kuopattu ja eteenpäin on menty jo hyvä tovi. Ihan vaan Jannina.

Olen nyt sinkku ensimmäistä kertaa aikuisiälläni. Se kuulostaa pelottavalta ja olikin, ennen kuin tajusin kaikki yksin olemisen tuomat mahdollisuudet ja vapauden. Ja tästä tunteesta en ihan hevillä luovu.

Olen nauttinut siitä, ettei minun tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi, jos työpäiväni venyvät myöhään tai jos kirjoitan blogiani puoleen yöhön. Voin ottaa töitä vastaan tai treffata kavereita ilman, että minun tarvitsee miettiä puolison aikatauluja. On ollut ihanaa syödä ruokaa säilytysrasioista (koska kaikki ruoka on kerrankin vain minulle!), eikä kukaan ole ahminut suklaitani, kun palaan kotiin pitkän duunipäivän jälkeen.

Ihanien ja vapauttavien asioiden lisäksi olen törmännyt sinkkuuden tuomiin haasteisiin. Suuriin ja pieniin, kuten mekkojen vetoketjuihin. Olen vääntelehtinyt kotona selkä mutkalla ja taistellut oman olkaniveleni liikkuvutta vastaan ärräpäitä päästellen. Kiitos siis vain avuliaat ystävät ja tuntemattomat taksikuskit auttavasta kädestänne tällaisissa kinkkisissä sinkkuelämän pulmatilanteissa.

Sinkkuna kaipaan välillä sitä, että voisin jakaa asioita jonkun kanssa ja että kotona odottaisi joku. Kerran ajelin töistä kotiin ja näin poliisien ottavan kiinni kahta karannutta sikaa. Olisi ollut hauskaa kertoa tilanne jollekin kotona, koska en viitsinyt alkaa soitella erikseen kavereilleni: ”Hei, näin äsken kaksi sikaa tienlaidassa.”

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin nauttinut sinkkukuukausistani suunnattomasti. En olisi ikinä uskonut, että yksin oleminen voisi tuntua näin hyvältä. Huono juttuhan tässä on se, että koska minulla on niin kivaa itsekseni, elämääni on varmasti vaikea tulla. Miehellä on oltava niin paljon vetovoimaa, että jalkani lähtevät alta. Sellaisia ihmisiä ei (onneksi) ihan joka päivä kävele vastaan, eikä yksikään mies kuulu varsinaisesti tämän hetken suunnitelmiini. Haluan nyt vain mennä ja nauttia, matkustella, tutkia maailmaa, tutustua ihmisiin ja kohdata uutta ennakkoluulottomasti.

Tulen kirjoittamaan kolumneissani rehellisesti elämästäni yksin sekä jakamaan ajatuksia naiseudesta, töistä, treffeistä, ulkonäköpaineista. Aivan kaikesta. Toivon, että tulet viihtymään kanssani."

Jannin seuraavan kolumnin voit lukea toukokuun Cosmosta.

Kuva: Juha Salminen

Etäisyys ei aina ole pahasta: parhaimmillaan se voi vahvistaa suhdetta. Jotkut saavat etäsuhteensa toimimaan ja jopa nauttivat siitä. Kysyimme, miksi ja miten. 

”Ero ei tullut mieleenkään”

”Tapasimme kesälomalla ja aloimme seurustella, kun nykyinen kihlattuni opiskeli Vaasassa ja minä asuin Helsingissä. Syksyllä, kun hän lähti takaisin opiskelemaan, minulta kyseltiin, mitä suhteellemme nyt tapahtuu. Se tuntui oudolta, eikä minulle tullut mieleenkään, että eroaisimme vain siksi, että hän asui toisessa kaupungissa.

Poikaystäväni tuli käymään viikonloppuisin, joten etäisyys ei tuntunut kovin pahalta. Hetket, kun hänen piti lähteä takaisin Vaasaan, olivat kuitenkin joskus todella vaikeita.

Pahinta oli, kun poikaystäväni päätti lähteä vaihtoon Aasiaan, vaikka etäsuhteen loppu häämötti. Minua harmitti, että poikaystäväni unelma vei hänet pois luotani, kun oma unelmani oli olla yhdessä. Halusin kuitenkin tukea häntä haaveessaan.

Keskityin vaihdon aikana omaan elämääni. Juttelimme Skypessä harvakseltaan, ehkä kerran viikossa. Ikävä oli kova, mutta tiesin, että hän palaisi pian. Eniten minua risoi se, että yksin asuessa piti tehdä kaikki itse. Kukaan ei ollut tappamassa hämähäkkejä ja muuta sellaista. Vitsailin jatkuvasti hankkivani salarakkaan vain siksi, että saisin apua.

Nyt asumme yhdessä ja olemme menossa naimisiin. Jos kumppanini haluaisi nyt lähteä jonnekin, olisin ensin kauhusta kankeana. Mutta uskon, että reissut ovat tästä lähtien yhteisiä päätöksiä.” -Laura Eriksson, 23

”Japani on osa parisuhdettamme”

”Ensimmäisillä treffeillämme mies kertoi, että on päässyt tutkijavaihtoon Japaniin kahdeksi vuodeksi. Suhde eteni melko nopeasti, koska tiesimme hänen lähtevän kolmen kuukauden kuluttua.

Kaksi vuotta on pitkä aika. Niin pitkä, että sen ajatteleminen tuntui musertavalta. Onnistuimme näkemään etäisyydestä huolimatta melko usein, noin kolmen kuukauden välein. Minä kävin vuorotellen Japanissa ja mies täällä.

Ensimmäinen kuukausi erossa oli aina ihan hirveää, kun ikävä tuntui kipuna kehossa. Toinen kuukausi meni miettimiseen, että mitä hittoa me oikein teemme, enhän minä oikeastaan edes tunne koko miestä. Kolmas kuukausi menikin sitten jo rakastuneena seuraavaa tapaamista jännittäessä.

Yhteydenpito vaati molemmilta uhrauksia. Aikaeron vuoksi minun piti kiirehtiä joka päivä töistä suoraan kotiin, jotta ehtisimme jutella, ennen kuin mies menee nukkumaan. Hän taas valvoi myöhään yöhön, jotta saisi puhua kanssani.

Pidimme videopuheluilla yllä tavallista parisuhdetta: kokkasimme samaa ruokaa tai katsoimme saman elokuvan. Joimme jopa muutamat kalsarikännit yhdessä, vaikka olimme täysin eri puolilla maailmaa.

Kun menimme kihloihin, olimme seurustelleet vajaat kaksi vuotta, mutta olleet samassa maassa yhteensä vain kuukausia. Seuraavana päivänä mies lensi taas Japaniin.

Japanista tuli minullekin tärkeä. Olimme siellä häämatkalla yhdessä ja olen sittemmin matkustanut sinne myös yksin.

Etäisyys teki suhteestamme vahvan. Kun kumppani ei ole fyysisesti läsnä, siteen täytyy olla henkinen. Nyt hämmästelen, miten ihmeessä selvisimme koettelemuksesta.” -Iida Vallin, 28

”Etäsuhde on matkustavan normaali”

”Eihän kaukosuhde lähtökohtaisesti mikään hauska ajatus ole, mutta kun matkustelee työkseen, sellaiseen ajautuu helposti. Omalle kohdalleni niin on käynyt pari kertaa.

Olin opiskelijavaihdossa Hong Kongissa, kun aloin seurustella siellä asuvan miehen kanssa. Lähdin Suomeen kun vaihtovuoteni loppui, mutta jatkoimme silti seurustelua. Pidimme yhteyttä puhelimitse ja kun puhuimme, riitelimme usein. Yleensä siitä, että pidimme toisiimme niin huonosti yhteyttä. Tulin etäisyydestä myös mustasukkaiseksi, vaikken yleensä ole sitä sorttia.

Erossa oleminen oli vaikeaa, vaikka olenkin itsenäinen ihminen. Korvasin läheisyydenkaipuuta suklaalla, jos ihan rehellisiä ollaan.

Kahden vuoden on-off-suhteen päätteeksi ostin lentolipun Hong Kongiin ollakseni miehen kanssa, mutta ennen kuin ehdin lähteä, mies halusi lopettaa suhteen. Ero sattui enemmän kuin se, kun mursin selkärankani ratsastusonnettomuudessa Australiassa.

Hankalinta erossa oli se, ettei mikään muuttunut, joten eroon oli vaikea suhtautua. Emme olleet fyysisesti yhdessä edes silloin, kun seurustelimme. Toipuminen vei aikaa.

Voisin silti ajatella ryhtyväni etäsuhteeseen uudelleen. Kukaan ei varmaan ajattele, että olisipa ihanaa tavata sellainen mies, joka asuu toisella puolella maailmaa. Mutta matkustelen niin paljon, että olisi jopa outoa tapailla ihmistä, joka asuu kanssani samassa kaupungissa.” -Veera Papinoja, 28

”Parasta kauko-suhteessa on aika ajatella”

”Tapasimme Hollannissa, kun olimme molemmat opiskelijavaihdossa. Emme silloin tienneet sitä, mutta ulkomailla tapaaminen oli vain ensimakua kansainväliselle suhteellemme.

Asuimme ensin Suomessa, mutta myöhemmin muutimme Geneveen, koska mies sai sieltä töitä. Jonkin aikaa siellä asuttuamme päätimme muuttaa Moskovaan, jälleen miehen työn perässä. Sitten New Yorkiin aukesi määräaikainen työpaikka, jonka halusin.

Mies joutui matkustamaan yksin Moskovaan ja minä yksin New Yorkiin. Jotkut tutut olivat varmoja, että suhteemme päättyy siihen. Ymmärrän hyvin, ettei järjestely sovi kaikille, mutta meillä oli vahva suhde ja luottamus.

Ajoitus kaukosuhteelle oli täydellinen. Kun kuvioon tulee mukaan lapsia, ei kumpikaan voi enää lähteä tuosta vaan toiselle puolen maailmaa. Saimme molemmat upeita tilaisuuksia ja ainutlaatuisia kokemuksia, jotka eivät ole toiselta pois.

Parasta etäsuhteessa on se, että on aikaa reflektoida suhdetta ja sitä, mitä haluaa. Normaalissa arjessa ei tule ehkä yhtä paljon mietittyä, minne suhde on menossa. Suhteemme oli vakaa, joten myrskyjä ei juuri ollut. Ärsyttävintä oli, että keskustelumme olivat pitkälti riippuvaisia aikaerosta. Puhuimme puhelimessa yleensä silloin, kun minä kävelin aamulla töihin. Jos en saanutkaan miestäni silloin kiinni, harmitti.

Näimme yhteensä kolme kertaa, kun asuin vuoden New Yorkissa. Viimeisellä kerralla menimme naimisiin Central Parkissa.

Kun määräaikainen työni New Yorkissa tuli päätökseen, muutin mieheni luokse Moskovaan. Olimme olleet naimisissa viisi kuukautta ennen kuin muutimme yhteen.”  -Piritta Kaartio, 34

Katso myös

Asiantuntija neuvoo, miten yksinäisyydestä selviää – neljä ohjetta

Sara Forsberg: "Hollywoodissa on joskus vaikea uskoa ihmisten hyvyyteen"

Spotifyn kanssa riitaantunut Taylor Swift perustaa oman suoratoistopalvelun

Kuva: MVPhotos

 

Usko parempaan.

Yksinäiselle tärkeintä on luottaa siihen, että muutos on mahdollinen. Yksinäinen tuntee, ettei elämällä ole mitään merkitystä, jos hän uskoo, ettei kukaan ole kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan.

Etsi oma porukkasi rauhassa.

Sosiaalisissa suhteissa tärkeintä on niiden laatu, ei määrä. Hyvää tekevää harrastusporukkaa kannattaa etsiä rauhassa sen sijaan, että aloittaa monta lajia, joissa kokee kaikissa ulkopuolisuuden tunnetta. Harhaluulo on, että kun kaksi yksinäistä laitetaan samaan tilaan, heistä tulee ystäviä.

Unohda häpeä.

Kaikille yksinäisille tärkeä apukeino on omien ja ympäristön asenteiden muuttaminen. Yksinäisyys herättää turhaan häpeää. Tärkeää on arvostaa niiden ihmisten rohkeutta, jotka uskaltavat lähestyä yksinäisiä eivätkä sulje heitä ulkopuolelle.

Etsi apua kognitiivisesta psykoterapiasta.

Kun yksinäisyys jatkuu pitkään, siitä tulee osa ihmisen identiteettiä. Ajatusten muuttamiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Moni yksinäinen kärsii ajatusvääristymistä ja tarkastelee ympäristöään eri tavalla: hän kiinnittää huomiota ikäviin asioihin ja vähättelee hyviä tapahtumia. Tällaisia ajatuksia voidaan oppia tunnistamaan ja kyseenalaistamaan terapiassa.

Vinkit antoi kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila.

”Yksinäisyyttä ei kannata hävetä”

”Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä hankalampi yksinäisyyden kierrettä on katkaista. Piikit jäävät pystyyn, kun yksinäinen oppii vetäytymään ja suojelemaan itseään. ’Nyt vain reippaasti uusiin harrastuksiin’ on pahinta, mitä yksinäiselle ihmiselle voi sanoa. Yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyys. Yksin oleminen voi tuoda kokijalleen voimaa, mutta yksinäisyys on kokemus siitä, ettei omia asioita voi jakaa kenenkään kanssa. Aivomme reagoivat yksinäisyyteen samalla tavalla kuin ne reagoivat fyysiseen kipuun. Yksinäisyys siis todella satuttaa. Se sairastuttaa usein myös psyykkisesti. Siksi yksinäisyyttä seuraa monesti masennus. Moni yksinäinen ajattelee olevansa maailman yksinäisin ihminen. Todellisuudessa yksinäisiä ihmisiä on Suomessa valtavasti. Yksinäisyyttä ei missään nimessä kannata hävetä.”

Niina Junttila, kasvatus-psykologian apulaisprofessori.

Lue 26-vuotiaan Idan kokemuksista yksinäisyyteen liittyen maaliskuun Cosmon sivuilta 28-31.

Kuva: Piia Arnould

Haaveiletko koko elämän mittaisesta rakkaudesta vai törmäätkö suhteissasi luottamusongelmiin ja uskottomuuteen? Vanhempien parisuhde vaikuttaa yllättävän paljon siihen, millaista rakkautta etsimme tai millainen oma parisuhteemme on.

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen, kun mietit vanhempiesi parisuhdetta? Todistitko usein ohimennen vaihdettuja helliä suudelmia vai katositko toistuvasti omaan huoneeseesi, kun tunnelma alkoi kiristyä päivällispöydässä? Vietit ehkä joka toisen viikonlopun äidillä ja toisen isällä – tai seurasit, miten yksinhuoltajavanhempasi yritti tasapainotella kodin ja deittailun välillä.

Mieti nyt omaa suhdettasi: kuinka monta piirrettä tunnistat?

Vanhempiesi välisellä suhteella on yllättävän suuri merkitys sille, millaiseksi oma parisuhteesi muodostuu. Jo vuosikymmeniä tutkimukset ovat todistaneet, että eroperheiden lapset päätyvät eroon todennäköisemmin kuin ne, joiden vanhemmat ovat pysyneet yhdessä. Sen sijaan onnellisessa liitossa olevien lapset ovat itsekin tyytyväisempiä puolisoihinsa.

– Lapsi ei samaistu vanhempiinsa vain erillisinä ihmisinä vaan sisäistää tiedostamattaan vanhempiensa parisuhteen. Se vaikuttaa siihen, millaista parisuhdetta toivomme ja etsimme, pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja Pirjo Tuhkasaari kertoo.

Suomessa asiaa tutkittiin viimeksi vuosina 2005–2007, jolloin Tilastokeskus huomasi, että lapsiperhe, jonka vanhemmat asuivat avoliitossa eivätkä kummankaan puolen isovanhemmat asuneet yhdessä, hajosi kolme ja puoli kertaa niin usein kuin lapsiperhe, jossa vanhemmat olivat naimisissa ja kummankin puolen isovanhemmat asuivat yhdessä.

Karun tilaston syynä on tutkijoiden mukaan se, että eroperheiden lapset eivät sitoudu avioliittoon yhtä vakavasti kuin ne, joiden vanhemmat ovat edelleen yhdessä. Jos omat vanhemmat ovat päätyneet eroon, se voi vaikuttaa omassakin elämässä luontevalta ratkaisulta kriisin yllättäessä. Riidat puolestaan kärjistyvät, koska kotona ei välttämättä ole koskaan oppinut, miten ne kannattaa ratkaista.

Huonot mallit periytyvät usein myös silloin, kun jompikumpi vanhemmista on ollut uskoton. Yhdysvaltalaisen kyselytutkimuksen mukaan ihmiset, joiden vanhempi on pettänyt toista, ovat itsekin uskottomia kaksi kertaa todennäköisemmin kuin muut. Seurauksena voi olla myös se, ettei itse osaa luottaa toiseen parisuhteessa. Selitys löytyy Tuhkasaaren mukaan kehityspsykologiasta.

– Kun äiti tai isä on uskoton, lapsi menettää luottamuksen vanhempiinsa ja vanhempiensa parisuhteeseen. Lapsen kehitykseen kuuluu kilpailu toisesta vanhemmasta samaa sukupuolta olevan kanssa. Se on osa tervettä kehitystä ja oman identiteetin rakentumista. Pettämistilanteessa prosessi jää kesken. Se muuttuu ongelmaksi myöhemmin omassa parisuhteessa, ja omien vanhempien ratkaisuja päätyy toistamaan. Oman uskottomuuden avulla voi myös tiedostamattomasti yrittää käsitellä sitä, mitä vanhempien uskottomuus on itselle aikoinaan merkinnyt, Tuhkasaari kertoo.

Vanhempien esimerkillä ongelmien yli

Onneksi kotoa ei opita pelkästään huonoja malleja, sillä myös onnelliset suhteet ovat periytyviä. Jos on kasvanut toisiaan kunnioittavien ja avoimesti tunteensa osoittavien vanhempien kanssa, käytös toistuu usein myös omassa parisuhteessa. Eikä hyvää parisuhde-esimerkkiä tarvitse aina saada kotoa: jokin toinen lähipiirin terve liitto voi ajaa saman asian. Sukulaisten tai parhaan kaverin vanhempien antama malli terveestä liitosta voi korjata sen, mikä kotona jäi puuttumaan.

Maija, 27, ajatteli jo nuorena, että hän haluaa samanlaisen pitkän liiton kuin vanhemmillaan. Hän tapasi nykyisen aviomiehensä 15-vuotiaana. Mies oli Maijan ensimmäinen kunnon seurustelukumppani.

– En koskaan suunnittellut, että olisin ensimmäisen poikaystäväni kanssa loppuikäni, mutta tiesin haluavani rauhallisen ja tasaisen parisuhteen. Minua ei kiinnostanut hyppiä poikaystävästä toiseen, hän kertoo.

Maijan vanhemmat ovat olleet yhdessä kouluajoista lähtien, samoin hänen isovanhempansa. Maijan miehen vanhempien pitkä liitto puolestaan päättyi sovinnossa pari vuotta sitten. Maija uskoo, että molempien kohdalla kotoa saatu malli tasaisesta parisuhteesta on vahvistanut yhteistä liittoa.

– Olen aina kokenut, että vanhempieni suhde on ollut onnellinen. Kotona puhuttiin avoimesti tunteista eikä toista koskaan kritisoitu selän takana. Sellaisia asioita olen halunnut tuoda omaankin suhteeseen.

Maijan kotona hellyydenosoituksia ei säästelty. Vaikka ne tuntuivat lapsena kiusallisilta, nyt hän tajuaa, että toisen huomioinen arjessa on tärkeä osa suhdetta. Parisuhdeterapeuttina toimiva Tuhkasaari muistuttaa, että myös tapa osoittaa hellyyttä ja suhtautuminen seksiin voidaan oppia kotoa.

– Koskettelun näkemisen lisäksi tärkeää on se, mitä lapset aistivat vanhempien välisestä suhteesta. Tiedostamatta kotoa oppii sääntöjä ja suhtautumisia, jotka liittyvät seksuaalisuuteen. Jos seksistä on tehty tabu, se voi näkyä myöhemmin suhteessa haluttomuutena. Taustalla on sisäistetty kielteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen, joka johtaa sisäiseen konfliktiin oman seksuaalisuuden kanssa.

Maijan vanhempien suhde ei ole ollut aina särötön. Lapsena hän huomasi, jos jokin hiersi äidin ja isän välejä. Nyt hän on tajunnut, että omassa suhteessa on ollut samoja kausia kuin vanhemmilla.

– Esimerkiksi raha on aiheuttanut erimielisyyksiä sekä meillä että vanhemmilla. Silloin auttaa, kun ajattelen heidänkin selvinneen siitä. Vaikka en juurikaan juttele vanhempieni kanssa suhdeongelmistani, olen saanut kotoa hyviä työkaluja, joilla ristiriidat voi selvittää.

Tilasto on vain tilasto

Olisi helppoa syyttää omia vanhempia aina kun oma suhde epäonnistuu. Tuhkasaaren mukaan se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.

– Jostain syystä omat vanhemmat nähdään usein kaikkivoipina. On tärkeää tajuta, etteivät he ole täydellisiä ja heillä on omat rajallisuutensa. Tärkeää on myös käsitellä vanhempiin liittyvät pettymykset. Muuten saattaa jäädä katkeruuden kierteeseen ja vaatia omalta kumppaniltaan asioita, joista suhteessa vanhempiin jäi paitsi.

On todennäköistä, että huono perhemalli vaikuttaa omaan elämään, ja siksi suhteessa täytyy tehdä hiukan enemmän töitä, jotta sen vaikutuksilta välttyy. Tutkimuksissa on huomattu, että parit, joiden vanhemmat ovat eronneet, arvioivat muita enemmän, miksi liitto päättyi ja miten asiat voisi tehdä toisin. Kun Maijan miehen vanhemmat erosivat, pari pohti, miten he voisivat välttää saman.

– Ero pelästytti mieheni, ja hän alkoi huomioida minua enemmän. Tarve pitää huolta omasta liitosta kasvoi.

Kumppanin kanssa kannattaa käy läpi molempien perheiden ongelmakohdat ja treenata eroon huonoista esimerkeistä. Tuhkasaari on iloinen siitä, että nykyään parit haluavat huoltaa suhdettaan ja hakeutuvat terapiaan nopean eropäätöksen sijaan.

– Parisuhteessa voi oppia löytämään omanlaisia tapoja toimia silloin kun tajuaa, että toistaa tiedostamattaan jotain haitallista käytöstä. Jos esimerkiksi aina pakenee riitatilanteesta, seuraavalla kerralla kannattaa selvittää ongelma saman tien.

Toisaalta yhä harvempi nuori aikuinen haluaa kopioida vanhempiensa suhdetta suoraan, vaikka se olisikin onnellinen. Kaikki suhteet ovat erilaisia, ja yhä useampi haluaa tehdä siitä omanlaisensa. Ihan jokainen voi luoda itselleen unelmasuhteen – riippumatta siitä, millaiset lähtökohdat ovat. 

Lähteet: Psychology Today, Scientific American ja Tilastokeskus.
Kuva: Imaxtree