Lupasitko taas urheilla enemmän? Näiden vinkkien avulla onnistut. 

1. Löydä oma juttusi.

Juoksu ja fitness eivät ole ainoat vaihtoehdot. Kokeile rohkeasti tarpeeksi erilaisia juttuja. Pyydä Facebookissa tutuiltasi suosituksia sopivista lajeista.

2. Ole iloinen pienestäkin.

Mieti, mahtuuko kalenteriisi liikuntaa edes pienissä pätkissä pitkin päivää. Jos parkkiruudun löytäminen tai bussin odottelu eivät nappaa, ota jalat alle.

3. Ota kaveri mukaan.

Älä mieti lenkkiä pelkkänä lenkkinä, vaan treffeinä kaverin kanssa.

4. Ole armollinen itsellesi.

Jos yksi treenikerta jää väliin, älä murehdi repsahtamista ja anna sen pilata koko viikkoasi. Tai jos lumipyryssä tarpominen ei innosta, nauti hämärässä kynttilävalaistuksessa ihanasta venyttelytuokiosta.

5. Tee liikkumisesta säännöllistä.

Kun tanssitunti on joka viikko samaan aikaan, lähtemispäätöstä ei tarvitse tehdä erikseen. Jos olet päättänyt liikkua viikon aikana jossain vaiheessa, sitä tulee helposti lykättyä viimeiseen asti.

Kuva: iStock

Lupasitko taas urheilla enemmän? Laiska liikkuja selvitti, miten motivoida itsensä liikkumaan. 

Lusikoin jugurttia ja tuijotan ulos ikkunasta. Vaikka lunta pyryttää, jalkakäytävällä kiitää vähän väliä joku ohi tyylikkäissä urheilukuteissa kevein askelin, posket punaisina. Omat juoksukenkäni olen hankkinut viisi vuotta sitten, mutta kilometrejä on kertynyt hävettävän vähän. Kengät muistuttavat laiskuudestani päivittäin eteisen paraatipaikalla. Ei niitä viitsi laatikkoonkaan piilottaa, koska sitten lenkkipolulle lähteminen olisi vielä vain vaikeampaa – jos se ylipäätään on edes mahdollista.

– Jos etukäteen on jo ahdistava tunne, laji on luultavasti väärä, sanoo personal trainer Anniina Tiainen.

Hän vertaa tilannetta sunnuntaiseen ahdistukseen töihin menosta. Onhan silloinkin syytä pohtia, olisiko työpaikan vaihto paikallaan.

Motivoinnin sijaan lenkkarit siis syyllistävät minua päivittäin eli tilanne on kääntynyt itseään vastaan. Edes endorfiinit eli hyvän olon tunnetta tuottavat hormonit, joista olen kuullut monen puhuvan, eivät saa minua innostumaan juoksuharrastuksesta. Olen alkanut jo epäillä, ovatko endorfiinit vain legendaa, sillä ainoa tuntemus, jota juoksu minussa aiheuttaa, on tuska. Okei, jälkeenpäin olo on hyvä, koska piina on takana. Mutta ei kai koko lajin suosio voi kuitenkaan perustua maagisiin endorfiineihin?

– Juosta pitää yhtäjaksoisesti noin tunnin, että endorfiineja alkaa erittyä. Se, milloin aloittelija voi kokea endorfiinihumalan, riippuu siis enemmän pohjakunnosta. Sohvaperuna ei jaksa juosta tuntia tai ainakin se on silloin luultavasti juuri sitä tuskaa, Tiainen selventää.

Oloni ei helpottunut yhtään. Juuri nyt ajatus siitä, että jaksaisin juosta yhtäjaksoisesti tunnin, tuntuu hyvin kaukaiselta. Mutta juuri tällaiseen ajatteluun me heikkokuntoiset usein sorrumme. Asetamme tavoitteet liian korkealle ja aloitamme aivan liian rajusti. Peruskuntoa täytyisi malttaa ensin rakentaa reippailla kävelylenkeillä ja lisätä mukaan vähitellen juoksua. Lähtötasosta ja harjoitusaktiivisuudesta riippuen tähän menee siis viikkoja, jopa kuukausia.

Ei saa luovuttaa

Unohdan kuitenkin juoksun. Oman lajin löytymisestä puhutaan paljon. Itse olen löytänyt lähinnä vain niitä, jotka eivät ole minua varten. Jumppatunnilla tuijotan aina kelloa. Inhoan jokaista hyppyä steppilaudalle ja jokaista vatsarutistusta. Paras hetki koittaa, kun sali hämärtyy ja saan rojahtaa lattialle venyttelemään. Kokeilun puutteesta en silti lähtisi itseäni ruoskimaan. Juoksun ja jumpan lisäksi olen kokeillut muun muassa karatea, balettia, jalkapalloa, ratsastusta, tennistä, joogaa, spinningiä... Kaikessa on tökkinyt milloin mikäkin. Ratsastustunnin jälkeen en jaksanut jäädä harjailemaan hevosta, balettiopettaja mollasi ja polvi meni toistuvasti sijoiltaan futistreeneissä. Hyviä ja vähemmän hyviä syitä löytyy pitkä liuta.

Urheilu- ja liikuntapsykologi Leena Matikan mielestä juuri aloittaminen on haastavinta ja se, että alun kangerteluista huolimatta jatkaa lajin parissa.

– Nyrkkisääntö on, että kuusi viikkoa on kokeiltava, jotta uudesta jutusta muodostuu rutiini. Jos sen jälkeen harrastus ei ole lähtenyt rullaamaan, voi miettiä jotain muuta, hän neuvoo.

Kun liikunta on merkitty kalenteriin, ei tarvitse arpoa joka kerta lähtisikö vaiko ei. Ammattilaiset korostavat, että motivaatio löytyy helpoiten oikean lajin myötä. Aluksi on hyvä miettiä, haluaako harrastaa yksin vai ryhmässä ja haluaako tehdä sitä tavoitteellisesti vai pelkästään omaksi ilokseen. Harrastusta tukee yleensä se, että liikkuu yhdessä kaverin kanssa. Kun mielenkiinto on muualla kuin pelkässä liikkumisessa, kunto nousee kuin itsestään.

Vähän kerrallaan on myös hyvä ohje alkuun, mutta siinäkin on rajansa. Matikka toteaa, että taitolajeissa, kuten golfissa tai taitoluistelussa, tunti viikossa on liian vähän. Kun treenaa pari kolme kertaa viikossa, kehittyy ja pystyy nauttimaan tuloksista. Se, jos mikä motivoi.

Tunnustan Tiaiselle, että toisinaan olen hyvästellyt lajeja jo heti alkumetreillä, kun olen huomannut, etten olekaan yhtä hyvä kuin muut.

– Jos into karahtaa heti, kun ei olekaan mestari, voi lähteä kävelylle. Sen jokainen osaa. Toisaalta haasteet tuovat mielenkiintoa lajiin, Tiainen kannustaa.

Joskus kyllä juoksin kympin lenkin useita kertoja viikossa. Tosin silloin olin vielä perheetön ja vietin välivuotta. Miten ihmeessä saan nykyään ängettyä päiviini liikuntaa, kun tuntuu, että jo pelkkä töistä kotiin raahautuminen vie kaikki voimat?

– Liikunnan on tarkoitus vapauttaa stressiä, ei aiheuttaa sitä, Matikka muistuttaa.

Pakon edessä motivaatio tuskin on voimakkaimmillaan. Matikka huomauttaa, että superkiireisen ihmisen on järkevääkin käyttää työkuormalta ja menoilta liikenevä aika lepäämiseen, ei lähteä väkisin liikkumaan.

Kohti tavoitteita

Yhden saa treenaamaan mielikuva upeasta, timmistä kropasta, toinen haluaa kiivetä hengästymättä kuudenteen kerrokseen, kolmas Machu Picchulle. Yleensä haave, jonka haluaa toteuttaa, motivoi parhaiten.

– Saahan sitä tavoitella ihan mitä vain, mutta täytyy olla myös välitavoitteita. Jos tavoite on aivan liian kaukana, kuten vuoden päässä, ote herpaantuu ja lipsuu, Tiainen alleviivaa.

Jonkun kohdalla voi toimia tavoitteen julistaminen somessa, jolloin ulkopuolelta tuleva paine potkii liikkeelle. Mutta entä jos ainoa tavoite on vain näyttää paremmalta?

– Jos tavoite on vaikka painonpudotus tai se, että vatsalihakset näkyvät kesään mennessä, niin mitäs sitten kun se on saavutettu? Eihän liikkumisen pitäisi loppua siihen. Suosittelen, että on jotain muutakin kuin ulkonäkötavoite, Tiainen sanoo.

Saavutetuista tavoitteista on syytä iloita ja niistä kannattaa myös palkita itseään. Matikka vinkkaa, että palkinnon olisi hyvä olla itseään ruokkiva. Niitä voivat olla esimerkiksi kivat treenivaatteet, paremmat välineet tai vaikka hieronta.

Ensin vain pitää löytää se vaikein: oma juttu. Haluan haastetta, nauttia kehityksestä ja pitää hauskaa. Kaipaan myös ihmisiä ympärilleni. En kuitenkaan ehdi viettää harrastuksen parissa montaa tuntia päivässä. Ja niin, kaikkein eniten haluan tehdä jotain siistiä.

Tiainen kannustaa minua testaamaan aikuisten sirkuskoulua.

– Ne asiat tulevat lapsilta aika luonnostaan, mutta aikuiselle voi tulla aika makea fiilis, jos oppii vaikkapa kävelemään käsillään. Siinä voisi olla konkreettisia tavoitteita, ja se olisi monipuolista. Liikkuvuutta voi tulla huomaamatta, hän perustelee.

Huomaamatta – mahtavaa! Selaan paikkakuntani sirkuskoulujen tarjonnan. Jo parin päivän päästä eräässä paikassa on avoin harjoitus. Ystäväni haluaa mukaan, huippua!

Hullun hauskan hyppynarulämmittelyn jälkeen suuntaamme matalalle nuoralle. Tavoitteeksi asetetaan päästä nuoran puoliväliin. Pääsen. Roikumme myös köydessä pää alaspäin. Melkein samalla tavalla kuin ne oikeat taiteilijat, mutta vain pää kymmenen senttiä patjan yläpuolella. Tunnin lopussa taistelen haparoiden nuoran loppuun asti. Ensi kerralla haluan sille metrin korkeammalle.

Kun motivaatio on hukassa...

Löydä oma juttusi. Juoksu ja fitness eivät ole ainoat vaihtoehdot. Kokeile rohkeasti tarpeeksi erilaisia juttuja. Pyydä Facebookissa tutuiltasi suosituksia sopivista lajeista.

Ole iloinen pienestäkin. Mieti, mahtuuko kalenteriisi liikuntaa edes pienissä pätkissä pitkin päivää. Jos parkkiruudun löytäminen tai bussin odottelu eivät nappaa, ota jalat alle.

Ota kaveri mukaan. Älä mieti lenkkiä pelkkänä lenkkinä, vaan treffeinä kaverin kanssa.

Ole armollinen itsellesi. Jos yksi treenikerta jää väliin, älä murehdi repsahtamista ja anna sen pilata koko viikkoasi. Tai jos lumipyryssä tarpominen ei innosta, nauti hämärässä kynttilävalaistuksessa ihanasta venyttelytuokiosta.

Tee liikkumisesta säännöllistä. Kun tanssitunti on joka viikko samaan aikaan, lähtemispäätöstä ei tarvitse tehdä erikseen. Jos olet päättänyt liikkua viikon aikana jossain vaiheessa, sitä tulee helposti lykättyä viimeiseen asti. 

Kuva: Anna Huovinen

Hyvän elämän akatemian Pilotsin perustaja ja positiivisen psykologian harjoittaja Rosa Nenonen, 32, on löytänyt mallivuosiensa jälkeen oman hyvän olon reseptinsä: kasvispitoisen ruuan ja joogan, joka auttaa myös uniongelmiin.

Syön...

”Mallivuosina painoni jojoili jatkuvasti. Saatoin laihduttaa kuvauksia varten viikkoja, jopa kuukausia. Kun duuniputki oli suoritettu, lihoin takaisin. En enää käy puntarilla tai mittaile itseäni, mutta pysyn silti paljon kivuttomammin mitoissani. Olen löytänyt muutaman vuoden aikana minulle sopivimman tavan syödä ja liikkua. Syön mahdollisimman puhdasta ja kasvispitoista ruokaa. Se pitää kylläisenä pitkään, eivätkä verensokerini heittele. Käyn aina ulkona lounaalla, iltaisin kokkaan kotona ravinteikasta, kasvispitoista ruokaa. Silloin tällöin nautin hyvällä omallatunnolla lasillisen kuivaa valkoviiniä tai kuohuviiniä.”

Liikun...

”Harrastin rytmistä kilpavoimistelua yli kymmenen vuotta kansainvälisellä tasolla. Päivittäinen harjoitteleminen oli rankkaa nuorelle tytölle, joten olen aikuisiällä yrittänyt välttää suorittavaa ja tavoitteellista urheilua. Haluan, että liikunta tuottaa hyvän fiiliksen, on rauhallista ja lähtee omasta itsestä. Olen harrastanut joogaa noin kymmenen vuotta ja löytänyt suosikkini flow joogasta. Se on soljuvaa ja joka kerta hieman erilaista. Esimerkiksi astangajooga, jossa toistellaan samoja juttuja, ei sovi luonteelleni lainkaan. Vieroksun myös käskyttämistä ja pakottamista. Jos minun ei tee mieli liikkua, en liiku. Saatan lähteä vain pienelle kävelylle haukkaamaan happea tai joogata kotona, jos en jaksa lähteä joogasalille. Viisitoista minuuttiakin on parempi kuin ei mitään.”

Lepään...

”Nukkuminen on isoin haasteeni. Lähden helposti kierroksille enkä saa unta. Jooga onneksi auttaa. Yritän iltaisin joogata ja meditoida hieman ja rauhoittua nukkumaanmenoa varten tarpeeksi ajoissa. Saatan myös ottaa pieniä, palauttavia hetkiä pitkin päivää, sillä on vaikea rauhoittua illalla, jos on suorittanut koko päivän täysillä. Rentoudun parhaiten sohvalla tai mökillä. Kaiken hälinän vastapainoksi kaipaan tyhjyyttä. Sitä, etten tee yhtään mitään. En laita edes televisiota päälle, olen vaan. Monesti ajatellaan, että hyvinvointi on liikkumista ja syömistä, mutta se ei riitä pitkälle. Hyvinvointi lähtee mielestä. On ihan sama, montako vihersmoothieta vetää päivässä, jos ei voi henkisesti hyvin.”

Kuva: Pia Arnould

Raivostuttavaa. 

Huippumalli Ashley Graham tähdittää britti-Voguen tammikuun kantta ensimmäisenä plus-mallina ikinä. 

Juuri, kun iloitsimme 28-vuotiaan mallin ura-harppauksesta, kuulimme uutisia, jotka tekivät meidän erittäin vihaisiksi. Voguen päätoimittaja Alexandra Shulman nimittäin paljasti tammikuun pääkirjoituksessaan, että monet suunnittelijoista olivat kieltäytyneet lainaamasta vaatteitaan Ashleyn Vogue-kansikuvauksiin.

Tekstissään Alexandra kiittääkin amerikkalaismerkki Coachia "tavallista isomman mallin pukemisesta", mutta toteaa toistaalta olevansa äärimmäisen pettynyt, että niin monet muotitalot eivät halunneet nähdä vaatteitaan perinteisistä mallinmitoista poikkeavan naisen päällä. Voit lukea koko pääkirjoituksen täältä

- Tuntuu oudolta, että samalla, kun maailma yrittää epätoivoisesti laajentaa kauneusihanteita, osa tunnetuimmista muotimerkeistä näytttää kulkevan vastakkaiseen – minun mielestäni väärään – suuntaan. 

Alexandra ei nimeä brändejä, jotka olivat kieltäneet lainaamasta vaatteitaan kuvauksiin. 

It seems strange to me that while the rest of the world is desperate for fashion to embrace broader definitions of physical beauty, some of our most famous fashion brands appear to be travelling in the opposite – and, in my opinion, unwise – direction.

Valitettavasti Ashley ei ole ensimmäinen kuuluisa ja kurvikas nainen, jolle muotimerkit eivät ole lainanneet vaatteitaan. Muun muassa Khloé Kardashian ja Orange Is the New Black -sarjasta tuttu Dascha Polanco ovat kertoneet samankaltaisen kohtelun olevan heille arkipäivää. Khloé kertoi kesäkuussa kuulleensa useilta stylisteilta, että "häntä on mahdotonta pukea hyvännäköiseksi". Dascha puolestaan kertoi maaliskuussa joutuneensa pettymään, kun hänen pitkäaikainen suosikkiluksusvaatemerkkinsä ei halunnut lainata hänelle vaatteitaan väittäen, etteivät ne "kuitenkaan mahtuisi" näyttelijättären päälle.

Onneksi Ashley Grahamilla menee nyt paremmin kuin koskaan. Vähän aikaa sitten uutisoimme, että jopa leluvalmistaja Mattel esitteli Vuoden nainen -gaalassa Los Angelesissa Ashleysta tehdyn näköisbarbien

- Halusin nukelle selluliittia, mutta valitettavasti muovi ja selluliitti ovat vaikea yhdistelmä, Ashley kertoi Hollywood Reporterille tuolloin.

- On tärkeää saada nuoret tytöt ymmärtämään, että on normaalia, jos reidet koskevat toisiaan huolimatta siitä, thigh gapin väitetään näyttävän hyvältä. 

Kuvat: MVPhotos

Yhä useampi nainen ei enää käytä rintaliivejä, elleivät ne ole pakollinen osa asua. Mistä on kysymys?

Niin Kardashian-Jenner klaanin jäsenet kuin Jennifer Lawrencekin ovat jättäneet rintaliivinsä viime aikoina kotiin useammin kuin kerran. Näiden naisten inspiroimana minäkin päätin olla rintaliivitön kokonaisen viikon ajan. Millaista se oli?

Maanantaiaamuna etsin tavalliseen tapaan laatikkoni kätköistä istuvia rintaliivejä, kunnes mieleeni muistui, etten sellaisia tarvitsekaan. Hermostuneena lähdin kohti metropysäkkiä päälläni musta, v-aukkoinen t-paita, jonka syöveristä rintani paljastuisivat, jos kumartelisin liikaa. Nahkatakin suojaamana metromatka sujui normaaliin tapaan.

Yliopistolle päästyäni olin kuitenkin tavallista itsetietoisempi. Illalla kotiin tullessani sormeni hivuttautuivat rutiininomaisesti selkäpuolelleni vapauttaakseen rintani vankilastaan. Olin hetken ajan hämmentynyt – missä ovat liivini?

Keskiviikkoon mennessä en enää edes muistanut rintaliivien olemassaoloa. Sanotaan, että uuden tavan oppiminen kestää 21 päivää, mutta rintani tottuivat tilanteeseen jo kahdessa vuorokaudessa. Tunsin muodostaneeni kehoni kanssa täysin uudenlaisen yhteyden. Oli kieltämättä ajoittain outoa kävellä kadulla ilman rintsikoita, mutta vapauden ja kapinallisuuden tunteet peittivät muut tunteet alleen. 

Liivittömän viikkoni jälkeen päätin ottaa selvää, miten rintsikoihin nykyään suhtaudutaan. Kyselyni tuotti tulosta: sain selville, että rintaliivittömyys on yleisempää kuin osasin kuvitella. Yksi rintsikoita vastustavista naisista on bloggaaja Jasmin Valta, joka ylläpitää muotiblogia Javsia.

- Lopetin rintsikoiden käytön vuosia sitten. Syynä oli se, että olen aina rakastanut luonnollisuutta. En myöskään pidä rintsikoiden luomasta teennäisestä ulkonäöstä. En näe mitään syytä käyttää niitä, hän kertoo. 

Monet naiset mokaavat alusvaateostoksilla

Voiko rintaliivien hylkäämisestä olla terveydellistä haittaa? Tiedustelen asiaa rintoihin erikoistuneelta lääkäri Tibor Kovacsilta

- Kysymykseen ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Rintojen koko saattaa kuitenkin vaikuttaa niiden roikkumiseen. Suurempien rintojen tai implanttien paino saattaa venyttää ihoa. Tätä on mahdollista hidastaa tukevilla rintaliiveillä, hän sanoo.

The Guardian -lehden mukaan 60 % naisista käyttää väärän kokoisia liivejä.

- Monet uskovat, että heidän kuppikokonsa on sama kaupasta ja brändistä riippumatta. Valitettavasti se ei kuitenkaan usein pidä paikkaansa. Koko 34B saattaa olla jotain aivan muuta liikkeestä riippuen, kertoo silkkialusvaatebrändi Ayten Gassonin omistaja Ayten Roberts

Samoilla linjoilla on myös alusvaatebrändi Lasciviousin luoja Chloe Hamblen. 

Rintaliivien ostaminen on verrattavissa uusien kenkien hankkimiseen – vaikka tietäisitkin kokosi, kannataa niitä aina sovittaa ensin, hän sanoo.

Rintama rintaliivejä vastaan

Free the Nipple -kampanja sai alkunsa vuonna 2012 Lina Escon samannimisestä elokuvasta. Kaksi vuotta leffan julkaisemisen jälkeen Bruce Willisin tytär Scout käveli New Yorkin kaduilla ilman paitaa (ja rintsikoita) tehden nänneistä virallisesti coolit.

Toisaalta naiset eivät edelleenkään saa paljastaa nännejään esimerkiksi Instagramissa. Jostain syystä sama sääntö ei kuitenkaan päde miehiin.

- En ole koskaan kokenut epävarmuutta, jos nännini näkyvät. Ne ovat osa minua ja pirun seksikkäät. Niiden näkyminen ei tee minusta halpaa, huomionhakuista tai helppoa, kuten moni saattaa olettaa, miettii bloggaaja Jasin Valta.

Alusvaatemerkit ovatkin jo joutuneet aloittamaan selviytymistaistelunsa. Brittiläinen Lascivious on yrittänyt palvella uutta asiakaskuntaa lanseeraamalla malliston, jonka päätarkoituksena on luoda asiakkaalle alaston olo rintaliivien avulla.

- Kevään mallistomme käsittelee alastomuutta. Myymme kolmioliivejä kolmessa eri värissä. Liiveissä on aukkoleikkauksia ja ohutta kangasta. Asiakkaan on mahdollista valita ihonväriään vastaava sävy tai luoda kontrasteja, Lasciviousin perustanut Chloe Hamblen kertoo.

Perinteisistä tuotteistaan tunnettu alusvaatejätti Victoria’s Secret on viime vuosien huonojen myyntitulosten myötä joutunut lopettamaan  uimapuku-, vaate-, kenkä-, ja asustekokoelmansa kokonaan ja keskittymään pelkästään alusvaatteisiin, PINK-mallistoon ja kauneustuotteisiin. Myös VS esitteli ensimmäisen bralette-mallinsa viime huhtikuussa.

Olemmeko valmiita muutokseen?

Yksi kysymys kuitenkin nostaa päätään: Onko yhteiskuntamme valmis näin suureen muutokseen? Monen mielestä ei.

Nopea vilkaisu tabloidilehti Daily Mailin kommenttiboksiin paljastaa, että liivittömyystrendiä katsotaan edelleen pahalla. Kun verkossa julkaistiin kuvia Kendall Jenneristä ja Bella Hadidista kävelemässä kadulla ilman rintsikoita, suosituimmat kommentit olivat muun muassa: ”Saatat olla sujut rintojesi kanssa, honey…mutta kukaan ei halua nähdä niitä” ja ”Huomionhakija! Katsokaa minua!”.

- Kulttuurimme opettaa meille, että paljaat rinnat kuuluvat ainoastaan seksuaalisiin tilanteisiin tai seksikkyyttä ylistäviin mainoksiin. Siksi alastomuutta, joka ei liity seksiin, kohdellaan usein häpeällisenä asiana, kirjoitti Glynne Macnicol kesäkuun 2015 Yhdysvaltojen Elle-lehdessä.

Onneksi on myös paljon naisia, joita ei hävetä. #nobraday-tagin alta löytyy Instagramissa yli 70 000 julkaisua. Satoja ihmisiä marssi Free the Nipple -kampanjan puolesta Brightonissa kesäkuussa. Tämä sukupolvi polttaa rintsikkansa mukavuuden puolesta – ja no, myös tasa-arvon. 

Kuva: Instagram / Lena Dunhamn

Vierailija

Yhä useampi nainen ei käytä enää rintaliivejä – ja se on meidän mielestämme mielettömän hyvä juttu

Olen varottava esimerkki, eli olen ikänainen, ilman rintsikoita suurimman osan elämääni, nyt kun ne ovat venyneet, siis rinnat jotka olivat nuorena 75/A-kuppi...on tänäpäivänä 82/C-kuppi. Vaikka painoni ja kokoni on normaali 163/ 65 kg ja olen aina ollut liikunnallinen, voimistellut ja käynyt salilla, ovat rinnat suurentuneet ja venyneet muutenkin kuin eteenpäin eli ne valuvat kainaloihin, eivätkä enää todellakaan ole ilo silmälle. No onneksi on tiukkoja ja hyvin istuvia rintaliivejä, jotka...
Lue kommentti
Vierailija

Yhä useampi nainen ei käytä enää rintaliivejä – ja se on meidän mielestämme mielettömän hyvä juttu

Mitä hyvää siinä on? Tietysti se on jokaisen naisen oma valinta, mutta en kuitenkaan usko, että kukaan haluaa nuorena venyttää rintojansa vain sen takia, että olisi jotenkin "coolia" olla niitä käyttämättä. Rinnathan venyvät toki iän myötä ja myös raskaudet ym. Imetykset vaikuttavat rintojen ulkomuotoon, joka siis on täysin ymmärrettävää ja luonnollista. Se on vain fakta,että jos nuoresta asti harrastaa rintaliivien välttämistä, niin eipä siinä kovin paljon ikääkään tarvitse olla, kun ne...
Lue kommentti