Ulkonäkö on yhdentekevää ja kauneus kaikkea muuta kuin sitä, mitä peilistä näkyy. Sen ovat oppineet naiset, jotka ovat joutuneet muodostamaan ulkoisen identiteettinsä uudestaan. 

"Olin viisivuotias, kun vanhempani kertoivat, että sokeudun. Minulla on perinnöllinen geenivirhe, joka aiheutti verkkokalvon epämuodostuman ja johti väistämättä sokeutumiseen. En reagoinut tietoon dramaattisesti. Olin aavistanut sokeutuvani, koska olin ollut syntymästäni saakka näkövammainen. Lapsena pystyin kuitenkin erottamaan muotoja ja hahmottamaan kuvia. Pystyin myös näkemään kasvoni peilistä, jos katsoin hyvin läheltä. Lähinnä muistan tummat kulmakarvani.

Se, kuinka nopeasti lopulta sokeuduin, yllätti kaikki. Kuusi vuotta myöhemmin en nähnyt enää mitään. Otin asian rennosti. Olin opetellut pistekirjoitusta, joten pudotus ei tuntunut niin suurelta.

Sokeana jokainen päivä on seikkailu. Minun pitää löytää oikeaan bussiin ja yliopistolla luentosaliin. Usein kaikki sujuu hyvin: bussikuskit pysähtyvät pysäkille ja minulle neuvotaan reitti, kun kysyn apua. Sokeus ei estä minua tekemästä mitään. Kilpailen kansainvälisellä tasolla yleisurheilussa ja opiskelen tietojenkäsittelytiedettä. Tarvitsen apua ruokaostoksilla, mutta muuten pärjään pitkälti yksin.

Asun mieheni kanssa Espoossa ja liikun kepin kanssa. En käytä opaskoiraa, koska en ole koiraihminen. Luen sähköposteja ja luentokalvoja tietokoneella olevan ruudunlukuohjelman avulla. Ystävieni kanssa juoruilen, herkuttelen ja saunon. Toki mietin usein, että elämä olisi helpompaa, jos näkisin. Uusiin paikkoihin meneminen olisi vaivatonta. Nyt kuljen suurimmaksi osaksi reittejä, jotka osaan ulkoa.

Sokeana en mieti, miltä näytän tai miltä joku toinen näyttää. Muodostan mielikuvani äänen, puhetavan ja puheen rytmin perusteella. Vaikka näkisin, ajattelisin samoin. Se, onko ihminen pieni vai suuri, vaalea vai tumma, on yhdentekevää.

Värit sen sijaan ovat minulle merkittäviä ja tapa ilmaista itseäni. Lempivärini on oranssi, vaaleanpunaista en voi sietää. Aiemmin minulla oli vielä selkeämpi käsitys siitä, mitkä värit sopivat yhteen. Nykyään näkemykseni on heikompi. Vaatteilla on merkitystä myös sen kannalta, miten muut suhtautuvat minuun.Yläkoulussa pukeuduin lähes aina verkkareihin. Nyt en käytä verkkareita kodin tai treenien ulkopuolella. Kun lähden kotoa, laitan ripsiväriä ja hiukseni letille. Olen ulkonäkööni ja vartalooni tyytyväinen. Ei ole kovinkaan montaa kohtaa, joita en arvostaisi. Pidän itsestäni kokonaisuutena. Useimmiten pysähdyn ihailemaan lihaksikkaita pohkeitani.

Suurin haaveeni ei ole, että näkisin. Minulla on muita unelmia. Toivon, että voin valmistuttuani ohjelmoida työkseni ja haluaisin lähteä pidemmälle purjehdusreissulle Välimerelle. Ja tähtitaivas. Sen näkisin mielelläni vielä kerran.”

-Ronja Oja, 23

 

”Seitsemän vuotta sitten huomasin ohimoillani ensimmäiset kaljut läntit. Se ihmetytti, mutta ei vielä silloin huolestuttanut minua. Luulin, että hiukseni olivat vain kärsineet värjäämisestä ja pidennyksistä. Hetken mielijohteesta tartuin saksiin ja leikkasin hiukseni kokonaan pois. Ajattelin, että saisin helpon kesätyylin ja samalla kasvattaisin uudet, terveet hiukset.

Järkytykseni oli iso, kun hiukseni eivät alkaneetkaan kasvaa takaisin tasaisesti. Hiustuppoja ja haivenia ilmestyi niskaan ja päälaelle, mutta ohimot pysyivät paljaina ja kaljut läikät suurenivat.

Isosiskoni on toiselta ammatiltaan kampaaja. Häneltä kuulin ensimmäisen kerran sanat alopecia areata. Kyseessä on ihotauti, joka aiheuttaa pälvikaljua eli läiskittäistä hiustenlähtöä. Ihotautilääkäri varmisti siskoni epäilyt todeksi. Minulla oli alopecia areata.

Itsesyytökseni olivat valtavia. Olin vihainen ja mietin, miksi juuri minä. Olin varma, että minun olisi pitänyt jättää hiukseni värjäämättä. Kun näin itseni peilistä, olin mielestäni ruma. Olin varma, etten kelpaisi kenellekään.

Aloin käyttää peruukkeja. Sain niistä itsevarmuutta, sillä kun laitoin peruukin päähäni, en enää tuntenut oloani niin alastomaksi. Vasta muutama vuosi sitten tajusin, etten helpota oloani stressaamalla ja vatvomalla. Päätin muuttaa ajattelutapojani ja puhua itselleni kauniimmin. Sanoin, että olet mahtava, vaikka sinulla ei ole hiuksia. Sain myös vertaistukea Facebook-ryhmistä. Kun keskustelin muiden kanssa, tajusin, etten ole yksin. Nyt koitan olla murehtimatta, koska en voi tälle mitään. Alopecia areataan ei ole parannuskeinoa, eikä syytä sen puhkeamiselle tiedetä. Se ei ole periytyvää tai tarttuvaa.

Pystyn nykyään vitsailemaan sairaudestani. Kun pesen peruukkini ja laitan sen kuivumaan styroksipäähän, lähetän siitä kuvan ystävälleni. Kuvatekstiksi kirjoitan, että jätin itseni kylpyhuoneeseen. Jos joku kehuu hiuksiani, saatan heittää, että kiitos kehuista, en tiedä kenen hiuksia minulla on päässäni.

Joskus sairauteni aiheuttaa vaivaannuttavia tilanteita. Jos olen lähdössä ystävieni kanssa juhlimaan, he saattavat tuskailla huonoa hiuspäiväänsä. Kun he muistavat, että minulla on peruukki, he pyytävät anteeksi. Heidän ei tarvitsisi. Tiedän, että he eivät halua loukata. Sitä paitsi olin ennen samanlainen. Hiuksia pidetään yhä naisen kruununa. On ymmärrettävää, että niihin kiinnittää huomiota.

Välillä toki ärsyttää, että sairauteni saa yhä liikaa tilaa elämässäni. Minun on vaikea päästää uusia ihmisiä lähelleni, koska en halua kertoa heille, että minulla on peruukki. Joskus harmittaa myös se, etten uskalla käydä esimerkiksi punttisalilla. Mitä, jos ihmiset tuijottavat tai peruukki irtoaa kaikkien edessä?

Olen kuitenkin luottavainen. Uskon, että vuoden päästä olen mennyt taas eteenpäin ja minulla on uusi harrastus. Siksi olen ylpeä, että olen alkanut puhua sairaudestani. Lisäsi olen julkaissut sosiaalisessa mediassa kuvia, joissa olen ilman peruukkia. Haluan, että ihmiset tietävät, mistä on kyse.

Sairastuminen teki minusta kärsivällisemmän. En enää ajattele, että kaikki tänne ja heti. Aina elämä ei vain mene niin kuin itse haluaisi. Toki haaveilen, että saisin hiukseni takaisin. En kuitenkaan jaksa uskoa, että niin tapahtuu, joten miksi jossitella. Suurin toiveeni on, että kohtaan elämässäni ihmisiä, jotka haluavat tutustua minuun, eivätkä välitä siitä, miltä näytän. Peruukilla tai ilman.”

- Viivi Virranniemi, 31

Teksti: Sanna Kekki
Kuvat: Piia Arnould

Kukapa ei jaksaisi katsoa ihania Disney-klassikkoelokuvia uudelleen ja uudelleen? Nyt monista niistä on tulossa näytelty uudelleenfilmatisointi. Tässä lista Cosmon suosikkianimaatioista. Emme malta odottaa!

Disney on iloksemme ehtinyt tehdä muutamista klassikoistaan näyteltyjä uudelleenfilmatisointeja, kuten Maleficent - Pahatar, Viidakkokirja ja viimeisin ihastuksemme, Emma Watsonin tähdittämä Kaunotar ja Hirviö. Lähivuosina niitä on tulossa kuitenkin lisää.

Valitsimme joukosta 10 lempparia.

1. Mulan (2019)

Lokakuussa 2016 Disney vihdoin vahvisti, että on tekemässä Mulanista näyteltyä versiota ja etsi parhaillaan sopivaa kiinalaista näyttelijää päärooliin. Ohjaajana tulee toimimaan Niki Caro, joka ohjasi esimerkiksi upean Valasratsastaja-elokuvan (2002). Disney on ilmoittanut, että elokuva julkaistaisiin vuonna 2019.

2. Aladdin (2019)

Disney paljasti, että toimintaelokuvistaan tunnettu Guy Richie ohjaa uuden version Aladdinista. Uudesta versiosta odotetaan hyvin musikaalimaista ja energistä. Kanadalainen näyttelijä Mena Massoud nähdään Aladdinina ja Jasminea tulisi näyttelemään Naomi Scott. Will Smith näyttelee Henkeä. Emme malta odottaa uutta versiota Aladdinin ja Jasminen rakkaustarinasta!

3. Leijonakuningas (2019)

Syyskuussa 2016 Jon Favreau, joka ohjasi myös Viidakkokirjan, julistettiin tulevan Leijonakuningas-elokuvan ohjaajaksi. Donald Glover (artistinimi Childish Gambino) on Simban äänenä ja Simban isäksi Mufasaksi valittiin syvä-ääninen legenda James Earl Jones. Billy Eichner kuullaan Timonin äänenä ja Pumbaksi kuka muukaan sopisi paremmin kuin Seth Rogen. John Oliver on Zazu-linnun ääni.

4. Pieni Merenneito 

Pienen Merenneidon julkaisuajankohtaa ei ole vielä kerrottu, mutta yritämme odottaa kärsivällisesti. Tiedossa on luultavasti huikea, musikaalipainotteinen elokuva, sillä musiikista vastaa palkittu säveltäjä Lil-Manuel Miranda sekä Disney-veteraani Alan Menken. Sofia Coppola ja Chloë Grace Moretz olivat aikaisemman tiedon mukaan mukana projektissa, mutta ovat sittemmin jääneet pois.

5. Dumbo (2019)

Suloinen Dumbo-norsu ihastuttaa meitä jälleen muutaman vuoden päästä. Odotamme tältä elokuvalta jotain erikoista twistiä, sillä Tim Burton on ilmoitettu sen ohjaajaksi. Elokuvan tähtikaartikin vaikuttaa lupaavalta, mukana on Eva Green, Colin Farrell, Danny DeVito ja Michael Keaton

6. Lumikki 

Lumikki odottaa vielä ajankohtansa julkaisua, mutta tiedämme ainakin että musiikista vastaa LaLaLandista tunnetut Benj Pasek ja Justin Paul. Elokuvasta on tulossa ehkä hieman klassikkoa tummempi ja pelottavampi, sillä käsikirjoittajana toimii Nainen junassa (The Girl on the Train)-elokuvasta tunnettu Erin Cressida. Kuulimme myös huhua, että elokuvasta tullaan näkemään Rose Red-niminen spin-off, joka keskittyy Lumikin siskoon. Lumikin siskolla onkin kuuleman mukaan merkittävä rooli tulevassa Lumikki-filmatisoinnissa.

7. Pinokkio 

Pitkänenäisestä Pinokkiosta ei ole vielä tullut tietoa, milloin näemme hänet valkokankaalla uudestaan. Disney ilmoitti jo vuonna 2015, että tekisi uudelleenfilmatisoinnin elokuvasta, mutta vielä emme ole kuulleet enempää tietoa. Disneyn "kilpailija" Warnes Bros. on kuitenkin ilmoittanut tekevänsä omaa versiota Pinokkiosta tähtenään Robert Downey Jr. ja ohjaajana Ron Howard

8. Miekka kivessä

Pinokkion tyyliin tästäkään filmatisoinnista ei ole tihkunut kovin paljon tietoa. Tiedämme ainoastaan, että Game Of Thronesin kirjoittaja-tuottaja tulee olemaan käsikirjoituksen takana. Toivomme tietenkin, että joukossa tulee näkymään joku tuttu kasvo kyseisestä sarjasta.

9. Peter Pan

Jeremy Sumpterin 2003 vuonna tähdittämä menestyksekäs Peter Pan-uudelleenfilmatisointi tulee samaan toivottavasti yhtä hyvän seuraajan, jos ja kun tämä Disney-filmi tulee ulos. Pete ja lohikäärme-ohjaaja David Lowery on luvannut tehdä klassikosta arvoisensa filmatisoinnin. Plussana voimme kertoa, että Disney on ilmoittanut tekevänsä Helinä-keijukaisesta oman elokuvan Tink, jonka tähtenä nähdään Reese Witherspoon.

10. Nalle Puh

Lokakuussa 2016 Disney ilmoitti tekevänsä elokuvan Christopher Robin, joka kertoo Nalle Puhin parhaasta ystävästä aikuisena. Ohjaajana toimii Marc Foster (World War Z, Finding Neverland). Huhu kertoo, että elokuva olisi vähän kuin perheversio elokuvasta Ted, mutta tietenkin ilman härskiä huumoria. 

Näistä bonusleffoista innostuimme myös:

Cruella (2018)

Elokuva, joka ei ole periaatteessa uudelleenfilmatisointi, mutta kiinnostaa silti. Se keskittyy 101 Dalmantialaisten pahikseen, Cruella de Villeen ja kertoo hänen taustatarinansa. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla Emma Stonen roolisuoritusta Cruellana ja olemme varmoja, että se tulee olemaan eeppinen.

Prince Charming 

Tästä elokuvasta ei tiedetä vielä paljoakaan, ei edes sitä, minkä sadun unelmien prinssi on kyseessä. Uskomme, että elokuva tulee kuitenkin olemaan hyvä, sillä siitä vastaa sama taho, joka tuotti meille myös viimeisimmän Kaunottaren ja Hirviön uudelleenfilmatisoinnin. 

Fantasia

Vuonna 2015 Disney ilmoitti tekevänsä Fantasia-klassikkonsa viimeisestä kohtauksesta inspiroituneen elokuvan. Moni varmasti muistaa klassikon kohtauksen vuorilla, jossa siivekäs olento herättää henkiä kuolleista. Elokuva tulee olemaan varmasti triplasti pelottavampi ja synkempi kuin esimerkiksi Maleficent - Pahatar, sillä alkuperäinenkin Fantasia on yksi synkimpiä Disney-elokuvia. Jäämme jännittämään, mitä on tulossa.

Kuva: MVPhotos

Giffit: Giphy

Lähde: Cosmopolitan.com

Katso myös:

Netflixin uusi To The Bone -elokuva herättää kohua - käsitteleekö elokuva anoreksiaa ihannoivasti ja vastuuttomasti?

20 faktaa, joita et tiennyt Harry Potterista

Rakastatko mysteerejä, ihmissuhdekiemuroita vai poliittista juonittelua? Löydä oma suosikkisarjasi suoratoistopalveluista 

 

Netflixin uusi elokuva To The Bone kertoo anoreksiasta jopa ehkä liian rohkeasti. Elokuva perustuu osittain ohjaaja Marti Noxonin omakohtaisiin kokemuksiin ja sen tähtenä nähdään Lily Collins, joka on itsekin sairastanut anoreksiaa.

Netflixiin saapui perjantaina 14.7 uusi elokuva To The Bone, jota tähdittää Lily Collins.

Anoreksiaa käsittelevä elokuva on saanut hyvin ristiriitaisen vastaanoton, osittain varmasti herkän aiheensa vuoksi. Toiset ovat kehuneet elokuvan rohkeaa ja rehellistä lähestymistapaa sairauteen, toiset taas ovat kritisoineet sarjaa siitä, että se ennemminkin kannustaa ja rohkaisee nuoria, jotka sairastavat anoreksiaa ja näyttää sairauden liian positiivisessa valossa luoden näin siitä vääränlaista kuvaa.

Lily Collins ja oma taistelu anoreksian kanssa: "On tärkeää puhua avoimesti ja huumorin kautta" 

Elokuvan tähti Lily Collins on nuorempana itse sairastanut anoreksiaa ja onkin puhunut asiasta avoimesti. Hän on todennut, että on tärkeää puhua taboona pidetystä sairaudesta avoimesti, eikä salaillen tai häpeillen. Collins on sanonut, että "on tärkeää käsitellä sairautta sarjassa niin, että se viihdyttää katsojia, eikä siitä pelkästään saarnata, sillä usein informaatio ja sanoma menevät paremmin perille huumorin kautta."

@lilyjcollins

Lily Collins joutui laihduttamaan roolia varten huomattavasti ja se sai monet huolestumaan, onko oikein valita anoreksiaa sairastanut näyttelijä sellaisen elokuvan päärooliin, joka käsittelee kyseistä sairautta ja vielä pistää tämä näyttelijä laihduttamaan. Lily Collins on korostanut kuitenkin, että hän työskenteli kokoajan tiiviissä yhteistyössä ammattilaisten kanssa välttääkseen sairauden uusimisen ja oli ohjaajan, tuottajien, oman äitinsä ja ravintoterapeutin valvonnanalaisena.

"Olen nyt vanhempi ja minulla on erilainen perspektiivi asiaan. Olin innokas kertomaan tarinan ja avaamaan sen kautta keskustelun." Lily on todennut. "Kävimme yhdessä ohjaajan kanssa syömishäiriöisten tukiryhmissä, tapasimme lääkäreitä ja teimme paljon taustatutkimusta."

Lily sai juuri viikkoa ennen oman muistelmansa Unfiltered valmiiksi, kun häntä pyydettiin vuonna 2015 sarjan päänäyttelijäksi. Muistelmissaan tähti kertoo avoimesti omasta kamppailustaan syömishäiriön kanssa: "Ahmin kaikenlaista roskaruokaa ja myöhemmin pakotin itseni oksentamaan kaikki ulos. Ennen kuin sairaus eteni pahemmaksi ja se huomattiin, hiukseni alkoivat pudota ja kynteni hapertua."

Kiistelty elokuva ja ristiriitaiset arvostelut

Elokuvaa on kritisoitu siitä, että se näyttää anoreksian ja muut syömishäiriöt liian positiivisessa, hohdokkaassa valossa. Esimerkiksi päähenkilö, anoreksiasta parantuva Ellen esitetään coolina, vahvana ja omapäisenä, ja sarjaan on viljelty mustaa huumoria. On pelätty, että tämän takia jotkut herkemmät katsojat tai anoreksian kanssa kamppailevat innostuisivat ja inspiroituisivat sarjasta. Erityisesti ne katsojat, joilla on ollut kokemusta syömishäiriöistä, kokivat että elokuvan esittämä kuva anoreksiasta on vastuuton. Erityisesti sen yhdistelmä kepeää tunnelmaa, potentiaalinen laihuuttaihannoiva kuvasto ja kaloreiden tarkka laskenta sekä elokuvan informatiivisuus on koettu vaarallisena yhdistelmänä. 

Toisaalta elokuva sai myös positiivisia arvosteluja, ja sitä kehuttiin sen rehellisestä, kaunistelemattomasta lähestymistavasta vaikeaan ja vaiettuun asiaan, syömishäiriöihin. Niissä elokuvaa arvostettiin juuri sen takia, että se nostaa esille asian, joka koskettaa niin monia ympäri maailman.

Tekijät ovat puolustaneet elokuvaa sanomalla, että se perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja näin myös omakohtaiseen tietoon sairaudesta. Elokuvan ohjaaja, itsekin syömishäiriötä sairastanut Marti Noxon on todennut: " Tarkoitukseni ei ole tehdä syömishäiriöistä hienoja, vaan saada aluille keskustelu asiasta, jota usein vain piilotellaan ja josta vaietaan. Lisään hieman valoa vakavaan asiaan ja toivon että se auttaisi monia ymmärtämään paremmin sairautta, lisäämään tietoa ja ehkä auttamaan niitä, jotka sairastavat anoreksiaa."

Kaiken kaikkiaan elokuva saavutti tavoitteensa ainakin siinä, että se sai herätettyä keskustelua vakavasta, monia koskettavasta aiheesta.

Oletko sinä jo katsonut kohutun To The Bone-elokuvan? Mitä mieltä olit?

To The Bone katsottavissa nyt Netflixissä.

Kuvat: MVPhotos

Lähde: Daily Mail

Katso myös: 

Skam-näyttelijä on aloittanut kehopositiivisuuskampanjan, johon on helppo osallistua

Brittimalli julkaisi kuvan selluliiteistään - sai somessa valtavan suosion tärkeän keskustelun avaamisesta

Malli Ashley Graham: "En häpeä kehoni muhkuroita, eikä sinunkaan pitäisi"

 

Urban Outfittersin pukuhuoneesta löytynyt lista nousi viraali-ilmiöksi sosiaalisessa mediassa

Bucket listit eli listat, johon kirjataan tavoitteita, suunnitelmia ja toiveita, ovat olleet suosittua viime vuosina. Ilmiössä ei ole sinänsä mitään uutta, koska ihmiset ovat aina tehneet listoja. Kesäloma on ihaneteellista aikaa bucket listin tekemiselle. Kukapa ei haluaisi tehdä loman aikana kesäasioita: valvoa auringonnousuun, lukea kirjoja ja syödä hattaraa.

Tämä lista löytyi The Cutin mukaan viime perjantaina Urban Outfittersin pukuhuoneesta. Nyt listaa on jaettu Twitterissä liki 13 000 kertaa. Mikä tekee listasta niin erityisen? Se on mestariteos genressään ja siihen kiteytyvät kaikki kliseisimmätkin teiniunelmat. Sitä lukiessa voi kuvitella kesän, joka muistuttaa amerikkalaisista teinileffoista ja nuoruuden unelmista.

Katso myös:

Rakastatko mysteerejä, ihmissuhdekiemuroita vai poliittista juonittelua? Löydä oma suosikkisarjasi suoratoistopalveluista

Puumaja, simpukkatalo ja balilainen villa – nämä kuuluvat Airbnb:n suosituimpiin kohteisiin

Haaveena lomareissu? Näiden vinkkien avulla sinullakin on varaa matkustaa

Calvin Klein julkaisi uuden Obsessed-tuoksun lanseeramisen yhteydessä ennennäkemätöntä kuvamateriaalia Kate Mossista. Sukella sisälle nostalgiseen 90-lukuun, rakkaustarinaan ja kulissien taakse.

Kate Mossin yksi tunnetuimmista kampanjoista oli Mario Sorrentin vuonna 1993 Calvin Kleinille kuvaama Obsession-hajuveden mainosvideo. Kate Moss ja Mario Sorrenti olivat tuolloin pari ja heidät lähetettiin kahdestaan Neitsytsaarille ilman kuvausryhmää, meikkitaiteilijoita tai taiteellisia johtajia. Ikoninen mustavalkovideo näyttää 18-vuotiaan pisamaisen, meikittömän Kate Mossin, joka katsoo syvälle silmiin ja kuiskaa "obsession".

Nyt Calvin Klein on julkaissut uuden version klassikkotuoksusta, jonka nimi on Obsessed. Hajuveden mainosvideoiksi valikoitui julkaisematonta behind-the-scenes -materiaalia Sorrentin 90-luvulla kuvatusta videosta.

Obsessed-hajuveden yhdellä videolla Mario Sorrentin ääni toteaa Kate Mossista: "She's magical, she's definitely a magical person, and at the time she didn't even know it. And I would just say to her, 'You have such an incredible presence and power and beauty,". Mario Sorrentin äänestä ja sanoista voi päätellä, että ainakin hänelle kuvaushetkellä, kun he olivat kahdestaan saarella, heidän rakkaussuhteensa oli todellinen.

Toisella mainosvideolla Sorrenti sanoo samettisella äänellä: "I was 20; she was 18. There was nothing, you know, no worries. We had nothing; we had nothing to lose, you know what I mean? Those were good times."

Videot tuntuvat vangitsevan kahden nuoren välisen kauniin ja intohimoisen rakkaustarinan, mutta näyttävän vain Sorrentin puolen tilanteesta. Kate Mossin näkökulma asiaan on kuitenkin ollut hieman erilainen. Moss on myöhemmin todennut, etteivät kuvauspäivät Sorrentin kanssa olleetkaan niin ihanaa aikaa, kuin video tai Sorrenti on antanut ymmärtää: "I would wake up in the morning and he'd be taking pictures of me... I laid like that for 10 days, he would not stop taking pictures of that," hän on sanonut vuonna 2015 Nick Knightin haastattelussa. Moss on sanonut myös kokeneensa, että Sorrenti olisi käyttänyt hyväkseen suhdetta käskyttämällä häntä jatkuvasti sanomalla: "I want you to do this, I want you to do that,". Vaatimukset olivat menneet jopa yli Mossin rajojen ja jaksamisen. Sorrenti on myös itse todennut, että hänellä oli pakkomielteinen tarve kuvata Kate Mossia, silloista tyttöystäväänsä.

Mielenkiintoista onkin, että Calvin Klein ja sen luova johtaja Raf Simons on päättänyt romantisoida kuvaustilanteen ja näyttää vain Sorrentin puolen asiasta. Toisaalta totuuden tilanteesta ja suhteestaan tietävät vain Kate Moss ja Mario Sorrenti, ja se totuus jääköön Neitsytsaarten rannoille.

Kaikesta huolimatta Sorrentin kuvaamat videot ovat ihana, nostalginen sukellus 90-luvulle. Ikonista, magneettista huippumalli Kate Mossia voisi katsoa loputtomiin. Ei ihme, jos Sorrentikin sai pakkomielteen kauniista, nuoresta mallista, ensirakkaudestaan. Obsessed taitaakin olla tuoksulle yllättävän osuva nimi.

Calvin Kleinin Obsessed-hajuvesi miehille ja naisille tulee markkinoille heinäkuussa.

Kuvat ja videot: Calvin Klein