Kolme miestä ja kaikki ne kysymykset, joihin olet aina halunnut saada vastauksen.

Mikä on sängyssä täysin yli-arvostettua?

Ilkka: Pitkät rakastelutuokiot, joita romanttiset elokuvat ovat pullollaan. Tosielämässä seksi on harvoin sellaista, ja jos niin luulee, pettyy varmasti.

Taavi: Koira-asento toimii, mutta ei se mitään ilotulitusta ole.

Lauri: Suihinotto on hieman yliarvostettua, vaikka toki mieluisaa. Ei sitä ihan jokaisella kerralla tarvitse harrastaa.

Miksi miehet ovat niin epävarmoja peniksensä koosta?

Ilkka: Asiaa on murehdittu varmasti jo kivikaudella. Luulen, että pelko pohjautuu siihen, että miehet ajattelevat, että mitä isompi penis on, sitä paremmat kyydit nainen saa.

Taavi: Ehkä osittain siksi, että siitä puhutaan niin paljon, ja aikuisviihde myös varmasti vääristää kuvaa. Miehelle nautinto on sama peniksen koosta riippumatta, mutta naisille käsittääkseni ei. On varmasti henkisesti rankkaa, jos mies kokee, ettei riitä kumppanilleen eikä pysty vaikuttamaan asiaan itse mitenkään.

Lauri: Mietin aina, riittääkö penikseni koko tyydyttämään naisen. Entä jos penikseni onkin lyhyempi kuin se, mitä nainen viimeksi sai?

Kuinka usein ajattelet seksiä?

Ilkka: Päivittäin. Heti herättyäni, kahvitauolla, ruokatunnilla... Pelkkä aktin muistelu tai tv-mainos voi saada ajatukset harhailemaan. Seksin ajatteleminen tekee vain hyvää, sillä silloin pysyy viriilinä.

Taavi: Välillä monta kertaa päivässä, välillä en lainkaan. Yleensä seksiin liittyvät ajatukset tulevat ja menevät nopeasti ja liittyvät omaan kumppaniini ja siihen, mitä haluaisin tehdä hänelle. Ne voivat tulla mieleen ihan vaikka koneella töitä tehdessä, mutta usein jonkin kuvan tai viestin stimuloimana.

Lauri: Aika usein, vähintään viisi kertaa päivässä. Ajatukset voivat syntyä milloin mistäkin ja kestää muutamasta sekunnista useisiin minuutteihin. Laukaisijana voi toimia esimerkiksi jonkin eroottisen asian näkeminen.

Mihin toivoisit naisten kiinnittävän enemmän huomiota aktin aikana?

Ilkka: Myös miehet pitävät siitä, että heitä puristellaan ja hyväillään pepusta.

Taavi: Monet naiset tuntuvat unohtaneen, miten penistä käsitellään. Joillakin tuntuu olevan sellainen käsitys, että mies nauttii, kun hänen penistään raastetaan kuivana miten päin tahansa.

Lauri: Suudelmat niskan ja kaulan alueelle tuntuvat ihanilta ja saavat haluni heräämään.

Voisitko kuvitella harrastavasi kimppakivaa?

Ilkka: Luulen, että kaikki miehet haaveilevat pääsevänsä sänkyyn kahden naisen kanssa.

Taavi: Kahden naisen kanssa ehdottomasti. Kolmas pyörä pitäisi kuitenkin valita tarkkaan. Parisuhteessa oleville ryhmäseksissä on se riski, että toinen pahoittaa mielensä. Siksi on ehkä fiksumpaa jättää kimppakiva fantasiaksi.

Lauri: Kahden naisen kanssa kyllä, en toisen miehen.

Miksi kondomin käyttö on monen miehen mielestä inhottavaa?

Ilkka: Seksi ei tunnu kondomin kanssa yhtä hyvältä kuin ilman.

Taavi: Kondomi vähentää nautintoa.

Lauri: Seksi kondomin kanssa ei tunnu oikeastaan miltään verrattuna paljaalla harrasteluun.

Suosikkiasentosi?

Ilkka: Takaapäin toimii niin hiljaisessa kuin kovassakin vauhdissa.

Taavi: Suosikkiasentoni on eräänlainen muunnelma lähetyssaarnaajasta, jossa nainen nostaa jalkansa ilmaan ja laittaa ne miehen käsivarsien etupuolelle. Asento voi tuntua aluksi hankalalta, mutta harjoittelu palkitsee.

Lauri: Mikään ei voita sitä, kun kaunis nainen ratsastaa minulla.

Mitä mieltä olet dirty talkista?

Ilkka: Ei vetoa minuun. Saatan olla vanhanaikainen, mutta tuhmien puhuminen ei vain kuulosta hyvältä.

Taavi: Dirty talk on kiihkeässä aktissa ehdottomasti paikallaan. Jos jokin tuntuu todella hyvältä, se kannattaa sanoa ääneen.

Lauri: Tuhmien puhminen tekee seksistä epämiellyttävää.

Kuinka usein katsot pornoa?

Ilkka: Viikoittain ja on vain hienoa, jos nainenkin katsoo pornoa. Olen huomannut, että aikuisviihdettä kuluttava nainen on oikea peto lakanoiden välissä.

Taavi: Kerran viikossa, sillä joskus täytyy purkaa paineita. En ymmärrä ihmisiä, jotka suuttuvat kumppanilleen pienestä pornon katselusta.

Lauri: Katselen pornoa muutaman kerran viikossa ja on täysin normaalia, jos nainenkin katsoo.

Jutteletko kavereidesi kanssa seksistä?

Ilkka: Kyllä, se on vain hyödyllistä. Kavereilta voi saada hyviä vinkkejä ja neuvoja ongelmatilanteisiin. Saatamme keskustella siitä, kuinka usein kaikki harrastavat seksiä, ja jos kaverin parisuhteessa seksin määrä on vähentynyt, käymme läpi, onko suhteessa kenties ongelmia.

Taavi: Saatamme joskus vaihtaa muutaman sanan kaverin kanssa kahden kesken tai hyvin yleisellä tasolla tyyliin: ”Ei meillä ainakaan makuuhuoneessa tylsää ole.” Isommassa porukassa seksi ei kuulu puheenaiheisiimme.

Lauri: Miehet puhuvat seksistä keskenään avoimesti ja aivan yhtä paljon kuin naisetkin.

Mitä ajattelet roolileikeistä?

Ilkka: Cosplay-, Wonder Woman - ja hoitaja-asut saavat ihmeitä aikaan.

Taavi: En ole koskaan ollut suuri roolileikkifani, mutta voisin silti kokeilla sitä joskus. Se voisi olla hauskaa.

Lauri: Jotkut varmasti syttyvät, mutta minä en. Se on jotenkin lapsellista ja häiritsevää.

Mikä on suurin turn-off sängyssä?

Ilkka: Jotkut naiset ajattelevat, että pihtarin leikkiminen kesken esileikin saa miehen sekoamaan, mutta oikeasti se latistaa tunnelman. Parasta on, jos nainen haluaa minua nyt heti ja myös näyttää sen.

Taavi: Suurin turn-off on itsekkyys sängyssä, sillä seksissä on kyse kahdesta ihmisestä. Jos toinen keskittyy pelkästään omaan orgasmiinsa, haluni kaikkoavat nopeasti. Syttymään minut saavat seksikkäät asut, tiukat housut ja korkokengät.

Lauri: Jos nainen alkaa nauraa kesken kaiken jollekin lapselliselle jutulle, esimerkiksi boksereideni kuosille, homma oli siinä. Todella seksikästä taas on, jos nainen ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Millainen seksi on parasta?

Ilkka: Nopea ja raivokas pikapano.

Taavi: Seksi on parasta, kun molemmat antautuvat spontaanisti hetkelle. Puuhasteluun tulee silloin väistämättä vaihtelua uusien paikkojen ja asentojen ansiosta.

Lauri: Erittäin kiihkeä ex tempore -seksi jossain uudessa paikassa.

Kuinka usein on riittävän usein?

Ilkka: Jos se olisi minusta kiinni, harrastaisin seksiä joka päivä.

Taavi: Riippuu tilanteesta. Toisinaan seksiä tekee mieli joka päivä, toisinaan huomattavasti harvemmin esimerkiksi työstressin takia. Yleisesti ottaen ehkä kolmisen kertaa viikossa on hyvä määrä. Laatu on kuitenkin myös tärkeää.

Lauri: Määrä vaihtelee, mutta kaksi kertaa viikossa on ehdoton minimi. Joskus tuntuu, ettei mikään riitä, kun taas toisinaan halut saattavat olla nollassa pidemmän aikaa. Silloin syynä on useimmiten henkinen tai fyysinen väsymys tai stressi. Seksiä ei myöskään jaksa ajatella silloin kun on pahalla tuulella.

Onko naisen karvoituksella oikeasti mitään väliä?

Ilkka: Posliini on aina paras.

Taavi: Jokainen voi kehitellä alakertaan pientä karvoitusta makunsa mukaan, mutta jossain määrin puutarhaa on kyllä hoidettava. Sääri- ja kainalokarvat ovat ehdoton no-no.

Lauri: On, sillä ilman karvoitusta on ehdottomasti paras vaihtoehto. Suuseksi on epämiellyttävää karvojen kanssa.

Miten suhtaudut naisen haluttomuuteen?

Ilkka: Kunnioitan naista ja annan hänen olla rauhassa. Jos tilanne jatkuu pitkään, yritän selvittää asian puhumalla.

Taavi: Kyllä nainen saa välillä olla haluton, ei siinä ole mitään väärää. Eivät miehetkään halua seksiä 24/7, vaikka naiset niin kuvittelevatkin. Asiaa ei pidä ottaa niin henkilökohtaisesti.

Lauri: Eihän mieskään aina jaksa, miksi naisen pitäisi?

Valehtelevatko miehet seksikumppaneidensa määrän?

Ilkka: Riippuu täysin siitä, onko kuuntelija mies vai nainen. Naisille lukua saatetaan jopa kaunistella, sillä kukapa gigolon kanssa haluaisi olla. Miesten kesken seksikumppaneiden määrällä kerskaileminen on tavallista.

Taavi: Monet valehtelevat, etenkin naisille, koska haluavat antaa itsestään joko kokeneemman tai kokemattomamman kuvan. Uskon myös, että moni nuori haluaa näyttäytyä kavereidensa silmissä pelimiehenä, joten he pyöristävät numeroita reilusti ylöspäin.

Lauri: Valitettavan usein. Liioittelemisessa ei ole mitään hienoa ja todennäköisesti kaikki kyllä tietävät, että tyyppi valehtelee. Lisäksi herää kysymys, että mitä sukupuolitauteja mieheltä mahtaa löytyä.

Ikimuistoisin paikka, jossa olet harrastanut seksiä?

Ilkka: Meren rannalla auringon laskiessa.

Taavi: Leirintäalueen teltassa. Aivan vieressämme oli muitakin telttoja, joten kuka tahansa olisi voinut kuulla puuhastelumme.

Lauri: Keskikesällä mökin terassilla juuri ennen aamuauringon ensisäteitä.

Missä harrastat mieluiten seksiä?

Ilkka: Sänky on perusvarma ja luonnollinen paikka. Siellä on mukavan pehmeää.

Taavi: Siellä missä halu iskee. Sänky ei saa olla ainoa paikka seksin harrastamiseen.

Lauri: Makuuhuoneessa, koska siellä se on helpointa. Uusien paikkojenkin kokeileminen on toki mahtavaa, esimerkiksi sohva, pöydät, nojatuoli, suihku, sauna ja auto toimivat hyvin.

Mikä on sängyssä täysin yli-arvostettua?

Ilkka: Pitkät rakastelutuokiot, joita romanttiset elokuvat ovat pullollaan. Tosielämässä seksi on harvoin sellaista, ja jos niin luulee, pettyy varmasti.

Taavi: Koira-asento toimii, mutta ei se mitään ilotulitusta ole.

Lauri: Suihinotto on hieman yliarvostettua, vaikka toki mieluisaa. Ei sitä ihan jokaisella kerralla tarvitse harrastaa.

Milloin nainen on seksikkäimmillään?

Ilkka: Aamulla unenpöperössä juuri kun hän on saanut silmänsä auki.

Taavi: Tukka ponnarilla ja naama punaisena lenkillä puuskuttamassa.

Lauri: Aamulla, koska silloin hän on luonnollisimmillaan. 

Haastateltavien nimet on muutettu.
Kuva: MVPhotos

Vierailija

20 kysymystä, joihin olet halunnut aina tietää vastauksen – miehet avautuvat seksistä

Ja nämä on sitten kolmen miehen mielipiteitä. Ei kannata kyllä näihin vastauksiin uskoa. Esimerkiksi minusta täysin karvaton nainen on todella vastenmielisen näköinen. Tulee pikkutytöt mieleen ja itse en sellaisista ole kiinnostunut. Mieluummin vaikka täysin hoitamaton puska kuin täysin paljas.
Lue kommentti

Usko parempaan.

Yksinäiselle tärkeintä on luottaa siihen, että muutos on mahdollinen. Yksinäinen tuntee, ettei elämällä ole mitään merkitystä, jos hän uskoo, ettei kukaan ole kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan.

Etsi oma porukkasi rauhassa.

Sosiaalisissa suhteissa tärkeintä on niiden laatu, ei määrä. Hyvää tekevää harrastusporukkaa kannattaa etsiä rauhassa sen sijaan, että aloittaa monta lajia, joissa kokee kaikissa ulkopuolisuuden tunnetta. Harhaluulo on, että kun kaksi yksinäistä laitetaan samaan tilaan, heistä tulee ystäviä.

Unohda häpeä.

Kaikille yksinäisille tärkeä apukeino on omien ja ympäristön asenteiden muuttaminen. Yksinäisyys herättää turhaan häpeää. Tärkeää on arvostaa niiden ihmisten rohkeutta, jotka uskaltavat lähestyä yksinäisiä eivätkä sulje heitä ulkopuolelle.

Etsi apua kognitiivisesta psykoterapiasta.

Kun yksinäisyys jatkuu pitkään, siitä tulee osa ihmisen identiteettiä. Ajatusten muuttamiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Moni yksinäinen kärsii ajatusvääristymistä ja tarkastelee ympäristöään eri tavalla: hän kiinnittää huomiota ikäviin asioihin ja vähättelee hyviä tapahtumia. Tällaisia ajatuksia voidaan oppia tunnistamaan ja kyseenalaistamaan terapiassa.

Vinkit antoi kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila.

”Yksinäisyyttä ei kannata hävetä”

”Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä hankalampi yksinäisyyden kierrettä on katkaista. Piikit jäävät pystyyn, kun yksinäinen oppii vetäytymään ja suojelemaan itseään. ’Nyt vain reippaasti uusiin harrastuksiin’ on pahinta, mitä yksinäiselle ihmiselle voi sanoa. Yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyys. Yksin oleminen voi tuoda kokijalleen voimaa, mutta yksinäisyys on kokemus siitä, ettei omia asioita voi jakaa kenenkään kanssa. Aivomme reagoivat yksinäisyyteen samalla tavalla kuin ne reagoivat fyysiseen kipuun. Yksinäisyys siis todella satuttaa. Se sairastuttaa usein myös psyykkisesti. Siksi yksinäisyyttä seuraa monesti masennus. Moni yksinäinen ajattelee olevansa maailman yksinäisin ihminen. Todellisuudessa yksinäisiä ihmisiä on Suomessa valtavasti. Yksinäisyyttä ei missään nimessä kannata hävetä.”

Niina Junttila, kasvatus-psykologian apulaisprofessori.

Lue 26-vuotiaan Idan kokemuksista yksinäisyyteen liittyen maaliskuun Cosmon sivuilta 28-31.

Kuva: Piia Arnould

Haaveiletko koko elämän mittaisesta rakkaudesta vai törmäätkö suhteissasi luottamusongelmiin ja uskottomuuteen? Vanhempien parisuhde vaikuttaa yllättävän paljon siihen, millaista rakkautta etsimme tai millainen oma parisuhteemme on.

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen, kun mietit vanhempiesi parisuhdetta? Todistitko usein ohimennen vaihdettuja helliä suudelmia vai katositko toistuvasti omaan huoneeseesi, kun tunnelma alkoi kiristyä päivällispöydässä? Vietit ehkä joka toisen viikonlopun äidillä ja toisen isällä – tai seurasit, miten yksinhuoltajavanhempasi yritti tasapainotella kodin ja deittailun välillä.

Mieti nyt omaa suhdettasi: kuinka monta piirrettä tunnistat?

Vanhempiesi välisellä suhteella on yllättävän suuri merkitys sille, millaiseksi oma parisuhteesi muodostuu. Jo vuosikymmeniä tutkimukset ovat todistaneet, että eroperheiden lapset päätyvät eroon todennäköisemmin kuin ne, joiden vanhemmat ovat pysyneet yhdessä. Sen sijaan onnellisessa liitossa olevien lapset ovat itsekin tyytyväisempiä puolisoihinsa.

– Lapsi ei samaistu vanhempiinsa vain erillisinä ihmisinä vaan sisäistää tiedostamattaan vanhempiensa parisuhteen. Se vaikuttaa siihen, millaista parisuhdetta toivomme ja etsimme, pari- ja perhepsykoterapeuttikouluttaja Pirjo Tuhkasaari kertoo.

Suomessa asiaa tutkittiin viimeksi vuosina 2005–2007, jolloin Tilastokeskus huomasi, että lapsiperhe, jonka vanhemmat asuivat avoliitossa eivätkä kummankaan puolen isovanhemmat asuneet yhdessä, hajosi kolme ja puoli kertaa niin usein kuin lapsiperhe, jossa vanhemmat olivat naimisissa ja kummankin puolen isovanhemmat asuivat yhdessä.

Karun tilaston syynä on tutkijoiden mukaan se, että eroperheiden lapset eivät sitoudu avioliittoon yhtä vakavasti kuin ne, joiden vanhemmat ovat edelleen yhdessä. Jos omat vanhemmat ovat päätyneet eroon, se voi vaikuttaa omassakin elämässä luontevalta ratkaisulta kriisin yllättäessä. Riidat puolestaan kärjistyvät, koska kotona ei välttämättä ole koskaan oppinut, miten ne kannattaa ratkaista.

Huonot mallit periytyvät usein myös silloin, kun jompikumpi vanhemmista on ollut uskoton. Yhdysvaltalaisen kyselytutkimuksen mukaan ihmiset, joiden vanhempi on pettänyt toista, ovat itsekin uskottomia kaksi kertaa todennäköisemmin kuin muut. Seurauksena voi olla myös se, ettei itse osaa luottaa toiseen parisuhteessa. Selitys löytyy Tuhkasaaren mukaan kehityspsykologiasta.

– Kun äiti tai isä on uskoton, lapsi menettää luottamuksen vanhempiinsa ja vanhempiensa parisuhteeseen. Lapsen kehitykseen kuuluu kilpailu toisesta vanhemmasta samaa sukupuolta olevan kanssa. Se on osa tervettä kehitystä ja oman identiteetin rakentumista. Pettämistilanteessa prosessi jää kesken. Se muuttuu ongelmaksi myöhemmin omassa parisuhteessa, ja omien vanhempien ratkaisuja päätyy toistamaan. Oman uskottomuuden avulla voi myös tiedostamattomasti yrittää käsitellä sitä, mitä vanhempien uskottomuus on itselle aikoinaan merkinnyt, Tuhkasaari kertoo.

Vanhempien esimerkillä ongelmien yli

Onneksi kotoa ei opita pelkästään huonoja malleja, sillä myös onnelliset suhteet ovat periytyviä. Jos on kasvanut toisiaan kunnioittavien ja avoimesti tunteensa osoittavien vanhempien kanssa, käytös toistuu usein myös omassa parisuhteessa. Eikä hyvää parisuhde-esimerkkiä tarvitse aina saada kotoa: jokin toinen lähipiirin terve liitto voi ajaa saman asian. Sukulaisten tai parhaan kaverin vanhempien antama malli terveestä liitosta voi korjata sen, mikä kotona jäi puuttumaan.

Maija, 27, ajatteli jo nuorena, että hän haluaa samanlaisen pitkän liiton kuin vanhemmillaan. Hän tapasi nykyisen aviomiehensä 15-vuotiaana. Mies oli Maijan ensimmäinen kunnon seurustelukumppani.

– En koskaan suunnittellut, että olisin ensimmäisen poikaystäväni kanssa loppuikäni, mutta tiesin haluavani rauhallisen ja tasaisen parisuhteen. Minua ei kiinnostanut hyppiä poikaystävästä toiseen, hän kertoo.

Maijan vanhemmat ovat olleet yhdessä kouluajoista lähtien, samoin hänen isovanhempansa. Maijan miehen vanhempien pitkä liitto puolestaan päättyi sovinnossa pari vuotta sitten. Maija uskoo, että molempien kohdalla kotoa saatu malli tasaisesta parisuhteesta on vahvistanut yhteistä liittoa.

– Olen aina kokenut, että vanhempieni suhde on ollut onnellinen. Kotona puhuttiin avoimesti tunteista eikä toista koskaan kritisoitu selän takana. Sellaisia asioita olen halunnut tuoda omaankin suhteeseen.

Maijan kotona hellyydenosoituksia ei säästelty. Vaikka ne tuntuivat lapsena kiusallisilta, nyt hän tajuaa, että toisen huomioinen arjessa on tärkeä osa suhdetta. Parisuhdeterapeuttina toimiva Tuhkasaari muistuttaa, että myös tapa osoittaa hellyyttä ja suhtautuminen seksiin voidaan oppia kotoa.

– Koskettelun näkemisen lisäksi tärkeää on se, mitä lapset aistivat vanhempien välisestä suhteesta. Tiedostamatta kotoa oppii sääntöjä ja suhtautumisia, jotka liittyvät seksuaalisuuteen. Jos seksistä on tehty tabu, se voi näkyä myöhemmin suhteessa haluttomuutena. Taustalla on sisäistetty kielteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen, joka johtaa sisäiseen konfliktiin oman seksuaalisuuden kanssa.

Maijan vanhempien suhde ei ole ollut aina särötön. Lapsena hän huomasi, jos jokin hiersi äidin ja isän välejä. Nyt hän on tajunnut, että omassa suhteessa on ollut samoja kausia kuin vanhemmilla.

– Esimerkiksi raha on aiheuttanut erimielisyyksiä sekä meillä että vanhemmilla. Silloin auttaa, kun ajattelen heidänkin selvinneen siitä. Vaikka en juurikaan juttele vanhempieni kanssa suhdeongelmistani, olen saanut kotoa hyviä työkaluja, joilla ristiriidat voi selvittää.

Tilasto on vain tilasto

Olisi helppoa syyttää omia vanhempia aina kun oma suhde epäonnistuu. Tuhkasaaren mukaan se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.

– Jostain syystä omat vanhemmat nähdään usein kaikkivoipina. On tärkeää tajuta, etteivät he ole täydellisiä ja heillä on omat rajallisuutensa. Tärkeää on myös käsitellä vanhempiin liittyvät pettymykset. Muuten saattaa jäädä katkeruuden kierteeseen ja vaatia omalta kumppaniltaan asioita, joista suhteessa vanhempiin jäi paitsi.

On todennäköistä, että huono perhemalli vaikuttaa omaan elämään, ja siksi suhteessa täytyy tehdä hiukan enemmän töitä, jotta sen vaikutuksilta välttyy. Tutkimuksissa on huomattu, että parit, joiden vanhemmat ovat eronneet, arvioivat muita enemmän, miksi liitto päättyi ja miten asiat voisi tehdä toisin. Kun Maijan miehen vanhemmat erosivat, pari pohti, miten he voisivat välttää saman.

– Ero pelästytti mieheni, ja hän alkoi huomioida minua enemmän. Tarve pitää huolta omasta liitosta kasvoi.

Kumppanin kanssa kannattaa käy läpi molempien perheiden ongelmakohdat ja treenata eroon huonoista esimerkeistä. Tuhkasaari on iloinen siitä, että nykyään parit haluavat huoltaa suhdettaan ja hakeutuvat terapiaan nopean eropäätöksen sijaan.

– Parisuhteessa voi oppia löytämään omanlaisia tapoja toimia silloin kun tajuaa, että toistaa tiedostamattaan jotain haitallista käytöstä. Jos esimerkiksi aina pakenee riitatilanteesta, seuraavalla kerralla kannattaa selvittää ongelma saman tien.

Toisaalta yhä harvempi nuori aikuinen haluaa kopioida vanhempiensa suhdetta suoraan, vaikka se olisikin onnellinen. Kaikki suhteet ovat erilaisia, ja yhä useampi haluaa tehdä siitä omanlaisensa. Ihan jokainen voi luoda itselleen unelmasuhteen – riippumatta siitä, millaiset lähtökohdat ovat. 

Lähteet: Psychology Today, Scientific American ja Tilastokeskus.
Kuva: Imaxtree

Yhä harvempi haluaa sitoutua parisuhteeseen, sillä oma elämä töineen ja harrastuksineen tuo enemmän iloa kuin seurusteleminen. Kuinka moni uskaltaa enää sanoa Tinder-aikakaudella ”tahdon”? 

Kun vanhempasi tapasivat, suhde eteni todennäköisesti suunnilleen näin: he tutustuivat toisiinsa ehkä työpaikalla tai yhteisten tuttujen kautta. Pian muutettiin yhteen ja alettiin postittaa hääkutsuja, sillä ajan henkeen kuului, että alttarille asteltiin reilusti alle kolmekymppisenä. Sinä ilmestyit kuvioihin nopeasti: vuonna 1987 ensisynnyttäjän keski-ikä oli 26,5 vuotta. Asuntolainat olivat muodissa, joten sellainen otettiin. Vanhempasi lyhensivät velkaa ahkerasti, olihan molemmilla vakituinen palkkatyö.

Nyt perinteinen kaava tuntuu yhä useammasta vanhanaikaiselta. Tinder-deittailu on syrjäyttänyt seesteiset parisuhdehaaveet, ja vaippatarjousten sijaan metsästetään äkkilähtöjä. Naimisiinmeno ja lasten hankinta ovat yhä harvemmalle alle kolmekymppisenä ajankohtaisia asioita. Kukaan ei tunnu enää haluavan seurustella, ainakaan vakavasti. Voiko ilmiöstä syyttää vain yhteiskunnan muuttuneita rakenteita ja deittiappien luomaa kierrätyskulttuuria, vai onko nykyinen sukupolvi pahasti sitoutumiskammoinen?

Epäilyttävät sinkut

Sitoutuneiden parisuhteiden vähentyminen tuli yllätyksenä Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaraselle, joka tutki 19–26-vuotiaiden parisuhteita vuosina 2004–2007. Hän huomasi, että kevyt sitoutuminen ja seksisuhteet ovat syrjäyttäneet perinteisen parisuhteen. Vain neljäsosa tutkituista seurusteli sitoutuneesti, jakoi kaiken kumppaninsa kanssa ja haaveili yhteisestä tulevaisuudesta. Muille pysyvän seurustelukumppanin löytäminen tuotti haasteita.

Syynä on Vaarasen mukaan se, että vaatimukset parisuhteelle ovat aiempia sukupolvia korkeammalla. Moni on todistanut, miten vaikkapa omien vanhempien tai Hollywood-unelmaparien liitot ovat päättyneet.

– Syvät tunteet pelottavat nuoria aikuisia. Tämän hetken kolmekymppiset ovat nähneet paljon eroja, eikä parisuhdetta pidetä enää luotettavana statuksena, Vaaranen sanoo.

Muuttunut asenne sitoutumista kohtaan näkyy selvästi avioliittotilastoissa. Häitä vietetään entistä harvemmin ja yhä vanhempana. Vuonna 2015 ensi kertaa naimisiin menneiden naisten keski-ikä oli 31 vuotta ja miesten hieman yli 33 vuotta. Samaan aikaan avoliittojen ja sinkkutalouksien määrä on kasvanut. Yksin asuvat usein korkeasti koulutetut naiset, jotka aloittavat seurustelun keskimääräistä myöhemmin ja olettavat myös kumppanin olevan koulutettu.

Pääkaupunkiseudulla asuva Heini, 27, seurusteli vakavasti viimeksi kaksi vuotta sitten. Hän ei etsi uutta suhdetta.

– Tahdon jossain vaiheessa naimisiin, mutta olen vanhoillinen. Aion tehdä sen vain kerran, joten haluan tehdä valinnan kunnolla.

Heini ei ole ajatustensa kanssa yksin, sillä sinkkuja on Suomessa yhä enemmän. Yksinelävien määrä on nelinkertaistunut viime vuosikymmeninä. Yhden illan jutut ja seksisuhteet ovat kuitenkin yleisempiä sinkkumiesten keskuudessa. Myös deittiappien maailmassa valta on usein miehillä, joiden vapaaehtoista sinkkuutta pidetään hyväksyttävämpänä kuin naisten.

– Sinkkuuteni on muiden mielestä epäilyttävää, joten joudun aina perustelemaan uudelle ihmiselle, miksi en seurustele. Miehiltä ei vaadita samaa. On ihan ok, jos mies haluaa keskittyä uraansa ja viettää poikien iltoja, Heini sanoo.

Itsenäisyys ei ole itsekkyyttä

Edellisen suhteen päätyttyä Heini halusi keskittyä asioihin, jotka olivat tuoneet hänelle iloa ennen seurustelua. Heini perusti blogin ja alkoi matkustella enemmän. Kaipuu parisuhdetta kohtaan hälveni nopeasti.

– En olisi tehnyt samoja asioita, jos seurustelisin. Vapaus vei mennessään, ja nyt tuntuu, että parisuhde olisi kahle.

Nykyajan minäkeskeisyys on alkanut näkyä myös ihmissuhteissa. Amerikkalaistutkimuksen mukaan nuoret aikuiset kokevat, että heidän on vaikea asettaa toisen tarpeita omien edelle. Heitä on pienestä pitäen kannustettu itsenäisyyteen ja omillaan pärjäämiseen, ja siksi he uskovat myös aikuisina siihen, että jokainen on oman onnensa seppä. Onnistunut suhde vaatii usein uhrauksia ja kompromisseja, joita yhä harvempi on valmis tekemään.

– Olen tapaillut miehiä, jotka eivät hyväksy kaikkia menojani. Tällä hetkellä saan enemmän iloa työstä ja harrastuksista kuin seurustelusta, joten valitsen mieluummin ne, Heini sanoo.

Muutoksesta huolimatta moni kokee paineita perinteisen kaavan noudattamisesta. Lapsiperhe, omakotitalo ja vakityö nähdään edelleen normeina, joihin jokaisen pitäisi pyrkiä. Näihin stereotypioihin myös Heini törmää jatkuvasti.

– En ole enää teini, joten sinkkuuteeni suhtaudutaan ongelmana. Sitä pidetään tilana, josta pitää päästä äkkiä pois. Siksi minulla pitäisi olla koko ajan haku päällä.

Naiset tietävät, millaisia paineita ja odotuksia heihin kohdistuu, huomasi 25–35-vuotiaiden suomalaisnaisten elämänvaiheita tutkinut Erja Laakkonen Itä-Suomen yliopistosta. Silti monelle oli tärkeää tehdä asiat omalla tavallaan. Muiden odotukset ja omat halut ovat usein ristiriidassa, ja siksi omaa sitoutumattomuutta joutuu jatkuvasti selittelemään muille.

Vaihtoehtojen määrä uuvuttaa

Sinkuilla on tällä hetkellä ennennäkemättömän laajat markkinat. Mobiilideittailun suosio ohitti nettipalstat vuonna 2012, ja nyt sovelluksia käyttää päivittäin jopa 100 miljoonaa ihmistä.

Samalla sovellukset luovat illuusion siitä, että tarjontaa on loputtomasti. Jokainen klikkaus tai swaippaus voi johtaa potentiaalisemman tyypin löytämiseen. Tutkijoiden mukaan liian suuri vaihtoehtojen määrä on kuitenkin ahdistavaa. Columbia Business School todisti asian ruokakaupassa tehdyssä kokeessa. Koeryhmä jaettiin kahtia: ensimmäiset saivat valita mieleisensä hillon kuuden vaihtoehdon joukosta, toisille esiteltiin 24 erilaista hilloa. Selvisi, että valinta oli helpompi tehdä kuuden hillon välillä, ja ensimmäinen ryhmä oli myös tyytyväisempi päätökseensä.

Tutkijat päättelivät, että valinnan tekeminen muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä enemmän vaihtoehtoja on. Silloin myös tehtyä päätöstä jäädään vatvomaan ja joskus päätöstä ei tehdä ollenkaan. Kun yhden hillopurkin valitseminen käy näin vaikeaksi, on lähes mahdotonta löytää kumppania, joka vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä. Heini tunnistaa ongelman.

– En ole asettunut aloilleni, koska pelkään, että löydänkin jonkun paremman. On kivaa, kun on valinnanvapautta, mutta siksi on myös hankalaa sitoutua yhteen ihmiseen.

Heli Vaaranen muistuttaa, että uusi suhde tarvitsee aina kipinän, mutta viikossa ei ehdi tutustua toiseen tarpeeksi. Suhteen syventymiselle ei malteta enää antaa aikaa.

– Olen huomannut, että ihmisten on vaikea tunnistaa omia tunteitaan. Moni on epävarma siitä, onko toinen se oikea, rakastanko häntä ja mitä rakkaus on. Siksi on vaikea tehdä tunneperäistä ratkaisua.

Perhe omilla ehdoilla

Johtaako sitoutumisen välttely lopulta siihen, että tulevaisuudessa kukaan ei enää mene naimisiin ja Tinder korvaa seurustelun? Ei sentään.

– Ihminen on pohjimmiltaan traditionaalinen ja haluaa noudattaa perinteistä parisuhdemallia. Ihmisyhteisö pyrkii symmetriaan eli siihen, että kaikilla on samanlainen ydinperhe kotona, Vaaranen sanoo.

Vain kuusi prosenttia sinkuista ei halua parisuhdetta lainkaan, selvisi Väestöliiton vuonna 2007 teettämässä FINSEX-tutkimuksessa. Moni siis haaveilee kumppanista, mutta sen aika on ”sitten joskus.” Lastenhankintaa lykätään, koska ensin halutaan vakaa työpaikka ja taloudellinen turva.

– Usein ajatellaan, ettei tarvitse sitoutua alle kolmekymppisenä, koska sen ehtii tehdä myöhemminkin. Yli 30-vuotiaana sitoutumisen halukkuus usein vahvistuu. Silloin saattaa olla liian myöhäistä esimerkiksi hankkia niin monta lasta kuin haluaisi, Vaaranen sanoo.

Heini ei ole kokenut yhteiskunnalta paineita asettua aloilleen. Hän haaveilee lapsesta, mutta ei murehdi tulevaisuudesta.

– Parisuhde ei saa määrittää sitä, voinko saavuttaa haluamiani asioita. En mene naimisiin kenen kanssa tahansa vain siksi, että saisin biologisen lapsen. Aina voi myös adoptoida tai hankkia lapsen keinohedelmöityksellä. 

Lähteet: Vanity Fair, Helsingin Sanomat, Scientific American, Erja Laakkonen: Aikuisuuden kulttuuriset kuvat 25–35-vuotiaiden naisten haastattelupuheissa ja naistenlehtiteksteissä (Itä-Suomen yliopisto 2015). Lue Heinin blogista ajatuksia sinkkuudesta: fitnet.fi/blog/neitikotipelto.

Ovatko miehet suorapuheisempia kuin naiset?

Tero: Kyllä. Miehet eivät suodata sanomisiaan, vaan antavat mielipiteensä tulla ulos – niin hyvässä kuin pahassakin.

Miikka: Kyllä, varsinkin vihaisina. Miehet sanovat silloin mitä sylki suuhun tuo ja miettivät sanomisiaan vasta jälkikäteen.

Juho: Riippuu ihmisestä, mutta kyllä naiset enemmän vihjailevat asioista ja osoittavat tunteensa sanattomasti.

Miksi miehet eivät juurikaan käytä emojeita, vaan vastaavat vain ok ja piste?

Tero: Miehet ajattelevat, että ok riittää kuittaamaan asian tarpeeksi selvästi.

Miikka: Käytän emojeita, koska ilmaisen niillä tunteitani. Jos olen vihainen, jätän hymiöt pois. Minua ärsyttävät ihmiset, jotka eivät käytä emojeita lainkaan. Se on jopa epäkohteliasta.

Juho: En käytä emojeita, koska en ole tottunut niihin tuttavapiirissäni. Hymiöiden ylitykitys on liian päällekäyvää.

Miten humalatila vaikuttaa kommunikoimiseesi?

Tero: Avaudun humalassa helpommin, mutta vain tutussa kaveriporukassa.

Miikka: Olen känniavautuja, sillä sanon humalassa kaikki ne asiat, joita en selvin päin sanoisi. Valitettavasti etenkin negatiivisessä mielessä.

Juho: Olen luonteeltani puhelias, joten en tarvitse humalatilaa keskustelun vauhdittamiseksi.

Mikä on mielestäsi suurin ero naisten ja miesten kommunikoinnissa, esimerkiksi työpaikalla?

Tero: Naisvaltaisella alalla työskentelevänä olen huomannut, että naiset eivät aina uskalla sanoa asioita suoraan, koska eivät halua pahoittaa toisen mieltä tai saada itselleen huonoa mainetta. Varsinkin suhteessa huonoista fiiliksistä kannattaisi puhua suoraan, ei vain vihjailla eleillä ja ilmeillä.

Miikka: Nainen muuntelee totuutta, koska ei halua loukata toista. Miehet taas saattavat sanoa välillä turhankin pahasti.

Juho: Vanhassa työpaikassani kaikki muut työntekijät olivat naispuolisia. Se selkäänpuukotuksen ja draaman määrä oli ihan uskomatonta. Miehet hoitavat ongelmatilanteet mieluummin muksimalla toisiaan.

He vastasivat:

Tero, 31, sinkku
Miikka, 20, parisuhteessa
Juho, 29, naimisissa

Kuva: MVPhotos

 

 

Vierailija

Miehet vastasivat: 10 kysymystä kommunikaatiosta

Mun kokemuksen mukaan miehet eivät ole olleet kovinkaan suorapuheisia..... Ainakaan suhteisiin liittyvissä asioissa. Jos esimerkiksi ei ole kiinnostanut niin sitä ei ole sanottu suoraan. Itse ainakin puhun asioista suoraan koska se on mielestäni reilumpaa. Vaikka tietäisi, että saattaa pahoittaa toisen mielen. Se on kuitenkin mielestäni parempi vaihtoehto kuin asian kiertely ja kaartelu. Välillä tuntuu siltä, että mulla on enemmän munaa kuin monella miehellä.
Lue kommentti