Ulkonäkö on yhdentekevää ja kauneus kaikkea muuta kuin sitä, mitä peilistä näkyy. Sen ovat oppineet naiset, jotka ovat joutuneet muodostamaan ulkoisen identiteettinsä uudestaan. 

"Olin viisivuotias, kun vanhempani kertoivat, että sokeudun. Minulla on perinnöllinen geenivirhe, joka aiheutti verkkokalvon epämuodostuman ja johti väistämättä sokeutumiseen. En reagoinut tietoon dramaattisesti. Olin aavistanut sokeutuvani, koska olin ollut syntymästäni saakka näkövammainen. Lapsena pystyin kuitenkin erottamaan muotoja ja hahmottamaan kuvia. Pystyin myös näkemään kasvoni peilistä, jos katsoin hyvin läheltä. Lähinnä muistan tummat kulmakarvani.

Se, kuinka nopeasti lopulta sokeuduin, yllätti kaikki. Kuusi vuotta myöhemmin en nähnyt enää mitään. Otin asian rennosti. Olin opetellut pistekirjoitusta, joten pudotus ei tuntunut niin suurelta.

Sokeana jokainen päivä on seikkailu. Minun pitää löytää oikeaan bussiin ja yliopistolla luentosaliin. Usein kaikki sujuu hyvin: bussikuskit pysähtyvät pysäkille ja minulle neuvotaan reitti, kun kysyn apua. Sokeus ei estä minua tekemästä mitään. Kilpailen kansainvälisellä tasolla yleisurheilussa ja opiskelen tietojenkäsittelytiedettä. Tarvitsen apua ruokaostoksilla, mutta muuten pärjään pitkälti yksin.

Asun mieheni kanssa Espoossa ja liikun kepin kanssa. En käytä opaskoiraa, koska en ole koiraihminen. Luen sähköposteja ja luentokalvoja tietokoneella olevan ruudunlukuohjelman avulla. Ystävieni kanssa juoruilen, herkuttelen ja saunon. Toki mietin usein, että elämä olisi helpompaa, jos näkisin. Uusiin paikkoihin meneminen olisi vaivatonta. Nyt kuljen suurimmaksi osaksi reittejä, jotka osaan ulkoa.

Sokeana en mieti, miltä näytän tai miltä joku toinen näyttää. Muodostan mielikuvani äänen, puhetavan ja puheen rytmin perusteella. Vaikka näkisin, ajattelisin samoin. Se, onko ihminen pieni vai suuri, vaalea vai tumma, on yhdentekevää.

Värit sen sijaan ovat minulle merkittäviä ja tapa ilmaista itseäni. Lempivärini on oranssi, vaaleanpunaista en voi sietää. Aiemmin minulla oli vielä selkeämpi käsitys siitä, mitkä värit sopivat yhteen. Nykyään näkemykseni on heikompi. Vaatteilla on merkitystä myös sen kannalta, miten muut suhtautuvat minuun.Yläkoulussa pukeuduin lähes aina verkkareihin. Nyt en käytä verkkareita kodin tai treenien ulkopuolella. Kun lähden kotoa, laitan ripsiväriä ja hiukseni letille. Olen ulkonäkööni ja vartalooni tyytyväinen. Ei ole kovinkaan montaa kohtaa, joita en arvostaisi. Pidän itsestäni kokonaisuutena. Useimmiten pysähdyn ihailemaan lihaksikkaita pohkeitani.

Suurin haaveeni ei ole, että näkisin. Minulla on muita unelmia. Toivon, että voin valmistuttuani ohjelmoida työkseni ja haluaisin lähteä pidemmälle purjehdusreissulle Välimerelle. Ja tähtitaivas. Sen näkisin mielelläni vielä kerran.”

-Ronja Oja, 23

 

”Seitsemän vuotta sitten huomasin ohimoillani ensimmäiset kaljut läntit. Se ihmetytti, mutta ei vielä silloin huolestuttanut minua. Luulin, että hiukseni olivat vain kärsineet värjäämisestä ja pidennyksistä. Hetken mielijohteesta tartuin saksiin ja leikkasin hiukseni kokonaan pois. Ajattelin, että saisin helpon kesätyylin ja samalla kasvattaisin uudet, terveet hiukset.

Järkytykseni oli iso, kun hiukseni eivät alkaneetkaan kasvaa takaisin tasaisesti. Hiustuppoja ja haivenia ilmestyi niskaan ja päälaelle, mutta ohimot pysyivät paljaina ja kaljut läikät suurenivat.

Isosiskoni on toiselta ammatiltaan kampaaja. Häneltä kuulin ensimmäisen kerran sanat alopecia areata. Kyseessä on ihotauti, joka aiheuttaa pälvikaljua eli läiskittäistä hiustenlähtöä. Ihotautilääkäri varmisti siskoni epäilyt todeksi. Minulla oli alopecia areata.

Itsesyytökseni olivat valtavia. Olin vihainen ja mietin, miksi juuri minä. Olin varma, että minun olisi pitänyt jättää hiukseni värjäämättä. Kun näin itseni peilistä, olin mielestäni ruma. Olin varma, etten kelpaisi kenellekään.

Aloin käyttää peruukkeja. Sain niistä itsevarmuutta, sillä kun laitoin peruukin päähäni, en enää tuntenut oloani niin alastomaksi. Vasta muutama vuosi sitten tajusin, etten helpota oloani stressaamalla ja vatvomalla. Päätin muuttaa ajattelutapojani ja puhua itselleni kauniimmin. Sanoin, että olet mahtava, vaikka sinulla ei ole hiuksia. Sain myös vertaistukea Facebook-ryhmistä. Kun keskustelin muiden kanssa, tajusin, etten ole yksin. Nyt koitan olla murehtimatta, koska en voi tälle mitään. Alopecia areataan ei ole parannuskeinoa, eikä syytä sen puhkeamiselle tiedetä. Se ei ole periytyvää tai tarttuvaa.

Pystyn nykyään vitsailemaan sairaudestani. Kun pesen peruukkini ja laitan sen kuivumaan styroksipäähän, lähetän siitä kuvan ystävälleni. Kuvatekstiksi kirjoitan, että jätin itseni kylpyhuoneeseen. Jos joku kehuu hiuksiani, saatan heittää, että kiitos kehuista, en tiedä kenen hiuksia minulla on päässäni.

Joskus sairauteni aiheuttaa vaivaannuttavia tilanteita. Jos olen lähdössä ystävieni kanssa juhlimaan, he saattavat tuskailla huonoa hiuspäiväänsä. Kun he muistavat, että minulla on peruukki, he pyytävät anteeksi. Heidän ei tarvitsisi. Tiedän, että he eivät halua loukata. Sitä paitsi olin ennen samanlainen. Hiuksia pidetään yhä naisen kruununa. On ymmärrettävää, että niihin kiinnittää huomiota.

Välillä toki ärsyttää, että sairauteni saa yhä liikaa tilaa elämässäni. Minun on vaikea päästää uusia ihmisiä lähelleni, koska en halua kertoa heille, että minulla on peruukki. Joskus harmittaa myös se, etten uskalla käydä esimerkiksi punttisalilla. Mitä, jos ihmiset tuijottavat tai peruukki irtoaa kaikkien edessä?

Olen kuitenkin luottavainen. Uskon, että vuoden päästä olen mennyt taas eteenpäin ja minulla on uusi harrastus. Siksi olen ylpeä, että olen alkanut puhua sairaudestani. Lisäsi olen julkaissut sosiaalisessa mediassa kuvia, joissa olen ilman peruukkia. Haluan, että ihmiset tietävät, mistä on kyse.

Sairastuminen teki minusta kärsivällisemmän. En enää ajattele, että kaikki tänne ja heti. Aina elämä ei vain mene niin kuin itse haluaisi. Toki haaveilen, että saisin hiukseni takaisin. En kuitenkaan jaksa uskoa, että niin tapahtuu, joten miksi jossitella. Suurin toiveeni on, että kohtaan elämässäni ihmisiä, jotka haluavat tutustua minuun, eivätkä välitä siitä, miltä näytän. Peruukilla tai ilman.”

- Viivi Virranniemi, 31

Teksti: Sanna Kekki
Kuvat: Piia Arnould

Mean Girls ja Mamma Mia -elokuvista tuttu näyttelijä Amanda Seyfried on saanut ensimmäisen lapsensa.

Amerikkalaisnäyttelijä Amanda Seyfried, 31, on saanut esikoislapsensa näyttelijämiehensä Thomas Sadoskin, 40, kanssa. The Way We Get By -näytelmän kulisseissa vuonna 2015 tavanneet näyttelijät aloittivat seurustelun vuotta myöhemmin tehdessään The Last Word -elokuvaa ja kihlautuivat syyskuussa 2016. Pariskunta solmi avioliiton medialta salassa aiemmin tässä kuussa.

– En ole koskaan aiemmin ollut näin valmis tai innoissani jostain, Amanda kuvaili lapsensa syntymän odotusta Australian Voguelle.

Perjantaina Los Angelesissa syntynyt, suloinen ja terve tytär on ensimmäinen lapsi molemmille vanhemmilleen. Perheeseen kuuluu myös Amandan Finn-koira, jota hänen nähdään usein ulkoiluttavan.

The Late Late Show'n juontaja James Corden haastatteli torstaina Thomasia ohjelmassaan ja kysyi, onko hän valmistautunut lapsen syntymään.

– En ole valmistautunut, kuinka siihen voi olla valmistautunut? Olen enemmän innoissani tästä kuin mistään muusta elämäni aikana, mutta olen myös enemmän kauhuissani tästä kuin mistään muusta koko elämäni aikana, vaikka niinhän sen pitääkin olla, Thomas myönsi.

Vauvan nimeä ei ole vielä kerrottu julkisuuteen, mutta odotamme innolla mikä pikkuisen nimeksi tulee. Onnittelemme paria ilouutisista! 

Kuva: MVPhotos

Katso myös:

Beyoncén epäillään olevan Snapchatissa – fanit yrittävät kuumeisesti keksiä käyttäjänimen

Emma Watson tienasi Bellen roolista hurjasti, mutta "Hollywoodissa naisen euro on edelleen 30 senttiä"

Sara Forsberg paljastaa: viisi lempiasiaa juuri nyt

 

Kysyimme kokeneilta au paireilta, mitkä asiat kannattaa ottaa huomioon maailmalle lähtiessä.

Kuka muu on jo koukussa uuteen Au pairit Kanadassa -sarjaan? TV-sarjassa seurataan parikymppisten suomalaisnuorten au pair –elämää Kanadan Vancouverissa.

Au paireja on sarjan alkaessa neljä: Roni Ruotsalainen, Sanna Jalonen, Vanessa Pauloff ja Mona Karttunen. Myöhemmin mukaan liittyy myös au pair, Johanna Korhonen. Sarjassa nähdään niin tuttipulloja, naurua, kyyneleitä, kuin romanssejakin. 

Sarjan edetessä voi huomata, että monella au pairilla on ollut ehkä hieman epärealistinen kuva au pairiudesta. Au pair –kokemus voi olla upea, mutta mitä realistisemmat odotukset sinulla on ennen au pairiksi lähtemistä, sitä paremman kokemuksen saat. Haastattelimme muutamaa au pairia ja selvitimme, ovatko yleisimmät au pairin työhön liittyvät myytit totta vai tarua.

1. Jos kielitaitosi ei ole vahva, valitse suomalainen perhe

– Totta ja tarua. Suomea puhuva perhe voi tuntua hyvältä ajatukselta, jos esimerkiksi englannin puhuminen jännittää. Kieltä oppii kuitenkin parhaiten, jos omaa kieltä ei yksinkertaisesti voi käyttää. Lasten kanssa on myös hyvä harjoitella – he eivät tuomitse sinua mokistasi. Vieraskielisestä perheestä on myös se hyöty, että voit päästää höyryjä pihalle vaikka skypettäessäsi kaverisi kanssa ilman, että sinun tarvitsee huolehtia, ymmärtääkö perhe mitä mahdollisesti juoruilet, kertoo Yhdysvalloissa au pairina työskennellyt 23-vuotias Mia.

2. Host-perhettä valitessa ei kannata olla turhan tarkka

– Tarua. Parhaimmassa tapauksessa tulet asumaan perheen kanssa jopa vuoden. Jos kemiat eivät kohtaa, muuttuu elämä hankalaksi. Valitsin host-perheeni, koska he asuivat Kaliforniassa. Kuvittelin au pairiuden olevan yhtä glamouria, suloisia lapsia ja leffamenoa viikonloppuina. Päätin olla välittämättä siitä, että jaoin huoneen host-tyttären kanssa. Tämä kostautui, kun arki alkoi ja oman tilan puute alkoi ahdistaa todella paljon, sanoo San Franciscossa lapsia hoitanut Emma, 24.

3. Tehkää kirjallinen työsopimus

– Totta. Minulle sanottiin ensin, että työtunteja olisi viikossa 30. Yhtäkkiä olin kuitenkin vauvan kanssa yksin 50 tuntia viikossa. Asiasta huomautettuani sanoi host-äitini ostaneensa minulle pakastimeen jäätelöä palkkioksi ylitöistä, kertoo au pairina Lontoossa työskennellyt Essi, 22.

– Luulin työni koostuvan lähinnä lastenhoidosta, mutta huomasinkin silittäväni vaatteita neljä tuntia päivässä ja juoksevani viikonloppuisinkin menojeni välillä tyhjentämään tiskikonetta, Mia kertoo.

4. Ei ole väliä, minkä ikäiset hostperheen lapset ovat

– Tarua. Lapset viettävät suurimman osan hereilläoloajastaan sinun kanssasi. Jos pidät lapsista ja haluat oikeasti hoitaa heitä 24/7, niin silloin kannattaa valita perhe, jossa on pieniä lapsia. Jos taas haluat enemmän omaa aikaa, mene perheeseen jossa on kouluikäiset lapset, Emma neuvoo.

5. Au pairina näet maailmaa ja tutustut uusiin ihmisiin

Totta. Mutta se, kuinka paljon maailmaa näet ja kuinka hyviä ystäviä saat, riippuu toki sinusta itsestäsi. Siirin suurin haaste Englannissa oli juuri kavereiden löytäminen.

- Lähdin 18-vuotiaana au pairiksi ja kuvittelin, että elämästäni tulee täydellistä. Perillä iski kuitenkin todellisuus ja huomasin töiden jälkeen istuvani illat kotona host-perheeni kanssa. En tiennyt, mistä kavereita saisi ja tuntemattomille jutteleminen tuntui hankalalta. Netistä löysin onneksi kavereita, jotka olivat suurimmaksi osaksi muita au paireja, kertoo 23-vuotias Englannin Hastingsissa au pairina ollut Siiri.

- Ihmiset ovat erilaisia kuin Suomessa, sitä ei tajua ennen kuin asuu ulkomailla. Suomalaiset eivät yleensä tee turhia lupauksia, mutta pitävät ne, jotka ovat luvanneet. USA:ssa oli vaikea saada ystäviä, kun lupaukset olivatkin sanahelinää ja menot monesti peruuntuivat vailla selitystä, Emma lisää.

6. Kulttuurishokki ja koti-ikävä ovat pelkkiä myyttejä

– Tarua. Kamalinta oli tajuta, että kavereiden elämä Suomessa jatkuu, vaikkei itse ollut mukana. Tuntui pahalta, kun kaverit tekivät porukalla jotain kivaa ilman minua. Naiivisti ajattelin, että kavereiden elämä pysähtyy kun minä lähden, vaikkei se niin ollut, Siiri muistelee.

– Tunteet olivat pinnassa usein. Kerran sain itkukohtauksen, kun en osannut käyttää amerikkalaista suihkua. Kulttuurishokki iski vasten kasvoja myös kotiin palatessani. Kaikki oli tavallaan samanlaista, mutta minä olin muuttunut, Emma kertoo.

7. Asioista voi aina keskustella

Totta ja tarua. Au pairina olo voi parhaimmillaan olla yksi elämäsi antoisimmista, vaikkakin opettavaisimmista, kokemuksista. Aikasi au pairina ei pitäisi olla pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta ei myös pelkkää itkua. Emma ja Essi yrittivät keskustella ongelmista perheiden kanssa.

– Kun päätin jättää homman kesken host-äidin ilkeyden takia, en sanonut perheelle mitään. Vanhempien ja lasten ollessa poissa, pakkasin laukkuni ja lähdin lentokentälle. Autossa tekstasin perheelle asiasta. Perheen äidillä oli tapana huutaa au paireille. En halunnut kertoa ja aiheuttaa kohtausta, enkä halunnut, että päällimmäiseksi muistoksi lapsille minusta jäisi se, että huudan kilpaa heidän äitinsä kanssa, Emma perustelee.

– Yritin keskustella ongelmista, mutta tunnelma muuttui jäätäväksi. Kun viimein kerroin haluavani lähteä kotiin, minulle huudettiin ja käskettiin häipyä heti. Pakatessani tavaroitani perheen isä vaati minua poistamaan kaikki heidän lapsestaan ottamani kuvat kamerastani, Essi sanoo.

Au pairit Kanadassa TV2:lla tiistaisin kello 20.30.

Kuva: Yle
Teksti: Lidia Pirilä

Katso myös:

A Bikini A Day -blogin Natasha Oakley: "Naisten täytyy pitää toistensa puolia loppuun saakka"

Ahdistaako työelämä? Ratkaisimme 10 yleisintä ongelmaa

Älä heitä ripsiväriharjaasi roskiin – lahjoita se hyvään tarkoitukseen

 

 

Emma Watson kuuluu maailman kovatuloisimpiin näyttelijöihin, mutta naiset tienaavat Hollywoodissa edelleen miehiä reippaasti vähemmän.

Kuinka moni on jo nähnyt viime perjantaina ensi-iltansa saaneen Kaunotar ja Hirviö -leffan?

Bellen roolissa ihastuttanut Emma Watson, 26, nettosi roolistaan The Hollywood Reporterin mukaan jo ennen sen tekemistä kolme miljoonaa dollaria. Emman lopullinen palkkio riippuu kuitenkin leffan maailmanlaajuisista lipunmyyntituloista. Palkkion on kuitenkin arvioitu yltävän yli 15 miljoonaan dollariin.

Emman palkkio ylittäisi siten kirkkaasti monien isoja rooleja napanneiden miesnäyttelijöiden viimeaikaiset tienestit. Jurassic Worldissa vuonna 2015 miespääosaa näytellyt Chris Pratt tienasi elokuvastaan vajaa kymmenen miljoonaa dollaria, Chris Evans nettosi Kapteeni Amerikan roolistaan vuonna 2014 6,9 miljoonaa. 

Valitettavasti Emma Watson on kuitenkin yksi harvoista Hollywood-julkkiksista, joka peittoaa palkallaan miesnäyttelijöiden tienestit. Miestähdille maksetaan nimittäin myös leffa-alalla edelleen huomattavasti naisia enemmän, vaikka aiheesta on puhuttu julkisuudessa paljon.

Vuonna 2014 Jennifer Lawrence raivostui saatuaan tietää tienanneensa roolistaan American Hustle -elokuvassa reippaasti mieskollegoitaan Bradley CooperiaChristian Balea ja Jeremy Renneriä vähemmän. Asia selvisi Jenniferille sattumalta Sony-elokuvastudioihin kohdistuneiden tietomurtojen myötä julkisuuteen levinneistä yksityisistä sähköpostikeskusteluista. 

Vuonna 2015 Salma Hayek puolestaan paljasti, että suurimmalla osalla miestähdistä on sopimuksissaan ehto, joka antaa heidän päättää, kuka nainen esittää pääosaa heidän elokuvassaan.

- Se on erittäin seksististä. Pääosaa näyttelevä mies saattaa esimerkiksi valita mukaan naisen, jota haluaa suudella, hän huomautti. 

Tammikuussa aiheen nosti puolestaan esiin Natalie Portman, joka kertoi Marie Clairen haastattelussa tienanneensa vuoden 2011 No Strings Attached -elokuvasta kolme (!!) kertaa vastanäyttelijäänsä Ashton Kutcheria vähemmän. 

- Hollywoodissa naisen euroa ei todellakaan ole 80 senttiä. 30 senttiä on lähempänä totuutta, Natalie totesi tuolloin. 


Emma ja Luke Evans.

Lähteet: Marie Claire, The Daily Mirror, The Hollywood Reporter

Katso myös:

Disney muuttaa Kaunotar ja Hirviö -tarinaa Emma Watsonin toiveesta – Bellestä tehdään älykäs keksijä

Emma Watson ei lannistunut vaalituloksesta – piilottaa kirjoja metroon ja taistelee entistä kovemmin tärkeiden asioiden puolesta

A Bikini A Day -blogin Natasha Oakley: "Naisten täytyy pitää toistensa puolia loppuun saakka"

 

 

Nämä ovat laulaja ja YouTube-tähti Sara Forsbergin viisi suosikkia juuri nyt.

1. Puman vaatteet

- Puma on nostanut itsensä seuraavalle tasolle. Joidenkin mielestä Adidas on parempi, mutta omasta mielestäni Puma voittaa Addun 6-0. Odotan kovasti seuraava Fenty Puma by Rihanna -mallistoa, mutta fanitan myös perus-Pumaa.

Rihannan Pumalle suunnittelema kevät-kesä 2017 mallisto esiteltiin Pariisissa.
Rihannan Pumalle suunnittelema kevät-kesä 2017 mallisto esiteltiin Pariisissa.

2. Die Antwoord

- Eteläafrikkalaisen Die Antwoodin viime vuonna ilmestynyt Mount Ninji and da Nice Time Kid -albumi on mieletön ja ihan kreisi.

Die Antwoord eli Yo-Landi Vi$er (vas.) ja Ninja esiintyvät kesäkuussa Provinssirockissa.
Die Antwoord eli Yo-Landi Vi$er (vas.) ja Ninja esiintyvät kesäkuussa Provinssirockissa.

3. Silmälasit

- Minulla kesti 22 vuotta tajuta, miten cooleja silmälasit ovat. Ne tuovat tyyliini potkua. Omistan paljon laseja ja suosikkini tällä hetkellä ovat nörtähtävät pilottilasit.

 Cutler and Gross -merkin silmälaseja myy Net-A-Porter-nettikauppa.
Cutler and Gross -merkin silmälaseja myy Net-A-Porter-nettikauppa.

4.  Skam

- Kaikkien muiden tavoin, olen ihan koukussa norjalaiseen Skam-sarjaan! Tulisipa neljäs tuotantokausi pian...

Supersuositusta Skam-sarjasta tehdään parhaillaan jenkkiversiota.
Supersuositusta Skam-sarjasta tehdään parhaillaan jenkkiversiota.

5. GlawGlown ihonhoitotuotteet

- Rakastan GlamGlown ihonhoitotuotteita! Uusin suosikkini on Thirstymud Hydrating Treatment -naamio, joka kosteuttaa tehokkaasti ja jättää ihon ihanan pehmeäksi. Se tuoksuu banaanilta, vanilijalta ja kaikelta ihanalta.

Glamglow Thirstymud Hydrating Treatment -kasvonaamio, 54,50 e.

Kuvat: Universal Music, MVPhotos, IMaxTree, YLE, valmistajat.