Noelle Hancock vaihtoi New Yorkin pieneen saareen Karibianmerellä ja luopui samalla entisestä elämästään. Hän kirjoitti kokemuksistaan viraali-ilmiöksi nousseen tekstin, joka inspiroi monia.

Vuonna 2001 Noelle Hancock eli elämää, jota kuka tahansa kadehtisi. Hän oli 31-vuotias ja asui Manhattanilla New Yorkissa hyvällä alueella. Työssään toimittajana hän tienasi lähes 90 000 euroa vuodessa ja haastatteli Tom Hanksin kaltaisia megajulkkiksia punaisella matolla. Silti Noellen mielessä pyöri vain yksi asia: loma. Hän eli jatkuvasti sitä hetkeä varten, kun rahaa ja lomapäiviä olisi tarpeeksi säästössä reissua varten.

- New York on kilpailuhenkinen kaupunki. Ihmiset viettävät suurimman osan ajastaan töissä, jotta pystyisivät kattamaan kalliit elinkulut. Kaikki ystäväni olivat niin kiireisiä, että tapaamiset piti sopia kuukausien päähän.

Silti Noelle epäröi. Elämä ei ehkä ollut tyydyttävää, mutta se oli mukavaa. Eräänä päivänä hän jäi ajatuksissaan tuijottamaan läppärin näyttöä, ja näytönsäästäjäksi valittu paratiisirannan kuva ilmestyi ruudulle.

- Ajatus rannasta sai minut pitkästä aikaa innostumaan. Tuntui, että elän jatkuvasti ruutua tuijottaen, kun halusin oikeasti kokea asioita ruudun toiselta puolen.

Koska Noellella ei ollut poikaystävää ja hän oli juuri viimeistellyt uusimman kirjansa, mikään ei pidätellyt häntä. Hän kirjoitti aikeistaan Facebookin ja kysyi, mille Karibian saarelle hänen kannattaisi muuttaa. Eräs tuttu ehdotti St. Johnia, joka on Neitsytsaarien pienin saari. Noelle katsoi ulos lumisateeseen, jossa kiireiset newyorkilaiset tuuppivat toisiaan kadulla. Päätös oli syntynyt.

Unelmatyö jäätelönmyyjänä

Oli yllättävän helppoa paketoida elämä, jota oli rakentanut vuosikymmenen. Noelle purki vuokrasopimuksensa, myös omaisuutensa ja osti menolennon.

- Vaikeinta oli vakuuttaa itselleni, että oli täysin ok tehdä jotain vain siksi, että haluaa elämälleen uuden suunnan.

Kuusi viikkoa myöhemmin Noelle astui lautasta St. Johnin saarelle. Hänellä ei ollut ystäviä, suunnitelmaa eikä säästöjä, joten hän jakoi aluksi parisängyn tuntemattoman kanssa. Vanhempiensa kauhistukseksi Noelle alkoi myös myydä työkseen jäätelöä.

- Tajusin, että on paljon tyydyttävämpää pyöritellä jäätelöpalloja kympin tuntipalkalla kuin tienata kuusinumeroisia summia isossa yrityksessä. Sain tehdä töitä käsilläni, tapasin jatkuvasti uusia ihmisiä kasvokkain ja kun suljin illalla kioskin luukut, vapaa-aikani alkoi.

Neljäntuhannen asukkaan saari osoittautui New Yorkin täydelliseksi vastakohdaksi. Siellä ei ollut liikennevaloja, ketjuliikkeitä, kunnollista wifiä tai katuosoitteita. Kenkiä ei tarvinnut käyttää, suihku tuli puhdistetusta sadevedestä ja liftaamalla sai aina kyydin, sillä lähes kaikki tunsivat toisensa.

- Ihmiset kokoontuvat iltaisin rannalle katsomaan auringonlaskua yhdessä. Näen ystäviäni joka päivä, ja vapaapäivinä käymme vaeltamassa, sukeltamassa tai menemme veneellä lähisaarille.

Noellen tarinasta tuli hitti

Neljä vuotta muuton jälkeen Noelle työskenteli baarimikkona, koska hän oli aina halunnut kokeilla, millaista juomien sekoittaminen on. Yhdestä asiasta Noelle oli kuitenkin varma – hän ei kirjoittaisi enää ikinä. Kymmenen vuoden kirjoittajanuran jälkeen hänestä tuntui, että järkevän tekstin muodostaminen oli mahdotonta.

Sitten tuttu toimittaja Cosmopolitanista otti Noelleen yhteyttä kesällä 2015 ja kysyi, kirjoittaisiko tämä artikkelin irtiotostaan. Hetken pohdittuaan Noelle suostui – saisihan tekstistä mukavan lisätienestin.

Artikkelista tuli viraalihitti, jota jaettiin sosiaalisessa mediassa lähes 600 000 kertaa. Today-televisio-ohjelma otti Noelleen yhteyttä ja halusi haastatella tätä lähetyksessä. Sadat ihmiset lähettivät Facebook-viestejä, joissa he pyysivät neuvoja ison elämänmuutoksen tekemiseen. Jotkut jopa kysyivät, voisivatko he muuttaa Noellen luokse. 

Läheskään kaikki palaute ei  ollut hyvää. Etenkin kommenttiosiossa Noellen ulkonäköä ja elämäntyyliä ruodittiin surutta. Häntä haukuttiin hemmotelluksi kakaraksi ja vanhempiensa yksityisiä tietoja vuodettiin julkisuuteen. Kommenttien lukeminen tuntui pahalta, mutta Noelle tiesi, että niihin ei kannata puuttua.

- Haukkujat olivat päättäneet luoda minusta tietynlaisen kuvan. Olisi turha alkaa väitellä sellaisten ihmisten kanssa.

Myös saaren asukkaat suuttuivat Noellelle ja sanoivat, että hän on pelkkä turisti, jolla ei ollut oikeutta käyttää kokemuksiaan hyödyksi saadakseen huomiota itselleen.

- En todellakaan toivonut huomiota. Artikkelin pointtina oli saada edes yksi ihminen muuttamaan elämäänsä parempaan suuntaan. Millään muulla ei ollut väliä.

Elämää ei voi suunnitella

Artikkelin julkaisusta on nyt reilu vuosi. Noelle saa edelleen ihmisiltä viestejä, joissa hänen sanotaan muuttaneen heidän elämänsä. Moni on jättänyt esimerkiksi vakituisen työnsä tai ihmissuhteensa artikkelin luettuaan.

- En voi ottaa siitä kunniaa. Jos artikkeli sai heidät tekemään muutoksen, se oli heissä jo valmiina. Annoin vain pienen kimmokkeen.

Välillä entisten opiskelu- ja työkavereiden toisenlaisia tarinoita kuunnellessa Noellelle iskee epäilys – tekikö hän varmasti oikean valinnan? Hän on kuitenkin oivaltanut, että elämää ei tarvitse suunnitella liikaa eteenpäin.

- Ehkä joidenkin meistä on tarkoitus liikkus paikasta toiseen, tehdä erilaisia töitä ja kokeilla erilaisia elämäntyylejä. Viime aikoina olen pohtinut matkustavani ehkä Eurooppaan. En tiedä, mihin päädyn, ja juuri se tietämättömyys tekee kaikesta niin upeaa.

Teksti: Noelle Hancock
Toimittanut: Ida Valpas
Kuva: iStock

Niina on opetellut hyväksymään ujoutensa, eikä hän anna sen lannistaa itseään ammatillisesti. Työelämässä on oltava tilaa muillekin kuin avoimille ja kovaäänisille ihmisille.

Kaikkein vaikeinta Niinalle, 27, ovat minuutit ennen jännittävää tilannetta. Huono olo tuntuu koko kehossa, oksettaa. Jalat ja kädet tärisevät, äänikin värisee ja sanat takertuvat kurkkuun.

– Kun nuorempana tiesin, että minun oli kohta mentävä puhumaan esimerkiksi kaupan kassalle, tuskanhiki nousi pintaan. Puhuessani punastuin voimakkaasti, vaikka mietin samalla, että mitä minä tässä oikein punastelen. Vaikka ujouden kokemus on henkinen, se tulee minulla esiin fyysisenä reaktiona, Niina kertoo.

Niina on arkkitehtiopiskelija, joka jännittää esiintymistä ja ujostelee vieraita ihmisiä ja työtilanteita. Hän on ollut ujo aina, mutta lapsena se oli jotenkin luonnollisempaa. 17-vuotiaana tuntui kamalalta joutua pitämään esitelmä 1400 opiskelijan edessä koulun juhlasalissa, arkkitehtikoulun pääsykokeissa Niinaa jännitti niin paljon, etteivät sakset pysyneet kädessä.

– Hain kouluun lopulta neljä kertaa ja pääsin sisään voimakkaasta jännityksestä huolimatta.

Nykyään Niina kuulee harmittavan usein siitä, miten hänen pitäisi vain ryhdistäytyä, reipastua ja rohkaistua, lopettaa se ujosteleminen. Niin hän ajattelee välillä itsekin.

– Tuntuu, että ujoja pidetään velttoina tai aloitekyvyttöminä, jopa tyhminä ihmisinä.

Niinan kokemuksen mukaan ujot ovat kuitenkin usein kilttejä ja herkkiä ihmisiä, jotka ottavat toiset huomioon, eivätkä halua olla kenellekään vaivaksi.

– Kun minua ujostuttaa, mietin millaisia seurauksia sanomisillani mahdollisesti on ja mitä ihmiset minusta ajattelevat. Ujona ihmisenä myös välttelen joitain tilanteita. Esimerkiksi ryhmätöissä annan mielelläni muille kaikki tilaisuudet esiintyä.

Itsevarmuutta ja vakuuttavuutta lisää

Tutkija ja tietokirjailija Kati Tiirikaisen mukaan työelämässä on tällä hetkellä vallalla seurallisen ja reippaan työntekijän vaatimus.

– Sen huomaa jo työpaikkailmoituksia lukiessa. Toivoisin laajempaa ymmärrystä siitä, että monenlaisia ihmisiä tarvitaan työelämässä. Ujouteen liitetään usein hyvin miellyttäviä ominaisuuksia, kuten kuuntelemisen taito, toisten kunnioittaminen ja empatian kokeminen. Siinä missä joku näkee ujon ihmisen tylynä, toinen näkee hänessä myötäelävän ja viisaan kuuntelijan, joka osaa antaa tilaa muille.

Jos Niina voisi muuttaa jotain ujoudessaan, hän toivoisi olevansa vakuuttavampi ja itsevarmempi.

– Olen ujouden lisäksi todella epävarma itsestäni, mikä vaikuttaa esimerkiksi uskallukseeni esittää ideoita työpaikalla. Moni luulee minua usein myös paljon nuoremmaksi kuin oikeasti olen.

Vaikeimpia tilanteita työelämässä ovat sellaiset, joissa tuntemattomat ihmiset kuuluvat yhteisöön, johon Niina haluaisi päästä tai jossa hänen täytyisi yrittää edetä. Silloin omien sanojen ja tekojen merkitys korostuu entisestään.

– Olen monesti surrut sitä, että voin laukoa työpaikan taukohuoneessa vaikka mitä juttuja, mutta kun on kyseessä työtehtävä, en saa sanaa suustani, Niina kertoo.

– En kuitenkaan anna ujouden lannistaa minua ammatillisesti. On masentava ajatus, että työelämässä olisi tilaa vain avoimille ja kovaäänisille ihmisille. Työelämän täytyy perustua osaamiselle, ei temperamentille.

Niinan muistelee opiskelukaveriaan, joka haki lukemaan media-alaa.

– Minulle päiviteltiin, ettei tyttö soveltuisi alalle, sillä hän oli niin ujo. En todellakaan halua ajatella, että yksi luonteenpiirre voisi muka määrittää sen, voiko joku pärjätä unelmiensa alalla.

Tiirikaisen mukaan riippuu ihmisestä, paljonko jää ujouden vuoksi työelämän vaihtoehdoista syrjään.

– Kyllähän ujous voi äärimmillään eristää ihmistä muista ja kaventaa mahdollisuuksia, mutta toisaalta ujokin ihminen voi löytää juuri sen työn, jossa hän saa olla oma itsensä, mutta silti kehittyä. Ujot ihmiset ovat luoneet menestyksekkäitä uria mitä erilaisimmilla aloilla.

Hyväkin esiintyjä voi olla ujo

Niina esiintyy työssään ja opinnoissaan jatkuvasti. Moni ajattelee, että ujous kyllä hälvenee jatkuvan esiintymisen myötä. Kysymys on kuitenkin temperamentista, jonka muuttaminen ei ole helppoa. Niina tietää selviytyvänsä esiintymistilanteista, mutta ei esiinny siitä huolimatta mielellään.

– Tietenkin haluaisin olla hyvin hallittu karismaattinen esiintyjä, mutta olen se mikä olen. Ylipäätään minusta on hyvä, ettei ole ihmistä, joka olisi niin sanotusti koko paketti: hyvä esiintymään, herkkä ja hiljainen, luova, räiskyvä ja hyvä kuuntelija. Meillä jokaisella on piirteitä, joita toisella ei ole.

Kun Niinan taideopettaja pyysi opiskelijoita maalaamaan omakuvansa, Niina maalasi kankaalle profiilinsa ja sille suun. Töitä esiteltäessä Niina kertoi omakuvan kertovan hänen ujosta luonteestaan.

– Opettaja vastasi, että siinä tapauksessa oli vähän hassua, että kuvallani oli kuitenkin suu.

Ujoja pidetään usein vetäytyvinä ja hiljaisina. Sellaiseksi Niinakin itsensä kokee, mutta ei aina.

– Minulle ei tuota esimerkiksi minkäänlaisia ongelmia aloittaa keskustelua täysin tuntemattoman henkilön kanssa junamatkan aikana, Niina kertoo.

Kati Tiirikainen haastatteli ujoutta käsittelevää Ujon urakirjaa varten toistakymmentä ujoa.

– Ujot eivät ole yhdestä ja samasta muotista valettuja. Ujous ei esimerkiksi vie pois mahdollisuutta olla hauskaa seuraa tai hyvä esiintyjä, kuten ehkä joskus kuvitellaan. Moni ujo on selkeä, informatiivinen, hauska ja miellyttävä esiintyjä, vaikka esiintyminen jännittäisikin.

Niina oivalsi teini-ikäisenä tärkeän asian: sen, että tylyltä vaikuttavat ihmiset saattavat olla itsekin ujoja.

– Uskon, että suomalaisessa kulttuurissa on enemmän ujoutta kuin töykeyttä. Minulle oli tärkeää ymmärtää, että ihmiset eivät ole minun vihollisiani, eikä minusta todennäköisesti ajatella pahaa. Tylyn näköinen keskustelukumppanini saattaa käydä päässään samankaltaista painia kuin minäkin siitä, mistä aiheesta seuraavaksi keksisi puhuttavaa.

Tiirikaisen mukaan Niinan kokemus on yleinen.

– Moni ujo lienee taistellut sen asian kanssa, miten oman ujouden oppisi hyväksymään. Osalle ujous on häpeän aihe, osalle ei. Joillakin toimiva suhde omaan ujouteen löytyy iän myötä ja kokemuksen karttuessa. Ujo oppii ikään kuin näkemään ujouden sellaisena osana itseä, jonka kanssa voi elää ja samalla tulee koko ajan lisää uusia taitoja ujouden kanssa toimimiseen.

Lempeys auttaa kriisien yli

Ujous on vaikuttanut myös Niinan ihmissuhteisiin ja deittailemiseen. Hän on seurustellut nykyisen poikaystävänsä kanssa vuoden, mutta aiemmin deittailu tuntui vaikealta.

– Jos joku tuli pyytämään minua treffeille baarissa, se oli vain vaivaannuttavaa. Olemme poikaystäväni kanssa molemmat aika ujoja. Hän opiskelee kanssani samassa yliopistossa, mutta juoksi eräänä päivänä perääni ja kertoi rohkaisseensa mielensä pyytääkseen minua ulos.

Kun koulussa kaverit viettävät viikonloppuja isoissa porukoissa, Niina haluaa mieluummin olla rauhassa itsekseen tai poikaystävänsä kanssa.

– En halua lähteä isolla porukalla viettämään aikaa, koska tarvitsen viikonlopun arkipäivien sosiaalisista kontakteista toipumiseen.

Puolet Niinan läheisistä ystävistäkin ovat ujoja.

– Vaikka ujoihin ystäviin tutustuminen vie hieman enemmän aikaa, kerran saavutettu läheisyys pysyy vahvana ajasta ja etäisyydestä huolimatta. Toivon, että ujoimmat ystäväni pääsisivät irti torjutuksi tulemisen pelosta. On tärkeää huomata, että monet muutkin ihmiset pelkäävät ja ovat epävarmoja. Suvaitsevaisuus ja lempeys ovat auttaneet minua pahimpien ujouskriisien yli.

Tiirikainen korostaa, että ujoille paras yhteisö on hyväksyvä ja lempeä. Sellainen, jossa ei korosteta individualismia eikä epäonnistumisten häpeällisyyttä, vaan annetaan tilaa erilaisten tunteiden kokemiselle.

– Voi hyvin olla, että säännöllisesti ihmisten parissa oleminen tekee omaan ujouteen suhtautumisen helpommaksi. Onhan ihmisellä tarve olla kontaktissa toisten kanssa ja tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi, vaikka se jännittäisikin.

Huoneellinen kuntapoliitikkoja ja opiskelijoita taputtaa käsiään. Niina on juuri esittänyt yksin kaavoitussuunnitelman kunnalle, sillä kukaan muu ryhmätyötehtävän kurssilaisista ei ole päässyt paikalle. Valtavan jännityksen keskellä Niina saa kuulla kehuja onnistuneesta esityksestä.

– Yleisö kehui vielä erikseen, että minun jännittämiseni oli tuonut kivaa inhimillisyyttä esitykseen.

Mistä ujous johtuu? Entä miten ujon kannattaa valmistautua työhaastatteluun? Lue lisää kesäkuun Cosmosta. 

Kuva: iStock

Katso myös:

Amy Poehler, Demi Lovato ja muut julkkisnaiset kertovat, miksi naisten pitäisi lopettaa toistensa kadehtiminen

Kolumni: "Tuijotan usein kattoon ja odotan, että seksi poikaystäväni kanssa on ohi"

Meneekö ystävälläsi sinua paremmin? Asiantuntija neuvoo, miten voit oppia hyötymään kateuden tunteesta

Odotettu kesäkuun Cosmo on täällä! Sen kantta tähdittää upea Huippis-voittaja Jerry Koivisto. Tässä lehden kiinnostavimpia pohdintoja.

"Koulun jälkeen olin vuoden työttömänä, ja itsetuntoni oli todella alhaalla. Olin juurtunut ajatukseen, ettei minusta koskaan tule mitään. Kaikki ahdisti." Suomen Huippumalli haussa -sarjan voittaja Jerry Koivosto

"Enää minun ei tarvitse yrittää olla parempi tyyppi tai paremman näköinen vetämällä muita ihmisiä alas piikikkäillä kommenteillani." -Kolumnistimme Janni Hussi

"Vaihto-oppilasvuoteni ansiosta olen myöhemminkin elämässäni uskaltanut tehdä täyskäännöksiä ja hyppyjä tuntemattomaan." -Laulaja Anna Puu

"Nykyään olen tietoisesti ei-tavoitteellinen liikkuja. En treenaa esimerkiksi maratonille, vaan liikun omaa kehoani kuunnellen juuri silloin kuin haluan ja ehdin." -Laulaja Iisa

"Monesti vituttaa, mutta yleensä viimeistään silloin, kun pääsen kotiin hallilta, häviö on jo unohtunut. Sen pohtimiseen on turhaa tuhlata enempää aikaa, uusi peli on aina uusi mahdollisuus." -Jääkiekkoilija Juhamatti Aaltonen

"Tuntuu, että ujoja pidetään velttoina tai aloitekyvyttöminä, jopa tyhminä ihmisinä." -Ujoudesta koko elämänsä kärsinyt arkkitehtiopiskelija Niina

Psst! Kerro meille, mitä mieltä olet lehdestä. Voit voittaa upean kynsilakkasetin!

Katso myös:

Huippis-voittaja Jerry kertoo, mistä hän on eniten innoissaan juuri nyt

Zoë Kravitz: "Ei kannata kuvitella, että elämän pitäisi olla helppoa ja täydellistä"

A Bikini A Day -blogin Natasha Oakley: "Naisten täytyy pitää toistensa puolia loppuun saakka"

 

 

Näyttelijä Zoë Kravitz on oppinut ammattinsa ansiosta ymmärtämään erilaisuutta. Hän inhoaa kateutta ja kilpailua, siksi hän painottaa naisten välisen ystävyyden voimaa.

Zoë Kravitz, 28, syntyi onnellisten tähtien alla Los Angelesissa. Hänen äitinsä on näyttelijä Lisa Bonnet, isä laulaja-näyttelijä Lenny Kravitz. Kuuluisassa perheessä kasvamien oli Zoëlle normaalia, eikä hän ottanut siitä paineita.

– Olen hyvin onnekas, että olen saanut kasvaa lahjakkaiden ja inspiroivien ihmisten keskellä. Vanhempani auttoivat minua kehittymään omana itsenäni ja saivat minut kiinnostumaan taiteesta, Zoë kertoo.

Hän on perinyt vanhemmiltaan ulkonäkönsä lisäksi halun esiintyä.

– Tunsin voimakasta vetoa näyttelemiseen jo kauan ennen kuin tiesin, mitä vanhempani tekivät työkseen. Aloitin esittämällä musikaaleja isovanhempieni kotona. Koulussa olin teatterinörtti ja esiinnyin kaikissa mahdollisissa näytelmissä.

Zoë sai ensimmäisen Hollywood-roolinsa lukiossa, kun hänet valittiin Catherine Zeta-Jonesin tähdittämään romanttiseen elokuvaan Rakkauden resepti. Vuotta myöhemmin monilahjakkuus esiintyi Jay Z:n musiikivideolla I Know. Musiikki on edelleen tärkeä osa Zoën elämää. Hän laulaa ja kirjoittaa kappaleita Lolawolf-bändilleen.

– Näyttelemistä ja musiikkia on vaikea tasapainottaa, mutta musiikki on minulle lähes terapiaa. Melodioiden ja sanojen kuunteleminen luo turvallisuuden tunteen ja muistuttaa siitä, etten ole yksin. Etenkin teini-iässä musiikin kuunteleminen piti minut selväjärkisenä.

Zoën musikkimaku vaihtelee, mutta yksi laulaja on ylitse muiden.

– Viime aikoina olen kuunnellut paljon Childish Gambinoa. Hän on aivan mahtava!

Mikään ei ole täydellistä

Zoën suhde näyttelemiseen on muuttunut hänen uransa aikana. Kyse ei ole enää huomion hakemisesta.

– Olen alkanut pitää näyttelemistä viehättävänä meditaationa ihmisten välillä. Se on uskomaton mahdollisuus oppia uutta ja näytellä roolihahmoja, jotka ovat aivan erilaisia kuin minä.

Zoë nähtiin viimeksi Reese Witherspoonin ja Nicole Kidmanin rinnalla HBO:n Big Little Lies -minisarjassa. Hän näytteli nuorta Bonnie-nimistä äitiä, joka työskentelee jooga-opettajana ja toimii sovittelijana riitatilanteissa.

– Monet kuvittelevat, että esitän roolissa itseäni, mutta olen oikeasti täysin erilainen. Olen enemmän kuin Reesen näyttelemä Madeline, joka puhuu suunsa puhtaaksi turhia häpeilemättä.

Sarjassa kuvatut ihmissuhteet ovat toinen toistaan vaikeampia ja sotkuisempia, vaikka ulospäin kaikki näyttää täydelliseltä. Zoë uskoo, että se pitää paikkansa kaikissa parisuhteissa.

– Ihmiset astuvat ansaan, jos kuvittelevat, että elämän pitäisi olla täydellistä ja helppoa. Se on puppua. Ihmiset ovat monimutkaisia, ja erityisesti suhteet, joissa on lapsia, ovat haastavia.

Zoë seurustelee näyttelijä Karl Glusmanin kanssa, mutta äitiys ei tunnu vielä ajankohtaiselta.

– Sain sarjasta hieman esimakua tulevasta. Roolini muistutti minua siitä, että äidit tekevät aina kaikkensa lastensa eteen, ja me lapset koettelemme niitä rajoja surutta.

Lisää empaattisuutta

Zoë jatkaa työskentelyä vahvojen naisten kanssa pian ensi-iltaan tulevassa Rock That Body -komediassa, jonka pääosassa on Scarlett Johansson.

– Leffa oli unelmieni täyttymys. Olen aina halunnut näytellä komediassa ja mielestäni hauskat naiset ovat parasta viihdettä. Meidät on opetettu olemaan asiallisia ja kohteliaita, mutta ei missään tapauksessa vitsikkäitä. Koska naisten pitää taistella jatkuvasti asemansa ja oikeuksiensa puolesta, sille kamppailulle on myös osattava nauraa. Ilman huumorintajua olisimme säälittäviä.

Näyttelijän neuvo naisille onkin kasvattaa ja kehittää empatiakykyä.

– Meidän on oltava hyviä itsellemme ja toisillemme. Jostain syystä naiset aina kilpailevat keskenään ja ovat kateellisia toisilleen. Se on vaarallista. Kun pääsee kilpailun ja kateuden yli, voi solmia sellaisia ystävyyssuhteita, jotka ovat mahdollisia vain naisten välillä. Olen oppinut kaikista tärkeimmät asiat elämässäni naispuolisilta ystäviltäni.

Zoë uskoo, että naiset ovat myös parempia johtajia kuin vallanhimoiset miehet.

– Koska naiset haluavat aina pitää huolta muista, olisi loogista, että kaikki johtajat olisivat naisia. Valkoisessa talossakin pitäisi olla naispresidentti. 

Katso myös:

Big Little Lies -sarjan Shailene Woodley : ”Kuuluisuuden ajatteleminen saa minut sekoamaan”

Tykkäsitkö Täydellisistä naisista ja The Affairista? Katso tämä hehkutettu sarja

Beyoncé järjesti pian syntyvien kaksosten kunniaksi kaikkien aikojen baby shower -bileet – katso upeat kuvat

Kuva: MVPhotos

Kun Beyoncé juhlii, kuvat jäävät historiaan

Beyoncé ja Jay-Z järjestivät pian syntyvien kaksosten kunniaksi tervetuliaiskemut. Juhlat olivat nimeltään Carter Push Party, ja ne olivat juuri niin eeppiset kuin vain popkuninkaallisilta saattoi odottaa. Push party tarkoittaa periaatteessa samaa kuin baby shower, mutta juhla on osoitettu molemmille sukupuolille sekä lapsille. Juhlien teema oli Nigeria ja Länsi-Afrikka, sama kuvasto, joka inspiroi hänen viimeisintä Lemonade-albumiaan. Värikkäitä printtejä sisältävä sisustus, vieraiden pukeutuminen sekä juhlissa soitettu afrobeat-artisti Fela Kutin musiikki noudattivat teemaa. Juhlassa esiintyi myös rumpuryhmä ja tanssijoita. Tytär Blue Ivylle ja hänen ystävilleen järjestettiin oma allasjuhla limubaareineen. Juhlissa otetut instagram-kuvat olivat Beyoncén tyyliin klassisen upeita, ja ne ovat keränneet miljoonia tykkäyksiä.

Beyoncén raskausvatsaa koristi hennatatuointi. Kuva jatkaa Beyoncén ikonisten raskauskuvien sarjaa. Kun Beyoncé helmikuussa julkisti odottavansa kaksosia, hän teki sen postaamalla Instagramiin kuvan, josta tuli palvelun kaikkien aikojen tykätyin. Otosten jatkoksi hän julkaisi nettisivuillaan upean kuvasarjan. Beyoncén raskauskuvia on jo ehditty tituleerata valokuvataitellisiksi teoksiksi ja tulkita taidehistoriallisina otoksina. Niitä on verrattu muun muassa Botticellin Venukseen ja Frida Kahlon omakuviin.

Beyoncé ja Jay-Z ottivat tanssiaskeleita afrikkalaisen musiikin tahdissa. Kaksosten on spekuloitu syntyvän kesän aikana.

Katso myös:

Cannesin elokuvajuhlien parhaat asut – katso kuvat

Zara Larsson: "Meidän naisten pitää muistaa tukea tukea toisiamme"

7 asiaa, jotka Beyoncé opetti meille uskottomuudesta