Laulaja syö vauvanruokaa, pitää hörökorvistaan eikä osaa tehdä frontside ollieta. Sanattomaksi Robin menee aina silloin, kun vanhemmat naiset tulevat iskemään häntä. 

"Jos en olisi Suomen suosituin poppari, haluaisin olla urheilija, ehkä freestyle-laskettelija. Kävin ennen talvisin joka päivä kavereiden kanssa rinteessä, ja urheilu on vieläkin iso osa elämääni. Käyn juoksemassa ja treenaan salilla. Pienenä halusin palomieheksi. Olisi siistiä pystyä pelastamaan henkiä. Toisaalta haluan ajatella, että ehkä teen sitä jo omalla tavallani musiikin kautta.

Pidän ulkonäössäni hörökorvistani ja ruskeista silmistäni. Ne ovat Suomessa harvinaisemmat, ja saan niistä eniten kehuja. Minulla ei ole koskaan ollut ulkonäköpaineita, mutta vaatekriisejä sitäkin enemmän. Myös hiusten täytyy olla joko juuri niin kuin haluan tai sitten piilossa hatun alla.

Tulisin hulluksi, jos menettäisin ääneni. Olin taannoin kuumeessa, eikä minulta lähtenyt ääntä lainkaan. Se oli pelottavaa, ja kehittelin jo kauhukuvia siitä mitä tapahtuisi, jos ääni ei koskaan palautuisikaan. Hiljaa oleminen on vaikeaa myös siksi, että normaalisti puhun ja lauleskelen jatkuvasti.

Olen huono muistamaan asioita. Muistan aina vain kaikkein epäoleellisimmat jutut, en koskaan niitä tärkeitä. Puhelimestani löytyy muistilistat kaikille elämäni osa-alueille: työasioille, keikkajutuille, yhteistyöhommille, koulutehtäville sekä arkisille asioille kuten vaikka sille, mitä minun pitää seuraavaksi ostaa. Poistan rivejä sitä mukaa, kun homma on hoidettu.

Noloa myöntää, mutta en osaa tehdä frontside ollieta. Harjoittelin skeittitempun, kun biisi tuli ulos vuonna 2012. Testasin temppua alkukesästä, eikä siitä tullut enää mitään. Onhan se nyt noloa.

Kun näen ystäviäni, fiilikseni on rento, sillä voin luottaa heihin ja tiedän, että voin kertoa heille mitä tahansa. Vaikka monet niin luulevat, minulla ei ole järkyttävää määrää kavereita. Lähes sama Turku-porukka on pysynyt kasassa lapsesta asti. Myös musapiireistä on löytynyt hyviä ystäviä, kuten Jimi Constantine, Kasmir ja Elastinen sekä bändini tyypit.

Tuhlaan aivan liikaa aikaa Youtuben autovideoihin. Olen autofriikki ja katson tajuttomat määrät autojen ominaisuuksia esitteleviä videoita. Suurin haaveeni olisi lähteä kavereiden kanssa reissuun, vuokrata Mustang ja ajella ympäriinsä hyvällä porukalla. Rahaa käytän maltillisesti ja mietin aina tarkkaan, mihin sitä pistän. Oma auto on ollut isoin hankintani. Asunnon ostamista en vielä edes mieti, koska yksin asuminen ahdistaa. Tykkään siitä, että kotona on seuraa.

Aamulla ensimmäisenä nousen sängystä ylös niin äkkiä, että joskus alkaa jopa huimata. Torkutan todella harvoin. Vaihdan vaatteet, pesen hampaat, laitan tukan ja syön aamiaista. Aamupalani sisältää usein puuroa, mutta aina kahvia.

En voi sietää joo joo -ihmisiä, jotka sanovat kyllä kaikelle, mutta eivät koskaan saa mitään aikaan. En myöskään tule toimeen ihmisten kanssa, jotka arvostelevat muita tai luulevat olevansa muita parempia.

Paha tapani on näyttää siltä, etten keskity yhtään. Keskityn kyllä oikeasti, mutta kun minulle puhutaan, näytän kuulemma siltä, etten kuuntele. Saatan katsella muualle tai sählätä samaan aikaan jotain muuta. Sekä isäni että managerini Hannu kysyvät usein, kuuntelenko ollenkaan. Ehkä minulta puuttuu jokin aivosolu.

Viimeisin hyvä tekoni oli käydä festarialueen ulkopuolella jakamassa nimmareita ja ottamassa kuvia fanien kanssa, joilla ei ollut lippuja. Tunnen usein syyllisyyttä siitä, etten ehdi tiukan aikataulun takia jäädä juttelemaan faneille. En ole vielä koskaan turhautunut kuvien ottamiseen. Haluan, että kaikilla on kivaa, ja tiedän, että vaikka minua väsyttäisi, fanien tapaamisesta tulee joka kerta hyvä mieli.

Ruokavalioni koostui kesällä lähinnä ABC-huoltoasemien valikoimista. Miniporkkanat ja vauvanruokaosaston hedelmäsoseet ovat kesällä vakkareitani. Normaalisti tykkään laittaa ruokaa, syödä hyvin ja tehdä vaikka sushia kavereiden kanssa. Ärsyttää, kun luullaan, että asun kotona vain siksi, etten osaa kokata. Kyllä osaan! Kyse on enemmänkin viitsimisestä.

Herkistyn fanien kirjoittamista tarinoista, joissa he kertovat vastoinkäymisistään ja siitä, miten biisini ovat auttaneet heitä vaikeissa tilanteissa. En kuitenkaan itke helposti. Viimeksi niin taisi käydä, kun isäni sairastui vakavasti.

Perheeni on äänekäs, outo ja mukava. Meillä huudatetaan musiikkia ja tv-ohjelmia kilpaa, joten kokeisiin pitää lukea luurit päässä. Perheemme myös sählää aina, eikä esimerkiksi juhliin lähtemisestä meinaa tulla mitään: yksi kitisee, toinen on myöhässä ja kolmannelta tippuu piilari lavuaariin. Meillä ei onneksi oteta asioita liian vakavasti. Paras perhemuistoni on neljän viikon purjehdusreissu Hollannista Suomeen. Tiimimme pelaa hyvin yhteen.

Ihailen naisia, jotka ovat iloisia ja ottavat toiset huomioon. Esimerkiksi näyttelijä Chloë Grace Moretz vaikuttaa inhimilliseltä tyypiltä, vaikka on maailmanluokan stara. Tuntemattomat tytöt lähestyvät minua jonkin verran esimerkiksi festareilla, ja usein paljon vanhemmatkin mimmit tulevat ehdottelemaan. Siinä on pikku-Robin vähän ihmeissään.

Täydellisillä treffeillä pitää tapahtua jokin nolo juttu, joka keventää tunnelman. Toinen voi vaikka purskahtaa nauruun ja purskauttaa vedet vahingossa toisen paidalle. Tykkään huolettomista tytöistä, jotka osaavat ottaa asiat rennolla hällä väliä -asenteella. Itse harkitsen ihastuneena sanojani paljon tavallista tarkemmin.

Pahin pelkoni on, että elämäni tärkeimmille ihmisille käy jotain pahaa. Hämähäkkikammoa tai muita fobioita minulla ei ole. En myöskään osaa pelätä sitä, että jäisin urani takia jostain paitsi. Osaan ajatella vain niitä asioita, joita olen saanut, kokenut tai nähnyt.

Toivottavasti vielä joskus pääsen laajentamaan uraani ulkomaille ja esiintymään Madison Square Gardeniin. En kuitenkaan tähyile elämää kovin pitkälle eteenpäin enkä edes halua haaveilla liian kauas tulevaisuuteen. Olisi hirveää, jos todellisuus osoittautuisi unelmia huonommaksi.

Paras elämänohje on antaa vain mennä. Liika analysoiminen on turhaa. En ole missään vaiheessa pohtinut musiikkini suuntaa, vaan antanut sen kehittyä samaan tahtiin elämäni kanssa. 13-vuotiaana lauloin yläasteikäisille, 18-vuotiaana täysi-ikäisille. Haluan myös olla artisti, joka pystyy yllättämään ja säväyttämään. Siksi aion ottaa syksyn vähän rennommin ja katsoa, mitä keksin seuraavaksi.” 

Laulaja Robin Packalen, 18, asuu Turussa, josta on myös kotoisin. Hän nousi julkisuuteen 13-vuotiaana Frontside Ollie -kappaleellaan ja on julkaissut urallaan viisi albumia, kolme kirjaa ja elokuvan. Robinin musiikkivideoita on katsottu Youtubessa yhteensä 130 miljoonaa ja kappaleita kuunneltu Spotifyssa yli 100 miljoonaa kertaa.

Kuva: Nick Tulinen

 

Uusi Cosmo on tänään kaupoissa! Helmikuun kansitähtemme on näyttelijä Jenna Dewan Tatum. Kokosimme yhteen uuden lehden mielenkiintoisimmat sitaatit!

"Aamuyöllä Channing tuli kännissä sombrero päässä koputtamaan huoneeni oveen ja sanoi: "En voi lakata ajattelemasta sinua. Olen valmis, ollaan yhdessä." Siitä se lähti." -Jenna Dewan Tatum, näyttelijä

"Jännitin Kohta sataa -videon kuvauksissa vain yhtä asiaa. Sitä, että kahdeksan ihmistä tuijotti minua, kun olin alasti." -Pete Parkkonen, laulaja

"Luksustuotteet ovat harvinaisuuksia. Mielestäni Louis Vuitton ei ole luksusmerkki. Laatu on toki luksusta, mutta jos voi vain kävellä kauppaan ja ostaa ihan mitä tahansa, se ei ole luksusta." -Guram Gvasalia, muotisuunnittelija

"Oma sänkyni on lempipaikkani koko universumissa. Katson siellä YouTube-videoita, sillä ne vievät ajatukseni muualle." -Nelli Matula, laulaja

"Syyllisyyden tunteeseen on monia syitä, ja yksi yleisimmistä on se, että ihminen pettää itselleen tekemänsä lupauksen. Yksinkertaisestakin asiasta, kuten suklaan syömisestä, saattaa siksi tulla hurjan huono olo." -Anne Karila, LCF life coach

"Raitapaita on helppo yhdistellä. Keväällä aion pukea sen ainakin hiihtareiden kanssa." -Julia Toivola, Cosmopolitanin bloggaaja

"Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti vaikka miljardin ihmisen elämään." -Maria Ritola, yrittäjä

 

 

Vihdoin alkaa tapahtua! Se fiilis laulaja Pete Parkkosella on nyt urastaan. Siihen pisteeseen pääsemiseen on vaadittu itsevarmuutta, sinnikkyyttä ja kohun verran seksikkyyttä.

Pete Parkkonen, 26, julkaisee neljännen albuminsa keväällä. Miehen joulukuussa julkaistua Kohta sataa -videota on katsottu netissä jo yli miljoona kertaa.

- Jännitin Kohta sataa -videon kuvauksissa vain yhtä asiaa. Sitä, että kahdeksan ihmistä tuijotti minua, kun olin alasti. Join puoli pulloa skumppaa, väänsin musat täysille, suljin silmäni ja menin sisälle tekstiin, ikään kuin humalaan biisistä. Se auttoi. En olisi uskonut vielä puoli vuotta sitten, että tekisin joskus sellaisen videon, Pete kertoo helmikuun Cosmon haastattelussa. 

Pete on tottunut tekemään töitä unelmiensa eteen, eikä ota menestystä itsestäänselvyytenä.

- Olen tehnyt tätä duunia vuodesta 2008, mutta vasta nyt on sellainen fiilis, että vihdoin alkaa tapahtua. Tuntuu, että ihmiset alkavat tajuta, kuka olen, hän pohtii.

Lue koko haastattelu tänään myyntiin tulleesta helmikuun lehdestä!

 

Ystävä on tukena sydänsuruissa, seurana onnistumisen hetkissä ja parina tanssilattialla. Mutta tiesitkö, että ystävä voi olla paras aseesi myös työnhaussa?

Usein ajatellaan, että naiset ovat työelämässä toistensa pahimpia vihollisia ja viheliäisimpiä kilpailijoita. Yhtä aikaa voimme kuitenkin olla myös toistemme parhaita avustajia ja tsemppareita. Jos olemme sitä yksityiselämässä, miksemme olisi sitä työelämässäkin?

Eräs ystäväni on (kenties tietämättään) pääsyy siihen, että olen edennyt urallani menestyksekkäästi. Kun aloittelin toimittajana, hän kannusti minua tsemppipuheluilla, puhui minusta kollegoilleen ja jakoi laatimiani kirjoituksia ahkerasti somessa. Hän antoi vinkkejä parempia työhakemuksia varten ja otti minut mukaan tilaisuuksiin, joissa hän esitteli minua tärkeille alan osaajille. Ja yhä edelleen, aina kiinnostavan työpaikan tullessa vastaan hän linkkaa sen minulle – vaikka se olisi sopiva myös hänelle. Ihmettelin kerran ääneen, miten hän jaksaa olla niin kannustava.

– Olet hyvä ja uskon sinuun, hän sanoi.

– Ja olet ystäväni.

Niinpä. Kun liikemies palkkaa epäpätevän veljenpoikansa työhön, johon olisi pätevämpiäkin hakijoita, kyse on nepotismista. Mutta kun nainen suosittelee taitavaa kaveriaan töihin, se on pelkästään fiksua. Monellakin tasolla.

Ystäväverkosto hyödyksi

Ystävä toimii työnhaussa kuin mikä tahansa muukin verkosto. Hän ei välttämättä voi taata sinulle töitä, mutta voi opastaa oikealle väylälle tai mahdollisesti avata sellaisia ovia, joiden olemassaolosta et muuten edes tietäisi.

– Ystäväni työskenteli organisaatiossa, johon hain töihin. Hän kertoi esimiehelleen, että olen hyvä tyyppi. Uskon, että se auttoi esimiestä muodostamaan kokonaiskuvaan minusta, Hanna, 30, kertoo.

Ystävän suositus on viesti paitsi yrityksen suuntaan siitä, että tässä on hyvä työntekijä, myös työnhakijan suuntaan siitä, että lähipiiri arvostaa hänen taitojaan.

– Ystävän suositus vahvisti uskoa myös omaan osaamiseeni. Työpaikoille muodostuu liian helposti kilpailuhenkinen ilmapiiri, jossa toisen onnistuminen lasketaan omaksi häviöksi.

Jos työpaikalla ajatellaan, että yhden menestys on toiselta pois, auttamishalu katoaa herkästi. Jos taas uskotaan tiimityöskentelyyn ja yhteisen tavoitteen saavuttamiseen, työkaveri on vastustajan sijaan joukkuetoveri.

– Tiesin, että Hanna pärjäisi työssä ja uskon, että suositukseni auttoi häntä pääsemään haastatteluun. Haastattelussa Hanna oli omillaan, mutta hän hoiti sen juuri niin hyvin kuin odotinkin, Hannan ystävä Tiina, 35, kertoo.

Ja kuinkas sitten kävikään? Hanna sai työn.

Hyvä kiertämään

Kannustava, myönteinen työilmapiiri luo miellyttävämpiä työpaikkoja ja työntekijöitä. Tsemppi kantaa hedelmää ja vahvistaa kuvaa myös tsempparista hyvänä tyyppinä. Ja vaikkei kaverin auttamisesta olisi itselle välitöntä hyötyä, se auttaa takuulla myöhemmin. Niin kävi myös Hannaa auttaneelle Tiinalle. Hyvä lähti kiertämään.

– Ei olisi tullut edes mieleeni hakea uutta työpaikkaa, ellei kaverini olisi sanonut kertoneensa minusta esimiehelleen, Tiina kertoo.

Hän uskoo päässeensä hakemusjonon kärkeen tai ainakin yrityksen ovesta sisään ystävänsä ansiosta. Pitkän prosessin ja useiden haastatteluiden jälkeen paikka aukesi. Omasta aloitteestaan Tiinaa suositellut ystävä uskoo auttaneensa työn saamisessa, mutta vain hiukan:

– En ota pätkääkään krediittiä siitä, että Tiina sai työpaikan. On tietysti helpompi päästä haastatteluun, kun tuntee ihmisiä talosta, mutta jokainen palkataan aina omien ansioidensa perusteella, kertoo Tiinan kaveri Iiris, 28.

Ystävä toimii siis kuin suosittelija. Kuka muka osaisi suositella ihmistä paremmin kuin hyvä kaveri? Ja onhan tutun ihmisen kanssa mukavampi myös tehdä töitä tulevaisuudessa.

– Suosittelen mielelläni hyviä, ammattitaitoisia ihmisiä, jotka ovat lisäksi huippuja persoonia. Kyse on toisten auttamisesta ja kannustamisesta ja tietenkin siitä, että saadaan työpaikalle osaavia ihmisiä, Iiris sanoo.

Yrittäjäystävät

Jokaisella ei aina ole tuttavaa unelmatyöpaikassa tai edes käsitystä siitä, mikä oma unelma-ammatti voisi olla. Jos työelämä tuntuu opiskellessa kaukaiselta, käännä katse tulevaisuuteen. Vierustoveri luennolla voi tulevaisuudessa olla paitsi työkaveri, myös työnantaja – tai vaikkapa yhtiökumppani.

– Juttelimme yhtenä päivänä Facebookissa erään kaverini kanssa, ja hän kertoi aikovansa perustaa yrityksen, kertoo Maria, 32.

– Ihastelin kaverille, miten hienot suunnitelmat hänellä oli. Samalla mainitsin, että haluaisin itsekin perustaa yrityksen. Nyt meillä on yhteinen yritys.

Ystävästä voi tulla työkaveri, vaikka ala ei olisi yhteinen. Viivi, 33, on osa pientä perheyritystä, jolle on luontevaa hyödyntää lähipiirin osaamista. Yrittäjän asemassa voi valita, kenen kanssa töitä tekee.

– Yrityksellemme on itsestään selvää tarjota töitä ystäville. Tutut ammattilaiset ovat tehneet meille freelancerina esimerkiksi mallintöitä, graafista suunnittelua, valokuvausta, myyntiä ja markkinointia, koodausta ja viestintää.

Viivi uskoo, että ystävän työllistämisestä hyötyvät molemmat osapuolet: tuttu ihminen on luotettava, eikä hänen kanssaan tule turhia väärinkäsityksiä, koska asioista on helpompi puhua suoraan. On myös mukavaa, että molemmat voivat auttaa toisiaan urallaan.

– En kuitenkaan koskaan palkkaa ketään pelkästään vain siksi, että hän on kaverini. Kaikki, kenen kanssa olen tehnyt töitä, ovat hyviä työssään. Olen onnekas, kun tunnen niin paljon lahjakkaita ihmisiä, Viivi kertoo.

Työn saaminen riippuu paljolti taidoista, mutta suurelta osin myös siitä, että on hyvä tyyppi. Eräs opiskelukaverini kyllästyi viime keväänä työttömyyteensä ja ilmoitti halukkuudestaan töihin pitkällä, sydämellisellä Facebook-statuksella, jossa hän kertoi osaamisestaan ja kokemuksestaan persoonallisesti. Hän sai lukuisia vinkkejä, muutamia tarjouksia ja valtavan määrän tsemppiä tutuilta ja tuntemattomilta. Ja lopulta ihan oikean työpaikankin.

Kuva: MVPhotos

Rakastamamme Carpool Karaoke saa oman shownsa, mutta valitettavasti sympaattinen James Corden ei ole enää kuskin paikalla.

Mitä yhteistä on räppäävällä Adelella, twerkkaavalla Madonnalla ja Jennifer Lopezin kännykästä Leonardo DiCapriolle lähetetyllä tekstiviesteillä? Kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet talk show-isäntä James Cordenin auton kyydissä.

The Late Late Show with James Corden -ohjelman huippusuosittu Carpool Karaoke -osio saa oman ohjelmansa. Nykyisellään alle vartin ohjelmaosiosta leivotaan puolen tunnin show, jota alkaa esittämään Apple Music -palvelu. Uuden pituuden lisäksi yksi toinenkin asia on muuttunut: James Corden ei enää aja autoa. Uusissa Carpool Karaoke -jaksoissa on julkkisvieraan lisäksi myös vaihtuva julkkiskuski.

- Olemme hyvin innoissamme autoilupareista, joita olemme laittaneet yhteen, James kertoi Variety-lehden haastattelussa. Hän paljasti myös, että Alicia Keys ja John Legend sekä Ariana Grande ja koomikko Seth MacFarlane ovat tulevia pareja, joiden autolaulantaa voimme odottaa tulevaisuudessa.

James vakuuttaa, että ohjelman idea ei tule kärsimään, mutta me emme Cosmossa ole ihan yhtä varmoja. Kovaa ja korkealta hoilottava James kun on koko jutun viihdyttävin osa. 

Lähde: Vogue.com, Variety
Kuva: MVPhotos